Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
hoi ihmiset joilla hyvä historiantuntemus/yhteiskunnan ymmärrys - miksi me suomalaiset ollaan niin negatiivisia ja ilottomia?
10.06.2016 |
haluaisin ymmärtää itseäni ja en haluaisi olla negatiivinen mutta automaattisesti näen ensimmäisenä nagtiiviset puolet ja esteet, en mahdollisuuksia
mikä meitä vaivaa, mikä minua vaivaa? voiko tästä muuttua muuksi?
Kommentit (67)
Jos tarkastelaan elintason historiallisia taustoja:
Köyhä omavaraistaloudessa elävä kehitysmaa koki elinkeinoelämän murroksen noin 1800-luvun puolessa välissä. Maa- ja metsätalouden rinnalle alkoi vähitellen muodostua jalostamiseen keskittyvää käsityyöteollisuutta sekä kauppa- että liikennealan palveluja. Tämä oli osaltaan ulkomaisten osaavien ja varakkaiden teollisuusalan yrittäjien ansiota, josta seurasi tuotannon edellyttämän pääoman kasvun lisääntyminen. Tämän ohella taloudelliseen kehitykseen vaikuttivat sivistys, toimiva hallinto sekä vakaat yhteiskunnalliset olosuhteet. 1800-luvun lopulla taloudellset resursseja keskitettiin yhä kiivaammin maataloutta, teollisuutta sekä kaupaa tukeviin toimiin. saha – ja paperiteollisuuden sekä tekstiili- ja metalliteollisuuden vientituotteiden markkina-alueina toimivat pääosin Venäjä sekä Länsi-Eurooppa. Metsäteollisuus takasi talouden ja hyvinvoinnin kasvun pitkälle 1900-luvulle, sillä valtaosa väestöä asui edelleen maaseudulla ja myyntituloja tuotettiin pääosin metsiä myymällä. Toinen taloudessa tapahtunut murros sai alkunsa 1950- ja 1960-luvuilla vientiteollisuuden kasvaessa. Neuvostoliitolle maksettavien sotakorvausten myötä suomalaisyritykset joutuivat uudistamaan ja laajentamaan metalliteollisuutta. Teollisuuden osuus työpaikoista ja koko talouden tuotannosta kasvoi aina 1970-luvulle saakka.
1900-luvulla kansalaisten kehittyvän sivistyksen sekä osaamisen ansiosta saatiin vauhditettua elinkeinoelämä kehitystä niin, että Suomessa alettiin tuottaa uudenlaista sähkö- ja elektroniikkateollisuutta, josta kasvoi lopulta koko maan suurin teollisuudenala.
1900-luvun alun palvelualat kuten koululaitos sekä terveydenhuolto olivat teollisuuttakin suurempia työllistäjiä ja kasvu jatkui vuosisadan puolivälin jälkeen. 1980-luvulla julkisten palveluiden työpaikat lisääntyivät noin kolmanneksella. Yhä useampi työntekijä oli kunnan palveluksessa. Kuluttajien tulot kasvoivat mikä lisäsi myös yksityisten palveluiden käytttöä. 1990-luvun alun lama pysäytti palveluiden kasvun ja aiheutti suurtyöttömyyden.
2000-luvulle siirryttäessä maaseudut olivat autioituneet ja kaupungit kasvaneet. Enää muutama prosenti kaikista työntekijöistä ansaitsi elantonsa maa- ja metsätaloudesta.
Suomen elinkeinoelämän kehitys maa- ja metsätaloudesta teollistumiseen sekä elintason tuotannon, jalostuksen sekä palveluiden osalta muihin Länsi-Euroopan maihin nähden saavutettiin varsin myöhään mutta lyhyen ajan sisällä.
Nykyisellään Suomessa on alueellista kahtiajakautumista: yritystoiminta siirtyy sinne (kasvukeskuksiin) missä on kasvavat markkinat, osaava työvoima, hyvät liikenneyhteydet ja jo ennestää menestyviä yrityksiä. Näin ollen myös kasvukeskuksien asuntojen ja tonttien ja vuokrien hinnat nousevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on aika jännää, että meillä on karjalaisia ja savolaisia, jotka eivät ole yhtään sen perinteisen stereotypian mukaisia. Ja heidän tapansa olla ei ole kelvannut suomalaiseksi tyypilliseksi tavaksi elää ja olla.
Tässä karjalaisista kertova laulu, joka menetyksistä ja vaikeuksista huolimatta valaa toivoa, uskoa huomiseen ja selviytymiseen.
