Poikani löi minua. Jos kukaan osaa, niin auttakaa.

Itse kokenut saman. Tämän jälkeen lopetin turhanpäiväisen nalkuttamisen, kun tajusin kuinka rasittavaa kuunneltavaa se oli, ja itsekin nuorempana tehnyt ihan samanlaiset kokeilut. Ihan normaali työssäkäyvä ja korkeakoulututkinnon suorittanut poika hänestä kasvoi.

Tuollaiset kokeilut nyt vaan kuuluvat ihmisyyteen, ja niin niitä tekevät kaikki muutkin. Parempi mielestäni olisi keskustella poikasi kanssa asioista järkevästi, ja luottaa hänen arvostelukykyynsä ja järkeensä. Silloin ihmiset yleensä käyttäytyvätkin järkevästi.

Tuollainen nalkuttaminen ei johda mihinkään muuta kuin vitutukseen kaikilla osapuolilla, ja sitä ei ole mikään pakko harrastaa siksi että niin "kuuluu" reagoida.

Murrosikäisen impulssiherkkyys on sellainene että todellakaan kannata kerjätä verta nenästä huutamalla raivopäisenä. Kun itse on rauhallinen, niin ei se murkkukaan päälle tule.

Hei, anna tilanteen nyt rauhoittua. Varmasti oli yksittäinen ylilyönti pojaltasi ja eniten harmittaa häntä. Ja jos alkoholin käyttö oli ensimmäinen kerta, niin peliä ei varmasti ole menetetty. Kun olette rauhoittuneet yrittäkää jutella pojan kanssa. Älä tuomitse, vaan anna pojan kertoa asiasta omasta näkökulmastaan. Ihan normaalia, että tuon ikäiset kokeilee alkoholia, mutta vanhempana tulisi viestiä, että sitä ei voi hyväksyä. Voit perustella sillä, että olet pojasta huolissasi, koska hän on sinulle tärkeä. Oma poika joi kännit reilu vuosi sitten (silloin vielä 14 v), tuli kotiin ja peiteltiin nukkumaan, sanoin, että hienoa kun tulit kotiin ja maailma ei tähän kaadu. Seuraavana aamuna juteltiin rauhassa ja nyt poika kohta 16 v, eikä ole toista kertaa ryypännyt. Korostin, että luottamus on kaikkein tärkein ja aina voi tulla kotiin olipa mikä juttu tahansa niin yhdessä selviydytään. Onneksi, tuli joku suojelus, etten alkanut huutamaan (joka oisi helposti voinut tapahtua kun olin huolissani ja vihainenkin). Yritä asettua pojan asemaan ja ole turvallinen aikuinen. Tsemppiä. Käy mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla, siellä on mielestäni hyviä vinkkejä vanhemmuuden vaikeisiin tilanteisiin ja päihteisiin liittyen.

Joku aikasempi jo kirjoitti lastensuojelusta positiivisesti. Heidän tavoite EI ole huostaanotto. Vaikka välillä se on paras vaihtoehto. Nyt otat vaan rohkeasti lastensuojeluun (sossuun) yhteyttä niin kyllä sieltä apua löytyy. Olen itse ollut nyt 17 vuotiaan tyttöni kanssa 3 vuotta lastensuojelun asiakas. Pyysin itse apua murrosiän temppuihin. Hän joi alkoholia, poltti tupakkaa ja kannabista ja luultavasti harrasti seksiä. Saimme perheterapiaa ja yksilöterapiaa. Tyttöni tapaa kuukausittain erästä nuorta sosiaalityöntekijänaista tukihenkilönä. Pyydä apua ennenkun käy pahemmin.

Taidettu hieman oikoa varhaislapsuuden kasvatuksessa ja vuorovaikutuksen rakentamisessa? Hyvä hyvä, ulkoistetaan kaikki muiden hoidettavaksi.

Mitä mä luen täällä? Lapsi on hyvin nuori, ei alkoholikokeiluja yms. Vaan olankohautuksella kuitata eikä kehenkään kosketa fyysisesti. Muksu venytti nyt rajojaan aikalailla ja jos nyt annat olla ni Luuletko ettei käytä lyömisen uhkaa hallintakeinona.

