Lue keskustelun säännöt.
Prinsessaharhainen mies
13.06.2016 |
Jotkut naiset pitävät normaalina, että nainen vaatii mieheltä jatkuvasti palvontaa ja palvelua. Tulee tarjota treffitarjoilut, ostaa koruja ja kukkia, kosia kuumailmapallossa, rakastella spontaanisti lukien naisen ajatukset, tehdä miesten kotityöt ja puolet naisen kotitöistä, maksaa perheen kulut, antaa hienoja huomenlahjoja vaikka itse saa lahjaksi vain vaimonsa alastonkuvia. Tällaista prinsessaharhaa pidetään joissain piireissä täysin luonnollisena ja oikeana.
Mietitäänpä, miten toimisi prinsessaharhainen mies.
Aloitan häistänne:
Kosisit miestäsi polvillaan hiekkarannalla, koska hän on 6 vuotta inissyt, että haluaa naimisiin. Koska kosinta ei ole tarpeeksi romanttinen, joudut yrittämään uudelleen. Palkattu viulisti riittää ja olette kihloissa.
Miehesi menisi sekaisin häistä, koska se on hänen erityinen päivänsä. Hän tuhlaisi 2000 euroa uuteen pukuun. Maksaisit 5000 hänen sormuksistaan, mutta itse saisit yhden 100 euron sormuksen. Senkin maksat itse.
Saisit huomenlahjaksi miehesi alastonkuvia - banaaniterttu peittäisi kriittiset paikat. Sinun tulee ihailla kuvia ja olla kiitollinen.
Häämatkalla saat seksiä vain, jos esität 30 minuutin vatsatanssin miehellesi. Muuten mies ei tunne itseään erityiseksi.
Kommentit (44)
Kaikissa valokuvissanne miehelläsi on komea ilme, mutta hän ei näytä itseltään. Sinun ilmeesi on aina epäonnistunut. Mies säilyttää vain ne valokuvat, joissa hän näyttää hyvältä. Hänellä on epärealistinen käsitys komeudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa, ettei naisen korkea vaatimustaso aina tarkoita, ettei tämä itse huomioisi miestä mitenkään. Minut varmaan joku laskee "prinsessaksi", koska romantiikka ja toisen huomioiminen ovat minulle tärkeitä. Odotan saavani välillä aamiaisen sänkyyn, jalkahieronnan, kukkia tai muita pieniä huomionosoituksia, lomamatkoja ja ravintolaillallisia, mutta vastaavasti pyrin huomioimaan miestäni. Pukeudun aina kauniisti ja käytän vain tyylikkäitä alus- ja yövaatteita, laittaudun miestä varten. Hieron häntä lähes päivittäin (tämä on miehelleni todella tärkeää), valmistan vuoroaamuin aamiaisen, ruoan tarjoilen hänelle aina kauniisti esille pantuna ja korjaan astiat pois. Mainituista ravintolaillallisista ja lomamatkoista maksan puolet. Annan hänelle myös runsaasti seksuaalista huomiota, mitä nyt en sinänsä kyllä laske "antamiseksi", koska olen meistä melkeinpä innokkaampi. Olenko siis ap:n mittapuulla hemmoteltu prinsessa?
Toiset meistä kokee rakkautena sen, että ei tarvitse omassa kodissaan yrittää tai laittautua, vaan saa pitää kotona mukavia vaatteita, ja silti on toisen mielestä kaunis ja ihana. Mun mies toivois, että en meikkaisi, kun näytän sen mielestä oudolta silloin (yleensä en meikkaa). Toiminnalliset asiat ja kulut teillä tuntuu menevän kivasti tasan!
En tarkoittanut, että herään sunnuntaiaamuna kuudelta meikkaamaan. Totta kai välillä on viikonloppuisin ja lomilla päiviä, jolloin en laittaudu ollenkaan, ja arkena taas meikkaan ja pukeudun kauniisti jo töidenkin vuoksi. Se, että vaatteet ovat kauniit, ei tarkoita, että ne olisivat epämukavat. En kulje kotona cocktail-mekossa mutta en myöskään virttyneessä t-paidassa tai verkkareissa. Näiden väliltä löytyy vaihtoehtoja.
