Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on pahempaa, isän kuolema vai olematon isä?
06.09.2022 |
Minusta hyvä vaikkakin kuollut isä on parempi, täysin olematon isä on pahempi.
Kommentit (25)
Minun isä lähti kun olin leikki-ikäinen. Hyvin selvisin, en muista kaivanneeni eikä hänkään vissiin minua. Varmaan silloin pienenä kaipasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän riippuu siitä, oliko se kuollut isä minkälainen. Jos oli hyvä isä, menetys oli suunnattoman suuri.
Olin 11vuotias tyttö kun ainoa huoltajan isä kuoli.Siitä alkoi elämäni helvetti.Olisipa isä elänyt edes siihen asti kun olisin ollut aikuinen.
Oleva isä on se kaikkein pahin. Se solvaa ja on väkivaltainen. Kokemusta on.
Olisipa minulla ollut joskus isä, edes hetken. Sen sijaan jouduin elämään lapsuuteni väkivaltaisen hirviön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun isä lähti kun olin leikki-ikäinen. Hyvin selvisin, en muista kaivanneeni eikä hänkään vissiin minua. Varmaan silloin pienenä kaipasin.
Isäni ei ollut kuvioissa sen jälkeen kun olin viisivuotias. Nyt vanhemmiten on minulle selvinnyt, että olisi ollut paremmat lähtökohdat elämälle, jos olisi ollut toimiva lapsuuden koti.
Monet keiden isä on kuollut pillittelee isänsä perään ja suuttuu melkein kun sanoo, että olisit onnellinen että sulla sentään oli hyvä isä. Eivät siis näe omaa pillunsilmäänsä pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuollut isä on parempi kuin isä joka on olematon.Olematon=ei läsnä oleva isä on oikeasti emontaalisesti hylännyt lapsensa,mikä on pahinta.Kuollut isä ei ole .
Jari Sinkkonen (psykologi)on näin sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Monet keiden isä on kuollut pillittelee isänsä perään ja suuttuu melkein kun sanoo, että olisit onnellinen että sulla sentään oli hyvä isä. Eivät siis näe omaa pillunsilmäänsä pidemmälle.
Ehkä se isukki olikin se pillunsilmän, tai perseensilmän, vakkarivieras, ja siksi niin kova itku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oleva isä on se kaikkein pahin. Se solvaa ja on väkivaltainen. Kokemusta on.
Isä on kumminkin eri asia kuin siittäjä - kyllä isän tehtävänä on olla lapsillensa tukena ja roolimallina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä lähti kun olin leikki-ikäinen. Hyvin selvisin, en muista kaivanneeni eikä hänkään vissiin minua. Varmaan silloin pienenä kaipasin.
Isäni ei ollut kuvioissa sen jälkeen kun olin viisivuotias. Nyt vanhemmiten on minulle selvinnyt, että olisi ollut paremmat lähtökohdat elämälle, jos olisi ollut toimiva lapsuuden koti.
Totta turiset. Äiti ei ollut se kaikista vakain tai turvallisin. Miksi ei isä voinut pitää mitään yhteyttä. Noh, aikuisena olen vuosien terapian jälkeen kutakuinkin tasapainossa. Jotain pientä jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet keiden isä on kuollut pillittelee isänsä perään ja suuttuu melkein kun sanoo, että olisit onnellinen että sulla sentään oli hyvä isä. Eivät siis näe omaa pillunsilmäänsä pidemmälle.
Ne eivät osaa ajatella omaa napaansa pidemmälle.
Kai se riippuu siitä, milloin ja missä olosuhteissa isä kuolee, ja siitäkin millainen se isä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleva isä on se kaikkein pahin. Se solvaa ja on väkivaltainen. Kokemusta on.
Isä on kumminkin eri asia kuin siittäjä - kyllä isän tehtävänä on olla lapsillensa tukena ja roolimallina.
Eivät lapset mistään isästä mallia ota, vaan kavereistaan.
Yhden aina ja kaikesta valittavan kaverin isä ajoi kolarin kun kaveri oli lukiossa. Varmaan teki sen tahallaan, kun ei enää jaksanut perhettään.
Ei voi kaivata sellaista mitä ei ole ollut.
Lapsikin voi pitää yhteyttä isäänsä vaikka äitinsä kuinka mustamaalaisi eron jälkeen yksin jätettyä isää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein niille, keiden isät on kuolleet.
HAHHHHHHAAAAAAHAAA
Ette ansainneet isiänne.
Kannattiko olla niin raskas, että isäkin kuoli?
Eipä se isän kuolema tuntunut yhtään miltään tai muuttanut elämääni mihinkään.
Olematonta isää ei ole olemassakaan.
En tiiä vielä, ei oo olematon isä vielä kuollu.