Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko rakkaalta liikaa kun ei nähdä? (yhteydenpidosta)
11.06.2016 |
Onko liikaa vaadittu jos reilun puoli vuotta kestäneeltä suhteelta odottaa välillä hempeilyä, muuten vaan soittoja (halusin kuulla sun äänes...), hyvän yön tai hyvän huomenen toivotuksia viestitse, tai kesken työpäivän tai edes jotain.
Eikä sitä että jos jotain kuuluu, kaikki minun aloitteesta. Tapaammekin pääosin minun aloitteesta. Yhdessä on sitten mukavaa, näemme 1-2x viikossa. Tällä viikolla emme tosin ollenkaan.. Vaadinko liikaa jos haluan sitä huomioimista, suhde on sentään kohtuu tuore? Vaikka olen rakastunut, en tiedä haluanko jatkaa...olenko kohtuuton vai muistelenko ett nuo ovat rakastumisen merkkejäkin...
Kommentit (90)
Itseään voi muuttaa, mutta ei voi olettaa, että toinen muuttuisi. Se näkyy monessa viestissä. Tosiasiat ovat siis nyt näkyvissä ja ap:n tulee niiden pohjalta päättää mitä itse suhteeltaan haluaa. Mies päättää asian omalta kantiltaan. Ap voi toivoa muutosta, mutta ei saa olettaa muutoksen tapahtuvan hänen mielensä mukaisesti. Ei kannata roikkua ajatuksessa minkälainen suhde miehen kanssa olisi itselle mieleine jos se ei ikinä sellaiseksi muutu. Se menee jo fantasioinniksi, todellisuus hämärtyy ja toisen tapa olla vain ketuttaa. Ehkä tämä mies ei todellakaan ole sinua varten ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olkoon lapsellista tai ei, kyllä mä haluan että parisuhteessa huomioidaan ja muistetaan toista silloin kun ei nähdä. Ja mulle riittöis se tyyliin 1 viesti päivässä että ei se määrä nyt ratkaise vaan se ettei koskaan tule mitään tuollaista. Ja ajattelen just itseäni, millaisen suhteen haluan ja mitä siltä odotan, ja jos toinen haluaa vaan nähdä silloin tällöin eikä sen enempää huomioida tai tavata niin silloin tää ei ole se mun juttu.
Enkä aio mainita tästä muutoin kuin ehkä siten että minusta on ihanaa saada viestejä. Enkä itse enää jaksa olla aloitteellinen. Pitää vaan pitää näppinsä kurissa ja katsoa herääkö toinen vaiko ei. Olkoon sitten lapsellista.Ap
Ap, lue tämä tekstisi ja huomaa sen vihainen sävy. Olet vihainen miehelle vaikka tämä ei varmasti tiedä vihastasi mitään. Hänellä ei ole aavistustakaan sinun pettyneistä odotuksista ja jos nyt alat lapsellisesti mököttää, niin toivon todella, että pistät suhteenne aikuismaisesti poikki ja käännät katseesi uuteen. Mies on varmasti hyvä ja ihana, mutta ei sinulle sopiva. Sinäkään et ole hänelle sopiva, vaikka nähdessänne ehkä siltä tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kauhean erilaisia tuollaisessa hempeilyssä ja viestittelyssä. Minä ja mieheni emme kauheasti soittele tai viestittele "huvikseen". Edes seurustelun alkuvaiheessa ei oltu yhteydessä päivittäin, ehkä kerran pari viikossa jos ei nähty. Nytkin kun mies on viikon työnatkalla, niin ehkä yksi viesti tulee ("olen päässyt perille"). En missään nimessä haluaisi soitella kenellekään ilman asiaa.
Silti olen oikein tyytyväinen suhteeseemme ja tiedän että rakastamme toisiamme.
Jotkut ystäväni viestittelevät työpäivänkin aikana puolisoineen. Mikäs siinä, itse en sellaista vaan kaipaa.
Juu tiedän. Tässä onkin se mutta. Hän ei kaipaa ja minä kaipaan. Jos tietää että minulle tärkeää niin onko yksi viesti "hyvää yötä" päivässä liikaa. Pelkään että omalla kohdalla suhde lopahtaa jos ei huomiota ala tulla. Jos edes ilmaisisi halukkuutensa nähdä, mutta ei. En tiedä haluanko tätä jos suhteen alkuvaihe on tälläistä.
