hoi ihmiset joilla hyvä historiantuntemus/yhteiskunnan ymmärrys - miksi me suomalaiset ollaan niin negatiivisia ja ilottomia?
haluaisin ymmärtää itseäni ja en haluaisi olla negatiivinen mutta automaattisesti näen ensimmäisenä nagtiiviset puolet ja esteet, en mahdollisuuksia
mikä meitä vaivaa, mikä minua vaivaa? voiko tästä muuttua muuksi?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisuuteen ja ilottomuuteen vaikuttaa eniten geenit. Negatiivisuus, positiivisuus, ilottomuus ja iloisuus ovat sisäsyntyisiä ominaisuuksia, osa synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Ulkoisilla olosuhteilla on niihin vain hyvin pieni merkitys.
Suomalaisten negatiivisuus ei liity millään tavalla täällä ehdotettuihin köyhyyteen, luterilaisuuteen, harvaan asutukseen, kylmyyteen, pimeyteen...
Suomalaisten negatiivisuus on perinnöllinen ja geneettinen ominaisuus.
Ei ole vaan Suomalaisella on kyky luoda iloton ympäristö lähimmäisille kunhan vaan pääsee päättämään asioista. Puuttuu suhteellisuuden taju omista (kansan) kyvyistä ja elämän tarkoituksesta. Suomalainen on mielenterveyspotilas jolla tauti puhkeaa akuuttiin tilaan hänen pästessään päättämään. Kansa uupuu ja on iloton. Täällä nimenomaan luodaan pahaa oloa tarkoituksella. Samoin kuin paska vetää puoleen kärpäsiä . Samalla vimmalla Suomalainen päättäjä luo pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisuuteen ja ilottomuuteen vaikuttaa eniten geenit. Negatiivisuus, positiivisuus, ilottomuus ja iloisuus ovat sisäsyntyisiä ominaisuuksia, osa synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Ulkoisilla olosuhteilla on niihin vain hyvin pieni merkitys.
Suomalaisten negatiivisuus ei liity millään tavalla täällä ehdotettuihin köyhyyteen, luterilaisuuteen, harvaan asutukseen, kylmyyteen, pimeyteen...
Suomalaisten negatiivisuus on perinnöllinen ja geneettinen ominaisuus.
Ei ole vaan Suomalaisella on kyky luoda iloton ympäristö lähimmäisille kunhan vaan pääsee päättämään asioista. Puuttuu suhteellisuuden taju omista (kansan) kyvyistä ja elämän tarkoituksesta. Suomalainen on mielenterveyspotilas jolla tauti puhkeaa akuuttiin tilaan hänen pästessään päättämään. Kansa uupuu ja on iloton. Täällä nimenomaan luodaan pahaa oloa tarkoituksella. Samoin kuin paska vetää puoleen kärpäsiä . Samalla vimmalla Suomalainen päättäjä luo pahaa oloa.
Kiitos tästä rakentavasta kritiikistä. Päästessäni päättämään oli kova tuska että mitä muutosta keksin organisaatioon kun jossain vilahti oppirakenne että uuden pomon pitää ottaa homma haltuun antamalla oman kädenjäljen näkyä ensi tilassa. Siispä vaivasin vatkasin ja mankeloin alaisiani ja näytin että olen herra talossa. Myös veronmaksajille lisämaksuja etteivät veltostu, "elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista" heh heh :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ylipäätään raskas elämä? Verrattuna esim. muuhun eurooppaan, suomalaisista yli 80% oli vielä 1800-1900lukujen taitteessa talonpoikia, harvaan asutussa korvessa. Kovat kymmenykset siihen päälle, aina vaihtuva uusi mahti ja hallitsija/kirkko, joka keksi veroja korottaa.
Sitten kun ruvettiin ammentamaan omaa kansallista identiteettiä, vähän väkipakollakin, osattiin hyödyntää kurinalaisuus, velvollisuudet ja yleinen synkkämielisyys.
Siihen päälle maailmansodan raskaat korvaukset, kaikesta pulaa ja kaikessa säännöstely. On mun mielestäni aika taputeltu.
