Vaadinko rakkaalta liikaa kun ei nähdä? (yhteydenpidosta)
Onko liikaa vaadittu jos reilun puoli vuotta kestäneeltä suhteelta odottaa välillä hempeilyä, muuten vaan soittoja (halusin kuulla sun äänes...), hyvän yön tai hyvän huomenen toivotuksia viestitse, tai kesken työpäivän tai edes jotain.
Eikä sitä että jos jotain kuuluu, kaikki minun aloitteesta. Tapaammekin pääosin minun aloitteesta. Yhdessä on sitten mukavaa, näemme 1-2x viikossa. Tällä viikolla emme tosin ollenkaan.. Vaadinko liikaa jos haluan sitä huomioimista, suhde on sentään kohtuu tuore? Vaikka olen rakastunut, en tiedä haluanko jatkaa...olenko kohtuuton vai muistelenko ett nuo ovat rakastumisen merkkejäkin...
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti julkisestikaan osoita sulle hellyyttä
Julkiset hellyydenosoitukset on noloja ja kanssaihmisten kannalta lähinnä vaivaannuttavia.
Ei nyt sentään tarvitse kouria estottomasti, mutta jos rakastaa puolisoa niin täytyy pystyä pitämään kädestä tai antamaan pusu julkisella paikalla.
Tuohon pystyy kyllä. Siksi tässä ihmettelen miksi ei halua ottaa yhteyttä tai tuntuu ettei halua nähdä. Edelleenkään ei mitään kuulu viikonlopun aikana.
Kyllähän tässä alkaa koko ajan enemmän tuntua ettei oo mun tyyppi. Olen sosiaalinen, seurallinen, mulla on paljon ystäviä ja teen kaikkea. En tosiaan sure tätä kotona yksin. Mutta silti se koskee kun olen rakastunut ja mitä pitempi hiljaisuus, sitä vahvempi tunne että toisella ei ole samoja tunteita. Vaikka vielä hetki sitten tuntui toiselta.
Ap
Tsemppiä ap. Olen sen yhden viestin kirjoittaja jolle mies eron jälkeen totesi että ei ollut kunnolla mukana. Minäkin olin tosi rakastunut ja se kiduttava tunteiden osoittamisen ja viestien odottaminen oli niin kamalaa. :( Mutta me ihanat naiset ansaitsemme jotain muuta. Tuolla on miehiä jotka olisivat taivaassa saadessaan olla meidän kanssa ja näyttävät ja kertovat sen kyllä painostamatta. Älä ala kerjäämään ja tivaamaan niinkuin minä vähän alennuin tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti julkisestikaan osoita sulle hellyyttä
Julkiset hellyydenosoitukset on noloja ja kanssaihmisten kannalta lähinnä vaivaannuttavia.
Ei nyt sentään tarvitse kouria estottomasti, mutta jos rakastaa puolisoa niin täytyy pystyä pitämään kädestä tai antamaan pusu julkisella paikalla.
Tuohon pystyy kyllä. Siksi tässä ihmettelen miksi ei halua ottaa yhteyttä tai tuntuu ettei halua nähdä. Edelleenkään ei mitään kuulu viikonlopun aikana.
Kyllähän tässä alkaa koko ajan enemmän tuntua ettei oo mun tyyppi. Olen sosiaalinen, seurallinen, mulla on paljon ystäviä ja teen kaikkea. En tosiaan sure tätä kotona yksin. Mutta silti se koskee kun olen rakastunut ja mitä pitempi hiljaisuus, sitä vahvempi tunne että toisella ei ole samoja tunteita. Vaikka vielä hetki sitten tuntui toiselta.