Mikä ihme tätä ap:tä vaivaa? En vaan ymmärrä, miksi hän on niin katkera. Onko hän kateellinen naisille? Toivoisko hän salaa olevansa nainen, jotta häntä huomioitaisiin kuten naisia?
Miehesi ostaa kalliita vaatteita ja tavaroita itselleen ja laittaa itseään paljon peilin edessä. Tätä hän pitää parisuhteen hoitamisena. Sinun pitää myös ostaa miehellesi kalliita tavaroita, sillä pitäähän sinunkin hoitaa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa, ettei naisen korkea vaatimustaso aina tarkoita, ettei tämä itse huomioisi miestä mitenkään. Minut varmaan joku laskee "prinsessaksi", koska romantiikka ja toisen huomioiminen ovat minulle tärkeitä. Odotan saavani välillä aamiaisen sänkyyn, jalkahieronnan, kukkia tai muita pieniä huomionosoituksia, lomamatkoja ja ravintolaillallisia, mutta vastaavasti pyrin huomioimaan miestäni. Pukeudun aina kauniisti ja käytän vain tyylikkäitä alus- ja yövaatteita, laittaudun miestä varten. Hieron häntä lähes päivittäin (tämä on miehelleni todella tärkeää), valmistan vuoroaamuin aamiaisen, ruoan tarjoilen hänelle aina kauniisti esille pantuna ja korjaan astiat pois. Mainituista ravintolaillallisista ja lomamatkoista maksan puolet. Annan hänelle myös runsaasti seksuaalista huomiota, mitä nyt en sinänsä kyllä laske "antamiseksi", koska olen meistä melkeinpä innokkaampi. Olenko siis ap:n mittapuulla hemmoteltu prinsessa?
Miten se, että ostelet itsellesi vaatteita ja meikkejä on miehesi palvelemista?
Oletko yksinkertainen vai yritätkö provosoida? Kun katsoo mitä tahansa listaa ihannenaisen ominaisuuksista, on itsestä huolehtiminen ja omaan ulkonäköön panostaminen listassa aina melko korkealla. Harvassa ovat miehet, jotka mieluummin katsovat muumipaituliin sonnustautunutta harmaahiirulaista kuin tyylikkäästi ja naisellista pukeutuvaa, huoliteltua puolisoa. Onneksi oma mieheni ymmärtää, että ulkonäköön panostaminen vaatii jonkin verran aikaa ja rahaa eikä marise rahan menosta (maksan toki itse omat menoni) tai siitä, että joutuu joskus odottamaan minua valmistautuessani.
Eli siis kyseessä on markkina-arvoteorian mukainen parisuhde.
Saahan sitä teorioita kehitellä. Totta kai ihmissuhteissa on aina taustalla antamisen ja saamisen, panostamisen ja tuoton suhde. Ei sellainen ystävyyssuhdekaan ole mielekäs, jossa itse on aina antavana osapuolena tukien ja kuunnellen ystävää saamatta tältä koskaan vastaavaa tukea takaisin. Minusta kuulostaa vain aika kylmältä ja tarpeettomalta ajatella mitään markkina-arvoja. Mieheni on muuten lyhyt ja tienaa minua vähemmän. Hän ei varmastikaan ole useimpien naisten mielestä mikään saalis mutta minun silmissäni maailman ihanin ja rakastettavin. Mitä markkina-arvoteoriasi sanoo tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa, ettei naisen korkea vaatimustaso aina tarkoita, ettei tämä itse huomioisi miestä mitenkään. Minut varmaan joku laskee "prinsessaksi", koska romantiikka ja toisen huomioiminen ovat minulle tärkeitä. Odotan saavani välillä aamiaisen sänkyyn, jalkahieronnan, kukkia tai muita pieniä huomionosoituksia, lomamatkoja ja ravintolaillallisia, mutta vastaavasti pyrin huomioimaan miestäni. Pukeudun aina kauniisti ja käytän vain tyylikkäitä alus- ja yövaatteita, laittaudun miestä varten. Hieron häntä lähes päivittäin (tämä on miehelleni todella tärkeää), valmistan vuoroaamuin aamiaisen, ruoan tarjoilen hänelle aina kauniisti esille pantuna ja korjaan astiat pois. Mainituista ravintolaillallisista ja lomamatkoista maksan puolet. Annan hänelle myös runsaasti seksuaalista huomiota, mitä nyt en sinänsä kyllä laske "antamiseksi", koska olen meistä melkeinpä innokkaampi. Olenko siis ap:n mittapuulla hemmoteltu prinsessa?
