Paha tilanne, miehen ja minun lapset ihastuneita toisiinsa. Uusioperhe siis

Puolisisaruksilla on toinen biologinen vanhempi sama.

Vierailija kirjoitti:

Aika hankala tilanne.. Kyllähän puolisisaruksetkin sisaruksia ovat vaikka ei biologista estettä olekaan.

Mitä ihmeen puolisisrauksia, kun isä ja äiti eivät ole kummallakaan yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli muutama vuosi sitten samanlainen tilanne, poikani ja miehen tytär alkoivat seurustella. Nyt kun nuoret asuvat yhdessä, on vähän helpompaa, mutta silloin kun kaikki asuttiin saman katon alla niin ei se aina niin kivasti mennyt... Mies oli ja on edelleen hyvin suojelunhaluinen, joten aina kun nuorille tuli jotain pientäkin kinaa, niin mies oli jo suunnilleen nostamassa poikaani seinälle. Ja käytännössä tilanne meni vähitellen siihen, että nuoret asuivat samassa huoneessa eikä sitä enää lopulta edes yritettykään estää.

Nyt tilanne on siis tasaantunut, kun lapset ovat aikuisia ja omillaan, mutta jos he nyt tuosta päättävät mennä naimisiin tai hankkia yhteisiä lapsia, niin tiedä sitten millaista kuohuntaa se aiheuttaa. Ne lähipiirin kommentit nuorten aloittaessa seurustelun eivät aina olleet niin kivaa kuunneltavaa, kun asia oli itsellekin vähän arka. Mutta yritetään ajatella mieluummin niitä positiivisia puolia. Kaikki ovat onnellisia rakastamansa ihmisen kanssa, lastemme ei tarvitse kärsiä inhottavista appivanhemmista, olemme kaikki sinut perhetilanteemme kanssa...

Siis hyi yökötys, teille oli ihan okei että sisko- ja velipuoli paneskeli seinän takana?

Kyllä, jos sen noinkin nätisti haluat ilmaista. Nuorilla oli tunteita toisiaan kohtaan halusimme me vanhemmat sitä tai emme. Heitä ei voinut vahtia 24/7. Heitä ei voinut estää hiippailemasta yöksi toistensa huoneisiin, ei voinut estää harrastamasta seksiä, ei voinut estää kulkemasta kodin ulkopuolella käsi kädessä... Parempi siis oli hyväksyä, että tilanne on mikä on. Ja kun he joka tapauksessa löytyivät aamuisin saman peiton alta, oli helpompi antaa periksi ja antaa heidän mennä jo illalla samaan sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se ei lopukkaan ja menevät naimisiin ja saavat lapsia???

Ap

Sittenhän sinulla ja miehelläsi on yhteiset lapsenlapset. Kätevää.

No todellakin😊Enpä heti hoksannutkaan!

Oispa kiva itselläkin,nyxän kanssa yhteiset.

Tuotakaan ei tule muuten ajatelleeksi,kuinka on yhdistävä ja ihana asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli muutama vuosi sitten samanlainen tilanne, poikani ja miehen tytär alkoivat seurustella. Nyt kun nuoret asuvat yhdessä, on vähän helpompaa, mutta silloin kun kaikki asuttiin saman katon alla niin ei se aina niin kivasti mennyt... Mies oli ja on edelleen hyvin suojelunhaluinen, joten aina kun nuorille tuli jotain pientäkin kinaa, niin mies oli jo suunnilleen nostamassa poikaani seinälle. Ja käytännössä tilanne meni vähitellen siihen, että nuoret asuivat samassa huoneessa eikä sitä enää lopulta edes yritettykään estää.

Nyt tilanne on siis tasaantunut, kun lapset ovat aikuisia ja omillaan, mutta jos he nyt tuosta päättävät mennä naimisiin tai hankkia yhteisiä lapsia, niin tiedä sitten millaista kuohuntaa se aiheuttaa. Ne lähipiirin kommentit nuorten aloittaessa seurustelun eivät aina olleet niin kivaa kuunneltavaa, kun asia oli itsellekin vähän arka. Mutta yritetään ajatella mieluummin niitä positiivisia puolia. Kaikki ovat onnellisia rakastamansa ihmisen kanssa, lastemme ei tarvitse kärsiä inhottavista appivanhemmista, olemme kaikki sinut perhetilanteemme kanssa...

Siis hyi yökötys, teille oli ihan okei että sisko- ja velipuoli paneskeli seinän takana?

