Lue keskustelun säännöt.
Miksi harva laihduttaa, vaikka lihavuus on vienyt terveyden?
07.06.2016 |
On närästystä, diabetesta, nivel- ja selkävaivoja, verenpainetta. Nämä vaivat mitä todennäköisimmin helpottaisivat, jos ihmiset laihduttaisivat. Mutta harva laihduttaa. Miksi edes oma terveys ei saa ryhtymään toimeen?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska laihduttaminen on v*ttumaista.
Koska laiduttaminen on v*ttumaista ja tulos ei ole pysyvä ja sitten saa taas laihduttaa ja se on vielä v*ttumaisempaa kuin edellisellä kerralla.
Koska kun olet 2 kertaa eläissäsi laihduttanut yli 40kg ja kolme muutakin kertaa yli 30kg + kaikki lukuisat pienemmät pudotukset ja silti painat nyt 50kg enemmän kuin silloin kun ensimmäistä kertaa aloitit laihduttamisen. Siinä vaiheessa olet kärsinyt v*tutusta jo yhteensä vuosikausia ja täysin turhaa. Silloin toteat, että mikään ei takaa sinulle pitkää ikää - voit vaikka jäädä huomenna työmatkalla bussin alle - ja sitä aikaa mikä sinulle on suotu ei kannata haaskata v*tutuksesta kärsimiseen.
Joten sorry nyt vaan kaikille joita kiloni ahdistavat. En vaan enää jaksa sitä jatkuvaa heikotusta ja päänsärkyä. En jaksa enää jatkuvia flunssaputkia joista kärsin laihduttaessani. Enkä varsinkaan jaksa sitä jatkuvaa v*tutusta joka pistää raivomaan rakkaille ihmisille turhista pikkuasioista ja haluamaan potkia rullaportaiden alapäässä hidastelevia mummoja.
Syy vitutukseesi johtuu siitä, että laihdutit sen sijaan että olisit tehnyt elämäntapamuutoksen. Laihdutus sanana kalskahtaa väliaikaiselta ja negatiiviselta asialta.
Voi mä olen kuule ollut sekä lukuisilla dieeteillä, että tehnyt lukuisia elämäntapamuutoksia. Ei ne elämäntapamuutokset ole olleet yhtään sen pysyvämpiä kuin painonvartijat tai muutkaan systeemit.
Ehkä ne elämäntapamuutoksen ratkaisut ovat olleet sinulle huonoja. Olisiko jotain voinut tehdä toisin?
Varmasti, mutta mitä. Liikunnan määrän ja kasvitsen syönnin lisääminen on jääneet pysyväksi osaksi elämää, mutta herkut on silti tehneet paluun.
Miksi pitää mässyttää "herkkuja" jakuvasti? Etkö missään muussakaan asiassa osaa hallita itseäsi lainkaan? Vedät housut alas keskellä katua heti kun tekee mieli seksiä ohikulkevan komistuksen kanssa jne?
Kiitos tosi rakentavasta kommentistasi. Tää auttoikin ihan hirveesti. Joo. En tosiaan pysty hillitsemään syömistäni toisin kuin seksihalujani.
Eikö tämä olisi terapian paikka? Addiktio tai syömishäiriöhän tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On närästystä, diabetesta, nivel- ja selkävaivoja, verenpainetta. Nämä vaivat mitä todennäköisimmin helpottaisivat, jos ihmiset laihduttaisivat. Mutta harva laihduttaa. Miksi edes oma terveys ei saa ryhtymään toimeen?
Minulla on ylipainoa todennäköisesti sellaiset parikymmentä kiloa, mutta minulla ei ole yhtäkään noista mainitsemistasi vaivoista. Olen täysin terve. Myös lääkärini on todennut saman. Olen jojolaihduttanut elämäni aikana varmasti lähemmäs 150 kiloa, nyt en enää jaksa. Olen sellainen kuin olen, olen niin kauan terve kuin olen, ja kun on aika tullut kuolla, kuolen pois. Minun elämäni, minun päätökseni. Siihen ei kukaan muu puutu.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mun aloitus elänyt täällä elämää. Hyvää keskustelua aiheesta.
