Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani löi minua. Jos kukaan osaa, niin auttakaa.
09.06.2016 |
Poika oli ollut ryyppäämässä (reilusti alaikäinen, 14-vuotias) päättäjäisviikonloppuna. Kun jäi kiinni sekä alkoholista että tupakasta, me olimme tietysti vihaisia, pettyneitä ja huolissamme.
Riita eskaloitui niin, että poika kävi minuun fyysisesti käsiksi. Tiivistettynä tönäisi minut pois huoneestaan, kun huusin oven läpi, avasi oven, läimäytti minua avokämmenellä ja sulki oven.
En osaa kuvailla miltä sillä hetkellä tuntui. Olen edelleen shokissa. Tuntuu, että olen epäonnistunut täydellisesti. Meillä on ollut suuria ongelmia pojan kanssa (pahantuulinen, lintsaillut, puhuu rumasti pikkusiskolleen, ei vastaa puhelimeen, lähtenyt luvatta ulos jne), mutta nyt viimeistään silmät aukeni, että meillähän on valtavia ongelmia. Pojalla on ollut pahaa oloa koulussa, kaveriongelmia ja keskittymisvaikeuksia. Uskon, että häntä kiusataan, mutta hän ei suostu puhumaan asiasta. Olen hänestä todella, todella huolissani.
Koen valtavaa pettymystä, mutta myös häpeää. Hävettää jo pelkästään kirjoittaa tätä. Jos vauvalla voi näin pyytää, niin jos mahdollista, vastaanottaisin mielelläni asiallisia vastauksia.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada lääkäriin ja pyydä, että tekisivät masennustesti tai vastaavan. Omalla pojalla todettiin keskivaikea masennus. Kuulostaa pahasti samalta. Voi tietysti olla muutakin, mutta olisi sitten ainakin yksi suljettu pois. Oma poika nyt hoidossa ja elämä helpottunut kaikilla.
Olen vienyt psykiatrille, jolle poika ei suostunut kertomaan rehellisesti olostaan. Psykiatri ei määritellyt masennusta. Minun näkökulmastani poika on todellakin masentunut.
Et luota psykiatrin näkemykseen.
Tapaus taitaa olla se porvoon tapaus.
Vaikka olisi maailman taitavin psykiatri, ei diagnooseja voi tehdä jos potilas on päättänyt olla puhumatta asioistaan. Minä vein psykiatrille, poika oli viimeiseen asti kynsin hampain asiaa vastaan, kertoi minulle tehneensä kuten lupasi jos hänet sinne vien. Eli ei suostunut puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain sen kuvan et oli vielä humalassa kun asia tuli ilmi ja sua löi. Oisit antanut siltä osin olla ja jättää huudot huutamatta ja odottanut vaikka seuraavan päivän selviytymiseen asti jolloin olisitte molemmat pystynet puhumaan asian järkevästi. Monesti ihmiset tekevät typeriä päästöksiä humalassa, ja näin ollen poikasi typerä päätös oli yrittää hiljentää sun huuto lyömällä. Koita ymmärtää teiniä vaikka se vaikeaa onkin. Tsemppiä, älä mitään radikaalia päätöstä tee kuten edellä mainittuja nuorisokoti päätöksiä jne., niistä vasta teini suuttuisikin ja kenties katkertoituisi kenties lopuks elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olisin antanut samalla mitalla takaisin! Ilman selkäsaunoja ei tuu kunnon aikuisia. Surullista mutta totta. T. Selkäsaunoja saanut
Voi että ottaa aivoon tämä asenne, myös se toinen joka jostain "humanistivässyköistä" valitti. Kun ihmiset hyvät se on ihan pitävästi tutkittu asia että fyysisestä väkivallasta kasvatuksessa on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, ei sen tiedostaminen ole mitään yliempaattista nyyhkimistä. Sinun hlökohtainen kokemuksesi selkäsaunojen hyödyllisyydestä ei tätä tieteellisesti tutkittua faktaa miksikään muuta, etkä sitä paitsi voi tietää minkälainen olisit jos ET olisi saanut selkäsaunoja. Voi olla että osaisit esim. tässä tilanteessa ehdottaa jotain oikeasti hyödyllistä, etkä vaan tuota samaa sontaa josta olet itse joutunut kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Sain sen kuvan et oli vielä humalassa kun asia tuli ilmi ja sua löi. Oisit antanut siltä osin olla ja jättää huudot huutamatta ja odottanut vaikka seuraavan päivän selviytymiseen asti jolloin olisitte molemmat pystynet puhumaan asian järkevästi. Monesti ihmiset tekevät typeriä päästöksiä humalassa, ja näin ollen poikasi typerä päätös oli yrittää hiljentää sun huuto lyömällä. Koita ymmärtää teiniä vaikka se vaikeaa onkin. Tsemppiä, älä mitään radikaalia päätöstä tee kuten edellä mainittuja nuorisokoti päätöksiä jne., niistä vasta teini suuttuisikin ja kenties katkertoituisi kenties lopuks elämää.
