Mitä ajattelet yksin lomamatkailevasta naisesta?

Kaupunkikohteissa on helpompi olla yksinäisenä naisena. Rantakohteissa yms eksoottisemmissa pikkupaikoissa se on vaikeampaa. Ja tietysti kannattaa valita sopiva maa, esim naisvihamieliset tai kovin seksistiset kulttuuriympäristöt kannattaa kiertää kaukaa, varsinkin jos on nuori ja nätti.

Olin viime kesänä ystävän kanssa lomalla, en tykännyt. Jatkuva neuvottelu mitä tehdään, milloin syödään, mihin mennään. Lisäksi ystävä sai jotain kiukunpuuskia. Tuntui kuin ei olisi ollut lomalla ollenkaan. Never again, tästä lähtien yksin aina.

Paikallisten miesten ilmeistä näkee ihmetystä joskus. Ystävälliset pariskunnat on kivoja.

Kyllähän se jotenkin säälittävältä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Että olet lapseton sinkku.

Mutta saatat ajatella väärin. Monet perheelliset naiset käyvät ihan yksin lomilla rentoutumassa. 

Vieras muna rentouttaa yllättävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele juuri mitään niin kauan kun et Turkkiin yksin suuntaa.

Silloin ajattelisin että säälittävää että yritetään epätoivoisesti saada ulkomaalaisia naistennaurattajia iskemään itseään ja että Suomessa kukaan ei vissiin sitte huoli häntä.

M29

Ajatteletko samoin myös esim Thaimaahan yksin matkustavista miehistä?

Vierailija kirjoitti:

Tietyt piirit sanoisivat: Munahaukka.

Lesbo munahaukka. Just.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se jotenkin säälittävältä vaikuttaa.

Säälittävältä, miksi ihmeessä? Luuletko että soolomatkailijat lähtevät reissuun yksin vain siksi, etteivät saa ketään mukaansa? Voin kertoa ettei näin todellakaan ole. Minulla esimerkiksi on sekä miesystävä että paljon kavereita, jotka lähtisivät mukaan, mutta useimmiten en halua. Mikään ei voita sitä täydellistä vapautta kun on yksin liikkeellä. Ei mitään kompromisseja eikä neuvotteluja, kukaan ei odota sulta mitään eikä tunne sua, saat mennä ihan omassa tahdissa sinne minne huvittaa. Joku nyt varmaan tulee sanomaan että kyllä ihan samalla tavalla voi tehdä kaverin kanssa, mutta ei se pidä paikkaansa. Aina joutuu ottamaan jotenkin toisen huomioon jos yhdessä matkustaa. Ja nämä mun matkat on mulle niin tärkeitä, etten halua ottaa mitään riskejä että joku matkaseuralainen ärsyttäisi tai pilaisi fiiliksen.

Ennen en olisi ollut mitään mieltä, viimeisimmällä lomamatkallamme meni kuitenki hermot yhteen yksinäiseen naismatkustajaan. Oltiin siis puolisoni kanssa häämatkalla ja hotellissa, jossa yövyimme, oli vähän suomalaisia turisteja. Oli siis ihan luonnollista, että tämä yksinäinen matkaaja tuli moikkaamaan meitä, kun illallisella (meillä ja hänellä oli puolihoito) huomasi, että puhumme suomea. Ei siinä mitään, vähän jutusteltiin ja tutustuttiin. Seuraavana iltana satuttiin taas samaan aikaan illalliselle (syötiin kuitenkin siis eri pöydissä, mutta lähdettiin samoihin aikoihin ruokailutiloista) ja pyydettiin hänet syönnin jälkeen vielä lasilliselle meidän kanssa läheiselle terassille, jotenkin yksinäiselle kun hän vaikutti. Se oli virhe. Lasillisen aikana ilmeni, ettei hänellä ollut juurikaan käytöstapoja, enkä ihmettele yhtään, että hän matkustaa yksin. Hän mm. kehuskeli omilla saavutuksillaan, aiemmilla matkoillaan sekä ammatillaan ja pienen hetken tuttavuuden jälkeen osasi analysoida avioliittomme niin, että sanoi meille eron koittavan viimeistään parin vuoden päästä. Loppu lomalla ei enää harmittanut, että hän oli reisussa yksinään.

