Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko rakkaalta liikaa kun ei nähdä? (yhteydenpidosta)
11.06.2016 |
Onko liikaa vaadittu jos reilun puoli vuotta kestäneeltä suhteelta odottaa välillä hempeilyä, muuten vaan soittoja (halusin kuulla sun äänes...), hyvän yön tai hyvän huomenen toivotuksia viestitse, tai kesken työpäivän tai edes jotain.
Eikä sitä että jos jotain kuuluu, kaikki minun aloitteesta. Tapaammekin pääosin minun aloitteesta. Yhdessä on sitten mukavaa, näemme 1-2x viikossa. Tällä viikolla emme tosin ollenkaan.. Vaadinko liikaa jos haluan sitä huomioimista, suhde on sentään kohtuu tuore? Vaikka olen rakastunut, en tiedä haluanko jatkaa...olenko kohtuuton vai muistelenko ett nuo ovat rakastumisen merkkejäkin...
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kauhean erilaisia tuollaisessa hempeilyssä ja viestittelyssä. Minä ja mieheni emme kauheasti soittele tai viestittele "huvikseen". Edes seurustelun alkuvaiheessa ei oltu yhteydessä päivittäin, ehkä kerran pari viikossa jos ei nähty. Nytkin kun mies on viikon työnatkalla, niin ehkä yksi viesti tulee ("olen päässyt perille"). En missään nimessä haluaisi soitella kenellekään ilman asiaa.
Silti olen oikein tyytyväinen suhteeseemme ja tiedän että rakastamme toisiamme.
Jotkut ystäväni viestittelevät työpäivänkin aikana puolisoineen. Mikäs siinä, itse en sellaista vaan kaipaa.
Juu tiedän. Tässä onkin se mutta. Hän ei kaipaa ja minä kaipaan. Jos tietää että minulle tärkeää niin onko yksi viesti "hyvää yötä" päivässä liikaa. Pelkään että omalla kohdalla suhde lopahtaa jos ei huomiota ala tulla. Jos edes ilmaisisi halukkuutensa nähdä, mutta ei. En tiedä haluanko tätä jos suhteen alkuvaihe on tälläistä.
Ap
Kyllä tuosta kannattaa miehelle sanoa, vaikka niin kuin 11 teki. Källä mäkin viestittelen ystäväni kanssa usein, koska hän on "viestittelijä", vaikka hitusen raskaaksi sen tunnenkin. Kaveri kuitenkin tietää, että en aina jaksa/ehdi vastata muuta kuin hymynaaman tai peukun.
Itse taas haluan josku (esim. hääpäivänä) kukkia. Kärvistelin kukantuskassani vuosia, sitten sanoin asiasta ja sen jälkeen on kukkia tullut tasaiseen tahtiin, jopa ilman syytä.
T.12
Kiitos!
En vain tiedä miten asian sanoisin ilman että hän menee puolustuskannalle. Ja haluaisin hänen ITSE haluavan ottaa yhteyttä, en pyynnöstä. Jotenkin vaikea tilanne. Pelkään myös sitä jos hän toteaa etten ole tarpeeksi tärkeä. Toki se olisi hyvä kuullakin jos syy siinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö rakastunut ihminen halua olla tiheään yhteydessä? Aina
Vierailija kirjoitti:
Teiniongelmia
Millä lailla teiniongelma? Olenko liian teini kun haluan huomiota enkä tylsyyttä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniongelmia
Millä lailla teiniongelma? Olenko liian teini kun haluan huomiota enkä tylsyyttä?
Ap
Teinellä on tällaisia ongelmia. Harkitaan jopa eroa, kun ei saa tarpeeksi viestejä.
Aikuisilla on yleensä omakin elämä ja elämänkokemusta sekä itsetuntoa. Osataan tehdä elämästä itselle sopiva. Tehdä asiat helpoksi.
Mietipä vähän. Kerrot ystävällesi, että jätit miehen, koska hän ei lähetellyt sinulle tarpeeksi viestejä. Minkä ikäinen yleensä kertoo noin? 16v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniongelmia
Millä lailla teiniongelma? Olenko liian teini kun haluan huomiota enkä tylsyyttä?