Jos laulu kertoisi perussuomalaisista hitaista, jäykistä ja negatiivisista hämäläisistä, olisiko laulu silloin noin elämänhaluinen ja positiivinen?
Aina näistä jauhetaan. Mut kaipa se on niin, et sellainen innokas, erittäin positiivinen ja ulospäinsuuntautunut ekstrovertti ei vain ymmärrä. Ja pitää itseään jotenkin parempana, pitää omaa käyttäytymistään ainoana oikeana. Koska muutenhan tämä ei olisi mikään ongelma.
Suomalaisten 'negatiivisuus' ja tietynlainen melankolisuus on voimavara. Se on käänteistä psykologiaa. Otetaan esimerkiksi vaikka iänikuinen musiikki: joku voi pitää melankolista, tuskaisaa tangoa vain typeränä ruikutuksena ja haluaisi päräyttää kaikki sellaiset raketilla mustaan aukkoon. Mut onko ne ruikutuksia? Vai ovatko ne ihan jotain muuta? Ronkitaan kipeitä asioita ja sitten mennään saunan taakse lopettamaan kurja elämä? Siihen nähden Suomessa tehdään silti vähän itsareita. Olisiko tosiaan niin, et ne ruikutukset ovat nimenomaan ehkäisseet niitä itsareita. Koska ne 'ruikutukset' pikemminkin voimauttaa, eivät lannista.
Ei se ihan tyhjästä ole syntynyt se klisee pinnallisista, typerähköistä hejssan tralalaa- ruotsalaisista, joista kaikki on niin ihanaa tai ainakin lagom, ja toisaalta syvällisemmästä, melankolisesta suomalaisesta. Kummallakin tyylillä on pärjätty globaalisti katsoen hvtin hyvin.
Suomalaisissa juuri ei ole mitään syvällistä. Valittaminen ei vaadi muuta kuin henkistä laiskuutta ja vittumaisen luonteen.
Suomessa tehdään kansainvälisesti verrattuna PALJON itsemurhia. Täällä sairastetaan myös masennusta paljon. Ja jos tarkastellaan väkivaltatilastoja (etsikää itse, en jaksa nyt tähän hätään etsiä) niin suomalaiset johtaa perheväkivallassa ja naisiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa.
Ok, osittain tiöastoja selittää myös kulttuurilliset tekijät, mutta onhan se ihan fakta, että suomalaiset ovat väkivaltaisia kun muihin länsimaihin verrataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus
Tuo on kulunut ja paikkansapitämätön väite. Luterilaisuus ei ole millään tavalla negatiivista tai ilotonta. Ei varsinkaan, jos esim. katolilaisuuteen vertaa.
Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa on väkilukuun suhteutettuna enemmän luterilaisia kuin Suomessa. Myös Saksassa on paljon luterilaisia.
Tanskalaiset ovat kuuluisia iloisuudestaan ja positiivisuudestaan. Tanskalaisista 95 % on luterilaisia. Suomalaisista luterilaisia on vain vähän yli 80 %.
Myös ruotsalaiset ja islantilaiset ovat iloista ja hyväntuulista joukkoa. Myös näissä kahdessa maassa luterilaisuus on yleisempää kuin Suomessa.
Norjalaisetkin ovat ainakin yleiseltä maineeltaan suomalaisia iloisempia. Norjassakin luterilaisia on enemmän kuin Suomessa.
Saksalaisetkin ovat suomalaisia positiivisempia, vaikka heihin taidetaan liittää myös jonkin verran synkkiä luonteenpiirteitä. Saksalaisista luterilaisia on alle puolet kansasta. Luterilaiset kuuluvat ilmeisesti kansan iloisempaan osaan. Katolilaiset ovat synkempiä. Näin asian kokevat Saksaan muuttaneet suomalaiset.
