Miksi joidenkin mielestä melkein kaikki vauvalle ostettavat tarvikkeet on ihan turhia?

Onhan sellaisiakin, keiden mielestä mitään ei tarvitse hommata etukäteen. Kaikki voi hankkia heidän mielestään sitten joskus myöhemmin, ihan hyvin ehtii.

Se onkin sitten kiva vauva sylissä alkaa miettiä että mistäs saataisiin turvakaukalo nopeasti.

Se on tää suomalainen niukkuuden ihannointi. Osta sinä vauvallesi kaikki mitä haluat :)

Vierailija kirjoitti:

Onhan sellaisiakin, keiden mielestä mitään ei tarvitse hommata etukäteen. Kaikki voi hankkia heidän mielestään sitten joskus myöhemmin, ihan hyvin ehtii.

Se onkin sitten kiva vauva sylissä alkaa miettiä että mistäs saataisiin turvakaukalo nopeasti.

Turvakaukalon saa nopeasti kaupasta. Toki se kannattaa hankkia jo etukäteen, jos sitä tarvitsee. Me tarvittiin jo lapsen sairaalasta kotiin tuomista varten.

Vierailija kirjoitti:

Se on tää suomalainen niukkuuden ihannointi. Osta sinä vauvallesi kaikki mitä haluat :)

On sitä ennekin pärjätty vähällä ja ennen kaikesta oli pulaa, mutta pärjättiin silti. Ommeltiin taaton vanhoista housuista lapsille uudet housut. Perheen lapsilla oli yhdet kengät mitä käytettiin vuorottellen. Oli yksi suksi, millä hiihdettiin 40 km kouluun mennen tullen ylämäkeen joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sellaisiakin, keiden mielestä mitään ei tarvitse hommata etukäteen. Kaikki voi hankkia heidän mielestään sitten joskus myöhemmin, ihan hyvin ehtii.

Se onkin sitten kiva vauva sylissä alkaa miettiä että mistäs saataisiin turvakaukalo nopeasti.

Turvakaukalon saa nopeasti kaupasta. Toki se kannattaa hankkia jo etukäteen, jos sitä tarvitsee. Me tarvittiin jo lapsen sairaalasta kotiin tuomista varten.

Ei muuten saa. Nykyään kaupoilla ei ole mitään varastoja vaan mallikappaleet jos niitäkään ja sitten kuvastot, mistä tilataan turvakaukalo. Tilauksen toimitus kestää usein viikosta tai parista kuukauteen.

Vaunuissa sama homma.

Mä luulen, että se on vastareaktio sille tavaramäärälle, mitä tuoreille vanhemmille tyrkytetään. Erityisesti esikoisen vanhemmat menevät helposti varustelumoodiin, jossa ostetaan kaiken maailman leikkikaaria, imetystyynyjä, vaunuverhoja jne. Aiemmin näiden tilalta käytettiin ihan vain kotoa löytyviä materiaaleja ja tavaroita ja pärjättiin siis ilman monia nykyisin puolipakolliseksi katsottavia hankintoja. Nykyään tuntuu absurdilta ajatukselta elää esim. ilman vaunuja, mutta samalla unohdetaan, että ei niitäkään ole ollut kovin pitkään kaikilla käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sellaisiakin, keiden mielestä mitään ei tarvitse hommata etukäteen. Kaikki voi hankkia heidän mielestään sitten joskus myöhemmin, ihan hyvin ehtii.

Se onkin sitten kiva vauva sylissä alkaa miettiä että mistäs saataisiin turvakaukalo nopeasti.

Taisit nyt vetää aika äärimmäisen esimerkin? Vai oletko tavannut moniakin tällaisia tyyppejä?

Tässä näkyy varmasti myös eroja neuroottisuudessa. On porukkaa, jotka haluavat varautua kaikkiin skenaarioihin, ja porukkaa, joilla on enemmän resilienssiä ja luottoa siihen, että he pärjäävät yllättävissäkin tilanteissa.