Olin pari vuotta sitten perheeni kanssa kyproksella all inclusive löhölomalla keskellä ei mitään. Siellä oli kuntosali hotellissa ja jotain ohjattua vesijumppaa mutta muuten siis pelkkää olemista.

Samassa hotellissa oli noin 35-40 v nainen ja suurin piirtein samanikäinen mies. Luulin ensin että olivat yhdessä matkalla, mutta kävi ilmi että molemmat olivat yksinään.

Naisesta ajattelin että on "strong, independent woman" joka on ehkä vähän introvertti ja tykkää matkustella yksin jos kerran ei ole hyvää seuraa tarjolla. Hän kävi aamuisin lenkillä ja luki kirjoja jne. Ajattelin että tämä on hänen lomansa, halusi pois työstressistä jne.

Mies vaikutti hieman ujolta ja aika kiltiltä. Hänestä ajattelin että oli ehkä  tarkoitus tulla kumppanin kanssa yhdessä, mutta tulikin ero ennen matkaa, ja mies päätti kuitenkin tulla yksin lomalle.

Siellä he istuivat illallisella molemmat yksin ruokapöydissään, ja ajattelin että olisi ollut ihanaa jos olisivat saaneet edes illallisseuraa toisistaan. Ehkä jompikumpi, tai molemmat olisivat halunneetkin, mutta ei kehdannut tunkeutua toisen seuraan?

Nämähän ovat vain minun pohdintojani heistä. Eihän minulla ole mitään hajua siitä mikä totuus oli, mutta oli kiva keksiä tarinoita päässäni heistä.

Summa summarum, en ajattele mitään pahaa yksinmatkustavista, mutta minusta se on epätavallista jos kyse ei ole kaupunkilomasta tai reppureissaamisesta, eli silloin mielikuvitukseni kyllä laukkaa ja mietin että mikäköhän on heidän tarinansa.

Sinulle 50, muuten mukava teksti mutta alapeukku tuosta yhdestä ajatuksesta "Siellä he istuivat illallisella molemmat yksin ruokapöydissään, ja ajattelin että olisi ollut ihanaa jos olisivat saaneet edes illallisseuraa toisistaan. Ehkä jompikumpi, tai molemmat olisivat halunneetkin, mutta ei kehdannut tunkeutua toisen seuraan?"

Vieläkään ei mene ihmisille perille, että joillekin se PARAS tapa matkustaa on nimenomaan yksin ja halutaan olla yksin. Ollaan vastahakoisia tinkimään siitä vain siksi, "ettei joutuisi olemaan yksin". Istuisitko itsekenen tahansa randomin vieraan kanssa illallispöytään mieluummin aina kuin olisit yksin?

Ja mitä voi tietää noista kahdesta, liikkuivatko jutut ja ajatukset ollenkaan samalla tasolla, edes siedettävästi? On piinallista olla ventovieraan kanssa, joka ei millään tasolla tunnu olevan samalla aaltopituudella.

Elämä ei ole mitään parileikkiä, jossa jokaiselle etsitään pari.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle 50, muuten mukava teksti mutta alapeukku tuosta yhdestä ajatuksesta "Siellä he istuivat illallisella molemmat yksin ruokapöydissään, ja ajattelin että olisi ollut ihanaa jos olisivat saaneet edes illallisseuraa toisistaan. Ehkä jompikumpi, tai molemmat olisivat halunneetkin, mutta ei kehdannut tunkeutua toisen seuraan?"

Vieläkään ei mene ihmisille perille, että joillekin se PARAS tapa matkustaa on nimenomaan yksin ja halutaan olla yksin. Ollaan vastahakoisia tinkimään siitä vain siksi, "ettei joutuisi olemaan yksin". Istuisitko itsekenen tahansa randomin vieraan kanssa illallispöytään mieluummin aina kuin olisit yksin?

Ja mitä voi tietää noista kahdesta, liikkuivatko jutut ja ajatukset ollenkaan samalla tasolla, edes siedettävästi? On piinallista olla ventovieraan kanssa, joka ei millään tasolla tunnu olevan samalla aaltopituudella.

Elämä ei ole mitään parileikkiä, jossa jokaiselle etsitään pari.