Ei ollut tippaakaan humalassa, tapahtumasta oli silloin jo pari päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain sen kuvan et oli vielä humalassa kun asia tuli ilmi ja sua löi. Oisit antanut siltä osin olla ja jättää huudot huutamatta ja odottanut vaikka seuraavan päivän selviytymiseen asti jolloin olisitte molemmat pystynet puhumaan asian järkevästi. Monesti ihmiset tekevät typeriä päästöksiä humalassa, ja näin ollen poikasi typerä päätös oli yrittää hiljentää sun huuto lyömällä. Koita ymmärtää teiniä vaikka se vaikeaa onkin. Tsemppiä, älä mitään radikaalia päätöstä tee kuten edellä mainittuja nuorisokoti päätöksiä jne., niistä vasta teini suuttuisikin ja kenties katkertoituisi kenties lopuks elämää.
Muuten ihan hyviä pointteja, mutta ei niitä nuoria nuorisokotiin pelkällä vanhemman päätöksellä kyllä rahdata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kokenut saman. Tämän jälkeen lopetin turhanpäiväisen nalkuttamisen, kun tajusin kuinka rasittavaa kuunneltavaa se oli, ja itsekin nuorempana tehnyt ihan samanlaiset kokeilut. Ihan normaali työssäkäyvä ja korkeakoulututkinnon suorittanut poika hänestä kasvoi.
Tuollaiset kokeilut nyt vaan kuuluvat ihmisyyteen, ja niin niitä tekevät kaikki muutkin. Parempi mielestäni olisi keskustella poikasi kanssa asioista järkevästi, ja luottaa hänen arvostelukykyynsä ja järkeensä. Silloin ihmiset yleensä käyttäytyvätkin järkevästi.
Tuollainen nalkuttaminen ei johda mihinkään muuta kuin vitutukseen kaikilla osapuolilla, ja sitä ei ole mikään pakko harrastaa siksi että niin "kuuluu" reagoida.
Vai niin. No, minäpä lopetan turhan nalkuttamisen. Siitä vaan poika saa lintsata koulusta, kadota vastaamatta puhelimeen, lähteä salaa ulos ja tulla yöllä kotiin, mutta ennen kaikkea, minäpä lopetan turhan höösäämisen ja nalkuttamisen ja annan pojan kärsiä masennuksesta mikä hänellä ilmiselvästi on univaikeuksineen kaikkineen. Minäpä lakkaan ärsyttämästä ja annan hänen tulla vihaisena ja ahdistuneena koulusta kotiin, tietäen, että hänellä on ilmiselvästi ongelmia kavereiden kanssa ja yksinäisyyden tunteita.
On varmasti todella rasittavaa hänelle tämä mun nalkutus, mäpä tästä eteenpäin luotan 14-vuotiaan poikani arvostelukykyynsä kun hän on kadoksissa klo 01:30 ja puhelimeen ei vastata, kun piti mennä koulun jälkeen kaverille ja tulla illalla kotiin.
Oikein hyviä neuvoja, kiitos paljon. Selvästi mun pitää vaan jättää häne rauhaan. Ensi kerralla kun luokanvalvoja järjestää meille taas uutta yksityistä tapaamista, koska poika oireilee koulussa niin paljon, niin minäpä kerron, että ei tulla kun se nalkuttaminen on niin rasittavaa ja ei johda kuin vitutukseen.
