Lue keskustelun säännöt.
Kirjailija Henna Helmi Heinosen kirja "Sairauden voittamat" ja totaalinen ärtymys!
16.06.2016 |
Opintoihini liittyen lainasin kirjastosta ison pinon aiheeseen liittyviä kirjoja,ja tämänkin oli eksynyt joukkoon.Eilen sen luin,ja harvoin ärryn mistään kirjasta näin paljon.Enkä tarkoita ns. hyvää ärtymystä,jolloin kirja herättää ristiriitaisia ajatuksia tai pakottaa tutkimaan omia ajatuksia aiheesta,vaan täysin pöyristynyttä oloa,miten tämä kirja on edes julkaistu,saatika sitten kehdattu kirjoittaa.
Teos siis kertoo H:n vanhempien kuolemsta melko lyhyen ajan sisällä,ja tarkoitus on kuvata tapahtumia ja ajatuksia tuolloin.Käytännön toteutus on äärimmäisen itsekeskeistä kerrontaa jonka päähenkilönä on sairauden voittamien sijaan kirjoittaja suurimpana kärsijänä.
Järkyttäviä esimerkkejä on monia,mutta äitinsä syöpähoitojen aikana kokee suurta vääryyttä kun solunsalpaajahoidoista väsynyt äiti ei muista tarpeeksi kysellä hänen lastensa kuulumisia, tai lähettää lahjoja. Isänsä kuolemaa toivoo lähes koko sairauden ajan,ja muistaa isälleen monesti sanoa että kannattaako solusalpaajahoitoja ottaa.Periaatteessa noita onkin hyvä pohtia (oireiden suhde apuun),mutta kun perintökin on jaettu jo hyvissä ajoin ennen poisnukkumista tuo kuulostaa lähinnä härskiltä.
Veljensä Panun haukkuu kirjassa useaan otteeseen monin eri tavoin,nostaen itsensä Seinäjoeltä Helsinkiin etätukea antavana vastuunkantajana. Ilmeisesti eivät ole juuri väleissä (no wonder),mutta tässä teoksessa on suuri osuus tätä lähimmäisten julmaa pilkkaamista ja yksityiselämää koskevia tietoja joiden julkistamista pidän hyvin kyseenalaisena.Anoppinsa haukkuu moneen otteeseen,ei hoida tarpeeksi heidän lapsiaan,ja erityisesti mainittuna että tekee ruokaa puolivalmisteista,ja lapsenlapsien kokee kärsivän tästä,asiasta on huomauttanutkin.
Lapsia on kirjan teon aikana kolme,ja neljäs tulossa,marisee koko ajan kun joutuu heitä hoitamaan,viemään treeneihin ym.,ja haukkuu naapurit kun eivät ole älynneet hänelle tarjota apua. Erikseen haukkuu jonkun tuttavan lapsen,jonka piti tulla viihdyttämään (näillä sanoilla) hänen omaa sairastavaa lastaan mutta oli valinnut uimisen toisen lapsen kanssa.
Lääkärit ja hoitajat haukuu jokaisessa hoitopaikassa,luonnollisesti.
Rahapulaa valittelee lähes joka luvussa,sairaita vanhempiaan ei esimerkiksi ole varaa lähteä junalla katsomaan Helsinkiin,mutta seuraavassa luvussa ajavat hakemaan 500 kilometriä uutta koiraa,kun vanha on sairas. Tähän väliin valitusta,kun ei saa opetettua tätä pentua sisäsiistiksi.
Haukkuu Anja Snellmannin jostain tuntemattomasta syystä, H:n mielestä tämä on kirjoittanut hänestä kirjan ja toisaalta tästä riemuitsee,mutta kuitenkin pilkkaa.
Kirjassa kirjoittajan isäkin moneen otteeseen syyttää manipuloijaksi,ja se kuva itsellenikin piirtyy.Samoin välittyy täysi itsekeskeisyys,epävakaus,epätoivoinen hallinnan ja pätemisen tarve.Ihan järkyttävää,kirjoittaa kirja jolla "ratsastaa" vanhempiensa kuolemalla mikä on syy kirjoittaa kirja loukatakseen muita.En suosittele!
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääpä lukea.
Kun olen lukenut niin toivottavasti löydän tämän ketjun, niin voin tulla kertomaan mikä minun näkemykseni on.
Kiva että on tällaisiakin ketjun avauksia, näistä tulee varmasti mielenkiintoisempia kuin noista suurimmasta osasta muita ketjuja, joissa lähinnä vänkytetään ylipainosta, feminismista ja lapsettomuudesta. On and on..
Vierailija kirjoitti:
tl, dr
HEHEE HEEEHE HEE HEEE!!!
Luulin eka että meinasi sitä kirjaa, mutta jo tuollainen lapsenpippelin mittainen pikkualoitus oli sinulle liikaa.
Hauskoja olette nykyajan jonnet ja jonnetaret.
Googlasin. Hyviä arvosteluja saanut. Koulutukseltaan psykologi.
Outoa.
Onko kirjalija tyyppi, joka brändäsi itseään kovasti kirjailijaksi ennen kuin oli kirjoittanut yhtään kirjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan tyypilliseltä tällä palstalla kirjoittavalta. Tosi moni juttu on tuttu täältä. Täytyypä lukea.
Joo muutama vuosi sitten taisi olla hetken julkisuudessa jonkun blogin vuoksi,liittyi julkaistavaan kirjaan,käsittääkseni jäi sitten ainoaksi aikuisten kirjaksi (en jaksa googlata onko näin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa rehellistä tekstiä tykkään lukea. Joten herätti kiinnostuksen. Nyt kun kaikki Knausgaårditkin on luettu. Niitä en suosittele ap:lle, voisi ärtymys olla liikaa.