Ap
Kyllä tuosta kannattaa miehelle sanoa, vaikka niin kuin 11 teki. Källä mäkin viestittelen ystäväni kanssa usein, koska hän on "viestittelijä", vaikka hitusen raskaaksi sen tunnenkin. Kaveri kuitenkin tietää, että en aina jaksa/ehdi vastata muuta kuin hymynaaman tai peukun.
Itse taas haluan josku (esim. hääpäivänä) kukkia. Kärvistelin kukantuskassani vuosia, sitten sanoin asiasta ja sen jälkeen on kukkia tullut tasaiseen tahtiin, jopa ilman syytä.
T.12
Kiitos!
En vain tiedä miten asian sanoisin ilman että hän menee puolustuskannalle. Ja haluaisin hänen ITSE haluavan ottaa yhteyttä, en pyynnöstä. Jotenkin vaikea tilanne. Pelkään myös sitä jos hän toteaa etten ole tarpeeksi tärkeä. Toki se olisi hyvä kuullakin jos syy siinä.
Ap
"Haluaisin, että läheträisit mulle välillä edes yhden tekstarin oma-alotteisesti, koska nyt kun mä teen aina aloitteen tuntuu siltä, ettet välitä musta". Toi on oikeasti aika neutraali asia, en usko että kukaan menee siitä puolustuskannalle. Mistä te edes voitte puhua jos tuon ajatuksen ääneensanominen herättää näin paljon stressiä?
Tuo on aika syyllistävä. "edes yhden kerran" pitää sisällään viestin " sinä et koskaan " ja sitte tulee vaatimus siitä miten tulee toimia.
Jos tuota lähtee tottelemaan, tuntuu se työltä, velvollisuudelta ja siitä tulee vastenmielistä.
Kannattaa mieluummin sanoa vaikka että "minusta olis ihanaa saada joskus viestejä"
Tuo aloitus oli kuin suoraan minun suhteestani. Tai no päättyneestä sellaisesta. Alle 30v molemmat, muutama vuosi oltiin yhdessä. Alusta asti oli tuo sama ongelma kuin teillä. Meillä siitä keskusteltiin ja riideltiinkin monet kerrat, mutta mitää muutosta ei lupauksista huolimatta tullut. Nyt juuri erottiin. Harmittaa etten lopettanut suhdetta aiemmin, niin en olisi ehtinyt kiintyä näin vahvasti ja rakastaa. Tyhmänä vain uskoin siihen, että mies voisi muuttua.
Vaikuttaa siltä, että sinun kannattaisi kertoa miehelle tuntemuksistasi. Laitat vaikka viestiä miehelle tai sitten otat puheeksi seuraavan kerran kun tapaatte. Ei mitenkään syyllistävästi, mutta voisit vaikka vain sanoa, että olisi kiva viestitellä useammin ja kysyä, että onko mies ylipäätänsä kiinnostunut seurustelemaan kanssasi. Seurustelusuhteessa joutuu joskus tekemään kompromisseja ja ei olisi hirveän iso työ mieheltä kysyä kerran päivässä, että mitä kuuluu tai edes sanoa hyvät yöt, vaikka kuinka ei olisi hempeilytyyppiä. Oma nykyinen suhteeni alkoi etäsuhteena ja heti kun vaihdettiin numerot (oltaisko tunnettu 2 viikkoa), ei ollut päivää jolloin ei oltais vähintään kuulumisia kysytty. Yhteenmuuton jälkeen mies on kerran ollut työmatkalla, ja sieltäkin soitti illalla. Hieman ohi aiheen, mutta summa summarum: kerro miehelle miltä sinusta tuntuu. Hyvä suhde perustuu vuorovaikutukselle ja sille, että ollaan avoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistais jatkuva soittelu. En ole koskaan pitänyt puhelinkeskusteluista.
Viestit ja sähköpostit toimii ja piristää, mutta joku raja niissäkin. En jaksaisi niitäkään kymmeniä päivässä.Onneksi mies on samanlainen niin ei ole ongelmaa.