Aloitukseen pontimena oli lähinnä oma kokemus. Laihdutin pari vuotta sitten 15 kg. Hyvin on kilot pysyneet poissa, mutta tietenkin pitää katsoa mitä suuhunsa laittaa. Itselläni lähti närästys. Ja ilman mitään sairautta senkin huomaa, että verensokeri ei heittele enää yhtä herkästi. Hoikempana olo on siis tuntuvasti parempi. Illalla on hyvä käydä nukkumaan, kun ei närästä. Kuntokin on parempi, kun liikkuminen on helpompaa.
Omasta kokemuksesta sitten vain mietityttää, että tajuavatkohan ylipainoiset sitä eroa miten elämänlaatu paranisi, jos laihduttaisi. Järjellä sen varmasti kyllä tajuaa, jos vain suostuu ajattelemaan asiaa. Mutta voiko kuvitella sitä oloa, kun niitä nykyisiä vaivoja ei olisikaan.
Ap
Itse tuossa aiemmin kirjoitin kuinka olen useita kertoja tehnyt suuria painonpudotuksia ja kilot on aina tulleet takaisin. Yksi syy on ehkä ollut pettymys siihen, ettei painonpudotus ole juurikaan muuttanut elämääni. No vaatteita on tietysti ollut helpompi ostaa. Terveempi en ole ollut (kun ei lihavanakaan ole toistaiseksi sairauksia ollut). Miestä en ole hoikempanakaan löytänyt, eikä elämä ole muutoinkan ollut käytännössä mitenkään erilaista. Ehkä ongelma on vääränlaiset odotukset.
Sehän on ihmisestä kiinni muuttuuko se elämä. Itse ainakin teen sellaisia juttuja nykyään joista en haaveillutkaan entisessä valaan vartalossani. Ei tää varmaan niin hienolta tuntuisi jos edelleenkin istuisin vapaa-aikani kotona telkun ääressä kuten ennen.
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on haasteena, miten yhdistää toimitusjohtajan työ, perhe-elämä, maraton-treeni ja jatko-opinnot. Toisilla on haasteena, miten olla syömättä herkkuja niin paljon, ettei lihoisi aivan sairaalloiseksi.
Ihmiset ovat erilaisia.
Ovat. En voisi kuvitella mitään sen tylsempää kuin toimitusjohtajan "työ", puhumattakaan maratontreeneistä. Eikö ihminen nyt mitään muuta, kehittävämpää harrastusta itselleen keksi, kuin hölkätä päämäärättömästi jossain maantiellä kieli vyön alla? Jos sillä tavalla menee sinne "töihin" toiseen kaupunkiin sadan kilometrin päähän ja juoksee "töistä" kotiinsa illalla, sitten voisin asian ymmärtää, mutta muuten en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska laihduttaminen on v*ttumaista.
Koska laiduttaminen on v*ttumaista ja tulos ei ole pysyvä ja sitten saa taas laihduttaa ja se on vielä v*ttumaisempaa kuin edellisellä kerralla.
Koska kun olet 2 kertaa eläissäsi laihduttanut yli 40kg ja kolme muutakin kertaa yli 30kg + kaikki lukuisat pienemmät pudotukset ja silti painat nyt 50kg enemmän kuin silloin kun ensimmäistä kertaa aloitit laihduttamisen. Siinä vaiheessa olet kärsinyt v*tutusta jo yhteensä vuosikausia ja täysin turhaa. Silloin toteat, että mikään ei takaa sinulle pitkää ikää - voit vaikka jäädä huomenna työmatkalla bussin alle - ja sitä aikaa mikä sinulle on suotu ei kannata haaskata v*tutuksesta kärsimiseen.
Joten sorry nyt vaan kaikille joita kiloni ahdistavat. En vaan enää jaksa sitä jatkuvaa heikotusta ja päänsärkyä. En jaksa enää jatkuvia flunssaputkia joista kärsin laihduttaessani. Enkä varsinkaan jaksa sitä jatkuvaa v*tutusta joka pistää raivomaan rakkaille ihmisille turhista pikkuasioista ja haluamaan potkia rullaportaiden alapäässä hidastelevia mummoja.