Mutta siis, minkä Snellmanin kirjan H arvelee kertovan itsestään. Olen ne kaikki lukenut lukuunottamatta Hjalliksesta kertovaa, enkä millään kyllä keksi.
Ihan uutinen minulle, että HHH on julkaissut taas jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kuulostaa jonkun sekopäänarsistin kirjoittamalta. Mikä taho tällaisen tuotoksen on julkaissut?
Ja mikä tuon koko kirjan pointti edes oli, huomion saaminen itselle ja vuoden marttyyri-palkinnon saaminen? Aika törkeää rahastaa omien vanhempien kuolemalla, semminkin kun kirjan kirjoittaja ei ilmeisesti edes itse juurikaan heidän hoitamiseensa osallistunut? Aika härskiltä kuulostaa.
🇺🇦🇮🇱
Tässä juttua kyseisestä kirjasta:
http://yle.fi/uutiset/sairauden_voittamat_kertoo_heista_joista_ei_puhut…
Jokainenhan meistä omat vanhempansa joskus menettää, niin se vaan on.
Itse haluan, sitten kun aika koittaa, olla mahdollisimman paljon paikalla. Tuntuisi jotenkin tekopyhältä olla satojen kilometrien päässä ja märehtiä omia fiiliksiä, kun toinen on kuolemassa. Että voi voi, kun mulla se tässä on rankkaa.
Tuntuu oudolta, jos se kuolevan läheinen nostaa itsensä päähenkilöksi. Eihän hän ole kuolemassa! Itseä kiinnostaisi paljon enemmän ne kuolevien omat ajatukset, niistä jaksaisin kyllä lukea ja varmasti olisi kiinnostavaa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöpipää. Meillä sairasti yhtä aikaa syöpää anoppi ja minun sisko. Ei ihan ekana tullut mieleen, että minä siinä jotenkin olisin se keskushenkilö...
Miten tuollainen voi opiskella mitään, kun ei edes osaa kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kirja jonka H ajatteli olevan itsestään kirjoitetun oli Ivana B tai joku hyvin sinnepäin oleva nimi.
Kaffepulla kirjoitti:
Tässä juttua kyseisestä kirjasta:
http://yle.fi/uutiset/sairauden_voittamat_kertoo_heista_joista_ei_puhut…
Jokainenhan meistä omat vanhempansa joskus menettää, niin se vaan on.
Itse haluan, sitten kun aika koittaa, olla mahdollisimman paljon paikalla. Tuntuisi jotenkin tekopyhältä olla satojen kilometrien päässä ja märehtiä omia fiiliksiä, kun toinen on kuolemassa. Että voi voi, kun mulla se tässä on rankkaa.
Tuntuu oudolta, jos se kuolevan läheinen nostaa itsensä päähenkilöksi. Eihän hän ole kuolemassa! Itseä kiinnostaisi paljon enemmän ne kuolevien omat ajatukset, niistä jaksaisin kyllä lukea ja varmasti olisi kiinnostavaa.
Moni omainen kärsii kun läheinen tekee kuolemaa. Ja moni kuoleva kantaa huolta nimenomaan niistä "jälkeenjäävistä" ja suree heidän takiaan, miettii kuinka pärjäävät kun häntä ei enää ole.
En ole ko kirjaa lukenut, kauhealta kuulosti ja erittäin itsekkäältä. On eri asia surra ja "sääliä" itseään kun on menetämässä rakaansa kuin loukkantua siitä että vakavasti sairas ja kenties hoitojenkin heikentämä ei jaksa eikä muista olla yhtä mukana omaisensa elämässä kuin ennen.
Ehkä olisi kannattanut pysytellä niissä lastenkirjoissa? En ole lukenut enkä ehkä haluakaan. Kuolema tekee monesta ihmisestä raadollisen itsekkään ja nostaa ne pahimmat luonteenpiirteet esille. Se on järkytys kun sen ensimmäisen kerran kohtaa.
Kaffepulla kirjoitti:
Tässä juttua kyseisestä kirjasta:
http://yle.fi/uutiset/sairauden_voittamat_kertoo_heista_joista_ei_puhut…
Jokainenhan meistä omat vanhempansa joskus menettää, niin se vaan on.
Itse haluan, sitten kun aika koittaa, olla mahdollisimman paljon paikalla. Tuntuisi jotenkin tekopyhältä olla satojen kilometrien päässä ja märehtiä omia fiiliksiä, kun toinen on kuolemassa. Että voi voi, kun mulla se tässä on rankkaa.
Tuntuu oudolta, jos se kuolevan läheinen nostaa itsensä päähenkilöksi. Eihän hän ole kuolemassa! Itseä kiinnostaisi paljon enemmän ne kuolevien omat ajatukset, niistä jaksaisin kyllä lukea ja varmasti olisi kiinnostavaa.
Mutta jos kirjan idea on kertoa juuri siitä, miltä tuntuu olla syöpäsairaan läheinen. Eihän ulkopuolinen voi edes kirjoittaa siitä, miltä siitä kuolevasta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Se kirja jonka H ajatteli olevan itsestään kirjoitetun oli Ivana B tai joku hyvin sinnepäin oleva nimi.
Ok, kiitos!, minulta on mennyt ihan ohi. Sen mitä googlella löysin arvosteluja, niin tosiaan kertoo blogimaailmasta ja kirjailijoista, saattaa hyvinkin olla, että "minusta tulee kirjailija" -blogi on antanut jotain innoitusta. Aikanaanhan siitä ärsyyntyi useampikin bloggaava kirjailija. Täytyypä hankkia Ivana B käsiini.
Kukaan muu lukenut?