Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani löi minua. Jos kukaan osaa, niin auttakaa.
09.06.2016 |
Poika oli ollut ryyppäämässä (reilusti alaikäinen, 14-vuotias) päättäjäisviikonloppuna. Kun jäi kiinni sekä alkoholista että tupakasta, me olimme tietysti vihaisia, pettyneitä ja huolissamme.
Riita eskaloitui niin, että poika kävi minuun fyysisesti käsiksi. Tiivistettynä tönäisi minut pois huoneestaan, kun huusin oven läpi, avasi oven, läimäytti minua avokämmenellä ja sulki oven.
En osaa kuvailla miltä sillä hetkellä tuntui. Olen edelleen shokissa. Tuntuu, että olen epäonnistunut täydellisesti. Meillä on ollut suuria ongelmia pojan kanssa (pahantuulinen, lintsaillut, puhuu rumasti pikkusiskolleen, ei vastaa puhelimeen, lähtenyt luvatta ulos jne), mutta nyt viimeistään silmät aukeni, että meillähän on valtavia ongelmia. Pojalla on ollut pahaa oloa koulussa, kaveriongelmia ja keskittymisvaikeuksia. Uskon, että häntä kiusataan, mutta hän ei suostu puhumaan asiasta. Olen hänestä todella, todella huolissani.
Koen valtavaa pettymystä, mutta myös häpeää. Hävettää jo pelkästään kirjoittaa tätä. Jos vauvalla voi näin pyytää, niin jos mahdollista, vastaanottaisin mielelläni asiallisia vastauksia.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin antanut samalla mitalla takaisin! Ilman selkäsaunoja ei tuu kunnon aikuisia. Surullista mutta totta. T. Selkäsaunoja saanut
Voi että ottaa aivoon tämä asenne, myös se toinen joka jostain "humanistivässyköistä" valitti. Kun ihmiset hyvät se on ihan pitävästi tutkittu asia että fyysisestä väkivallasta kasvatuksessa on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, ei sen tiedostaminen ole mitään yliempaattista nyyhkimistä. Sinun hlökohtainen kokemuksesi selkäsaunojen hyödyllisyydestä ei tätä tieteellisesti tutkittua faktaa miksikään muuta, etkä sitä paitsi voi tietää minkälainen olisit jos ET olisi saanut selkäsaunoja. Voi olla että osaisit esim. tässä tilanteessa ehdottaa jotain oikeasti hyödyllistä, etkä vaan tuota samaa sontaa josta olet itse joutunut kärsimään.
Vastuunpakoilua ja pillereitä. Kyllä siitä hyvä tulee, eikä se tarkoittanut sitä oikeasti. Pitää vaan ymmärtää kun sillä on nyt niin vaikeaa, oikeastaan se oli kyllä mun oma vika. Eihän sen nyt tarvitse ottaa vastuuta tekemisistään. Niin ja koulussakin on hankalaa kun pitäisi tehdä vähän töitä. Onnistunut resepti eikö vaan?
Mitä ihmeen vastuunottoa tai vastuunoton opettamista fyysinen väkivalta sitten on? Oletpa idiootti.
Olen nähnyt näitä sankareita joille ei ole asetettu mitään rajoja koskaan, ne nyt sattuu olemaan niin tyhmiä ja täynnä itseään. Näihin ei vaan toimi mikään järjellinen. Mutta jatka sä halailua, ei siinä mitään, voit sitten availla tänne ketjuja kun on niin vaikeaa. Terveisin idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin teininä väkivaltainen äitiäni kohtaan. Impulssikontrollia ei opetettu, äidin kanssa ei kemiat kohdanneet, kommunikointi oli vaikeaa. Äiti oli lastensuojelusossu ammatiltaan ja minulla päällisin puolin kaikki hyvin ja niin on myös tänä päivänä parikymppisenä. On vaikea sanoa mitä äidin olisi pitänyt tehdä asialle, rangaistuksia ei ikinä annettu, mutta jos nyt kysyttäisiin mitä olisin silloin kaivannut niin sitä, että äiti olisi näyttänyt avoimesti järkytyksensä jotta olisin tajunnut että satutin ihmistä tunteineen, enkä vain mitään kiviseinää jonka tehtävä on kestää minulta mitä tahansa. Perhesuhteiden sulkeutuneisuuden takia oli helppo unohtaa että ei vanhempienkaan elämä aina mitään helppoa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Toki murrosikä aiheuttaa kaikenlaista kuohuntaa, mutta laittaisit korvat "hörölle" nyt ja tarkkailisin pojan käytöstä muutenkin ... Onko mielialanvaihteluita useinkin, agressiivisuutta, vetäytyneisyyttä? Onko kaveripiiri muuttunut / muita muutoksia? Tiedätkö varmasti missä poika ja on mitä tekee kun ei vastaa puhelimeen ... ?