Syy vitutukseesi johtuu siitä, että laihdutit sen sijaan että olisit tehnyt elämäntapamuutoksen. Laihdutus sanana kalskahtaa väliaikaiselta ja negatiiviselta asialta.
Voi mä olen kuule ollut sekä lukuisilla dieeteillä, että tehnyt lukuisia elämäntapamuutoksia. Ei ne elämäntapamuutokset ole olleet yhtään sen pysyvämpiä kuin painonvartijat tai muutkaan systeemit.
Ehkä ne elämäntapamuutoksen ratkaisut ovat olleet sinulle huonoja. Olisiko jotain voinut tehdä toisin?
Varmasti, mutta mitä. Liikunnan määrän ja kasvitsen syönnin lisääminen on jääneet pysyväksi osaksi elämää, mutta herkut on silti tehneet paluun.
Miksi pitää mässyttää "herkkuja" jakuvasti? Etkö missään muussakaan asiassa osaa hallita itseäsi lainkaan? Vedät housut alas keskellä katua heti kun tekee mieli seksiä ohikulkevan komistuksen kanssa jne?
Kiitos tosi rakentavasta kommentistasi. Tää auttoikin ihan hirveesti. Joo. En tosiaan pysty hillitsemään syömistäni toisin kuin seksihalujani.
Eikö tämä olisi terapian paikka? Addiktio tai syömishäiriöhän tuo on.
Kyllähän minä sen tiedän ja olen käynyt aikanaan useallakin psykologilla ja kokeillut myös masennuslääkkeitä, mutten kummastakaan saanut mitään apua. En tiedä millainen terapiamuoto olisi paras ja lääkäreilläkään on todella vähän osaamista näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on haasteena, miten yhdistää toimitusjohtajan työ, perhe-elämä, maraton-treeni ja jatko-opinnot. Toisilla on haasteena, miten olla syömättä herkkuja niin paljon, ettei lihoisi aivan sairaalloiseksi.
Ihmiset ovat erilaisia.
Ovat. En voisi kuvitella mitään sen tylsempää kuin toimitusjohtajan "työ", puhumattakaan maratontreeneistä. Eikö ihminen nyt mitään muuta, kehittävämpää harrastusta itselleen keksi, kuin hölkätä päämäärättömästi jossain maantiellä kieli vyön alla? Jos sillä tavalla menee sinne "töihin" toiseen kaupunkiin sadan kilometrin päähän ja juoksee "töistä" kotiinsa illalla, sitten voisin asian ymmärtää, mutta muuten en.
"Työ"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on haasteena, miten yhdistää toimitusjohtajan työ, perhe-elämä, maraton-treeni ja jatko-opinnot. Toisilla on haasteena, miten olla syömättä herkkuja niin paljon, ettei lihoisi aivan sairaalloiseksi.
Ihmiset ovat erilaisia.
Ovat. En voisi kuvitella mitään sen tylsempää kuin toimitusjohtajan "työ", puhumattakaan maratontreeneistä. Eikö ihminen nyt mitään muuta, kehittävämpää harrastusta itselleen keksi, kuin hölkätä päämäärättömästi jossain maantiellä kieli vyön alla? Jos sillä tavalla menee sinne "töihin" toiseen kaupunkiin sadan kilometrin päähän ja juoksee "töistä" kotiinsa illalla, sitten voisin asian ymmärtää, mutta muuten en.
Heh, ihan tyhmää paskaa kaikki mihin sinä et kykene. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska laihduttaminen on v*ttumaista.
Koska laiduttaminen on v*ttumaista ja tulos ei ole pysyvä ja sitten saa taas laihduttaa ja se on vielä v*ttumaisempaa kuin edellisellä kerralla.