Ap
Teinellä on tällaisia ongelmia. Harkitaan jopa eroa, kun ei saa tarpeeksi viestejä.
Aikuisilla on yleensä omakin elämä ja elämänkokemusta sekä itsetuntoa. Osataan tehdä elämästä itselle sopiva. Tehdä asiat helpoksi.
Mietipä vähän. Kerrot ystävällesi, että jätit miehen, koska hän ei lähetellyt sinulle tarpeeksi viestejä. Minkä ikäinen yleensä kertoo noin? 16v.
En jätä viestien määrän takia. Oma elämä ja omat touhut on oikein jees-niitä on itselläkin. Mutta jos ei koskaan tule mitään kivaa tai toinen ei pyydä minnekään, niin alkaa herättää jopa tällä ikää epäluuloja toisen todellisesta kiinnostuksesta. Minulle kuitenkin rakkaussuhde on ihan eri kuin kaverisuhde, ja rakkaussuhteessa kai haluaa edes vähän kuulla toisesta:O. Vai onko normaalia että aikuisessa suhteessa nähdään max kerran viikossa ja sen välisen ajan ollaan kuulematta, soittamatta, viestimättä?
Ap
Outo suhde, taidat olla vain pussien tyhjentämistä varten. Oli pakko sanoa suoraan. Mies ei ole ilmeisesti erityisen seksuaalinen joten lemppaa mäkeen. Normaalisti jos ollaan yhteydessä pidetään yhteyttä päivittäin puolin ja toisin ellei ole erityistä syytä miksi ei voi pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, alussa olin puolellasi, mutta en enää. Tapasi kirjoittaa ja toimia alkaisi ahdistaa ainakin minua, joten varmasti tämä mieskin alkaa pitää sinua pian lähinnä roikkuvana, kyttäävänä riesana. Jokainen, varsinkin nelikymppinen, tarvitsee omaa aikaa ihan itselleen. En minäkään halua joka käännettäni toiselle ihmiselle kertoa, saati laittaa koko ajan teinimäisiä "halihali pusipusi oma rakas pikku nöpöliini" viestejä, hyi ällötys sentään.
Jos sinä haluat tuollaista suhdetta, niin kohteesi on väärä. Jos haluat pitää miehen vielä toistaiseksi, niin muuta tyylisi paria astetta aikuismaisemmaksi ja yritä elää omaa elämääsikin. Onko sinulla edes omaa elämää? Älä missään tapauksessa yritä nalkuttaa miehelle viesteistä ja niiden sisällöstä. N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain tiedä miten asian sanoisin ilman että hän menee puolustuskannalle. Ja haluaisin hänen ITSE haluavan ottaa yhteyttä, en pyynnöstä.
Ap
En tiedä millaisia aiemmat parisuhteesi ovat olleet, mutta mitä olen oppinut tästä omasta 20v ja ystävien parisuhteista, niin ei kannata odottaa, että puoliso osaisi lukea ajatuksia ja eri ihmisten toiveet ovat tosi erilaisia. Monia asioita voi itsessäänkin helposti muuttaa kunhan tietää toisen toiveesta. Moni (etenkin mies) toivoo että asioista sanotaan suoraan, ei vihjaillen. Erityisesti täällä "nörttipiireissä" (matemaatikkoja yms.) ihmiset ovat erityisen huonoja lukemaan vihjeitä. Ei mies voi tietää haluaako toinen höpöviestejä vai ei, samoin kun hän ei tiedä haluaako nainen lahjaksi moottorisahan vai hierontalahjakortin. Itse olin onneni kukkuloilla kun sain oksasilppurin, kaverini mielestä tuo ei ole oikea lahja. Itse taas olisi järkyttynyt ja suuttunut yllätyksenä tulleesta karibianristeilystä , joka oli ystäväni unelmien täyttymys. Minulle ei tullut seurustelun alkuvaiheessa mieleenkään, että pitäisi tavata edes viikottain, mikä varmaan olisi kauhistus monelle. Toi rakastunut olin silti.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kauhean erilaisia tuollaisessa hempeilyssä ja viestittelyssä. Minä ja mieheni emme kauheasti soittele tai viestittele "huvikseen". Edes seurustelun alkuvaiheessa ei oltu yhteydessä päivittäin, ehkä kerran pari viikossa jos ei nähty. Nytkin kun mies on viikon työnatkalla, niin ehkä yksi viesti tulee ("olen päässyt perille"). En missään nimessä haluaisi soitella kenellekään ilman asiaa.