Jatkuvaa nalkutusta ei jaksa kuunnella, mutta ei se lapsi siit rikki mene et välillä saattaa ääni kohota, ja kyllä asioista pitää keskustella eikä vaan kelata et oho nyt kävi näin.

Keskustelemaan johonkin ja mahdollinen lastensuojeluilmoitus, ei kysytä lapselta käykö tai haluatko vaan kerrotaan miten toimitaan.

Hän oireilee niin kuin kuka tahansa emotionaalisesti heitteillejätetty teini-ikäinen. Jos hän kokisi arvostusta ja tasavertaisuutta teidän vanhempien kanssa, hänen ei tarvitsisi osoittaa voimaa ja aikuisuuttaan valitsemillaan keinoilla. Tehkää selväksi hänelle, että teidän silmissänne hän on jo melkein aikuinen. Eikä sillä negatiivisella tavalla, jossa syytetään virheistä ja väheksytään. Antakaa hänelle arvostusta ja luottamusta. Se on ainoa tapa ratkaista tämä tilanne. Kuunnelkaa häntä, olkaa aidosti läsnä. 

Koeta nyt antaa nuorelle hiukan omaa tilaa. Edes sen omassa huoneessa.

Pientä rajaa.

Ja asioilla on tapana järjestyä, eiköhän se siitä, puhukaa joskus keittiön pöydän ääressä, 

mutta älä ahdista toista nurkkaan (omaan huoneeseen josta tilanteesta ei pääse muuten pois kuin nyrkillä).

Vierailija kirjoitti:

Hei, anna tilanteen nyt rauhoittua. Varmasti oli yksittäinen ylilyönti pojaltasi ja eniten harmittaa häntä. Ja jos alkoholin käyttö oli ensimmäinen kerta, niin peliä ei varmasti ole menetetty. Kun olette rauhoittuneet yrittäkää jutella pojan kanssa. Älä tuomitse, vaan anna pojan kertoa asiasta omasta näkökulmastaan. Ihan normaalia, että tuon ikäiset kokeilee alkoholia, mutta vanhempana tulisi viestiä, että sitä ei voi hyväksyä. Voit perustella sillä, että olet pojasta huolissasi, koska hän on sinulle tärkeä. Oma poika joi kännit reilu vuosi sitten (silloin vielä 14 v), tuli kotiin ja peiteltiin nukkumaan, sanoin, että hienoa kun tulit kotiin ja maailma ei tähän kaadu. Seuraavana aamuna juteltiin rauhassa ja nyt poika kohta 16 v, eikä ole toista kertaa ryypännyt. Korostin, että luottamus on kaikkein tärkein ja aina voi tulla kotiin olipa mikä juttu tahansa niin yhdessä selviydytään. Onneksi, tuli joku suojelus, etten alkanut huutamaan (joka oisi helposti voinut tapahtua kun olin huolissani ja vihainenkin). Yritä asettua pojan asemaan ja ole turvallinen aikuinen. Tsemppiä. Käy mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla, siellä on mielestäni hyviä vinkkejä vanhemmuuden vaikeisiin tilanteisiin ja päihteisiin liittyen.

Kuule, tuo alkoholinkäyttö on oikeastaan viimeisiä asioita mistä olen huolissani. Riidan eskaloituminen liittyi oikeastaan siihen, että poika oli laittanut puhelimensa pois päältä ja jouduimme arvailemaan missä hän on. Tietenekään emme hyväksyä alkoholia enkä tupakankäyttöä, mutta en näe niiden käytön olevan likimainkaan se oikea ongelma tällä hetkellä. Olen huolissani siitä, että pojalla on selkeästi paha olla, sekä siitä, että hän kävi minuun fyysisesti käsiksi. 

Yritä saada lääkäriin ja pyydä, että tekisivät masennustesti tai vastaavan. Omalla pojalla todettiin keskivaikea masennus. Kuulostaa pahasti samalta. Voi tietysti olla muutakin, mutta olisi sitten ainakin yksi suljettu pois. Oma poika nyt hoidossa ja elämä helpottunut kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Itse kokenut saman. Tämän jälkeen lopetin turhanpäiväisen nalkuttamisen, kun tajusin kuinka rasittavaa kuunneltavaa se oli, ja itsekin nuorempana tehnyt ihan samanlaiset kokeilut. Ihan normaali työssäkäyvä ja korkeakoulututkinnon suorittanut poika hänestä kasvoi.