Arvasin että tuohon tarraudutaan ja pitkin laittaa, mutta unohdin:

Voi tietysti olla että kumpikin oikeasti halusi olla yksin, luultavasti niin olikin, mutta tuo siis kävi mielessä että harmi että syövät erillään jos tuttavuuden tekeminen olisi kiinnostanut mutta aloitetta ei uskaltaneet tehdä.

Ajattelen, että olet rohkea ja itsenäinen nainen, joka viihtyy omassa seurassaan sen verran hyvin ettei anna matkakumppanin puutteen häiritä omia toiveitaan elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle 50, muuten mukava teksti mutta alapeukku tuosta yhdestä ajatuksesta "Siellä he istuivat illallisella molemmat yksin ruokapöydissään, ja ajattelin että olisi ollut ihanaa jos olisivat saaneet edes illallisseuraa toisistaan. Ehkä jompikumpi, tai molemmat olisivat halunneetkin, mutta ei kehdannut tunkeutua toisen seuraan?"

Vieläkään ei mene ihmisille perille, että joillekin se PARAS tapa matkustaa on nimenomaan yksin ja halutaan olla yksin. Ollaan vastahakoisia tinkimään siitä vain siksi, "ettei joutuisi olemaan yksin". Istuisitko itsekenen tahansa randomin vieraan kanssa illallispöytään mieluummin aina kuin olisit yksin?

Ja mitä voi tietää noista kahdesta, liikkuivatko jutut ja ajatukset ollenkaan samalla tasolla, edes siedettävästi? On piinallista olla ventovieraan kanssa, joka ei millään tasolla tunnu olevan samalla aaltopituudella.

Elämä ei ole mitään parileikkiä, jossa jokaiselle etsitään pari.

Arvasin että tuohon tarraudutaan ja pitkin laittaa, mutta unohdin:

Voi tietysti olla että kumpikin oikeasti halusi olla yksin, luultavasti niin olikin, mutta tuo siis kävi mielessä että harmi että syövät erillään jos tuttavuuden tekeminen olisi kiinnostanut mutta aloitetta ei uskaltaneet tehdä.

Uskalla ja uskalla. Oletpa alentuva, tai sitten sinulle itsellesi on ylitsepääsemätöntä sekä tehdä aloitteita että edes ajatella matkustaa yksin. Kyseiset ihmiset todennäköisesti uskaltavat enemmän elämässään kuin monet konsanaan, kun olivat uskaltautuneet yksin matkallekin.

.

öö- en kuitenkaan haluu matkustaa thaimaaseen asti. pysyköö se yks kiero siel.

Ajattelen, että hän on rohkea ja itsenäinen nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Matkustin kerran nuorena yksin erääseen latinalaisen Amerikan maahan. Virhe. Paikalliset miehet luulivat, että haen seksiseuraa heistä, enkä saanut olla rauhassa missään. Ehkä olisi pitänyt valita joku Aasian maa.

heh voin vaan kuvitella!etenkin jos on oikein vaalee niin huhhuh ;) mä saan jo espanjassa niin paljon huomioo ihan seurassakin että pitäis olla joku bulldoggi mukana.

Enpä ihmeempiä, miksi pitäisi? Olen itse 40v. vanhapiika ja matkustan/olen matkustellut yksin, kaksin ja porukassa. Omat hyvät puolensa kaikissa, mutta jos saan valita, niin mieluiten yksin. Saa valita, minne menee vai meneekö minnekään, mitä/missä tekee, jne. Hyvin olen itsekseni reissatessa pärjännyt, eikä hankaluuksia ole ollut. Matkakohteen valinnassa saa ja pitääkin käyttää tervettä järkeä, en esim. yksinäni lähtisi arabimaihin ja/tai etelä-Amerikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle 50, muuten mukava teksti mutta alapeukku tuosta yhdestä ajatuksesta "Siellä he istuivat illallisella molemmat yksin ruokapöydissään, ja ajattelin että olisi ollut ihanaa jos olisivat saaneet edes illallisseuraa toisistaan. Ehkä jompikumpi, tai molemmat olisivat halunneetkin, mutta ei kehdannut tunkeutua toisen seuraan?"

Vieläkään ei mene ihmisille perille, että joillekin se PARAS tapa matkustaa on nimenomaan yksin ja halutaan olla yksin. Ollaan vastahakoisia tinkimään siitä vain siksi, "ettei joutuisi olemaan yksin". Istuisitko itsekenen tahansa randomin vieraan kanssa illallispöytään mieluummin aina kuin olisit yksin?