Silti olen oikein tyytyväinen suhteeseemme ja tiedän että rakastamme toisiamme.
Jotkut ystäväni viestittelevät työpäivänkin aikana puolisoineen. Mikäs siinä, itse en sellaista vaan kaipaa.
Juu tiedän. Tässä onkin se mutta. Hän ei kaipaa ja minä kaipaan. Jos tietää että minulle tärkeää niin onko yksi viesti "hyvää yötä" päivässä liikaa. Pelkään että omalla kohdalla suhde lopahtaa jos ei huomiota ala tulla. Jos edes ilmaisisi halukkuutensa nähdä, mutta ei. En tiedä haluanko tätä jos suhteen alkuvaihe on tälläistä.
Ap
Kyllä tuosta kannattaa miehelle sanoa, vaikka niin kuin 11 teki. Källä mäkin viestittelen ystäväni kanssa usein, koska hän on "viestittelijä", vaikka hitusen raskaaksi sen tunnenkin. Kaveri kuitenkin tietää, että en aina jaksa/ehdi vastata muuta kuin hymynaaman tai peukun.
Itse taas haluan josku (esim. hääpäivänä) kukkia. Kärvistelin kukantuskassani vuosia, sitten sanoin asiasta ja sen jälkeen on kukkia tullut tasaiseen tahtiin, jopa ilman syytä.
T.12
Kiitos!
En vain tiedä miten asian sanoisin ilman että hän menee puolustuskannalle. Ja haluaisin hänen ITSE haluavan ottaa yhteyttä, en pyynnöstä. Jotenkin vaikea tilanne. Pelkään myös sitä jos hän toteaa etten ole tarpeeksi tärkeä. Toki se olisi hyvä kuullakin jos syy siinä.
Ap
"Haluaisin, että läheträisit mulle välillä edes yhden tekstarin oma-alotteisesti, koska nyt kun mä teen aina aloitteen tuntuu siltä, ettet välitä musta". Toi on oikeasti aika neutraali asia, en usko että kukaan menee siitä puolustuskannalle. Mistä te edes voitte puhua jos tuon ajatuksen ääneensanominen herättää näin paljon stressiä?
Olen aivan samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin ja molemmat olemme 45+ ikäisiä.
Vasta muutama viikko tapailtu, mutta koen saavani liian vähän vastakaikua tältä mieheltä. Itse tykkäisin lähetellä joka päivä viestejä tai vaikka tavatakin päivittäin. On ollut pakko hillitä itseä. Toisaalta taas olen ajatellut niinkin, että mikäli en "saa" olla oma itseni ja aktiviinen osapuoli, niin ei tämä henkilö ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi, alussa olin puolellasi, mutta en enää. Tapasi kirjoittaa ja toimia alkaisi ahdistaa ainakin minua, joten varmasti tämä mieskin alkaa pitää sinua pian lähinnä roikkuvana, kyttäävänä riesana. Jokainen, varsinkin nelikymppinen, tarvitsee omaa aikaa ihan itselleen. En minäkään halua joka käännettäni toiselle ihmiselle kertoa, saati laittaa koko ajan teinimäisiä "halihali pusipusi oma rakas pikku nöpöliini" viestejä, hyi ällötys sentään.
Jos sinä haluat tuollaista suhdetta, niin kohteesi on väärä. Jos haluat pitää miehen vielä toistaiseksi, niin muuta tyylisi paria astetta aikuismaisemmaksi ja yritä elää omaa elämääsikin. Onko sinulla edes omaa elämää? Älä missään tapauksessa yritä nalkuttaa miehelle viesteistä ja niiden sisällöstä. N42
Ehkä tyylini on ällö sitten, eikä mulla ole pusipusiviestejä:), laitoin että olisi kiva saada edes tyyliin hyvää yötä viesti tai joskus merkki tapaamishalukkuudesta, ja kun näitä ei näkyvissä ole niin mielestäni kiinnostus on hiukan yksipuolista.