Koulun vaihtaminen voisi olla hyvä ajatus. Onko koulu huonolla alueella? Onko liikaa diversiteettiä?
Pidempi koulumatkakin menettelee jos pääsee rauhallisempaan kouluympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin teet lastensuojeluilmoituksen ja sen jälkeen vaadit koko ajan ulkopuolista apua. Koko.ajan ja otatte sen vastaan.
En lähtisi sijoitukseen en ainakaan lastenkotiin tai nuorisokotiin. Tahtovat olla korkeakouluja rikoksiin ja vankilaan. Perhesijoitus ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin antanut samalla mitalla takaisin! Ilman selkäsaunoja ei tuu kunnon aikuisia. Surullista mutta totta. T. Selkäsaunoja saanut
Voi että ottaa aivoon tämä asenne, myös se toinen joka jostain "humanistivässyköistä" valitti. Kun ihmiset hyvät se on ihan pitävästi tutkittu asia että fyysisestä väkivallasta kasvatuksessa on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, ei sen tiedostaminen ole mitään yliempaattista nyyhkimistä. Sinun hlökohtainen kokemuksesi selkäsaunojen hyödyllisyydestä ei tätä tieteellisesti tutkittua faktaa miksikään muuta, etkä sitä paitsi voi tietää minkälainen olisit jos ET olisi saanut selkäsaunoja. Voi olla että osaisit esim. tässä tilanteessa ehdottaa jotain oikeasti hyödyllistä, etkä vaan tuota samaa sontaa josta olet itse joutunut kärsimään.
No tuo meidän vanhempien väkivaltainen vastaus on niin naurettava ajatus, etten usko minun tarvitsevan edes lähteä siitä sen enempää kirjoittamaan. Mutta näin lyhyesti, ei, en "antanut takaisin", kuten ei mieskään, eikä koskaan tulla antamaan. Ikinä. Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin isoja ongelmia? Normaalia teinimeininkiä. ..
Sinä olet varmaan itse teini, jos pidät normaalina lyödä äitiäsi.
Tee lastensuojeluilmoitus. Parempi, että sinä teet sen itse ja saat apua omilla ehdoillasi kuin että ilmoituksen tekee joku joku muu.
"Lasu tuntuu vaikealta ajatukselta", mutta eikö sinun omasta mielestäsi tuollainen käytös pojaltasi ole tarpeeksi vaikeaa? Vai oletko sinä itse tottunut jo lapsuudenkodissasi ja puolisosi kanssa siihen, että turpaan tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin antanut samalla mitalla takaisin! Ilman selkäsaunoja ei tuu kunnon aikuisia. Surullista mutta totta. T. Selkäsaunoja saanut
Voi että ottaa aivoon tämä asenne, myös se toinen joka jostain "humanistivässyköistä" valitti. Kun ihmiset hyvät se on ihan pitävästi tutkittu asia että fyysisestä väkivallasta kasvatuksessa on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, ei sen tiedostaminen ole mitään yliempaattista nyyhkimistä. Sinun hlökohtainen kokemuksesi selkäsaunojen hyödyllisyydestä ei tätä tieteellisesti tutkittua faktaa miksikään muuta, etkä sitä paitsi voi tietää minkälainen olisit jos ET olisi saanut selkäsaunoja. Voi olla että osaisit esim. tässä tilanteessa ehdottaa jotain oikeasti hyödyllistä, etkä vaan tuota samaa sontaa josta olet itse joutunut kärsimään.