Koska kun olet 2 kertaa eläissäsi laihduttanut yli 40kg ja kolme muutakin kertaa yli 30kg + kaikki lukuisat pienemmät pudotukset ja silti painat nyt 50kg enemmän kuin silloin kun ensimmäistä kertaa aloitit laihduttamisen. Siinä vaiheessa olet kärsinyt v*tutusta jo yhteensä vuosikausia ja täysin turhaa. Silloin toteat, että mikään ei takaa sinulle pitkää ikää - voit vaikka jäädä huomenna työmatkalla bussin alle - ja sitä aikaa mikä sinulle on suotu ei kannata haaskata v*tutuksesta kärsimiseen.
Joten sorry nyt vaan kaikille joita kiloni ahdistavat. En vaan enää jaksa sitä jatkuvaa heikotusta ja päänsärkyä. En jaksa enää jatkuvia flunssaputkia joista kärsin laihduttaessani. Enkä varsinkaan jaksa sitä jatkuvaa v*tutusta joka pistää raivomaan rakkaille ihmisille turhista pikkuasioista ja haluamaan potkia rullaportaiden alapäässä hidastelevia mummoja.
Syy vitutukseesi johtuu siitä, että laihdutit sen sijaan että olisit tehnyt elämäntapamuutoksen. Laihdutus sanana kalskahtaa väliaikaiselta ja negatiiviselta asialta.
Voi mä olen kuule ollut sekä lukuisilla dieeteillä, että tehnyt lukuisia elämäntapamuutoksia. Ei ne elämäntapamuutokset ole olleet yhtään sen pysyvämpiä kuin painonvartijat tai muutkaan systeemit.
Ehkä ne elämäntapamuutoksen ratkaisut ovat olleet sinulle huonoja. Olisiko jotain voinut tehdä toisin?
Varmasti, mutta mitä. Liikunnan määrän ja kasvitsen syönnin lisääminen on jääneet pysyväksi osaksi elämää, mutta herkut on silti tehneet paluun.
Miksi pitää mässyttää "herkkuja" jakuvasti? Etkö missään muussakaan asiassa osaa hallita itseäsi lainkaan? Vedät housut alas keskellä katua heti kun tekee mieli seksiä ohikulkevan komistuksen kanssa jne?
Tämä nyt ei oikeastaan kuulu tähän ketjuun, mutta nousi tästä kommentista tietysti heti mieleen, koska asia on nyt ajankohtainen. Miksi miehet eivät pysty hiillitsemään ja hallitsemaan itseään, kun on nuorta lihaa tarjolla ja he kuitenkin tietävät alaikäisen kanssa harjoitetun seksin olevan väärin? Miksi he eivät tule julkisuuteen ja myönnä, että ovat seksiaddikteja, tai edes ilmianna itseään poliisille? Tarkoitan tietysti tätä lehtorin paritus -juttua, joka kansakuntaa tällä hetkellä kohisuttaa. Tuon edeltävän kommentin kirjoittaja voisi tätä asiaa hieman valaista, koska oletan hänen olevan mies. Tai kuka tahansa mies, tulisko joku kertomaan, miksi on niin vaikaa hillitä addiktiotaan ja miksi sitä oikein piilottelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on haasteena, miten yhdistää toimitusjohtajan työ, perhe-elämä, maraton-treeni ja jatko-opinnot. Toisilla on haasteena, miten olla syömättä herkkuja niin paljon, ettei lihoisi aivan sairaalloiseksi.
Ihmiset ovat erilaisia.
Ovat. En voisi kuvitella mitään sen tylsempää kuin toimitusjohtajan "työ", puhumattakaan maratontreeneistä. Eikö ihminen nyt mitään muuta, kehittävämpää harrastusta itselleen keksi, kuin hölkätä päämäärättömästi jossain maantiellä kieli vyön alla? Jos sillä tavalla menee sinne "töihin" toiseen kaupunkiin sadan kilometrin päähän ja juoksee "töistä" kotiinsa illalla, sitten voisin asian ymmärtää, mutta muuten en.