Miten se, että ostelet itsellesi vaatteita ja meikkejä on miehesi palvelemista?
Oletko yksinkertainen vai yritätkö provosoida? Kun katsoo mitä tahansa listaa ihannenaisen ominaisuuksista, on itsestä huolehtiminen ja omaan ulkonäköön panostaminen listassa aina melko korkealla. Harvassa ovat miehet, jotka mieluummin katsovat muumipaituliin sonnustautunutta harmaahiirulaista kuin tyylikkäästi ja naisellista pukeutuvaa, huoliteltua puolisoa. Onneksi oma mieheni ymmärtää, että ulkonäköön panostaminen vaatii jonkin verran aikaa ja rahaa eikä marise rahan menosta (maksan toki itse omat menoni) tai siitä, että joutuu joskus odottamaan minua valmistautuessani.
Eli siis kyseessä on markkina-arvoteorian mukainen parisuhde.
Saahan sitä teorioita kehitellä. Totta kai ihmissuhteissa on aina taustalla antamisen ja saamisen, panostamisen ja tuoton suhde. Ei sellainen ystävyyssuhdekaan ole mielekäs, jossa itse on aina antavana osapuolena tukien ja kuunnellen ystävää saamatta tältä koskaan vastaavaa tukea takaisin. Minusta kuulostaa vain aika kylmältä ja tarpeettomalta ajatella mitään markkina-arvoja. Mieheni on muuten lyhyt ja tienaa minua vähemmän. Hän ei varmastikaan ole useimpien naisten mielestä mikään saalis mutta minun silmissäni maailman ihanin ja rakastettavin. Mitä markkina-arvoteoriasi sanoo tästä?
En minä usko markkina-arvoteoriaan. Sinähän sen mukaan elät.
Avioliitto on lähtenyt hyvin käyntiin, mies antaa seksiä ja nainen käy tyytyväisenä töissä ja kaikki näyttää hyvältä. Naisesta alkaa tuntua, että perheenlisäystäkin saisi tulla. Mies lämpenee ajatukselle, tulee raskaaksi, lihoo 25 kiloa ja peittyy raskausarpiin, lisäksi hän kärsii pahoinvoinnista, selkäsäryistä, unettomuudesta jne kunnes synnyttää naiselle lapsen. Mies repeää synnytyksessä alapäästään niin, että entinen jäykkä ja komea siitin lerpahtaa epämuotoiseksi arpikudokseksi. Sitten mies imettää, valvoo, hoitaa lasta seuraavat 1,5 vuotta 24/7, ja puolipäiväisesti seuraavat 18 vuotta. Ei käy missään kodin ulkopuolella kuin pikaisesti ja käväisemällä, näkee ystäviä kerran puolessa vuodessa kun taas nainen luo uraa, seurustelee muiden dynaamisten aikuisten kanssa, yöpyy hotelleissa työmatkoillaan, joita voi miehen uhrautuvan asenteen vuoksi tehdä niin paljon kuin työnantaja pyytää ja naista huvittaa.
Mies uupuu kotona ja sairastuu masennukseen. Nainen ottaa töistä rakastajan ja valittaa, ettei kotona saa huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa, ettei naisen korkea vaatimustaso aina tarkoita, ettei tämä itse huomioisi miestä mitenkään. Minut varmaan joku laskee "prinsessaksi", koska romantiikka ja toisen huomioiminen ovat minulle tärkeitä. Odotan saavani välillä aamiaisen sänkyyn, jalkahieronnan, kukkia tai muita pieniä huomionosoituksia, lomamatkoja ja ravintolaillallisia, mutta vastaavasti pyrin huomioimaan miestäni. Pukeudun aina kauniisti ja käytän vain tyylikkäitä alus- ja yövaatteita, laittaudun miestä varten. Hieron häntä lähes päivittäin (tämä on miehelleni todella tärkeää), valmistan vuoroaamuin aamiaisen, ruoan tarjoilen hänelle aina kauniisti esille pantuna ja korjaan astiat pois. Mainituista ravintolaillallisista ja lomamatkoista maksan puolet. Annan hänelle myös runsaasti seksuaalista huomiota, mitä nyt en sinänsä kyllä laske "antamiseksi", koska olen meistä melkeinpä innokkaampi. Olenko siis ap:n mittapuulla hemmoteltu prinsessa?