Mistä ihmeestä päätelmä jatkuvasta soittelusta. Emme soita edes joka viikko. Emmekä siis viesti joka päiväkään. Liikaa tämä ei kyllä voi oikein olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itseään voi muuttaa, mutta ei voi olettaa, että toinen muuttuisi. Se näkyy monessa viestissä. Tosiasiat ovat siis nyt näkyvissä ja ap:n tulee niiden pohjalta päättää mitä itse suhteeltaan haluaa. Mies päättää asian omalta kantiltaan. Ap voi toivoa muutosta, mutta ei saa olettaa muutoksen tapahtuvan hänen mielensä mukaisesti. Ei kannata roikkua ajatuksessa minkälainen suhde miehen kanssa olisi itselle mieleine jos se ei ikinä sellaiseksi muutu. Se menee jo fantasioinniksi, todellisuus hämärtyy ja toisen tapa olla vain ketuttaa. Ehkä tämä mies ei todellakaan ole sinua varten ap.
Juuri tätä mietinkin ja siksi en voi odottaa että hän muuttuu enkä varsinkaan pyytää sellaista. Tälläisenä taas tilanne ei ole minulle sellainen mitä haaveilen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kandee alkaa tutustumaan muihin miehiin, pidä toi mies siinä niin kauan rinnalla, että löydät sopivamman. Saat vilkkaan viestiliikenteen eikä ole paineita et jotain pitäis tapahtua. Jos löydät sopivamman niin vaihda. Sopivan puolison löytäminen on sen verran haastavaa, että minä annan piut paut moralisoijille ettei voisi olla useampaa ehdokasta kierroksessa. Kunnes kolahtaa niin haku päälle.
Siis oikeesti laitatteko päivittäin viestiä tyyliin "Mitä kuuluu?" "Kiitos hyvää." tai "Hyvää yötä." ? Miksi? Tuntuisi minusta tosi oudolta. Tai että on ikävä. Tuleeko teille parissa päivässä ikävä? Jos mieheni laittaisi työmatkalta jotain ikävä-viestiä, niin ajattelisin että on kipeä ja jotenkin surkeassa kunnossa tai humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeesti laitatteko päivittäin viestiä tyyliin "Mitä kuuluu?" "Kiitos hyvää." tai "Hyvää yötä." ? Miksi? Tuntuisi minusta tosi oudolta. Tai että on ikävä. Tuleeko teille parissa päivässä ikävä? Jos mieheni laittaisi työmatkalta jotain ikävä-viestiä, niin ajattelisin että on kipeä ja jotenkin surkeassa kunnossa tai humalassa.
Näissä ihmiset ja pariskunnat toimivat niin erillä lailla eikä sitä yhtä oikeaa tapaa ole. Teillä tuo toimii. Me taas miehen kanssa jomman kumman reissujen aikaan (joita on paljon) laitetaan ehkä yksi viesti päivän aikaan, toivoitetaan hyvää työpäivää ja kerrotaan joku oma sattumus ja illalla soitetaan, käydään läpi päivän juttuja, kuulostellaan toisen jaksamista (kumpikin vaativassa työssä) ja toivotetaan hyvät yöt. Meille se on luontevaa ja molemmat sitä kaipaamme, monesti viestit lähtevät kuin telepaattisesti samaan aikaan molemmilta. Ongelma on just nuo parit joissa se tarve kontaktille on hyvin erilainen, jompi kumpi joutuu sietämään itselle vierasta läheisyyden tasoa (liian kaukaista/läheistä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeesti laitatteko päivittäin viestiä tyyliin "Mitä kuuluu?" "Kiitos hyvää." tai "Hyvää yötä." ? Miksi? Tuntuisi minusta tosi oudolta. Tai että on ikävä. Tuleeko teille parissa päivässä ikävä? Jos mieheni laittaisi työmatkalta jotain ikävä-viestiä, niin ajattelisin että on kipeä ja jotenkin surkeassa kunnossa tai humalassa.
Näissä ihmiset ja pariskunnat toimivat niin erillä lailla eikä sitä yhtä oikeaa tapaa ole. Teillä tuo toimii. Me taas miehen kanssa jomman kumman reissujen aikaan (joita on paljon) laitetaan ehkä yksi viesti päivän aikaan, toivoitetaan hyvää työpäivää ja kerrotaan joku oma sattumus ja illalla soitetaan, käydään läpi päivän juttuja, kuulostellaan toisen jaksamista (kumpikin vaativassa työssä) ja toivotetaan hyvät yöt. Meille se on luontevaa ja molemmat sitä kaipaamme, monesti viestit lähtevät kuin telepaattisesti samaan aikaan molemmilta. Ongelma on just nuo parit joissa se tarve kontaktille on hyvin erilainen, jompi kumpi joutuu sietämään itselle vierasta läheisyyden tasoa (liian kaukaista/läheistä).