No itsellä ainaki ekalle lapselle tuli ostettua ihan liikaa kaikkea. Toisen kohdalla jo tajusin, ettei vauva paljoa tarvitse eikä todellakaan kuole jos jotain ei ole kerinnyt hankkia. Vaatteet, nukkumapaikka, peitto, harsot, rattaat,pyyhe ja (kesto)vaipat riitti pitkälle (imetin ja maitoa tuli hyvin). No ehkä vielä nestemäistä kipulääkettä on hyvä olla. Jos jotain äkkiseltään olisi tarvinnut niin mies tai minä oltais päästy kipasee kaupasta. Sitten jos imetys ei onnistu tai ei halua niin pitää tietysti miettiä tuttipullot ja korvikkeet

Koska ongelma varmaan yleensä on, että haalitaan turhaa tavaraa paljon. Ja sit ihmetellään rahanmenoa ja ahtautta ha vaikeaa siivousta.

Vähemmällä pärjää - paremmin.

Kaikki mitä vauva selvitäkseen tarvitsee on rakastava ja huolehtiva vanhempi tai vanhemmat. Satojatuhansia vuosia on selvitty äitin sylin ja tissien avulla, ei se oikeasti muuta tarvitse, ellei sairastu. Jotenkin niinkin luonnollisesta asiasta kuin lisääntyminen on saatu tehtyä tosi epäluonnollinen asia.

Vauvat ovat todella erilaisia. Mekin ostimme esikoiselle vaikka mitä. Esimerkiksi vauvan pomppukeinu jäi täysin käyttämättä kun sen jouset eivät edes jousta vauvan liian pienestä painosta. Kolmevuotiasta ei siihen voi survoa.

Onneksi en noudattanut vaatemääräohjeita. Meillä vauva puklasi vuorokaudessa kuusi vaatekertaa pyykkiin. Meillä oli kone koko ajan päällä mutta niinpä vain puolison oli pakko käydä ostamassa kirpputorilta kaikki sopivankokoiset vauvanvaatteet väriin katsomatta kun omat alkoivat käydä liian vähäksi ja asunnossa oli useampi teline täynnä vauvan pyykkiä.

Vauva ei tarvitse kovin paljon, mutta riippuu tietysti perheestäkin mikä kaikki on tarpeellista. Meillä mentiin varsinkin nuoremman lapsen vauva-aika aika vähillä varusteilla ja hyvin pärjättiin. Esim. hoitopöytää ei ollut, pinnasänky vain hetken aikaa nuoremmalla (esikoisella ei ollenkaan), ja kaiken maailman leikkikaaria ja muita härpäkkeitä vältettiin viimeiseen asti. Äitiyspakkaustakaan ei nuoremmalle otettu, koska vaatteita oli valmiiksi jo aivan tarpeeksi. Ehkä jos nyt saisin iltatähden, en välttämättä olisi ihan niin jyrkkä :D

Ja ovat vauvankin erilaisia. Esikoisen kanssa kantoliina oli ihan turha, koska vauvalla tuli kuuma eikä suostunut olemaan siinä. Nuoremman kanssa sen sijaan ei olisi pärjännyt ilman, koska vauvan sai pidettyä lähellä ja kädet jäivät vapaiksi taaperon kanssa touhuamiseen.

Mutta turha ap miettiä mitä muut ajattelevat tavaran määrästä. Hanki juuri ne asiat, jotka koet itse tarpeellisiksi :)

