Mielenterveysongelmaisten läheiset!

Mun mies on peliriippuvainen ja kai masentunut. Pelasi meidän omaisuuden. Lääkäristä sai lääkereseptin, siinä se hoito sitten olikin.

Tosi rankkaahan tämä on kun kohta pitää varmaan talokin myydä ja ollaan sitten paljaan taivaan alla lasten kanssa.

Mutta minkäs teet, ei ollut aavistustakaan että on jotain peliongelmaa ennenkun vasta oli jo kammottavat velat kerrryttänyt. Mistään en ole saanut vertaistukea ja kaveritkaan eivät kaikki jaksa tukea ja suuttuvat kun en omassa ahdistuksessani muista välttämättä kaikkia mulle kerrottuja juttuja jne.

Jos jollain muullakin on sama tilanne niin ois kiva jutella.

nosto

Hei. Elämää aallonharjalla ja uppeluksissa miehen kans joka sairastaa 2suuntaista mieliala häiriöö. Meillä on pitkä yhteinen VÄRIKÄS elämä..yli20v mutta diaknoosi sairaudelle tuli noin  10V sitten. Alkuun oli enemmän mania jaksoja mutta matkan varrella on sattunut ja tapahtunut asioita mitkä on ollut peruuttamattomiakin ja mitä enemmän on sattunut on syyllisyys kasvattanut masennusta. Tätä kaikkea on ollut surullista katsoa kun juuri mitään et voi tehdä..olo on voimaton. Olen keskustellut..keskustellut ja taas keskustellut kun olen huomannut että mania ottaa vallan mutta sillä hetkellä hän ei "kuule" minua mutta masennusjakson aikana sitten usein sanoo että olisi pitänyt kuunnella ja ottaa neuvot vastaan.Ja olenkin kysynyt häneltä miksi ei kuunnellut ja hän kertoo että maniassa hän on niin "suuri ja mahtava" ettei hänen tarvi kuunnella neuvoja. Mieheni sanoo usein rakastavansa minua ja hänen on ollut vaikea hyväksyä sairauttaan vaikka mania jaksoissa on saanut paljon pahaa aikaan. Hän on hellä ja rakastava, eikä ole ikinä ollut väkivaltainen. Olen oppinut tunnistaan eri vaihetten oireita joten pystyn ennakoimaan jonkin verran mutta henkinen epävarmuus on kuitenkin  pahin kestettävä, koskaan ei voi tietää mitä huomen tapahtuu. Meidän kahden aikuisen perheessä on vain yksi vastuunkantava aikuinen sillä 20 vuoden aikana on täytynyt  kantaa kaikki käytänön vastuu kodista, lapsista, raha-asioista jne sillä vaikka mieheni on halunnut olla toinen aikuinen ja välil pystynytkin niin silloin kun mania iskee niin kaikki muu jää. Mieheni sairaus on pakottanut minut pitämään huolta itsestäni jotta itse pysyn kunnossa mutta joskus tulee hetkiä jolloin itku ottaa vallan ja maailma tuntuu kaatuvan ja silloin kaipaisi jotain kohtalontoveria joka ymmärtää kuinka normaalin epänormaalia elämä voi olla. Tsemppii kaikille ja aurinkoisia syyspäiviä ;)