Ja kyllä, minulla on oma elämä, omat harrastukset ja ystävät:). Jos aloitan parisuhteen, haluan nähdä kuitenkin tätä ihmistä useammin kuin satunnaisesti. Olkoon lapsellinen haave.
Ap
Olen itse pian seurustellut vuoden poikaystäväni kanssa, ja ainakin meidän suhteeseen kuuluu kaikenlaista hempeilyä. Viime aikoina olen ollut hänen luonaan yöt ja päivät, joten viestejä ei kauheasti tule laitettua, mutta tiedän että niitä viestejä tulisi jos menisin omaan kotiin yöksi.
Itse en jäisi suhteeseen, jossa en tunne että olemme samalla aaltopituudella (esim. jos emme halua samoja asioita suhteelta).
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kauhean erilaisia tuollaisessa hempeilyssä ja viestittelyssä. Minä ja mieheni emme kauheasti soittele tai viestittele "huvikseen". Edes seurustelun alkuvaiheessa ei oltu yhteydessä päivittäin, ehkä kerran pari viikossa jos ei nähty. Nytkin kun mies on viikon työnatkalla, niin ehkä yksi viesti tulee ("olen päässyt perille"). En missään nimessä haluaisi soitella kenellekään ilman asiaa.
Silti olen oikein tyytyväinen suhteeseemme ja tiedän että rakastamme toisiamme.
Jotkut ystäväni viestittelevät työpäivänkin aikana puolisoineen. Mikäs siinä, itse en sellaista vaan kaipaa.
Juu tiedän. Tässä onkin se mutta. Hän ei kaipaa ja minä kaipaan. Jos tietää että minulle tärkeää niin onko yksi viesti "hyvää yötä" päivässä liikaa. Pelkään että omalla kohdalla suhde lopahtaa jos ei huomiota ala tulla. Jos edes ilmaisisi halukkuutensa nähdä, mutta ei. En tiedä haluanko tätä jos suhteen alkuvaihe on tälläistä.
Ap
Kyllä tuosta kannattaa miehelle sanoa, vaikka niin kuin 11 teki. Källä mäkin viestittelen ystäväni kanssa usein, koska hän on "viestittelijä", vaikka hitusen raskaaksi sen tunnenkin. Kaveri kuitenkin tietää, että en aina jaksa/ehdi vastata muuta kuin hymynaaman tai peukun.
Itse taas haluan josku (esim. hääpäivänä) kukkia. Kärvistelin kukantuskassani vuosia, sitten sanoin asiasta ja sen jälkeen on kukkia tullut tasaiseen tahtiin, jopa ilman syytä.
T.12
Kiitos!
En vain tiedä miten asian sanoisin ilman että hän menee puolustuskannalle. Ja haluaisin hänen ITSE haluavan ottaa yhteyttä, en pyynnöstä. Jotenkin vaikea tilanne. Pelkään myös sitä jos hän toteaa etten ole tarpeeksi tärkeä. Toki se olisi hyvä kuullakin jos syy siinä.
Ap
"Haluaisin, että läheträisit mulle välillä edes yhden tekstarin oma-alotteisesti, koska nyt kun mä teen aina aloitteen tuntuu siltä, ettet välitä musta". Toi on oikeasti aika neutraali asia, en usko että kukaan menee siitä puolustuskannalle. Mistä te edes voitte puhua jos tuon ajatuksen ääneensanominen herättää näin paljon stressiä?
Älä ap vain lähetä tuollaista ruikutusviestiä! Sanot mielummin naamatusten, että ilahdut aina kovasti kun huomaat häneltä tulleen viestin, että niitä on mukava saada. Jos mies ei siitä viestittelyään muuta, niin sinun tulee etsiä vähän puheliaampi mies rakkaaksesi. Toimisiko teillä mikään muukaan asia, jos ette saa edes näin yksinkertaista asiaa toimimaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kauhean erilaisia tuollaisessa hempeilyssä ja viestittelyssä. Minä ja mieheni emme kauheasti soittele tai viestittele "huvikseen". Edes seurustelun alkuvaiheessa ei oltu yhteydessä päivittäin, ehkä kerran pari viikossa jos ei nähty. Nytkin kun mies on viikon työnatkalla, niin ehkä yksi viesti tulee ("olen päässyt perille"). En missään nimessä haluaisi soitella kenellekään ilman asiaa.