Millanen ruokahalu sillä on, entäpä miten nukkuu?Ratsaa sen huone. Oikeesti.
Mä kyllä saattaisin epäillä jo huumeita. Ne saa nuoren ihan sekaisin ja muuttaa käytöstä tosi paljon.
On, on noita kaikkia. Mielialavaihteluita, keskittymisvaikeuksia, uniongelmia, aggressiivisuutta, vetäytyy/eristäytyy huoneeseensa, jos hänestä olisi kiinni olisi siellä varmaan koko päivän, passiivisuutta, kerran on käynyt niin, ettei jaksanut nousta sängystään melkein koko päivänä (silloin soitin sen psykiatriajan).
Kaveripiirissä on ollut muutoksia, eli ne pojat kenen kanssa ennen hengasi, on nyt viimeisen kahden vuoden aikana jääneet puheista pois. Sen tiedän, että kokee jäävänsä ulkopuoliseksi/häntä ei kutsuta esim. luokan tapahtumiin niin kuin toivoisi.
En todellakaan tiedä. Tuo on kauheinta. En tiedä, missä on ja kenen seurassa. Toki kertoo aina selityksensä mutta en usko asian menevän niin kuin väittää. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, ei puhu aidosti asioistaan. Ei suostu puhumaan koulun tapahtumista/kavereistaan/kiusaamisestaan mitä arvelen tapahtuman.
Tuo viimeinen olisi aika pelottava vaihtoehto, mutta en usko sen pitävän paikkaansa. Kerran mietin, onko poika pilvessä kun tuli kotiin, mutta se on ainut kerta enkä usko olleeni oikeassa. Mutta voisin harkita tuota ratsaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin antanut samalla mitalla takaisin! Ilman selkäsaunoja ei tuu kunnon aikuisia. Surullista mutta totta. T. Selkäsaunoja saanut
Voi että ottaa aivoon tämä asenne, myös se toinen joka jostain "humanistivässyköistä" valitti. Kun ihmiset hyvät se on ihan pitävästi tutkittu asia että fyysisestä väkivallasta kasvatuksessa on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, ei sen tiedostaminen ole mitään yliempaattista nyyhkimistä. Sinun hlökohtainen kokemuksesi selkäsaunojen hyödyllisyydestä ei tätä tieteellisesti tutkittua faktaa miksikään muuta, etkä sitä paitsi voi tietää minkälainen olisit jos ET olisi saanut selkäsaunoja. Voi olla että osaisit esim. tässä tilanteessa ehdottaa jotain oikeasti hyödyllistä, etkä vaan tuota samaa sontaa josta olet itse joutunut kärsimään.
Vastuunpakoilua ja pillereitä. Kyllä siitä hyvä tulee, eikä se tarkoittanut sitä oikeasti. Pitää vaan ymmärtää kun sillä on nyt niin vaikeaa, oikeastaan se oli kyllä mun oma vika. Eihän sen nyt tarvitse ottaa vastuuta tekemisistään. Niin ja koulussakin on hankalaa kun pitäisi tehdä vähän töitä. Onnistunut resepti eikö vaan?
Mitä ihmeen vastuunottoa tai vastuunoton opettamista fyysinen väkivalta sitten on? Oletpa idiootti.
Olen nähnyt näitä sankareita joille ei ole asetettu mitään rajoja koskaan, ne nyt sattuu olemaan niin tyhmiä ja täynnä itseään. Näihin ei vaan toimi mikään järjellinen. Mutta jatka sä halailua, ei siinä mitään, voit sitten availla tänne ketjuja kun on niin vaikeaa. Terveisin idiootti.