Ap
Tsemppiä ap. Olen sen yhden viestin kirjoittaja jolle mies eron jälkeen totesi että ei ollut kunnolla mukana. Minäkin olin tosi rakastunut ja se kiduttava tunteiden osoittamisen ja viestien odottaminen oli niin kamalaa. :( Mutta me ihanat naiset ansaitsemme jotain muuta. Tuolla on miehiä jotka olisivat taivaassa saadessaan olla meidän kanssa ja näyttävät ja kertovat sen kyllä painostamatta. Älä ala kerjäämään ja tivaamaan niinkuin minä vähän alennuin tekemään.
En aio enää tivata. Tiedän että muitakin olisi, täytyy vaan kulkea tämä tie loppuun. Olen surullinen, mutta annan asian olla. Odotan seuraavaa siirtoa sieltä, joskus sen on tultava. Jos viestiä tai puhelua ei tule viikkoon, sitten loppuu tämä suhde. Silloin hiljaisuus on alkuhuumassa liian pitkä.
Tsemppiä sinullekin:)
Ap
Juu, tuo mies ei ole mistään kotoisin, joten ei muuta kuin kiertoon. Anna olla tuollaisen. Sitten kun se molemminpuolin napsahtaa, sinun ei tarvitse miettiä mitään tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Juu, tuo mies ei ole mistään kotoisin, joten ei muuta kuin kiertoon. Anna olla tuollaisen. Sitten kun se molemminpuolin napsahtaa, sinun ei tarvitse miettiä mitään tuollaista.
Eihän se vissiin ole ja minä vaan rakastan niin että sattuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa vaadittu jos reilun puoli vuotta kestäneeltä suhteelta odottaa välillä hempeilyä, muuten vaan soittoja (halusin kuulla sun äänes...), hyvän yön tai hyvän huomenen toivotuksia viestitse, tai kesken työpäivän tai edes jotain.
Eikä sitä että jos jotain kuuluu, kaikki minun aloitteesta. Tapaammekin pääosin minun aloitteesta. Yhdessä on sitten mukavaa, näemme 1-2x viikossa. Tällä viikolla emme tosin ollenkaan.. Vaadinko liikaa jos haluan sitä huomioimista, suhde on sentään kohtuu tuore? Vaikka olen rakastunut, en tiedä haluanko jatkaa...olenko kohtuuton vai muistelenko ett nuo ovat rakastumisen merkkejäkin...
On, jos olet kelpuuttanut itselesi miehen joka käyttäytyy noin heti suhteen alussa.
No niin, koko viikonloppu mennyt täydessä hiljaisuudessa.
Kotonaan on, siis ei missään lomamatkalla.
Lomalle kyllä jäi koko kesäksi, että ajasta nyt ei ole kiinni etteikö ehtisi.
Monen monta kertaa teki mieli ottaa yhteyttää, mutta pysyin kovana.
Miten sitä voi olla tässä iässä näin tyhmä ja miten tämä voi olla näin rankkaa?
Ap
Et vaadi liikaa.
Kyllä rakastuneet pitävät toisiinsa yhteyttä, vaikka yhteydenpitäjä olisi sitten kuinka "huono". Tai sitten ei ole valmis suhteeseen sittenkään, tai jos olisikin, haluatko perässävedettävän tyypin elämääsi, joka ei oma-aloitteisesti saa tehtyä mitään suhteen eteen?
Hiljaisuus kannatti.
Tuli soitto ja treffipyyntö :)
ap
Tuohon pystyy kyllä. Siksi tässä ihmettelen miksi ei halua ottaa yhteyttä tai tuntuu ettei halua nähdä. Edelleenkään ei mitään kuulu viikonlopun aikana.
Kyllähän tässä alkaa koko ajan enemmän tuntua ettei oo mun tyyppi. Olen sosiaalinen, seurallinen, mulla on paljon ystäviä ja teen kaikkea. En tosiaan sure tätä kotona yksin. Mutta silti se koskee kun olen rakastunut ja mitä pitempi hiljaisuus, sitä vahvempi tunne että toisella ei ole samoja tunteita. Vaikka vielä hetki sitten tuntui toiselta.
Ap