Heh, ihan tyhmää paskaa kaikki mihin sinä et kykene. :D
En ollenkaan väitä, etten kykenisi, minusta ei vain mikään kuulosta sitä tylsemmältä. Oletko jotenkin älyltäsi vajaa, vai miksi et ymmärtänyt sanojani? Ihan selvää suomen kieltä mielestäni kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
On närästystä, diabetesta, nivel- ja selkävaivoja, verenpainetta. Nämä vaivat mitä todennäköisimmin helpottaisivat, jos ihmiset laihduttaisivat. Mutta harva laihduttaa. Miksi edes oma terveys ei saa ryhtymään toimeen?
Ensin tuli sairaus ja lääkitykset normaalipainoisena. Niiden seurauksena tuli lihavuus. Mitä ehdotat ratkaisuksi kun sairaus ei katoa mihinkään eli on parantumatonta ja ajan mittaan vain pahemmaksi muuttuvaa laatua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin harva laihduttaa? Suurin osa ihmisistä on joskus laihduttanut. Monet eivät vaan onnistu joko laihtumaan tai sitten lihoavat takaisin. Toiset syövät ihan sopivasti, mutteivät kuluta tarpeeksi. Toiset taas kuluttavat tarpeeksi, mutta syövät liikaa.
Toisia pöhöttää kortisooni tai nesteenkertyminen. Toiset eivät saa kivuiltaan liikuttua. Toisilla mielenhallinta ei riitä normaaliin syömiseen. Toisilla on hormoonituotanto sekaisin.
Kehoon kertyneen rasvan eliminoiminen voi toisille olla todella vaikeaa. Eikä sellaiset banaalit tokaisut tyylin "syö vähemmän kuin kulutat" auta yhtään. Jos kulutus on n. 1200 kcal päivässä niin vaikea siitä on vähentää ruokaa ja pysyä muuten terveenä mutta päästä eroon kymmenistä kiloista vaikka.
Helppoa se on aina laihoina ja terveenä olleiden huudella,kun syövät itse ehkä samat kalorit kuin joku lihava,joka saattaa jopa lihoa niillä kalorimäärillä, että syö vähemmän. Toiset laihtuvat helposti ja toiset eivät onnistu siinä koskaan, vaikka kuinka haluaisivat.
Hyvänä esimerkkinä ketju "97,6 kiloa ja rapakunnossa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska laihduttaminen on v*ttumaista.
Koska laiduttaminen on v*ttumaista ja tulos ei ole pysyvä ja sitten saa taas laihduttaa ja se on vielä v*ttumaisempaa kuin edellisellä kerralla.
Koska kun olet 2 kertaa eläissäsi laihduttanut yli 40kg ja kolme muutakin kertaa yli 30kg + kaikki lukuisat pienemmät pudotukset ja silti painat nyt 50kg enemmän kuin silloin kun ensimmäistä kertaa aloitit laihduttamisen. Siinä vaiheessa olet kärsinyt v*tutusta jo yhteensä vuosikausia ja täysin turhaa. Silloin toteat, että mikään ei takaa sinulle pitkää ikää - voit vaikka jäädä huomenna työmatkalla bussin alle - ja sitä aikaa mikä sinulle on suotu ei kannata haaskata v*tutuksesta kärsimiseen.
Joten sorry nyt vaan kaikille joita kiloni ahdistavat. En vaan enää jaksa sitä jatkuvaa heikotusta ja päänsärkyä. En jaksa enää jatkuvia flunssaputkia joista kärsin laihduttaessani. Enkä varsinkaan jaksa sitä jatkuvaa v*tutusta joka pistää raivomaan rakkaille ihmisille turhista pikkuasioista ja haluamaan potkia rullaportaiden alapäässä hidastelevia mummoja.
Syy vitutukseesi johtuu siitä, että laihdutit sen sijaan että olisit tehnyt elämäntapamuutoksen. Laihdutus sanana kalskahtaa väliaikaiselta ja negatiiviselta asialta.
Voi mä olen kuule ollut sekä lukuisilla dieeteillä, että tehnyt lukuisia elämäntapamuutoksia. Ei ne elämäntapamuutokset ole olleet yhtään sen pysyvämpiä kuin painonvartijat tai muutkaan systeemit.