Tuollaiset kokeilut nyt vaan kuuluvat ihmisyyteen, ja niin niitä tekevät kaikki muutkin. Parempi mielestäni olisi keskustella poikasi kanssa asioista järkevästi, ja luottaa hänen arvostelukykyynsä ja järkeensä. Silloin ihmiset yleensä käyttäytyvätkin järkevästi.

Tuollainen nalkuttaminen ei johda mihinkään muuta kuin vitutukseen kaikilla osapuolilla, ja sitä ei ole mikään pakko harrastaa siksi että niin "kuuluu" reagoida.

Vai niin. No, minäpä lopetan turhan nalkuttamisen. Siitä vaan poika saa lintsata koulusta, kadota vastaamatta puhelimeen, lähteä salaa ulos ja tulla yöllä kotiin, mutta ennen kaikkea, minäpä lopetan turhan höösäämisen ja nalkuttamisen ja annan pojan kärsiä masennuksesta mikä hänellä ilmiselvästi on univaikeuksineen kaikkineen. Minäpä lakkaan ärsyttämästä ja annan hänen tulla vihaisena ja ahdistuneena koulusta kotiin, tietäen, että hänellä on ilmiselvästi ongelmia kavereiden kanssa ja yksinäisyyden tunteita.

On varmasti todella rasittavaa hänelle tämä mun nalkutus, mäpä tästä eteenpäin luotan 14-vuotiaan poikani arvostelukykyynsä kun hän on kadoksissa klo 01:30 ja puhelimeen ei vastata, kun piti mennä koulun jälkeen kaverille ja tulla illalla kotiin. 

Oikein hyviä neuvoja, kiitos paljon. Selvästi mun pitää vaan jättää häne rauhaan. Ensi kerralla kun luokanvalvoja järjestää meille taas uutta yksityistä tapaamista, koska poika oireilee koulussa niin paljon, niin minäpä kerron, että ei tulla kun se nalkuttaminen on niin rasittavaa ja ei johda kuin vitutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Yritä saada lääkäriin ja pyydä, että tekisivät masennustesti tai vastaavan. Omalla pojalla todettiin keskivaikea masennus. Kuulostaa pahasti samalta. Voi tietysti olla muutakin, mutta olisi sitten ainakin yksi suljettu pois. Oma poika nyt hoidossa ja elämä helpottunut kaikilla.

Olen vienyt psykiatrille, jolle poika ei suostunut kertomaan rehellisesti olostaan. Psykiatri ei määritellyt masennusta. Minun näkökulmastani poika on todellakin masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös teinipoika. Jos lähtisin räyhäämään sille, se suuttuisi ja saattaisi tulla eteen se hetki että sekin löisi mua.

Eli älä kerjää sitä käytöstä omalla käytökselläsi.

Miten hoisit lastasi kun hän oli pieni?

Selvä. Se on sitten teidän perheen arvomaailma, missä väkivallasta saa syyttää itseään, tai sitä saa pelätä aiheuttavansa käytöksellään. Ei meidän. Enkä tule siihen suhtautumaan niin, kirjoittaa tänne vaikka kuinka moni miten lyöminen on ok jos murrosikäiselle.

Itse vetäisin samassa tilanteessa kundia kunnolla turpaan. Seuraavana päivänä sitten puhutaan asiat halki.

Voi olla, että olen äkkiväärä, mutta kaksi poikaa aikuiseksi kasvattaneena sanoisin, että rajansa kaikella. Sällit itse ovat  jälkikäteen sanoneet, että ovat ylpeitä siitä, että heillä oli mutsi, joka välitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä saada lääkäriin ja pyydä, että tekisivät masennustesti tai vastaavan. Omalla pojalla todettiin keskivaikea masennus. Kuulostaa pahasti samalta. Voi tietysti olla muutakin, mutta olisi sitten ainakin yksi suljettu pois. Oma poika nyt hoidossa ja elämä helpottunut kaikilla.