Just näin. Suhde on sen verran tuore ja nähdään sen verran vähän, että itselleni merkkaa kovasti semmoinen pieni merkki että on toisen ajatuksissa. Vaikka toisesta se olisi turhaa, niin en tiedä onko hän SE OIKEA jos on liian ahdistavaa laittaa edes jonkunlainen viesti oma-aloitteisesti. Ei minusta yksi viesti päivässä ole liikaa, tulis edes parissa päivässä. Kun ei soita, eikä viesti, näkeekin vain minun ehdotuksesta niin jokin kyllä vihjaa minulle ettei kaikki olekaan niin ihanasti kuin nähdessä ajattelee...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He is not into you.
Niin, sitä minäkin alan epäillä. Silti olen rakastunut ettei tämä nyt liian helppoa olisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pitäisin erittäin teennäisenä ja ahdistavana jos täytyisi viestitellä tai soitella koko ajan. Kyllä tuollainen kertoo enemmänkin suhteen epävarmuudesta.
Me olemme kumpikin antanu toiselle tilaa hengittää, joka ei todellakaan tarkoita, että emme rakastaisi toisiamme.
Ehkä tästä syystä olemme ollu yhdessä jo 22 vuotta.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He is not into you.
Niin, sitä minäkin alan epäillä. Silti olen rakastunut ettei tämä nyt liian helppoa olisi.
Ap
Ota vastuu tunteistasi ja elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Itse pitäisin erittäin teennäisenä ja ahdistavana jos täytyisi viestitellä tai soitella koko ajan. Kyllä tuollainen kertoo enemmänkin suhteen epävarmuudesta.
Me olemme kumpikin antanu toiselle tilaa hengittää, joka ei todellakaan tarkoita, että emme rakastaisi toisiamme.
Ehkä tästä syystä olemme ollu yhdessä jo 22 vuotta.M42
Koko ajan?
Reilun puolen vuoden jälkeen viesti päivässä paljon jos näkee kerran viikossa eikä soittele? Oikeesti liikaa???
Sanoisin miehelle, että kaipaisin tiiviimpää yhteydenpitoa suhteessa. Itse monet kerrat pettyneenä varmaan saattaisin olla tuollainen etten ota yhteyttä, mutta syynä olisi juuri pelko ettei toinen halua viestejäni. Olen siis nainen.
Muutoin minusta oli hyvä vinkki tuo että ala viestiä muiden kanssa, ja vaihda jos löytyy parempi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin miehelle, että kaipaisin tiiviimpää yhteydenpitoa suhteessa. Itse monet kerrat pettyneenä varmaan saattaisin olla tuollainen etten ota yhteyttä, mutta syynä olisi juuri pelko ettei toinen halua viestejäni. Olen siis nainen.
Muutoin minusta oli hyvä vinkki tuo että ala viestiä muiden kanssa, ja vaihda jos löytyy parempi.
No jos ei halua viestejä niin tuskin haluaa kauheasti myöskään olla minun kanssa. Ajattelen asian niin, koska kyllä rakkauden huumassa haluaa niitä viestejä ja soittoja ja näkemisiäkin...ainakin minä kuvittelisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin miehelle, että kaipaisin tiiviimpää yhteydenpitoa suhteessa. Itse monet kerrat pettyneenä varmaan saattaisin olla tuollainen etten ota yhteyttä, mutta syynä olisi juuri pelko ettei toinen halua viestejäni. Olen siis nainen.
Muutoin minusta oli hyvä vinkki tuo että ala viestiä muiden kanssa, ja vaihda jos löytyy parempi.
No jos ei halua viestejä niin tuskin haluaa kauheasti myöskään olla minun kanssa. Ajattelen asian niin, koska kyllä rakkauden huumassa haluaa niitä viestejä ja soittoja ja näkemisiäkin...ainakin minä kuvittelisin niin?
Tämä fiilis mullakin vähän tulee...nytkin mennyt loppuviikko ja viikonloppu kaikessa hiljaisuudessa. Onko tämä nyt muka joku suhde. En edes tiedä mitä hän tekee:/
Ap
Mua ahdistais jatkuva soittelu. En ole koskaan pitänyt puhelinkeskusteluista.
Viestit ja sähköpostit toimii ja piristää, mutta joku raja niissäkin. En jaksaisi niitäkään kymmeniä päivässä.
Onneksi mies on samanlainen niin ei ole ongelmaa.