Ei ollut siskopuoli ja velipuoli vaan uusioperheen jäseniä. Ei mitään biologista yhteistä taustaa teineillä. Miks ihmisillä ei nää termit mee kaaliin?!

Kyllä itsekkin muistan että äitini uuden miesystävä poika jotenkin hirveästi kiinnosti ja sai vatsaan perhosia. Aivan normaalia minusta olisit vain onnellinen että tunnet hänen ensimmäisen(?)poikaystävän,helmpompaa keskustella esim ehkäisystä.

IRGUN kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hankala tilanne.. Kyllähän puolisisaruksetkin sisaruksia ovat vaikka ei biologista estettä olekaan.

Siis miksi tällainen kommentti sai paljon miinusta. Olen aivan samaa mieltä. Ihan sairas tilanne, että vanhemmat odottaa yhteistä lasta ja sitten niiden lapset samalla seurustelee. Kertoo jotain tämän palstan naisista, että niiden mielestä siinä ei ole mitään väärää. Mutta kun mies kuvaa hänen kanssaan vapaaehtoisesti olevia julkkistyrkkynaisia, niin SE on hirveää.

Varmaan siksi sai paljon miinusta,kun siinä oli virhe tai valhe."Kyllähän puolisisaruksetkin sisaruksia ovat vaikka ei biologista estettä olekaan." Siis puolisisaruksillahan nimenomaan on biologinen este:jos on yhteinen isä tai äiti,lapset ovat puolisisaruksia.Niinhän ap:n tapauksessa ei ole.Lapset eivät ole edes kasvattisisaruksia,koska uusioperhe on muodostunut vasta kun he ovat jo teinejä.Ovat siis "sisaruksia" vain vanhempiensa avioliiton kautta.Asiassa ei ole muuta ongelmaa,kuin ap:n asenne.Tietysti lasten kanssa on hyvä puhua,että ovatko tulleet ajatelleeksi millaista on asua saman katon alla jos seurustelevat ja sitten eroavat (riitaisasti).Muuten tehkööt niin kuin lystäävät,hankala ja ylipäätään turha yrittää estää teinejä seurustelemasta keskenään,kun kyse ei tosiaan ole mistään sukurutsasta tai muusta todellisesta ongelmasta.

Ite oon naimisissa isäni vaimon pojan kanssa. Ja onpa meillä lapsikin. Yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta ja teineinä alettiin seurustelemaan. Mutta, jos isäni ja mieheni äiti olisivat aikanaan tehneet yhteisen lapsen (ovat edelleen yhdessä mut eivät enää lapsentekoiässä), en olis jatkanut suhdetta koska se olis ollut jo tosi outoa että meillä olis ollut yhteinen sisarus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jo homma oliskin mennyt niin päin, että teidän teinit olisi tavanneet toisensa ensin ja sitä kautta vasta sinä ja miehesi? Olisiko sinun ja miehesi suhde sitten kielletty vai pitäisikö teinien lopettaa seurustelu?

Ero on siinä, että vaikka me aikuiset sitten eroaisimmekin, niin meidän ei olisi sen jälkeen mentävä näiden lapsiemme kotiin YHDESSÄ!

Meni syteen tai saveen tämä teiniemme ihastus, heidän pitää silti asua saman katon alla, miehen tytär kun käy meillä säännöllisesti, vaikkei joka viikko kuitenkaan.

ap

No siinäpä olisi oiva tilaisuus sitten teineille harjoitella, miten erotaan kauniisti ja ollaan ystäviä eron jälkeenkin. Erittäin hyödyllinen taito elämässä.

Mutta jos homma on tosiaan ihan kamalan vastenmielistä sinusta, niin pistä ne vaikka katsomaan Serranon perhettä, ehkä sellainen lässynlää-draama saa homman tuntumaan vähemmän coolilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikai tässä muuten mitään pahaa, mutta mietityttää, että mites sitten kun tämä teinirakkaus loppuu??

Entä jos se ei lopukkaan ja menevät naimisiin ja saavat lapsia??? Olemme mieheni kanssa saamassa ensimmäistä ja ainoata yhteistä lastamme, heillä tulee sitten olemaan yhteinen sisarus, kuulostaa epämiellyttävältä.

Ap

No, hui...epämielyttävien tunteiden kanssa on vaan opittava elämään.

Teinirakkauksia loppuu. Ne on aluksi maailman loppuja ja niistä selviää kuten muistakin pettymykistä. Jokainen nuori sen läpi käy.

