Paha tilanne, miehen ja minun lapset ihastuneita toisiinsa. Uusioperhe siis

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nuoria ei voi (eikä kannata) painostaa eroamaan, niin kyllä minä ymmärrän, miksi ap ei hypi riemusta. Eihän tuo suhde edes ap:n omaan elämään vaikuta, mutta nuoret voivat kyllä tehdä itselleen hallaa. Nuoret tuppaavat olemaan vähän impulsiivisia, mutta kyllä jokainen aikuinen vastaavassa tilanteessa miettisi, onko tässä todella kyse vuosisadan rakkaustarinasta vai tavallisesta ihastumisesta. Sitä viatonta ja sisarellista suhdetta äiti-/isäpuolen lapseen ei saa enää koskaan takaisin, vaikka joskus tulevaisuudessa niin toivoisikin.

Monen lähtökohta täällä on se, että ap:n ja miehensä koti on uusperhehelvetti, joka ei merkitse näille lapsille mitään ja jossa nämä lapset eivät haluaisi viettää aikuisina muutenkaan aikaa. Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, varsinkin, kun kukaan meistä kommentoijista ei noita nuoria paremmin tunne. Perhe on monille nuorille tärkeä asia, jonka merkitys voi vielä teini-iän myrskyjen jälkeen kasvaa. Eivätkä kaikki inhoa vanhempiensa uusimpia kumppaneita. Sotkemalla tulevia perhekuvioita suhteen mahdollisesti epäonnistuessa nuori voi tehdä nimenomaan itselleen hallaa. Joskus kymmenen vuoden kuluttua, kun vietetään joulua tuon perheen kodissa äidin, isäpuolen, biologisen sisaruspuolen ja "siskopuolen" kanssa, voi tuolla pojalla olla tukala olo, kun seuraa uuden morsiamensa ilmeitä, kun tämä tietää pojan nussineen paikalla olevaa "siskopuoltaan".

En sinuna ap kieltäisi tuota suhdetta, mutta en näe mitään syytä, miksi sinun pitäisi siitä olla erityisen hyvilläsi. Eri asia on, jos tilanne alkaa näyttää tosiaan "vuosisadan rakkaustarinalta", mutta muutoin koittaisin saada nuorille jäitä hattuun. En tuomitsevaan sävyyn, enkä esittäisi asiaa niin, että se itseäni haittaisi (miksipä haittaisikaan), vaan koittaisin saada nuoret punnitsemaan, mitä ovat itse itselleen tekemässä. Päätös on nuorten oma, mutta kukaan tuskin voi väittää 14- ja 15-vuotiaiden olevan niin kypsiä, etteikö elämänkokemuksen tuomasta perspektiivistä voisi olla heille hyötyä.

Minä olen aika lailla samoilla linjoilla. Itse olen tullut aina toimeen äitipuoleni kanssa, teininäkin ihan kohtalaisesti, vaikka emme kovin läheisiä olleetkaan. Isäni uusi perhe tuli minulle kuitenkin aiempaa läheisemmäksi silloin, kun oma äitini kuoli syöpään. Äitipuolestani on ollut paljon apua myös pikkulapsiaikana omien lasteni kanssa, vaikka ei oikea mummo olekaan. Heidän talonsa on kuitenkin lasten ainoa mummola minun puoleltani. Siellä ovat välillä myös äitipuoleni lastenlapset, jotka tuntuvat miltei serkuilta lapsillemme (varsinkin, kun omalla veljelläni ei ainakaan toistaiseksi ole lapsia). Kyllä harmittaisi, jos joku teini-iän hetkellinen munanhimoni kummittelisi yhä ilmapiirissä ja aiheuttaisi hämmennystä ja kitkaa tämän uusperheen dynamiikkaan.

Toki on myös näitä, jotka ovat onnellisesti naimisissa sisaruspuoltensa kanssa, mutta pääsääntöisesti en suosittele ottamaan riskejä, ellei ole oikeasti rakastunut. Ja teinihän ei välttämättä vielä oikein tiedä, mitä oikea rakkaus edes on. Aikuisena voisi jollain tavalla paremmin pystyä tunnistamaan, onko tosi kyseessä. Samalla tavalla en suosittele perheystäviin, omiin kummeihin/kummilapsiin, adoptoituun sisarukseen ym. sekaantumista, vaikka ei biologista sukua oltaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika hankala tilanne.. Kyllähän puolisisaruksetkin sisaruksia ovat vaikka ei biologista estettä olekaan.

Nuo mitään puolisisaruksia ole... Ei tippaakaan, ei edes varttia...

Kaverini oli noin 17-vee kunhänen isänsä muutti yhteen naisen kanssa, jolla oli kaksi tytärtä iät oli muistaakseni 16 ja 17 vee. Kerran olimme kaverini kanssa kahdestaan tämän kotona ja naukkailimme olutta ja kaerini esitteli miulle näiden tyttärien kuvia... Piruvietä kauniitahan ne olivat.. Kaverii kertoia aivan avoimesti minulle, että yrittää päästä panemaan edes toista.. Sillä vahemmalla oli todella muhkeat tissit.

Olen varmaan jotenkin kieroutunut, mutta mitäs pahaa siinä olisi, jossa tällaiset samassa taloudessa (ei mitenkään sisaria, minusta edes henkisesti jos tutustuminen ja yhteen muutto on tapahtunut jo murrosiän alettua) asuvat nuoret tutustuvat turvallisessa ympäristössä omaan seksuaalisuuteensa..

Vierailija kirjoitti:

Kaverini oli noin 17-vee kunhänen isänsä muutti yhteen naisen kanssa, jolla oli kaksi tytärtä iät oli muistaakseni 16 ja 17 vee. Kerran olimme kaverini kanssa kahdestaan tämän kotona ja naukkailimme olutta ja kaerini esitteli miulle näiden tyttärien kuvia... Piruvietä kauniitahan ne olivat.. Kaverii kertoia aivan avoimesti minulle, että yrittää päästä panemaan edes toista.. Sillä vahemmalla oli todella muhkeat tissit.

Olen varmaan jotenkin kieroutunut, mutta mitäs pahaa siinä olisi, jossa tällaiset samassa taloudessa (ei mitenkään sisaria, minusta edes henkisesti jos tutustuminen ja yhteen muutto on tapahtunut jo murrosiän alettua) asuvat nuoret tutustuvat turvallisessa ympäristössä omaan seksuaalisuuteensa..

Jatkan tästä vielä, että monessa uusioperheessä vanhemilla on jotenkin sellainen pakonomainen tarve yrittää ajatella niin, että tämä on aivan normaali yksi perhe ja lapset ovat yhteisiä... Tämähn on ihan hyvä sinäänsä ja varsinkin jos lapset ovat pieniä silloin kun muutetaan yhteen. Mutta minusta on aivan kohtuutonta vanhemmilta odottaa, että tyyliin 16 vee tyttö ja poika muuttaisivat saman katon alle ja suhtautuisivat toisiinsa heti niinkuin olisivat sisaria keskenään...