Ehkä ne elämäntapamuutoksen ratkaisut ovat olleet sinulle huonoja. Olisiko jotain voinut tehdä toisin?
Varmasti, mutta mitä. Liikunnan määrän ja kasvitsen syönnin lisääminen on jääneet pysyväksi osaksi elämää, mutta herkut on silti tehneet paluun.
Ruuan sisältöä voi tarkastella. Muutenkin kuin kasvisten osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalorien laskeminen toimii 100% varmasti sekä painon laskemiseen että nostamiseen, mutta se tietysti edellyttää että ne lasketaan joka päivä vuodesta toiseen. Ja sitä harva viitsii tehdä, kun aikaa kuluu useita minuutteja päivässä.
Ei kukaan jaksa laskea kaloreita joka päivä, joten ei homma noin toimi. Toimiviakin keinoja on, miksi tyytyä huonoon vaihtoehtoon?
Nykyään kaikilla on älypuhelin, jolla pääsee täyttämään Finelin ruokapäiväkirjaa ( http://www.fineli.fi ).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska laihduttaminen on v*ttumaista.
Koska laiduttaminen on v*ttumaista ja tulos ei ole pysyvä ja sitten saa taas laihduttaa ja se on vielä v*ttumaisempaa kuin edellisellä kerralla.
Koska kun olet 2 kertaa eläissäsi laihduttanut yli 40kg ja kolme muutakin kertaa yli 30kg + kaikki lukuisat pienemmät pudotukset ja silti painat nyt 50kg enemmän kuin silloin kun ensimmäistä kertaa aloitit laihduttamisen. Siinä vaiheessa olet kärsinyt v*tutusta jo yhteensä vuosikausia ja täysin turhaa. Silloin toteat, että mikään ei takaa sinulle pitkää ikää - voit vaikka jäädä huomenna työmatkalla bussin alle - ja sitä aikaa mikä sinulle on suotu ei kannata haaskata v*tutuksesta kärsimiseen.
Joten sorry nyt vaan kaikille joita kiloni ahdistavat. En vaan enää jaksa sitä jatkuvaa heikotusta ja päänsärkyä. En jaksa enää jatkuvia flunssaputkia joista kärsin laihduttaessani. Enkä varsinkaan jaksa sitä jatkuvaa v*tutusta joka pistää raivomaan rakkaille ihmisille turhista pikkuasioista ja haluamaan potkia rullaportaiden alapäässä hidastelevia mummoja.
Syy vitutukseesi johtuu siitä, että laihdutit sen sijaan että olisit tehnyt elämäntapamuutoksen. Laihdutus sanana kalskahtaa väliaikaiselta ja negatiiviselta asialta.
Voi mä olen kuule ollut sekä lukuisilla dieeteillä, että tehnyt lukuisia elämäntapamuutoksia. Ei ne elämäntapamuutokset ole olleet yhtään sen pysyvämpiä kuin painonvartijat tai muutkaan systeemit.
Ehkä ne elämäntapamuutoksen ratkaisut ovat olleet sinulle huonoja. Olisiko jotain voinut tehdä toisin?
Varmasti, mutta mitä. Liikunnan määrän ja kasvitsen syönnin lisääminen on jääneet pysyväksi osaksi elämää, mutta herkut on silti tehneet paluun.
Miksi pitää mässyttää "herkkuja" jakuvasti? Etkö missään muussakaan asiassa osaa hallita itseäsi lainkaan? Vedät housut alas keskellä katua heti kun tekee mieli seksiä ohikulkevan komistuksen kanssa jne?