Eihän käy läpi jokainen nuori, senkin vittupää. Osalla ei ole mitään.

Olisihan tässä voinut käydä niinkin että ap poika ja uuden puolison tytär asuvat kokoajan samassa talossa sen jälkeen kun ap ja puoliso muuttivat yhteen. Ja nämä kaksi eivät voisi sietää toisiaan, jonka vuoksi puolison tytär alkaakin viettää suurimman osan ajastaan äitinsä luona. Yhtä hankalaa olisi jatkossa juhlat yms. tilaisuudet, joissa pitäisi olla 'yhtä perhettä'. Eli ap nyt kuvittelee, että välit voi mennä huonoksi vasta sen jälkeen kun on ensin oltu rakastuneita. Eikö uusperheissä ole aika usein näitä tulehtuneita, vaikeita ihmissuhde kuvioita?

Vierailija kirjoitti:

En ole perehtynyt asiaan, mutta luultavasti myöskään heidän vakavalle suhteelleen ei ole mitään estettä, koska he eivät ole biologisesti lähisukulaisia. 

He ovat pian aikuisia ja asuvat omilla tahoillaan. Jos suhde kestää aikuisuuteen, se tuntuu teistäkin varmaan luonnolliselta. 

Ei ole mitään estettä, eivät ole verisukua keskenään. Eikä heitä voi oikeastaan sanoa edes sisaruksiksi. Ovat kaksi nuorta joiden vanhemmat perustivat uusperheen keskenään.

Ja huom. jopa serkut voivat mennä keskenään naimisiin, miksi tässä tapauksessa olisi esteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jo homma oliskin mennyt niin päin, että teidän teinit olisi tavanneet toisensa ensin ja sitä kautta vasta sinä ja miehesi? Olisiko sinun ja miehesi suhde sitten kielletty vai pitäisikö teinien lopettaa seurustelu?

Ero on siinä, että vaikka me aikuiset sitten eroaisimmekin, niin meidän ei olisi sen jälkeen mentävä näiden lapsiemme kotiin YHDESSÄ!

Meni syteen tai saveen tämä teiniemme ihastus, heidän pitää silti asua saman katon alla, miehen tytär kun käy meillä säännöllisesti, vaikkei joka viikko kuitenkaan.

ap

Teille on syntymässä yhteinen lapsi joka on jokus ripillä, valmistuu koulusta, ehkä menee naimisiin ja saa omia lapsia joiden ristiäisiin menette. Jos teille tulee ero, meinaatko että yhteiselle lapselle vietetään kaikki kekkerit tuplana koska te ette halua olla samankaton alla yhtä aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jo homma oliskin mennyt niin päin, että teidän teinit olisi tavanneet toisensa ensin ja sitä kautta vasta sinä ja miehesi? Olisiko sinun ja miehesi suhde sitten kielletty vai pitäisikö teinien lopettaa seurustelu?

Ero on siinä, että vaikka me aikuiset sitten eroaisimmekin, niin meidän ei olisi sen jälkeen mentävä näiden lapsiemme kotiin YHDESSÄ!

Meni syteen tai saveen tämä teiniemme ihastus, heidän pitää silti asua saman katon alla, miehen tytär kun käy meillä säännöllisesti, vaikkei joka viikko kuitenkaan.

ap

Nyt oot väärässä. 12-vuotiasta ei voi pakottaa menemään etävanhemmalle jos lapsi ei sitä halua. Eli sekin problem solved.

Vaikka nuoria ei voi (eikä kannata) painostaa eroamaan, niin kyllä minä ymmärrän, miksi ap ei hypi riemusta. Eihän tuo suhde edes ap:n omaan elämään vaikuta, mutta nuoret voivat kyllä tehdä itselleen hallaa. Nuoret tuppaavat olemaan vähän impulsiivisia, mutta kyllä jokainen aikuinen vastaavassa tilanteessa miettisi, onko tässä todella kyse vuosisadan rakkaustarinasta vai tavallisesta ihastumisesta. Sitä viatonta ja sisarellista suhdetta äiti-/isäpuolen lapseen ei saa enää koskaan takaisin, vaikka joskus tulevaisuudessa niin toivoisikin.