Olen vienyt psykiatrille, jolle poika ei suostunut kertomaan rehellisesti olostaan. Psykiatri ei määritellyt masennusta. Minun näkökulmastani poika on todellakin masentunut.

Et luota psykiatrin näkemykseen.

Tapaus taitaa olla se porvoon tapaus.

Mitä jos lähtisitte perhelomalle? Patikoimaan vaikkapa tai johonkin reissuun, jossa ei olisi elämä pelkkää älypuhelinta ja tietokonetta. Vaan jotain yhteistä tekemistä ja laatuaikaa pojan kanssa. Ei niin, että ekana pitää väkisin avautua, vaan sellaista mukavaa yhdessäoloa. Ehkäpä sitä puhettakin sitten tulee, kun ensin kokee olonsa riittävän turvalliseksi? Toki rajat kuuluu pitää, vaikka kuinka niitä vastustettaisiin.

Oletko yh, kun vastaat vain itsesi puolesta? Missä lapsen toinen vanhempi on? Voiko oireilla ikävää/tarvetta kahteen läsnäolevaan vanhempaan? Jos olette eronneet, niin eihän lapsen ole helppoa kertoa sen tuomasta mielipahasta vanhemmalleen, koska lapset "suojelevat" vanhempiaan viimeiseen asti.

Ap, äitinä sinä tiedät parhaiten, mistä on kyse, eikä nämä besserwisserit täällä palstalla, joten älä turhaan pahoita ikävistä viesteistä mieltäsi.

Se, että ymmärrät ja myönnät ongelman olemassa olon, on ensimmäinen askel parempaan. Myös minä olen saanut apua lastensuojelusta, tosin täysin erilaiseen tilanteeseen. Kauhutarinat huostaanotoista ym. kertovat enemmän tarinan kertojista kuin todellisuudesta. Lastensuojelussa tehdään todellakin kaikki, että huostaanottoja ei tapahtuisi. Voithan soittaa lastensuojelun päivystysnumeroon apua kysyäksesi? Eivät he väkisin tee lastensuojeluilmoitusta, jos pyydät heiltä ensin mielipidettä, miten kannattaisi toimia.

Olisin antanut samalla mitalla takaisin! Ilman selkäsaunoja ei tuu kunnon aikuisia. Surullista mutta totta. T. Selkäsaunoja saanut

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lähtisitte perhelomalle? Patikoimaan vaikkapa tai johonkin reissuun, jossa ei olisi elämä pelkkää älypuhelinta ja tietokonetta. Vaan jotain yhteistä tekemistä ja laatuaikaa pojan kanssa. Ei niin, että ekana pitää väkisin avautua, vaan sellaista mukavaa yhdessäoloa. Ehkäpä sitä puhettakin sitten tulee, kun ensin kokee olonsa riittävän turvalliseksi? Toki rajat kuuluu pitää, vaikka kuinka niitä vastustettaisiin.

Oletko yh, kun vastaat vain itsesi puolesta? Missä lapsen toinen vanhempi on? Voiko oireilla ikävää/tarvetta kahteen läsnäolevaan vanhempaan? Jos olette eronneet, niin eihän lapsen ole helppoa kertoa sen tuomasta mielipahasta vanhemmalleen, koska lapset "suojelevat" vanhempiaan viimeiseen asti.

Meillä on heinäkuussa mökkireissu tiedossa, minne poika tykkää mennä. Tuo lihavoimani kohta on se mihin pyritään sillä reissulla.

En ole yh, olen maininnut mieheni parissa viestissä. On pojan isä ja koko hänen elämänsä ollaan oltu naimisissa, sitä ennenkin monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin isoja ongelmia? Normaalia teinimeininkiä. ..

Miten niin?? Vaikka teinit osaavat olla julmia ja niin olin minäkin, en ikinä rikkonut mitään, haukkunut äitiäni nimillä (kiroilin kyllä) saati käynyt käsiksi häneen! Vaikka kuinka tekisi mieli lyödä niin kyllähän järki jo sanoo, että niin ei tehdä.

Jos voi lyödä omaa äitiään, miksei tekisi niin koulukavereille/opettajallekin? Hyvää kasvatusta jos tuo on normaalia.