Ja mitä voi tietää noista kahdesta, liikkuivatko jutut ja ajatukset ollenkaan samalla tasolla, edes siedettävästi? On piinallista olla ventovieraan kanssa, joka ei millään tasolla tunnu olevan samalla aaltopituudella.

Elämä ei ole mitään parileikkiä, jossa jokaiselle etsitään pari.

Arvasin että tuohon tarraudutaan ja pitkin laittaa, mutta unohdin:

Voi tietysti olla että kumpikin oikeasti halusi olla yksin, luultavasti niin olikin, mutta tuo siis kävi mielessä että harmi että syövät erillään jos tuttavuuden tekeminen olisi kiinnostanut mutta aloitetta ei uskaltaneet tehdä.

Uskalla ja uskalla. Oletpa alentuva, tai sitten sinulle itsellesi on ylitsepääsemätöntä sekä tehdä aloitteita että edes ajatella matkustaa yksin. Kyseiset ihmiset todennäköisesti uskaltavat enemmän elämässään kuin monet konsanaan, kun olivat uskaltautuneet yksin matkallekin.

Voi jestas miten yhden ihmisen spekulaatiot voivatkaan närkästyttää toista :) Suomalaiset ovat usein, jos ei introverttejä niin ei ainakaan yltiösosiaalisia ja muiden omaa rauhaa vaalitaan ja kunnioitetaan, eli helposti ei mennä "vaivaamaan" muita tarjoamalla seuraansa jos ei tiedä toisen kaipaavan sitä. Sitä tällä uskaltamisella nyt tarkoitan. Mutta luultavasti kumpikaan ei olisi halunnut illastaa muuta kuin omassa seurassaan, ei siinä mittään. En mielestäni ollut mitenkään alentuva. Itse joutuisin kerämään jos jonkin aikaa rohkeutta ennenkuin menisin toiselta kysymään että hei, kelpaisiko seura kun me molemmat tässä syödään yksin? Minun onnekseni en ole joutunut näin tekemään vielä koska tähän asti en ole koskaan ollut lomalla yksin. Mielummin lomailen seurassa, mutta se on henkilökohtainen mieltymykseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle 50, muuten mukava teksti mutta alapeukku tuosta yhdestä ajatuksesta "Siellä he istuivat illallisella molemmat yksin ruokapöydissään, ja ajattelin että olisi ollut ihanaa jos olisivat saaneet edes illallisseuraa toisistaan. Ehkä jompikumpi, tai molemmat olisivat halunneetkin, mutta ei kehdannut tunkeutua toisen seuraan?"

Vieläkään ei mene ihmisille perille, että joillekin se PARAS tapa matkustaa on nimenomaan yksin ja halutaan olla yksin. Ollaan vastahakoisia tinkimään siitä vain siksi, "ettei joutuisi olemaan yksin". Istuisitko itsekenen tahansa randomin vieraan kanssa illallispöytään mieluummin aina kuin olisit yksin?

Ja mitä voi tietää noista kahdesta, liikkuivatko jutut ja ajatukset ollenkaan samalla tasolla, edes siedettävästi? On piinallista olla ventovieraan kanssa, joka ei millään tasolla tunnu olevan samalla aaltopituudella.

Elämä ei ole mitään parileikkiä, jossa jokaiselle etsitään pari.

Voin sanoa, että olisin luultavasti kokenut harmilliseksi, jos olisin ollut tuossa tilanteessa ja toinen alkaisi puhumaan. Kohteliaana ihmisenä olisin vastannut keskustelunavaukseen, mutta elllei tuo toinen ihminen olisi ollut aivan poikkeuksellisen kiinnostava ihminen, tilanne olisi ollut minulle rasite. Sellaisia me intovertit näet olemme, NAUTIMME yksinolosta ja saamme siitä energiaa. Rupattelu tuntemattomien kanssa vie energiaa. 

Arvasin että tuohon tarraudutaan ja pitkin laittaa, mutta unohdin:

Voi tietysti olla että kumpikin oikeasti halusi olla yksin, luultavasti niin olikin, mutta tuo siis kävi mielessä että harmi että syövät erillään jos tuttavuuden tekeminen olisi kiinnostanut mutta aloitetta ei uskaltaneet tehdä.