Ja fyysinen väkivalta on mielestäsi ainoa tai ainakin paras tapa niitä rajoja asettaa? Kysypä ihan keltä vaan sellaiselta, jolla sattuu olemaan tutkittua tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä. Huom. se, että on itse onnistunut lisääntymään, ei vielä ole sitä, se on vain oma yksittäinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin teininä väkivaltainen äitiäni kohtaan. Impulssikontrollia ei opetettu, äidin kanssa ei kemiat kohdanneet, kommunikointi oli vaikeaa. Äiti oli lastensuojelusossu ammatiltaan ja minulla päällisin puolin kaikki hyvin ja niin on myös tänä päivänä parikymppisenä. On vaikea sanoa mitä äidin olisi pitänyt tehdä asialle, rangaistuksia ei ikinä annettu, mutta jos nyt kysyttäisiin mitä olisin silloin kaivannut niin sitä, että äiti olisi näyttänyt avoimesti järkytyksensä jotta olisin tajunnut että satutin ihmistä tunteineen, enkä vain mitään kiviseinää jonka tehtävä on kestää minulta mitä tahansa. Perhesuhteiden sulkeutuneisuuden takia oli helppo unohtaa että ei vanhempienkaan elämä aina mitään helppoa ollut.
Poika näytti kyllä säikähtävän sitä, että purskahdin itkuun kun hän löi. En ole ikinä vastaavaa hänen tekojensa takia tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin teininä herkkä, koulukiusattu. Omia huolia ja murheita oli paljon, ja elin hirveässä stressissä. Tämä purkautui sitten kotona madaltuneena kynnyksenä läimäistä isääni, joka ärsytti minua tahallaan naureskelemalla ja härnäämällä.
Vieläkin kadun näitä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen oli parempi että läimin isääni joka ärsytti tahallaan, kuin randomia tai kiusaajaa.. Turvallinen kohde.
Minusta, jos ei ole huumeongelmaa ja alkoholin käyttö on kohtuullista, ei ole kovin suurta hätää.
Nyt kuitenkin olisi aika saada poika kunnolla "säikähtämään" tekoaan itsekin, niin että näkee sinun aidon surullisen reaktion, mielummin viikkojen ajan. Et saa painaa tätä villaisella.. Tämän älkeen keskusteluyhteyden luominenkin on helpompaa. Voisit vaikka kirjoittaa hänelle kirjeen? Teinille on usein kova paikka keskustella avoimesti asioista naamakkain, koska niin paljon häpeää ym. on ilmassa.
Ehdota pojalle tosissasi, että hän voi viedä teidät vanhemmat terapiaan. Hän saa kertoa terapeutille, mikä hänen mielestään teillä on ongelmana ja te vanhemmat käytte terapian istunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki murrosikä aiheuttaa kaikenlaista kuohuntaa, mutta laittaisit korvat "hörölle" nyt ja tarkkailisin pojan käytöstä muutenkin ... Onko mielialanvaihteluita useinkin, agressiivisuutta, vetäytyneisyyttä? Onko kaveripiiri muuttunut / muita muutoksia? Tiedätkö varmasti missä poika ja on mitä tekee kun ei vastaa puhelimeen ... ?
Millanen ruokahalu sillä on, entäpä miten nukkuu?Ratsaa sen huone. Oikeesti.
Mä kyllä saattaisin epäillä jo huumeita. Ne saa nuoren ihan sekaisin ja muuttaa käytöstä tosi paljon.
On, on noita kaikkia. Mielialavaihteluita, keskittymisvaikeuksia, uniongelmia, aggressiivisuutta, vetäytyy/eristäytyy huoneeseensa, jos hänestä olisi kiinni olisi siellä varmaan koko päivän, passiivisuutta, kerran on käynyt niin, ettei jaksanut nousta sängystään melkein koko päivänä (silloin soitin sen psykiatriajan).
Kaveripiirissä on ollut muutoksia, eli ne pojat kenen kanssa ennen hengasi, on nyt viimeisen kahden vuoden aikana jääneet puheista pois. Sen tiedän, että kokee jäävänsä ulkopuoliseksi/häntä ei kutsuta esim. luokan tapahtumiin niin kuin toivoisi.
En todellakaan tiedä. Tuo on kauheinta. En tiedä, missä on ja kenen seurassa. Toki kertoo aina selityksensä mutta en usko asian menevän niin kuin väittää. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, ei puhu aidosti asioistaan. Ei suostu puhumaan koulun tapahtumista/kavereistaan/kiusaamisestaan mitä arvelen tapahtuman.
Tuo viimeinen olisi aika pelottava vaihtoehto, mutta en usko sen pitävän paikkaansa. Kerran mietin, onko poika pilvessä kun tuli kotiin, mutta se on ainut kerta enkä usko olleeni oikeassa. Mutta voisin harkita tuota ratsaamista.
Mitä nopeammin tiedät, sen nopeammin osaat alkaa suhtautumaan tilanteeseen sen vaatimalla tavalla ja hakea apua.