Tämä nyt ei oikeastaan kuulu tähän ketjuun, mutta nousi tästä kommentista tietysti heti mieleen, koska asia on nyt ajankohtainen. Miksi miehet eivät pysty hiillitsemään ja hallitsemaan itseään, kun on nuorta lihaa tarjolla ja he kuitenkin tietävät alaikäisen kanssa harjoitetun seksin olevan väärin? Miksi he eivät tule julkisuuteen ja myönnä, että ovat seksiaddikteja, tai edes ilmianna itseään poliisille? Tarkoitan tietysti tätä lehtorin paritus -juttua, joka kansakuntaa tällä hetkellä kohisuttaa. Tuon edeltävän kommentin kirjoittaja voisi tätä asiaa hieman valaista, koska oletan hänen olevan mies. Tai kuka tahansa mies, tulisko joku kertomaan, miksi on niin vaikaa hillitä addiktiotaan ja miksi sitä oikein piilottelevat.
Mitä ihmettä sä selität? Voisitko sinä puolestasi kertoa miten naisten on niin vaikea olla tappamatta lapsiaan?
Käydään kummatkin yksittäistapaukset läpi.
Jos sua taas kiinnostaa miksi miehiä kiinnostaa nuoret naiset, niin syy on testosteroni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska laihduttaminen on v*ttumaista.
Koska laiduttaminen on v*ttumaista ja tulos ei ole pysyvä ja sitten saa taas laihduttaa ja se on vielä v*ttumaisempaa kuin edellisellä kerralla.
Koska kun olet 2 kertaa eläissäsi laihduttanut yli 40kg ja kolme muutakin kertaa yli 30kg + kaikki lukuisat pienemmät pudotukset ja silti painat nyt 50kg enemmän kuin silloin kun ensimmäistä kertaa aloitit laihduttamisen. Siinä vaiheessa olet kärsinyt v*tutusta jo yhteensä vuosikausia ja täysin turhaa. Silloin toteat, että mikään ei takaa sinulle pitkää ikää - voit vaikka jäädä huomenna työmatkalla bussin alle - ja sitä aikaa mikä sinulle on suotu ei kannata haaskata v*tutuksesta kärsimiseen.
Joten sorry nyt vaan kaikille joita kiloni ahdistavat. En vaan enää jaksa sitä jatkuvaa heikotusta ja päänsärkyä. En jaksa enää jatkuvia flunssaputkia joista kärsin laihduttaessani. Enkä varsinkaan jaksa sitä jatkuvaa v*tutusta joka pistää raivomaan rakkaille ihmisille turhista pikkuasioista ja haluamaan potkia rullaportaiden alapäässä hidastelevia mummoja.
Syy vitutukseesi johtuu siitä, että laihdutit sen sijaan että olisit tehnyt elämäntapamuutoksen. Laihdutus sanana kalskahtaa väliaikaiselta ja negatiiviselta asialta.
Voi mä olen kuule ollut sekä lukuisilla dieeteillä, että tehnyt lukuisia elämäntapamuutoksia. Ei ne elämäntapamuutokset ole olleet yhtään sen pysyvämpiä kuin painonvartijat tai muutkaan systeemit.
Ehkä ne elämäntapamuutoksen ratkaisut ovat olleet sinulle huonoja. Olisiko jotain voinut tehdä toisin?
Varmasti, mutta mitä. Liikunnan määrän ja kasvitsen syönnin lisääminen on jääneet pysyväksi osaksi elämää, mutta herkut on silti tehneet paluun.
Ruuan sisältöä voi tarkastella. Muutenkin kuin kasvisten osalta.
Sitäkin on toki koitettu. Kasvikset mainitsin, koska vain se on jäänyt pysyväksi muutokseksi. Olen vuosien varrella vähentänyt rasvaa ja lisännyt rasvaa. Suosinut pehmeitä ja karpannut kovilla. Lisännyt proteiinia ja vähentänyt höttöhiilareita. Kokeillut erilaisia syömisrytmejä ja kalorien painotuksia eri kellonaikoihin. En tiedä onko olemassa jotain mitä en ole kokeillut, muuta kuin kaalikeittodieetti. Sitäkin varmasti olisin kokeillut, jos en niin paljon inhoaisi kaalikeittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ole artikkeli jossakin tutkimuksesta jossa oli seurattu jonkun amerikkalaisen painonpudotusohjelman voittajia. Koko ohjelman historian eniten pudottaneella miehellä aineenvaihdunta hidastui huomattavasti. Seurannassa huomattiin myös, että aineenvaihdunta pysyi hitaana useita vuosia, jopa pysyvän oloisesti. Todettiin että keho taistelee kaikin voimin saadakseen takaisin menetetyn painon. Muistaakseni tieteen kuvalehdessä oli tämä artikkeli, ainakin netissä, en vaan nyt sitä löytänyt..