Vituttaahan se olla tällainen persjalkanen perunanenä, ehkä joku muukin on kokenut samoin ;)
Ei vaan, kyllä se elämä on täällä ollut vaan aika kovaa ja ehkä tänne on jäänyt enemmän tietyn tyylistä vähän jähmeää, mutta sitkeää porukkaa. Jotka sitten keskenään on lisääntynyt naapurikylän väen kanssa. On pitänyt sietää kylmyyttä, lunta, eristyneisyyttä, tauteja, alkeellista elämää jossain savupirtissä, pimeyttä, harmautta...ja siihen vielä vakava uskonnollisuus päälle niin johan kaikkoaa kaikki ilo maan päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma listani :)
- Eläminen harvaan asutussa maassa, ei ole ollut pakko totutella olemaan tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa
- Ollaan oltu aina jonkun muun alamaisia, ihan sama mitä olet tehnyt, et ole voinut vaikuttaa asioihin, napista vain
- Vaatimattomuutta korostava, nautintoja vieroksuva luterilaisuus, syntiä ja rangaistusta saarnavat herätysliikkeet
- Taloudellinen köyhyys, köyhä materiaalinen kulttuuri, keskitytty selviytymiseen
- Yhtenäiskulttuuri, kaikki poikkeava on nähty uhkana
Negatiivisuuteen ja ilottomuuteen vaikuttaa eniten geenit. Negatiivisuus, positiivisuus, ilottomuus ja iloisuus ovat sisäsyntyisiä ominaisuuksia, osa synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Ulkoisilla olosuhteilla on niihin vain hyvin pieni merkitys.
Suomalaisten negatiivisuus ei liity millään tavalla täällä ehdotettuihin köyhyyteen, luterilaisuuteen, harvaan asutukseen, kylmyyteen, pimeyteen...
Suomalaisten negatiivisuus on perinnöllinen ja geneettinen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisuuteen ja ilottomuuteen vaikuttaa eniten geenit. Negatiivisuus, positiivisuus, ilottomuus ja iloisuus ovat sisäsyntyisiä ominaisuuksia, osa synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Ulkoisilla olosuhteilla on niihin vain hyvin pieni merkitys.
Suomalaisten negatiivisuus ei liity millään tavalla täällä ehdotettuihin köyhyyteen, luterilaisuuteen, harvaan asutukseen, kylmyyteen, pimeyteen...
Suomalaisten negatiivisuus on perinnöllinen ja geneettinen ominaisuus.
Ehkei se ole negatiivisuutta vaan varovaisuutta. Tehdään jatkuvaa riskianalyysiä. Pähkäillään mikä ja miten voi mennä pieleen ja miten voisi olla paremmin.
Oman työpaikan negatiivinen tyyppi otti suunnattomasti päähän, ennenkuin tajusin, että hän on epäilevä Tuomas, joka seuloo ympäristöstä uhkia ja vaaroja. Hyödyllinen ominaisuus sinänsä.
Tuli tämä juttu mieleen tästä ketjusta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus, ilmasto, suurten kaupunkien puute
Suurten kaupunkien puute??
Miten liittyy kielteisyyteen, vrt muut maailmankolkat. (Eikä pääkaupunkiseutu yli miljoonalla asukkaalla edes ole pieni, vaikka tosiaan tuo logiikka petti heti).
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tehdään kansainvälisesti verrattuna PALJON itsemurhia. Täällä sairastetaan myös masennusta paljon. Ja jos tarkastellaan väkivaltatilastoja (etsikää itse, en jaksa nyt tähän hätään etsiä) niin suomalaiset johtaa perheväkivallassa ja naisiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa.
Ok, osittain tiöastoja selittää myös kulttuurilliset tekijät, mutta onhan se ihan fakta, että suomalaiset ovat väkivaltaisia kun muihin länsimaihin verrataan.
Seksuaalirikoksia on kiinnostavasti yhtä paljon kaikissa länsimaissa, vaikka esimerkiksi murhat ja perheväkivalta vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ylipäätään raskas elämä? Verrattuna esim. muuhun eurooppaan, suomalaisista yli 80% oli vielä 1800-1900lukujen taitteessa talonpoikia, harvaan asutussa korvessa. Kovat kymmenykset siihen päälle, aina vaihtuva uusi mahti ja hallitsija/kirkko, joka keksi veroja korottaa.
Sitten kun ruvettiin ammentamaan omaa kansallista identiteettiä, vähän väkipakollakin, osattiin hyödyntää kurinalaisuus, velvollisuudet ja yleinen synkkämielisyys.
Siihen päälle maailmansodan raskaat korvaukset, kaikesta pulaa ja kaikessa säännöstely. On mun mielestäni aika taputeltu.
Tosiasiassa Suomi selvisi toisesta maailmansodasta keskimääräistä helpommalla. Valtaosa toiseen maailmansotaan osallistuneista maista kärsi enemmän kuin Suomi. Muut maat olivat miehitettyjä, sotilaat ryöstivät, murhasivat ja raiskasivat. Ruoasta ei ollut vain pulaa, vaan monissa maissa oli suoranainen nälänhätä. Pommituksissa kuoli paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa jne.