Vastuunpakoilua ja pillereitä. Kyllä siitä hyvä tulee, eikä se tarkoittanut sitä oikeasti. Pitää vaan ymmärtää kun sillä on nyt niin vaikeaa, oikeastaan se oli kyllä mun oma vika. Eihän sen nyt tarvitse ottaa vastuuta tekemisistään. Niin ja koulussakin on hankalaa kun pitäisi tehdä vähän töitä. Onnistunut resepti eikö vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikä sillä vain on. Vähän kasvatustaidot hakusassa on kyllä itselläsi mutta älä poikaa siitä kärsimään laita. Yritä ensin korjata tapojasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin antanut samalla mitalla takaisin! Ilman selkäsaunoja ei tuu kunnon aikuisia. Surullista mutta totta. T. Selkäsaunoja saanut
Voi että ottaa aivoon tämä asenne, myös se toinen joka jostain "humanistivässyköistä" valitti. Kun ihmiset hyvät se on ihan pitävästi tutkittu asia että fyysisestä väkivallasta kasvatuksessa on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, ei sen tiedostaminen ole mitään yliempaattista nyyhkimistä. Sinun hlökohtainen kokemuksesi selkäsaunojen hyödyllisyydestä ei tätä tieteellisesti tutkittua faktaa miksikään muuta, etkä sitä paitsi voi tietää minkälainen olisit jos ET olisi saanut selkäsaunoja. Voi olla että osaisit esim. tässä tilanteessa ehdottaa jotain oikeasti hyödyllistä, etkä vaan tuota samaa sontaa josta olet itse joutunut kärsimään.
Vastuunpakoilua ja pillereitä. Kyllä siitä hyvä tulee, eikä se tarkoittanut sitä oikeasti. Pitää vaan ymmärtää kun sillä on nyt niin vaikeaa, oikeastaan se oli kyllä mun oma vika. Eihän sen nyt tarvitse ottaa vastuuta tekemisistään. Niin ja koulussakin on hankalaa kun pitäisi tehdä vähän töitä. Onnistunut resepti eikö vaan?
Mitä ihmeen vastuunottoa tai vastuunoton opettamista fyysinen väkivalta sitten on? Oletpa idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kerran pärjää pojan kanssa itse, niin tee hänestä lasu. Saat apua lastensuojelusta.
On huono auttaa lasta jos teillä ei ole keskusteluyhteyttä.
Voithan toki käyttää klassisia konsteja kiristys, lahjonta, uhkailu, mutta nyt olisi ehkä viisainta hankkia lapselle ammattiapua perheneuvolasta tai lastensuojelusta. Ennen kuin on liian myöhäistä ja poika tekee vieläkin typerämpää.
Äläkä huuda pojalle, yritä säilyttää malttisi ja puhua hänen kanssaan. Jos ei se onnistu ole mieluummin hiljaa kuin huudat, kyllä hän varmasti jo tietää, että olet häneen pettynyt.
Maltti on nyt valttia.
Olen ehdottomasti tehnyt virheitä siinä, että olen huutanut pojalle. Meillä ei ole koskaan ollut fyysistä väkivaltaa missään muodossa perheessä (edes lapsena en heitä millään tavalla fyysisesti rankaissut), mutta huutamista on.
En usko, että poika välittää minun tunteistani tai pettymyksestäni.
Lasu tuntuu vaikealta ajatuksena. Tutkin ja pohdin asiaa.
Uskon että välittää, jos olette häntä rakastaneet. Tarinasi voisi olla yhden kaverini tarina, siis niin, että hän oli tuo poika. Edelleen katuu ja häpeää sitä ainokaista lyöntiä, jonka äidilleen antoi 15 kesäisenä. Poti siitä todella huonoa omatuntoa jo teininä. Nyt siis jo 30+. Tilanne oli ollut melko samanlainen kuin teillä. En tiedä onko koskaan pyytänyt äidiltään anteeksi, mutta elämänsä mokista tuo on omassa mielessään nro 1, kun joskus parin kaljan jälkeen avautui.
Aina kun mun lapsi lyö mua niin pussaan sitä hellästi ja annan karkkipussin <3
Silleen ne oppii. :)
Toki murrosikä aiheuttaa kaikenlaista kuohuntaa, mutta laittaisit korvat "hörölle" nyt ja tarkkailisin pojan käytöstä muutenkin ... Onko mielialanvaihteluita useinkin, agressiivisuutta, vetäytyneisyyttä? Onko kaveripiiri muuttunut / muita muutoksia? Tiedätkö varmasti missä poika ja on mitä tekee kun ei vastaa puhelimeen ... ?