Miten se, että ostelet itsellesi vaatteita ja meikkejä on miehesi palvelemista?
Oletko yksinkertainen vai yritätkö provosoida? Kun katsoo mitä tahansa listaa ihannenaisen ominaisuuksista, on itsestä huolehtiminen ja omaan ulkonäköön panostaminen listassa aina melko korkealla. Harvassa ovat miehet, jotka mieluummin katsovat muumipaituliin sonnustautunutta harmaahiirulaista kuin tyylikkäästi ja naisellista pukeutuvaa, huoliteltua puolisoa. Onneksi oma mieheni ymmärtää, että ulkonäköön panostaminen vaatii jonkin verran aikaa ja rahaa eikä marise rahan menosta (maksan toki itse omat menoni) tai siitä, että joutuu joskus odottamaan minua valmistautuessani.
Eli siis kyseessä on markkina-arvoteorian mukainen parisuhde.
Saahan sitä teorioita kehitellä. Totta kai ihmissuhteissa on aina taustalla antamisen ja saamisen, panostamisen ja tuoton suhde. Ei sellainen ystävyyssuhdekaan ole mielekäs, jossa itse on aina antavana osapuolena tukien ja kuunnellen ystävää saamatta tältä koskaan vastaavaa tukea takaisin. Minusta kuulostaa vain aika kylmältä ja tarpeettomalta ajatella mitään markkina-arvoja. Mieheni on muuten lyhyt ja tienaa minua vähemmän. Hän ei varmastikaan ole useimpien naisten mielestä mikään saalis mutta minun silmissäni maailman ihanin ja rakastettavin. Mitä markkina-arvoteoriasi sanoo tästä?
En minä usko markkina-arvoteoriaan. Sinähän sen mukaan elät.
Taidat sekoittaa markkina-arvoteorian ja vastavuoroisuusperiaatteen.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lähtenyt hyvin käyntiin, mies antaa seksiä ja nainen käy tyytyväisenä töissä ja kaikki näyttää hyvältä. Naisesta alkaa tuntua, että perheenlisäystäkin saisi tulla. Mies lämpenee ajatukselle, tulee raskaaksi, lihoo 25 kiloa ja peittyy raskausarpiin, lisäksi hän kärsii pahoinvoinnista, selkäsäryistä, unettomuudesta jne kunnes synnyttää naiselle lapsen. Mies repeää synnytyksessä alapäästään niin, että entinen jäykkä ja komea siitin lerpahtaa epämuotoiseksi arpikudokseksi. Sitten mies imettää, valvoo, hoitaa lasta seuraavat 1,5 vuotta 24/7, ja puolipäiväisesti seuraavat 18 vuotta. Ei käy missään kodin ulkopuolella kuin pikaisesti ja käväisemällä, näkee ystäviä kerran puolessa vuodessa kun taas nainen luo uraa, seurustelee muiden dynaamisten aikuisten kanssa, yöpyy hotelleissa työmatkoillaan, joita voi miehen uhrautuvan asenteen vuoksi tehdä niin paljon kuin työnantaja pyytää ja naista huvittaa.
Mies uupuu kotona ja sairastuu masennukseen. Nainen ottaa töistä rakastajan ja valittaa, ettei kotona saa huomiota.