Ainahan sitä PÄRJÄÄ, vaikka päällään seisten. Mutta kyllä ne sitterit, hoitopöydät, kantovälineet ym (joidenkin mielestä turhakkeet) ovat tehneet omien lasteni vauva-ajat paljon helpommaksi. Ja jos jotain on jäänyt vähälle käytölle, on ne yleensä saanut helposti myytyä tai annettua jollekin toiselle tarvitsijalle.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että se on vastareaktio sille tavaramäärälle, mitä tuoreille vanhemmille tyrkytetään. Erityisesti esikoisen vanhemmat menevät helposti varustelumoodiin, jossa ostetaan kaiken maailman leikkikaaria, imetystyynyjä, vaunuverhoja jne. Aiemmin näiden tilalta käytettiin ihan vain kotoa löytyviä materiaaleja ja tavaroita ja pärjättiin siis ilman monia nykyisin puolipakolliseksi katsottavia hankintoja. Nykyään tuntuu absurdilta ajatukselta elää esim. ilman vaunuja, mutta samalla unohdetaan, että ei niitäkään ole ollut kovin pitkään kaikilla käytössä.

No jaa. Minusta on kuva vauva-ajaltani, missä makaan selälläni lattialla ja kahden tuolin väliin on viritelty iso puinen lelutanko on kiinni sellaisilla kapeilla klipseillä, mitkä irtoaa kun vähän nostaa. Vieressä 1,5v ja 7 vuotta vanhemmat isosisarukset kieppumassa. Ai vitsi, jos vaikka jompikumpi sisaruksista olisi vähän tönäissyt tuoleja ja koko lelusysteemi olisi pudonnut sieltä päähäni.

En siis omalle lapselle enää virittelisi sellaista, vaan leikkikaari on ihan hyvä juttu.

Ai niin, minua myös kuljetettiin vauvana 90-luvun alussa auton takapenkillä pelkässä vaunukopassa. Vanhassa autossa tietenkin. En siltikään laittaisi enää omaa lasta pelkkään vaunukoppaan takapenkille, vaikka se olisikin laillista.

Ennen ei myöskään ollut mm. työntäjän pituuden mukaan säädettäviä rattaita. Niitä sitten työnsi se 190 cm pitkä isä ja 160 cm pitkä äiti ihan samalla korkeudella. Tosi ergonomista.

Kyllä siis ennen varmaan pärjättiin ilman monenlaisia tavaroita, mutta se ei tarkoita, että ne olisi olleet parempia. Ennen vaan ei tiedetty paremmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat todella erilaisia. Mekin ostimme esikoiselle vaikka mitä. Esimerkiksi vauvan pomppukeinu jäi täysin käyttämättä kun sen jouset eivät edes jousta vauvan liian pienestä painosta. Kolmevuotiasta ei siihen voi survoa.

Onneksi en noudattanut vaatemääräohjeita. Meillä vauva puklasi vuorokaudessa kuusi vaatekertaa pyykkiin. Meillä oli kone koko ajan päällä mutta niinpä vain puolison oli pakko käydä ostamassa kirpputorilta kaikki sopivankokoiset vauvanvaatteet väriin katsomatta kun omat alkoivat käydä liian vähäksi ja asunnossa oli useampi teline täynnä vauvan pyykkiä.

Meillä oli vaatteiden kanssa ihan sama homma. Sekin osoittautui ihan höpöhöpöksi, ettei pieniä kokoja tarvi, kun ne jää muka ihan heti pieniksi. No, ehkä joillain. Meillä vauva oli syntyessään 47 cm ja käytti koon 56 vaatteita vielä muutaman kuukauden ikäisenä. Ei siis todellakaan oltaisi pärjätty muutamalla pienen koon bodylla.

Pomppukeinua meillä sen sijaa käytettiin ahkeraan.

Jotkut pitää hoitopöytää turhana, mutta mulle se oli pelastus.  Mun selkä kipeytyi synnytyksen jälkeen oikein kovasti ja oli helpottavaa vaihtaa vaippa seisaaltaan vauvan ollessa sopivalla korkeudella. 

Turvaistuin piti pakostakin olla jos aikoi päästä kotiin vauvan kanssa turvallisesti. Kotiin oli synnytyssairaalasta melkein 100km.