Tosiasiassa Suomi selvisi toisesta maailmansodasta keskimääräistä helpommalla. Valtaosa toiseen maailmansotaan osallistuneista maista kärsi enemmän kuin Suomi. Muut maat olivat miehitettyjä, sotilaat ryöstivät, murhasivat ja raiskasivat. Ruoasta ei ollut vain pulaa, vaan monissa maissa oli suoranainen nälänhätä. Pommituksissa kuoli paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa jne.
Järjetön postaus.
Päinvastoin. Lainaamasi viesti on tämän ketjun ainoa totuudenmukainen viesti. Suomi pääsi toisesta maailmansodasta kuin koira veräjästä. Se on fakta. Hyväksy se tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ylipäätään raskas elämä? Verrattuna esim. muuhun eurooppaan, suomalaisista yli 80% oli vielä 1800-1900lukujen taitteessa talonpoikia, harvaan asutussa korvessa. Kovat kymmenykset siihen päälle, aina vaihtuva uusi mahti ja hallitsija/kirkko, joka keksi veroja korottaa.
Sitten kun ruvettiin ammentamaan omaa kansallista identiteettiä, vähän väkipakollakin, osattiin hyödyntää kurinalaisuus, velvollisuudet ja yleinen synkkämielisyys.
Siihen päälle maailmansodan raskaat korvaukset, kaikesta pulaa ja kaikessa säännöstely. On mun mielestäni aika taputeltu.
Tosiasiassa Suomi selvisi toisesta maailmansodasta keskimääräistä helpommalla. Valtaosa toiseen maailmansotaan osallistuneista maista kärsi enemmän kuin Suomi. Muut maat olivat miehitettyjä, sotilaat ryöstivät, murhasivat ja raiskasivat. Ruoasta ei ollut vain pulaa, vaan monissa maissa oli suoranainen nälänhätä. Pommituksissa kuoli paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa jne.
Järjetön postaus.
Päinvastoin. Lainaamasi viesti on tämän ketjun ainoa totuudenmukainen viesti. Suomi pääsi toisesta maailmansodasta kuin koira veräjästä. Se on fakta. Hyväksy se tosiasia.
En sanoisi "kuin koira veräjästä", mutta pääsimme helpommalla, kuin esimerkiksi Italia, tai Ranska. Tämä tietysti johtui neuvostoliiton sotilaiden epäpätevyydestä. Suurin osa tänne lähetetyistä sotilaista oli Neuvostoliiton itäosista koottuja, lähinnä mongooleja ja muita eskimon näköisiä vinosilmiä, jotka eivät olleet näheet edes suksia ennen. Se "oikea" puna-armeja taisteli Natsi-Saksaa vastaan täydellä voimalla, koska se vastus pisti kampoihin ja kunnolla. Suomalaiset pärjäsivät, koska meillä oli taktinen ja teknologinen yliote pohjoisen rintamalla (koska Akselivallat). Toki jos sota olisi jatkunut, olisimme kukistuneet täysin. Hävisimme sodan, mutta onnistuimme saamaan puolustusvoiton. Me sentään saatiin ehtoja antautumiselle, Saksa ei saanut.
Olet itse negatiivinen ja iloton. Jos olisit positiivinen ja iloinen, suhtautuisit tähän huumorilla ja naureskelisit asialle.
Relaa.
Niin, turha kai sitä on sen kummemmin miettiä, spekuloida voi toki kaikenlaista. Kuitenkin maailmassa on maita joissa on eletty ja eletään takuuvarmasti kurjemmin kuin Suomessa ja ihmiset ovat iloisempia. Jokaisesta itsestään se lähtee. Voit muuttaa suhtautumistasi ja se puolestaan vaikuttaa muihin ihmisiin ympärilläsi.
En usko, että luterilaisuudella on paljonkaan tekemistä ilottumuutemme kanssa. Myös ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat luterilaisia, mutta he ovat kuitenkin paljon iloisempia ja positiivisempia.
Kansanluonteissa on eroja. Olenkohan oikeassa, kun sanon, että myös unkarilaiset ovat aika negatiivisia. Tietääkö joku tästä. Olen kuullut, että olisivat kovia valittamaan tms.