Silti olen oikein tyytyväinen suhteeseemme ja tiedän että rakastamme toisiamme.
Jotkut ystäväni viestittelevät työpäivänkin aikana puolisoineen. Mikäs siinä, itse en sellaista vaan kaipaa.
Juu tiedän. Tässä onkin se mutta. Hän ei kaipaa ja minä kaipaan. Jos tietää että minulle tärkeää niin onko yksi viesti "hyvää yötä" päivässä liikaa. Pelkään että omalla kohdalla suhde lopahtaa jos ei huomiota ala tulla. Jos edes ilmaisisi halukkuutensa nähdä, mutta ei. En tiedä haluanko tätä jos suhteen alkuvaihe on tälläistä.
Ap
Mulla suhteen alkuvaihe oli juuri tuollainen. Mies ei juuri yhteyttä ottanut, minä kaipasin yhtyttä, lämpöä ja läheisyyttä paljon enemmän. Kuitenkin jatkettiin. Minä yritin sopeutua miehen karuun tyyliin johon ei kuulunut myöskään tavatessa mitkään hellyydenosoitukset tai tunteista puhuminen, mies taas yritti sietää minun spontaaneja hellyydenosoituksia vaikka jäykistyi ja kädet nousivat automaattisesti eteen kun juoksin halaamaan. Jatkettiin, tykättiin silti toisistamme. Muutettiin yhteen, enemmän minun painostuksesta kuin miehen, saatiin lapset, minä siinäkin aktiivisempi ehdottaja. Lapsiin mies sai läheisemmät välit ja heidän vuokseen soitteli työmatkoilta jota ennen lapsia ei koskaan tehnyt. Keskityin lapsiin, sain heidän avullaan purettua kaiken hellyydenosoittamisen tarpeeni ja sain heiltä halauksia. Kun lapset kasvoivat ja muuttivat kotoa olin yksinäisempi kuin koskaan, nukuimme miehen kanssa eri makuuhuoneissa, meni päiviä ettemme juuri sanaa sanoneet saatikka koskettaneet toisiamme. Minä halusin erota, oli kuin kelottuisin elävältä pystyyn liitossani. Ero oli hirveän surullinen asia, minä jouduin myöntämään etten vaan koskaan kyennyt sopeutumaan miehen tapaan olla parisuhteessa eikä mies voinut ymmärtää mikä vika yhteiselossamme oli. Nyt elämme molemmat tahoillamme varmaankin molemmat onnellisina ja lapset ovat tottuneet käymään kylässä molemmissa kodeissa. Mies on saanut elämäänsä tarpeeksi rauhaa ja tilaa, minä taas ihmisiä, lämpöä ja rakkaudenosoituksia. Kummankaan malli ei ole toista parempi, mutta toisillemme olimme vain vääränlaiset emmekä osanneet kompromissia tehdä pitkän liiton aikana.
Tämän kokemuksen perusteella tilan tarpeeltaan liian erilaiset ihmiset eivät helposti muutu ja yhteisen tavan löytäminen voi olla vaikeaa. Jälkikäteen ajatellen tuo minun olisi pitänyt ymmärtää jo kaksikymppisenä tyttönä, mutta eipä se lapsellinen tyttö siihen kyennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniongelmia
Millä lailla teiniongelma? Olenko liian teini kun haluan huomiota enkä tylsyyttä?
Ap
Teinellä on tällaisia ongelmia. Harkitaan jopa eroa, kun ei saa tarpeeksi viestejä.
Aikuisilla on yleensä omakin elämä ja elämänkokemusta sekä itsetuntoa. Osataan tehdä elämästä itselle sopiva. Tehdä asiat helpoksi.