Millanen ruokahalu sillä on, entäpä miten nukkuu?
Ratsaa sen huone. Oikeesti.
Mä kyllä saattaisin epäillä jo huumeita. Ne saa nuoren ihan sekaisin ja muuttaa käytöstä tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Murrosikä sillä vain on. Vähän kasvatustaidot hakusassa on kyllä itselläsi mutta älä poikaa siitä kärsimään laita. Yritä ensin korjata tapojasi.
Miten?
Vierailija kirjoitti:
Hän oireilee niin kuin kuka tahansa emotionaalisesti heitteillejätetty teini-ikäinen. Jos hän kokisi arvostusta ja tasavertaisuutta teidän vanhempien kanssa, hänen ei tarvitsisi osoittaa voimaa ja aikuisuuttaan valitsemillaan keinoilla. Tehkää selväksi hänelle, että teidän silmissänne hän on jo melkein aikuinen. Eikä sillä negatiivisella tavalla, jossa syytetään virheistä ja väheksytään. Antakaa hänelle arvostusta ja luottamusta. Se on ainoa tapa ratkaista tämä tilanne. Kuunnelkaa häntä, olkaa aidosti läsnä.
Tämä on ainoa oikealla polulla oleva kommentti täällä. Ja miksi tämän niin mieluusti vanhempana ohittaisi ja lukisi vain noita muita, joissa suositellaan lyömään takaisin tai siirtämään ongelma muiden hoidettavaksi Koska, se olisi helpointa vanhemmille, silloin ei tarvitse katsoa peiliin, eikä ajatella lapsen parasta. Se peiliin katsominen ei ole pahaa, eikä kamalaa. Se on viisas teko. Lapsi ei ole aivoton murkku. Hän ei puhu, koska ei luota, jollain tapaa hänen luottamuksensa on rikottu pahasti kotona. Hän ei puhu kenellekään vanhempien tuntemalle aikuiselle, koska suojelee itseään mahdolliselta ivalta, syyttämiseltä, mitätöimiseltä, jota hän voi saada kotonaan kuulla vanhemmiltaan, vanhempien saadessa tietoon mitä lapsi on puhunut jollekin toiselle aikuiselle. Teidän pitäisi ansaita luottamus, ei olettaa että se on luonnollisesti kunnossa, koska olette vanhempia. Tutustu lapseesi, puhu hänelle kuin rakkaalle ihmiselle, ei lässyttäen, ei vihalla, vaan kommunikoiden -kuuntele ja ole läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mun lapsi lyö mua niin pussaan sitä hellästi ja annan karkkipussin <3
Silleen ne oppii. :)
Ehhehee kun olet nokkelan sarkastinen! Siinähän ne vaihtoehdot on, vetäistä takaisin tai antaa karkkia. Voi Suomen lapsia jotka näiden vatipäiden kodeissa joutuvat kasvamaan.
Alue: Aihe vapaa
On ongelmia ja on ongelmia.
Mikäli pojalla on isoja ongelmia, niiin sitten apua vaikka ns. väkisin. Kiusaaminen, psyykkiset oireet yms on sellaisia, jotka vanhemmat huomaa. Paha on myös, että on kaveriongelmia.
Mutta tuo kuvaus äkkiseltään vaikutti ihan normaalilta teiniltä.
Meillä ei ollut kännyköitä, vanhemmat ei tienneet missä mentiin ja välillä jäi tarkastussoitot tekemättä.
Humalassakin oltiin ja todella monta kertaa eikä kuitenkaan mitään pahaa tapahtunut.
Vanhemmille huudettiin ja lujaa ja veikkaan, että olisi monella se käsi noussut, jos olisi tunnekuohussa vanhempi tarpeeksi huutanut.
Niin ja on sitä karattu ikkunastakin, monet kerrat. Mikään ei ollut jännempää kuin sitten tavata kavereiden kanssa ja olla ihmeissään, kun yöllä ollaan ulkona ja vanhemmilta salassa (oikeasti kaikkien vanhemmat tiesi, ovat vuosia myöhemmin naureskelleet asialle).