Monen lähtökohta täällä on se, että ap:n ja miehensä koti on uusperhehelvetti, joka ei merkitse näille lapsille mitään ja jossa nämä lapset eivät haluaisi viettää aikuisina muutenkaan aikaa. Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, varsinkin, kun kukaan meistä kommentoijista ei noita nuoria paremmin tunne. Perhe on monille nuorille tärkeä asia, jonka merkitys voi vielä teini-iän myrskyjen jälkeen kasvaa. Eivätkä kaikki inhoa vanhempiensa uusimpia kumppaneita. Sotkemalla tulevia perhekuvioita suhteen mahdollisesti epäonnistuessa nuori voi tehdä nimenomaan itselleen hallaa. Joskus kymmenen vuoden kuluttua, kun vietetään joulua tuon perheen kodissa äidin, isäpuolen, biologisen sisaruspuolen ja "siskopuolen" kanssa, voi tuolla pojalla olla tukala olo, kun seuraa uuden morsiamensa ilmeitä, kun tämä tietää pojan nussineen paikalla olevaa "siskopuoltaan".

En sinuna ap kieltäisi tuota suhdetta, mutta en näe mitään syytä, miksi sinun pitäisi siitä olla erityisen hyvilläsi. Eri asia on, jos tilanne alkaa näyttää tosiaan "vuosisadan rakkaustarinalta", mutta muutoin koittaisin saada nuorille jäitä hattuun. En tuomitsevaan sävyyn, enkä esittäisi asiaa niin, että se itseäni haittaisi (miksipä haittaisikaan), vaan koittaisin saada nuoret punnitsemaan, mitä ovat itse itselleen tekemässä. Päätös on nuorten oma, mutta kukaan tuskin voi väittää 14- ja 15-vuotiaiden olevan niin kypsiä, etteikö elämänkokemuksen tuomasta perspektiivistä voisi olla heille hyötyä.

Menisköhän ohitse ajallaan? Itselläni samanlainen kokemus. Oli nuoruuden hulluutta, hölmöyttä.. Oletteko aivan uusi uusioperhe? Kun sisäistää että perheestä tässä on kyse niin voipi se mielenkiinto todella lakata!

Itsekin joskus palavasti ihastuin uusioveljeeni. Nyt se lähinnä naurattaa. Mitä oikein ajattelin?

Mun mielestä ei mitään outua, kun eivät kerraan ole sukua toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Eikai tässä muuten mitään pahaa, mutta mietityttää, että mites sitten kun tämä teinirakkaus loppuu??

Entä jos se ei lopukkaan ja menevät naimisiin ja saavat lapsia??? Olemme mieheni kanssa saamassa ensimmäistä ja ainoata yhteistä lastamme, heillä tulee sitten olemaan yhteinen sisarus, kuulostaa epämiellyttävältä.

Ap

Provo tai ei, niin eikö ihmisillä ikinä sytytä, että uusioperheet ovat useimmiten ihan käsittämättömän huono idea? 

Mikä oikeus sinulla oli rikkoa lastesi perhe, erota ja että se ei olisi ollut lapsillesi/lapsellesi tarpeeksi kamala ja hirveä kokemus, raahasit heidät vielä uuteen perheeseen. Ikään kuin perheet olisivat jotain käyttötavaraa? Ja nyt sitten ihmettelet, että oho, jollakin muullakin on tunteita kuin sinulla? Kiellä vain. Ihan kuin kielsit itseltäsikin moisen typeryyden. Eikun... 

Kaikki perheet eivät kestä. Se on vain fakta. Joskus ero on parempi ratkaisu. Mutta en jaksa löytää yhden yhtä syytä, että lapsille olisi parempi raahata heidät kolmanteen perheeseen (ydinperhe, yh, uusio), tuoda kuvioon uusi "vanhempi", mahdollisesti sisaruksia, jotka eivät oikeasti olekaan sisaruksia, ja sitten vielä tehdä siihen se yhteinen rakkauden hedelmä, jotta omat lapsesi oikein tuntevat olonsa tärkeäksi. Ihmisten typeryys ei jaksa lakata ihmetyttämästä. 

Ap:n (mahdollisesta) provosta näkee oikein ensiluokkaisesti onko järkevien ihmisten hommaa.

disclaimer: toki on olemassa onnistuneita uusperheitä, mutta suurin osa (ei kaikki) niistäkin olisi voinut ainakin yhtä hyvin yh-perheenä. Ei se "tahdon neljä lasta" ole mikään kansalaisoikeus, että kun suhde ei sen ensimmäisen, tai kahdeksannen ihmisen kanssa onnistunutkaan, niin pitää tehdä lisää lapsia jonkun uuden ihmisen kanssa. 

Siinäpä oli seittemän sivua lässytystä joutavan asian takia.