Mun lapsi käytti huumeita. Oli aloittanut pössyttelyn 13-vuotiaana. Tilanne tuli ilmi vasta kun hän oli 15-vuotias. Hyvin peitteli. Sitten tapahtui kaikkea tuota, mitä sinultakin kyselin.
Mä tiedän 100% miltä sinusta tuntuu. Että tekee mieli laittaa pää kaninkoloon ja olla näkemättä ja kuulematta totuutta.
Poikasi ei välttämättä käytä huumeita, mutta käytös kyllä kielii siihen suuntaan, valitettavasti :(
Voimia! Jos jaksat niin tule kertomaan mitä kuuluu.
Kiusaamiseen, kun kysymys on teineistä, on monesti vain yksi ratkaisu. Sen löydätte yhdessä puhumalla, kun tämä ylilyönti on puitu ja anteeksi annettu. Mielestäni tässä ydinongelma on juuri tuo kiusaaminen. Muutto voisi olla ratkaisu, yhdessä päätettyyn paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi pelotella ap:tä, mutta veljelläni oli tuossa vaiheessa jo voimakkaasti kannabis ja muut katukaupassa pyörivät lääkkeet mukana. Ei koskaan lyönyt ihmisiä, mutta seinään ja oveen teki mojovat reijät. Ei ikinä päässyt aineista irti. Vanhempani tekivät sen virheen, että eivät uskoneet kyseessä olevan muuta kuin normaalia murrosiän kuohuntaa ja rajojen hakemista. Eikä siihen aikaan sitä tietoakaan aineista ollut niin helposti saatavilla, joten olivat aika kuutamolla asian suhteen. Jos olisivat heti laittaneet kovan kovaa vastaan, ja vaatineet sitä apua ja hoitoa, ehkä tilanne olisi voinut vielä siinä vaiheessa kääntyä. Tai sitten ei. Mutta ei ainakaan tarvitsisi jossitella. Hakivat kyllä apua, mutta saivat lähinnä sellaista "keskusteluapua", josta ei oikeaa apua ollut. Neuvoni siis on, että et voi tuossa tilanteessa ylireagoida. Se on sun lapses, ja jos sinä ja miehesi ette tee asialle mitään, niin ei tee kukaan muukaan. Ota sinne lastensuojeluun yhteyttä, etkä anna perikisi ennen kuin saat sieltä jotain konkreettista apua. Ylireagoimisella et saa vahinkoa aikaan, alireagoimisella voi tuhoutua elämä. Eikä vain pojalta, vaan myös lähipiiriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota pojalle tosissasi, että hän voi viedä teidät vanhemmat terapiaan. Hän saa kertoa terapeutille, mikä hänen mielestään teillä on ongelmana ja te vanhemmat käytte terapian istunnoissa.
Tämä on itseasiassa erinomainen idea. Oikeasti. Laitoin heti miehelle tekstaria asiasta.
Haetko täältä apua pojan ja teidän suhteeseen, vai myötätuntoa itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiseen, kun kysymys on teineistä, on monesti vain yksi ratkaisu. Sen löydätte yhdessä puhumalla, kun tämä ylilyönti on puitu ja anteeksi annettu. Mielestäni tässä ydinongelma on juuri tuo kiusaaminen. Muutto voisi olla ratkaisu, yhdessä päätettyyn paikkaan.
Olen aivan 100% samaa mieltä. Vaisto sanoo, että se mitä tapahtuu koulussa on nykyisen ahdistuksen syytä. Myöskin se, miten somessa kännykällä pyörittyään on silminnähden ahdistunut.
Kyllä on poika oppinu tavoille!! Vähä viinaa ja röökiä, samalla porukkaa turpaan!!
Ihan terveen miehen merkki!!! Älä itke. Ota viinaa.
Vierailija kirjoitti:
Haetko täältä apua pojan ja teidän suhteeseen, vai myötätuntoa itsellesi?
Mitä väliä sillä sulle on? Eikö saa hakea molempia? En ole ap.
Mä tunnustan: olen pahoinpidellyt vanhempiani teininä. Minua kiusattiin koulussa ja sen vuoksi sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön. Minulla oli myös vihanhallintaongelmia. Kävin pitkään psykiatrisissa tutkimuksissa, mutta mitään vikaa minusta ei muka tuolloin löydetty (yksityisellä löydettiin vuosia myöhemmin). Olisin halunnut itse sairaalahoitoon, sillä koin olevani vaarallinen itselleni ja ympäristölle (seiskaluokkalaisena!). Kävi sitten niin että purin kaiken paskan tärkeimpiin ihmisiini, koska sisimmässäni kuitenkin luotin heihin. He eivät kuitenkaan täysin ymmärtäneet sitä mitä kävin läpi, joten koin monet sanat vähättelynä ja sain silmittömiä, tuntikausia kestäviä raivareita. Lopulta meinasin tehdä itsarin. Näin jälkikäteen ajateltuna minusta olisi pitänyt tehdä lasu ja laittaa laitoshoitoon. Se on varmasti vanhemmille sekä ylpeys- että huolenasia, että lapsi viedään pois "hulluden" takia.