Järjetön postaus.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hyvin kapea normaaliuden määritelmä ja ihan viime vuosiin asti hyvin homogeeninen kulttuuri. Sosiaalinen kontrolli on tasolla potenssiin sata verrattuna monikulttuurisiin valtioihin kuten vaikka Iso-Britannia. Se nyt vaan ahdistaa ihmisiä, kun eivät pysty olemaan oma itsensä sosiaalisen tuomion pelon takia. Suomessa ei rohkaista vaan aina ollaan pelottelemassa ja lyttäämässä toisia.
Iso-Britanniassa ollaan näennäissuvaitsevaisia, kuten useissa länsimaissa, joissa on paljon asukkaita ja muualta tulleita. On kuitenkin segregoiva luokkayhteiskunta, jossa ollaan hyvin epäluuloisia kaikkea englanninkielisen maailman ulkopuolista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ylipäätään raskas elämä? Verrattuna esim. muuhun eurooppaan, suomalaisista yli 80% oli vielä 1800-1900lukujen taitteessa talonpoikia, harvaan asutussa korvessa. Kovat kymmenykset siihen päälle, aina vaihtuva uusi mahti ja hallitsija/kirkko, joka keksi veroja korottaa.
Sitten kun ruvettiin ammentamaan omaa kansallista identiteettiä, vähän väkipakollakin, osattiin hyödyntää kurinalaisuus, velvollisuudet ja yleinen synkkämielisyys.
Siihen päälle maailmansodan raskaat korvaukset, kaikesta pulaa ja kaikessa säännöstely. On mun mielestäni aika taputeltu.
Eihän nuo kovat kymmenykset mihinkään ole kadonneet hyvänen aika :)
Et kai tosissasi esitä että Suomalainen julkinen rälssi päästää kansan nykyään helpommalla. Tämä on syy Suomalaisten synkkämielisyyteen.
Täällä ilon aiheet unohtuu äkkiä kun viranhaltijat paimentaa ja pakottaa ylemmäs ja korkeammalle....niin että koko maailman köyhät laitetaan Suomalaisten harteille, oppi-isä Tarja Halosen malliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisuuteen ja ilottomuuteen vaikuttaa eniten geenit. Negatiivisuus, positiivisuus, ilottomuus ja iloisuus ovat sisäsyntyisiä ominaisuuksia, osa synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Ulkoisilla olosuhteilla on niihin vain hyvin pieni merkitys.
Suomalaisten negatiivisuus ei liity millään tavalla täällä ehdotettuihin köyhyyteen, luterilaisuuteen, harvaan asutukseen, kylmyyteen, pimeyteen...
Suomalaisten negatiivisuus on perinnöllinen ja geneettinen ominaisuus.
Ehkei se ole negatiivisuutta vaan varovaisuutta. Tehdään jatkuvaa riskianalyysiä. Pähkäillään mikä ja miten voi mennä pieleen ja miten voisi olla paremmin.
Oman työpaikan negatiivinen tyyppi otti suunnattomasti päähän, ennenkuin tajusin, että hän on epäilevä Tuomas, joka seuloo ympäristöstä uhkia ja vaaroja. Hyödyllinen ominaisuus sinänsä.
Et anna ihimisen olla selleinen kuin on. Et levitä iloa ympäristöön vaan pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisissa juuri ei ole mitään syvällistä. Valittaminen ei vaadi muuta kuin henkistä laiskuutta ja vittumaisen luonteen.
Tuossa puhut vain itsestäsi.
Minäpä kerron. Se johtuu pitkästä pohjolan pimeydestä ja vanhaan aikaan talvi tiesi nälkää. Siksi täällä ollaan niin saakelin kovia jurottamaan. Asiat täytyi ottaa tosissaan, tai ei selvinnyt. Sitten siihen mukaan vielä ainakin 600 vuotta hylkiönä olemista Ruotsin kruunun alla ja sen jälkeen Tsaarin. Kustaa Vaasa sanoi, että suomen sivistäminen oli virhe ja hän itse nakitti suomen hallinnon nuorimmalle pojalleen Juhana herttualle, joka myös inhosi Suomea. Sitten otetaan huomioon kapina ja toinen maailmansota, jonka vaikutukset näemme kulttuurissamme yhä.
Alue: Aihe vapaa
Värien ja valon puute puoli vuotta.