Mietipä vähän. Kerrot ystävällesi, että jätit miehen, koska hän ei lähetellyt sinulle tarpeeksi viestejä. Minkä ikäinen yleensä kertoo noin? 16v.En jätä viestien määrän takia. Oma elämä ja omat touhut on oikein jees-niitä on itselläkin. Mutta jos ei koskaan tule mitään kivaa tai toinen ei pyydä minnekään, niin alkaa herättää jopa tällä ikää epäluuloja toisen todellisesta kiinnostuksesta. Minulle kuitenkin rakkaussuhde on ihan eri kuin kaverisuhde, ja rakkaussuhteessa kai haluaa edes vähän kuulla toisesta:O. Vai onko normaalia että aikuisessa suhteessa nähdään max kerran viikossa ja sen välisen ajan ollaan kuulematta, soittamatta, viestimättä?
Ap
Viestien määrä tässä nyt näyttää hiertävän. Ja olet harkinnut sen vuoksi suhteen päättämistä.
Ei voi mitään, mutta keskenkasvuiselta vaikuttaa
Mun entinen mies ei laitellut kyllä viestejä, kuin vain jos oikeasti oli asiaa.. Jos mä olin työmatkalla, viestien määrä: 0! Tuntui ettei kaivattu ollenkaan... Eli en ikinä saanut mitään "ikävä" viestejä tms. Enkä mä edes ole kova viestimään, mutta silti..
No nykyisessä suhteessa kyllä laitetaan viestejä, jos ei nähdä hetkeen. Yleensä kerrotaan että on ajatuksissa, ikävä, ja ei jaksa odottaa että näkee toisen. ja tietty kaikkea arkipäivän juttuja. Mutta muutenkin tässä suhteessa huomioidaan toista jatkuvasti ja kerrotaan miten paljon toinen merkitsee..
Ekassa suhteessa ei ikinä sanottu mitään tunteista...
Entinen heila oli samanlainen. Tutusteluvaiheessa meni päiviä ettei kuulunut mitään. Jos kysyin kuulumisia, ei välttämättä vastannut. Edes hyvän joulun toivotukseen ei tullut mitään vastausta.
Silti kuulemma ikävöi ja ajatteli mua paljon jne. Olisi ollut ihan kiva että olisi pistänyt jotain elonmerkkiä itsestään yksin ikävöimisensä sijaan :D
Ruikutti mun työstä (vuorotyö) kun ei voida "ikinä" puhua, silti ei reagoinut jos pistin viestiä että olen tänään/huomenna/viikonloppuna vapaalla tai ei vastannut jos yritin soittaa. Yritäpä siinä tutustua sitten :D
Ihmetteli ja pettyi sitten kun en halunnut jatkaa moista säätämistä, kun ei parannusta tullut vaikka asiasta mainitsin.
Nykyinen mies on ihan toista maata :)
No olkoon lapsellista tai ei, kyllä mä haluan että parisuhteessa huomioidaan ja muistetaan toista silloin kun ei nähdä. Ja mulle riittöis se tyyliin 1 viesti päivässä että ei se määrä nyt ratkaise vaan se ettei koskaan tule mitään tuollaista. Ja ajattelen just itseäni, millaisen suhteen haluan ja mitä siltä odotan, ja jos toinen haluaa vaan nähdä silloin tällöin eikä sen enempää huomioida tai tavata niin silloin tää ei ole se mun juttu.
Enkä aio mainita tästä muutoin kuin ehkä siten että minusta on ihanaa saada viestejä. Enkä itse enää jaksa olla aloitteellinen. Pitää vaan pitää näppinsä kurissa ja katsoa herääkö toinen vaiko ei. Olkoon sitten lapsellista.
Ap
Kyllä tuosta kannattaa miehelle sanoa, vaikka niin kuin 11 teki. Källä mäkin viestittelen ystäväni kanssa usein, koska hän on "viestittelijä", vaikka hitusen raskaaksi sen tunnenkin. Kaveri kuitenkin tietää, että en aina jaksa/ehdi vastata muuta kuin hymynaaman tai peukun.
Itse taas haluan josku (esim. hääpäivänä) kukkia. Kärvistelin kukantuskassani vuosia, sitten sanoin asiasta ja sen jälkeen on kukkia tullut tasaiseen tahtiin, jopa ilman syytä.
T.12