Ap, tee lasu. Pystyn jo sanomaan että poikaasi kiusataan. Mulla ihan samoja oireita kuin hänellä.
Suosittelisin pyytämään lähetettä nuorisopsykiatriseen arvioon. Erityisesti, koska kyse ei ollut yhdestä riidasta vaan jo pidempään jatkuneesta pahasta olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki murrosikä aiheuttaa kaikenlaista kuohuntaa, mutta laittaisit korvat "hörölle" nyt ja tarkkailisin pojan käytöstä muutenkin ... Onko mielialanvaihteluita useinkin, agressiivisuutta, vetäytyneisyyttä? Onko kaveripiiri muuttunut / muita muutoksia? Tiedätkö varmasti missä poika ja on mitä tekee kun ei vastaa puhelimeen ... ?
Millanen ruokahalu sillä on, entäpä miten nukkuu?Ratsaa sen huone. Oikeesti.
Mä kyllä saattaisin epäillä jo huumeita. Ne saa nuoren ihan sekaisin ja muuttaa käytöstä tosi paljon.
On, on noita kaikkia. Mielialavaihteluita, keskittymisvaikeuksia, uniongelmia, aggressiivisuutta, vetäytyy/eristäytyy huoneeseensa, jos hänestä olisi kiinni olisi siellä varmaan koko päivän, passiivisuutta, kerran on käynyt niin, ettei jaksanut nousta sängystään melkein koko päivänä (silloin soitin sen psykiatriajan).
Kaveripiirissä on ollut muutoksia, eli ne pojat kenen kanssa ennen hengasi, on nyt viimeisen kahden vuoden aikana jääneet puheista pois. Sen tiedän, että kokee jäävänsä ulkopuoliseksi/häntä ei kutsuta esim. luokan tapahtumiin niin kuin toivoisi.
En todellakaan tiedä. Tuo on kauheinta. En tiedä, missä on ja kenen seurassa. Toki kertoo aina selityksensä mutta en usko asian menevän niin kuin väittää. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, ei puhu aidosti asioistaan. Ei suostu puhumaan koulun tapahtumista/kavereistaan/kiusaamisestaan mitä arvelen tapahtuman.
Tuo viimeinen olisi aika pelottava vaihtoehto, mutta en usko sen pitävän paikkaansa. Kerran mietin, onko poika pilvessä kun tuli kotiin, mutta se on ainut kerta enkä usko olleeni oikeassa. Mutta voisin harkita tuota ratsaamista.
Mitä nopeammin tiedät, sen nopeammin osaat alkaa suhtautumaan tilanteeseen sen vaatimalla tavalla ja hakea apua.
Mun lapsi käytti huumeita. Oli aloittanut pössyttelyn 13-vuotiaana. Tilanne tuli ilmi vasta kun hän oli 15-vuotias. Hyvin peitteli. Sitten tapahtui kaikkea tuota, mitä sinultakin kyselin.
Mä tiedän 100% miltä sinusta tuntuu. Että tekee mieli laittaa pää kaninkoloon ja olla näkemättä ja kuulematta totuutta.
Poikasi ei välttämättä käytä huumeita, mutta käytös kyllä kielii siihen suuntaan, valitettavasti :(
Voimia! Jos jaksat niin tule kertomaan mitä kuuluu.
Jos viitsit vastata, niin esittäisin mielläni pari kysymystä.
1) Miten asia selvisi? Milloin aloit epäilemään huumeidenkäyttöä? Tarkalleen ottaen mitä kaikkea tuli ilmi (eli miten sait täyden varmuuden asiasta)?
2) Miten sai peiteltyä huumeidenkäyttöään? Mistä huumeista oli kyse? Oliko muuten "normaali"?
3) Miten lähditte hoitamaan asiaa? Miten poikasi voi tänä päivänä? JOS löytyisi jotain, miten asiaa kannattaa lähteä hoitamaan?
Alue: Aihe vapaa
Millaisen otsikon mahtaisi poika tänne kirjoittaa, tulkaa hakeen mut pois täältä please?