Miehen prinsessaharha on särkynyt :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on prinssiharhainen mies. Häntä pitää kehua ja ihailla joka päivä ja jos niin ei tee, suhde on kuulemma väljähtynyt ja alkaa mökötys. Jouduin lopettamaan opinnäytetyöni tekemisenkin, kun mies koki sen vievän liian paljon aikaa hänen huomioimisestaan. Luonnollisestikaan seksiä ei tipu, ellei hän koe saaneensa tarpeeksi huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa, ettei naisen korkea vaatimustaso aina tarkoita, ettei tämä itse huomioisi miestä mitenkään. Minut varmaan joku laskee "prinsessaksi", koska romantiikka ja toisen huomioiminen ovat minulle tärkeitä. Odotan saavani välillä aamiaisen sänkyyn, jalkahieronnan, kukkia tai muita pieniä huomionosoituksia, lomamatkoja ja ravintolaillallisia, mutta vastaavasti pyrin huomioimaan miestäni. Pukeudun aina kauniisti ja käytän vain tyylikkäitä alus- ja yövaatteita, laittaudun miestä varten. Hieron häntä lähes päivittäin (tämä on miehelleni todella tärkeää), valmistan vuoroaamuin aamiaisen, ruoan tarjoilen hänelle aina kauniisti esille pantuna ja korjaan astiat pois. Mainituista ravintolaillallisista ja lomamatkoista maksan puolet. Annan hänelle myös runsaasti seksuaalista huomiota, mitä nyt en sinänsä kyllä laske "antamiseksi", koska olen meistä melkeinpä innokkaampi. Olenko siis ap:n mittapuulla hemmoteltu prinsessa?
Miten se, että ostelet itsellesi vaatteita ja meikkejä on miehesi palvelemista?
Oletko yksinkertainen vai yritätkö provosoida? Kun katsoo mitä tahansa listaa ihannenaisen ominaisuuksista, on itsestä huolehtiminen ja omaan ulkonäköön panostaminen listassa aina melko korkealla. Harvassa ovat miehet, jotka mieluummin katsovat muumipaituliin sonnustautunutta harmaahiirulaista kuin tyylikkäästi ja naisellista pukeutuvaa, huoliteltua puolisoa. Onneksi oma mieheni ymmärtää, että ulkonäköön panostaminen vaatii jonkin verran aikaa ja rahaa eikä marise rahan menosta (maksan toki itse omat menoni) tai siitä, että joutuu joskus odottamaan minua valmistautuessani.
Eli siis kyseessä on markkina-arvoteorian mukainen parisuhde.
Saahan sitä teorioita kehitellä. Totta kai ihmissuhteissa on aina taustalla antamisen ja saamisen, panostamisen ja tuoton suhde. Ei sellainen ystävyyssuhdekaan ole mielekäs, jossa itse on aina antavana osapuolena tukien ja kuunnellen ystävää saamatta tältä koskaan vastaavaa tukea takaisin. Minusta kuulostaa vain aika kylmältä ja tarpeettomalta ajatella mitään markkina-arvoja. Mieheni on muuten lyhyt ja tienaa minua vähemmän. Hän ei varmastikaan ole useimpien naisten mielestä mikään saalis mutta minun silmissäni maailman ihanin ja rakastettavin. Mitä markkina-arvoteoriasi sanoo tästä?
En minä usko markkina-arvoteoriaan. Sinähän sen mukaan elät.
Taidat sekoittaa markkina-arvoteorian ja vastavuoroisuusperiaatteen.
Se on ihan mitä arvostaa. Jos miehesi mielestä sinun muoti- ja meikkausleikkisi ovat vastavuoroisuutta sille, että sinulle tuodaan lahjoja ja sinua palvotaan, niin mikäs siinä. Onnellista liittoa vaan teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on prinssiharhainen mies. Häntä pitää kehua ja ihailla joka päivä ja jos niin ei tee, suhde on kuulemma väljähtynyt ja alkaa mökötys. Jouduin lopettamaan opinnäytetyöni tekemisenkin, kun mies koki sen vievän liian paljon aikaa hänen huomioimisestaan. Luonnollisestikaan seksiä ei tipu, ellei hän koe saaneensa tarpeeksi huomiota.
Miten häntä tulee huomioida? Pukeutuuko hän joka päivä erilaisiin asukokonaisuuksiin, ja sinun tulee kehua asuja, mutta kuitenkin muistuttaa, että hän on se asun komistaja?
Olette menossa juhliin. Miehesi laittautuu hienoon pukuun. "Miltä näyttää?".
Huomaat, että miehesi sepalus on jäänyt auki. Jos huomautat sepaluksesta, miehen harha ylivertaisesta komeudestaan särkyy, ja alkaa itku. Jos et huomauta, hänellä jää sepalus auki.