No mä myönnän että mulla oli tuo asenne vielä raskausaikana. Että ikäänkuin ne kaikki vauvatavarat olisi vain uusavuttomille ja itsehän äitinä sitten PÄRJÄÄN tietysti vähemmällä. Hankin vauvalle etukäteen oikeastaan vain vaatteita, vaunut, vannan, turvakaukalon ja jotain pientä.

Sittenhän kävi niin että kun vauva syntyi niin se vaippojen vaihtaminen sängyn päällä ei ollutkaan niin kätevää mitä olin kuvitellut, samoin kun sitteri, kantoreppu, lukemattomat tuttipullot, tutit, ym.ym.ym. osoittautuikin vauva-arjen pelastajiksi. Eli kaiken tarpeellisuus tuli opittua kantapään kautta.

Nyt jos saisin vielä toisen lapsen niin hankkisin jo etukäteen aivan kaiken mahdollisen elämää helpottavan asian. Siihen ne on suunniteltu eikä mikään pakko ole enää todistella itselleen ja muille että pärjää mahdollisimman vähällä.

Joo, ja auta armias, jos ostat vauvalle jotakin nättiä ja kivaa - vaikka sitten superhalvalla ja käytettynä! Kyllä pitäisi olla ne vuoden 2002 ikivanhat Brion hyökkäysvaunujen raadot ja neuvolan ota tästä -hyllystä haalitut vaatteet, muuten olet pinnallinen ja materialistinen vanhempi, joka kasvattaa lapsen kieroon. 

No meillä todella suuri osa maltillisistakin hankinnoista osoittautui turhiksi, turvakaukalo kyllä aidosti tarvittiin heti. Pinnasänky tarvittiin vasta joskus reilusti yli puolivuotiaana, koska aluksi vauva nukkui vieressä. Kylpyamme ihan turhake, pylly pestiin lavuaarin päällä ja myöhemmin vauvaa käytettiin suihkussa. Vaatteita oli aivan liikaa, vauvalla meni sama body useamman päivä koska ei puklaillut kovasti, eli tosiaan muutama body olisi riittänyt hyvin. Leluja vauvalle niinikään olisi riittänyt ihan pari, koska tykkää katsella mitä tahansa värikästä asiaa. Kakkonen taas oli sellainen vauva, ettei häntä olisi juuri sylistä saanut laskea. Kyllähän se hermoja vähän kysyi ja kyllähän tähän tarpeeseen markkinat pursuavat erilaisia härpäkkeitä joihin vauvan voisi laittaa rauhoittumaan muualla kuin sylissä. Mutta meillä toi vaihe kesti sen muutaman viikon ja onneks en hankkinut jotain mitä lie tärisevää sitteriä tai muuta nurkkiin pyörimään sen takia.

Olen siis sitä koulukuntaa että vauva pärjää hyvin vähällä, mutta en mä tätä kenellekään julista ja sama se mulle on mitä muut hankkii. Silti kyllä vähän ihmettelen ihmisiä, jotka tosiaan hankkii joka asiaan jonkin erillisen härpäkkeen. Esim vauvan kasvissoseiden valmistukseen myydään jotain höyrystys- tms laitetta. Tätä kun yksi äiti esitteli, niin kyllä mielessä kävi että mikä vika kypsentää ne kasvikset ihan vaan kattilassa sen muutaman kuukauden kun vauva soseita edes syö.

Olen joskus miettinyt, että miksi tämä "kyllä sitä ennenkin näin pärjättiin ihan hyvin ilman turhuuksia" -ajattelu tuntuu usein pätevän vain niihin vauvahankintoihin.

Kuinka moni enää suostuu ajamaan vuoden 1980 autolla ilman abs-jarruja, turvatyynyjä jne., koska kyllä sitä ennenkin näin pärjättiin ihan hyvin? Tai asumaan sähköttömässä talossa, missä on vaan pumppukaivo pihalla, kyllähän sitä nyt ennenkin pärjättiin ilman sähkö ja vesihanoja?