"Kannattaa käydä vessassa. Juhliin on pitkä matka.", tajuat huomauttaa, ja huokaiset helpotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa, ettei naisen korkea vaatimustaso aina tarkoita, ettei tämä itse huomioisi miestä mitenkään. Minut varmaan joku laskee "prinsessaksi", koska romantiikka ja toisen huomioiminen ovat minulle tärkeitä. Odotan saavani välillä aamiaisen sänkyyn, jalkahieronnan, kukkia tai muita pieniä huomionosoituksia, lomamatkoja ja ravintolaillallisia, mutta vastaavasti pyrin huomioimaan miestäni. Pukeudun aina kauniisti ja käytän vain tyylikkäitä alus- ja yövaatteita, laittaudun miestä varten. Hieron häntä lähes päivittäin (tämä on miehelleni todella tärkeää), valmistan vuoroaamuin aamiaisen, ruoan tarjoilen hänelle aina kauniisti esille pantuna ja korjaan astiat pois. Mainituista ravintolaillallisista ja lomamatkoista maksan puolet. Annan hänelle myös runsaasti seksuaalista huomiota, mitä nyt en sinänsä kyllä laske "antamiseksi", koska olen meistä melkeinpä innokkaampi. Olenko siis ap:n mittapuulla hemmoteltu prinsessa?
Miten se, että ostelet itsellesi vaatteita ja meikkejä on miehesi palvelemista?
Oletko yksinkertainen vai yritätkö provosoida? Kun katsoo mitä tahansa listaa ihannenaisen ominaisuuksista, on itsestä huolehtiminen ja omaan ulkonäköön panostaminen listassa aina melko korkealla. Harvassa ovat miehet, jotka mieluummin katsovat muumipaituliin sonnustautunutta harmaahiirulaista kuin tyylikkäästi ja naisellista pukeutuvaa, huoliteltua puolisoa. Onneksi oma mieheni ymmärtää, että ulkonäköön panostaminen vaatii jonkin verran aikaa ja rahaa eikä marise rahan menosta (maksan toki itse omat menoni) tai siitä, että joutuu joskus odottamaan minua valmistautuessani.
Eli siis kyseessä on markkina-arvoteorian mukainen parisuhde.
Saahan sitä teorioita kehitellä. Totta kai ihmissuhteissa on aina taustalla antamisen ja saamisen, panostamisen ja tuoton suhde. Ei sellainen ystävyyssuhdekaan ole mielekäs, jossa itse on aina antavana osapuolena tukien ja kuunnellen ystävää saamatta tältä koskaan vastaavaa tukea takaisin. Minusta kuulostaa vain aika kylmältä ja tarpeettomalta ajatella mitään markkina-arvoja. Mieheni on muuten lyhyt ja tienaa minua vähemmän. Hän ei varmastikaan ole useimpien naisten mielestä mikään saalis mutta minun silmissäni maailman ihanin ja rakastettavin. Mitä markkina-arvoteoriasi sanoo tästä?
En minä usko markkina-arvoteoriaan. Sinähän sen mukaan elät.
Taidat sekoittaa markkina-arvoteorian ja vastavuoroisuusperiaatteen.
Se on ihan mitä arvostaa. Jos miehesi mielestä sinun muoti- ja meikkausleikkisi ovat vastavuoroisuutta sille, että sinulle tuodaan lahjoja ja sinua palvotaan, niin mikäs siinä. Onnellista liittoa vaan teille.
Valikoiva lukutaito sinulla. En muistaakseni puhunut mistään palvonnasta tai lahjoista sanallakaan, mainitsin "kukat ja muut pienet huomionosoitukset" ja selvästi toin esille maksavani osuuteni lomamatkoista ja ravintolaillallisista. Yhtä lailla mieskin sitäpaitsi nauttii matkustamisesta ja hyvästä ruoasta, joten ei näitä edes voi laskea miksikään palveluksiksi minulle. Jankutat viestistä toiseen jostain muoti- ja meikkausleikeistä, vaikka mainitsin ulkonäöstä huolehtimisen yhdessä virkkeessä, yhtenä esimerkkinä siitä, mitä toisen huomioiminen tarkoittaa. Listasin monta muutakin asiaa, joilla huomioin miestäni. Lisäksi määrittelit aivan normaalin, useimpien naisten elämään kuuluvan tavan meikata "leikiksi" ja vähättely sen merkitystä. Olisinko mielestäsi parempi puoliso, jos en huolehtisi itsestäni? Jos tämä on "meikki- ja muotileikkiä", onko vastaavasti ruoan laittaminen ja tarjoileminen "kotileikkiä" ja hieronta "fysioterapialeikkiä"? Miehen yllättäminen suuseksillä "prostituutioleikkiä"? Sinulla on todella, todella synkkä ja iloton näkemys parisuhteesta ja yleensä elämästä.
Sinkkuna mies elää onnellista elämää, matkustelee, tapaa ihmisiä, syö ulkona ja kohoaa urallaan. Mies kuitenkin haaveilee rakkaudesta ja aina silloin tällöin lähtee ulos potentiaalisen naisen kanssa. Naiset tulevat usein jo toisille treffeille homssuisina ja mies pettyy kun on itse valmistautunut huolella koska haluaa että mies voi näyttäytyä hänen seurassaan ylpeänä. Mies on ottanut lompakon mukaan mutta ilahtuu kuitenkin kun nainen haluaa tarjota eikä väitä vastaan vain osoittaakseen olevansa vahva ja itsenäinen mies. Keskustelu treffeillä ei oikein suju kuten ensitapaamisella eikä nainen näytä jakavan samoja arvoja miehen kanssa. Nainen pyytää miestä bilettämään kanssaan yökerhoon missä hänen ystävänsä ovatkin jo. Mies ei innostu ideasta vaan toivottaa hauskaa iltaa ja kävelee kotiin. Yöllä nainen lähentelee viestejä ja haluaa miehen luo yöksi. Mies ei suostu ja nainen haukkuu hänet loiseläimeksi. Mies itkee itsensä uneen koska on kyllästynyt deittailemaan mutta toivoisi rakkautta elämäänsä ja kyseenalaista oman vaatimustasonsa miettien onko hänen omanarvontuntonsa harhainen. Nainen haukkuu miehen ystävilleen.
Teillä on hääpäivä. Annat kukkia, kortin ja lahjan. Mies on ostanut itselleen uudet kalsarit. Se on sinun lahjasi.
Ostatte omakotitalon. Kaikki remonttityöt jäävät sinun harteillesi. Et tiedä miksi.
Lisäksi luot lumet ja leikkaat nurmen, vaihdat autonrenkaat ja huollat kodinkoneet, asennat tietokoneen päivitykset. Mies sanoo, ettei osaa tehdä niin monimutkaisia asioita.
Vessan pesu ja lattiakaivon tyhjennys ovat kuulemma liian ällöjä töitä miehille.
Muut kotityöt jaatte. Mies laskee kotitöihinsä shoppailun ja ajatustyön kuten uuden sohvan värin valinnan. Se on hänen mukaansa metatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin huomauttaa, ettei naisen korkea vaatimustaso aina tarkoita, ettei tämä itse huomioisi miestä mitenkään. Minut varmaan joku laskee "prinsessaksi", koska romantiikka ja toisen huomioiminen ovat minulle tärkeitä. Odotan saavani välillä aamiaisen sänkyyn, jalkahieronnan, kukkia tai muita pieniä huomionosoituksia, lomamatkoja ja ravintolaillallisia, mutta vastaavasti pyrin huomioimaan miestäni. Pukeudun aina kauniisti ja käytän vain tyylikkäitä alus- ja yövaatteita, laittaudun miestä varten. Hieron häntä lähes päivittäin (tämä on miehelleni todella tärkeää), valmistan vuoroaamuin aamiaisen, ruoan tarjoilen hänelle aina kauniisti esille pantuna ja korjaan astiat pois. Mainituista ravintolaillallisista ja lomamatkoista maksan puolet. Annan hänelle myös runsaasti seksuaalista huomiota, mitä nyt en sinänsä kyllä laske "antamiseksi", koska olen meistä melkeinpä innokkaampi. Olenko siis ap:n mittapuulla hemmoteltu prinsessa?
Miten se, että ostelet itsellesi vaatteita ja meikkejä on miehesi palvelemista?
Oletko yksinkertainen vai yritätkö provosoida? Kun katsoo mitä tahansa listaa ihannenaisen ominaisuuksista, on itsestä huolehtiminen ja omaan ulkonäköön panostaminen listassa aina melko korkealla. Harvassa ovat miehet, jotka mieluummin katsovat muumipaituliin sonnustautunutta harmaahiirulaista kuin tyylikkäästi ja naisellista pukeutuvaa, huoliteltua puolisoa. Onneksi oma mieheni ymmärtää, että ulkonäköön panostaminen vaatii jonkin verran aikaa ja rahaa eikä marise rahan menosta (maksan toki itse omat menoni) tai siitä, että joutuu joskus odottamaan minua valmistautuessani.
Eli siis kyseessä on markkina-arvoteorian mukainen parisuhde.
Saahan sitä teorioita kehitellä. Totta kai ihmissuhteissa on aina taustalla antamisen ja saamisen, panostamisen ja tuoton suhde. Ei sellainen ystävyyssuhdekaan ole mielekäs, jossa itse on aina antavana osapuolena tukien ja kuunnellen ystävää saamatta tältä koskaan vastaavaa tukea takaisin. Minusta kuulostaa vain aika kylmältä ja tarpeettomalta ajatella mitään markkina-arvoja. Mieheni on muuten lyhyt ja tienaa minua vähemmän. Hän ei varmastikaan ole useimpien naisten mielestä mikään saalis mutta minun silmissäni maailman ihanin ja rakastettavin. Mitä markkina-arvoteoriasi sanoo tästä?
En minä usko markkina-arvoteoriaan. Sinähän sen mukaan elät.
Taidat sekoittaa markkina-arvoteorian ja vastavuoroisuusperiaatteen.
Se on ihan mitä arvostaa. Jos miehesi mielestä sinun muoti- ja meikkausleikkisi ovat vastavuoroisuutta sille, että sinulle tuodaan lahjoja ja sinua palvotaan, niin mikäs siinä. Onnellista liittoa vaan teille.
Valikoiva lukutaito sinulla. En muistaakseni puhunut mistään palvonnasta tai lahjoista sanallakaan, mainitsin "kukat ja muut pienet huomionosoitukset" ja selvästi toin esille maksavani osuuteni lomamatkoista ja ravintolaillallisista. Yhtä lailla mieskin sitäpaitsi nauttii matkustamisesta ja hyvästä ruoasta, joten ei näitä edes voi laskea miksikään palveluksiksi minulle. Jankutat viestistä toiseen jostain muoti- ja meikkausleikeistä, vaikka mainitsin ulkonäöstä huolehtimisen yhdessä virkkeessä, yhtenä esimerkkinä siitä, mitä toisen huomioiminen tarkoittaa. Listasin monta muutakin asiaa, joilla huomioin miestäni. Lisäksi määrittelit aivan normaalin, useimpien naisten elämään kuuluvan tavan meikata "leikiksi" ja vähättely sen merkitystä. Olisinko mielestäsi parempi puoliso, jos en huolehtisi itsestäni? Jos tämä on "meikki- ja muotileikkiä", onko vastaavasti ruoan laittaminen ja tarjoileminen "kotileikkiä" ja hieronta "fysioterapialeikkiä"? Miehen yllättäminen suuseksillä "prostituutioleikkiä"? Sinulla on todella, todella synkkä ja iloton näkemys parisuhteesta ja yleensä elämästä.
Herrajjjumala tätä sekopäistä touhua! Mihin jäi ihan tavallinen elämä avioparin kotona, eikö sitä elä enää kukaan muu kuin minä ja mieheni?
Alkaako ton prinsessamiehen lapsen nimi O:lla?
Naulan kantaan. Ap taitaa kuvitella, ettei tietynlaista elämäntyyliä ole kuin elokuvissa. Sieltä lähiöpubista katsellen voi ihan tavallinen keskiluokkainen elämä matkoineen ja ravintolaillallisineen muuallakin kuin ABC:llä kieltämättä näyttäytyä epätodelliselta, mutta voin vakuuttaa, etteivät ap:n listaamat asiat ole mitään utopiaa vaan ihan normaalia elämää monille.