T: Normaalipainoinen
Kuulosti mielenkiintoiselta joten piti vähän googlata. Kiitoksia vinkistä.
http://www.nytimes.com/2016/05/02/health/biggest-loser-weight-loss.html…
Ehkä toi on suomennettuna jossakin netissäkin.
Löytyy suomeksi Ilta-Sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ole artikkeli jossakin tutkimuksesta jossa oli seurattu jonkun amerikkalaisen painonpudotusohjelman voittajia. Koko ohjelman historian eniten pudottaneella miehellä aineenvaihdunta hidastui huomattavasti. Seurannassa huomattiin myös, että aineenvaihdunta pysyi hitaana useita vuosia, jopa pysyvän oloisesti. Todettiin että keho taistelee kaikin voimin saadakseen takaisin menetetyn painon. Muistaakseni tieteen kuvalehdessä oli tämä artikkeli, ainakin netissä, en vaan nyt sitä löytänyt..
T: Normaalipainoinen
Kyllä tuossa varmasti perää on. Olen itse normaalipainoinen laihdutettuani 20kg, mutta ei tässä normaalipainossa pitäisi olla näin vaikea pysyä. Urheilen kun hullu, mutta keväällä pidin treeneistä taukoa pari kuukautta ja samantien paino pomppasi viisi kiloa. Enkä todellakaan syönyt mitenkään ylenmäärin omaan kokooni nähden. Joku ehkä 2.5k kcal joka ei 90kg puoli-fyysistä työtä tekevälle miehelle ole paljoa.
En osaa selittää mistä se johtuu. Mutta ilmeisesti tässä syödään pikkulasten annoksia ainakin seuraavat vuodet ja tarkkaillaan vaakaa.
Itsensä lihottaneen ja sitten laihduttaneen normaalipainoisen yksilön ja aina normaalipainoisena pysytelleen yksilön välinen ero perusaineenvaihdunnassa ei ole järin suuri, ehkä n. 100-200 kcal / vrk. Ja ero tasoittuu ajan saatossa. Jatkat vain samaan malliin ja hyvä tulee.
Tästä on olemassa useampia tutkimuksia. Tuo Biggest Loser tutkimus on täysin poikkeava tapaus tutkimusten joukossa, ja kannattaa ohittaa olankohautuksella jos et nyt itse satu olemaan 200-kiloinen mörssäri, joka suunnittelee osallistuvansa kyseiseen kilpailuun. Sitten se saattaa olla relevantti.
Laske huviksesi kuinka paljon lihot kuukaudessa ja vuodessa jos saat 100/200 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ole artikkeli jossakin tutkimuksesta jossa oli seurattu jonkun amerikkalaisen painonpudotusohjelman voittajia. Koko ohjelman historian eniten pudottaneella miehellä aineenvaihdunta hidastui huomattavasti. Seurannassa huomattiin myös, että aineenvaihdunta pysyi hitaana useita vuosia, jopa pysyvän oloisesti. Todettiin että keho taistelee kaikin voimin saadakseen takaisin menetetyn painon. Muistaakseni tieteen kuvalehdessä oli tämä artikkeli, ainakin netissä, en vaan nyt sitä löytänyt..
T: Normaalipainoinen
Kuulosti mielenkiintoiselta joten piti vähän googlata. Kiitoksia vinkistä.
http://www.nytimes.com/2016/05/02/health/biggest-loser-weight-loss.html…
Ehkä toi on suomennettuna jossakin netissäkin.
Löytyy suomeksi Ilta-Sanomista.
Ja yhtä typerällä ja asiaa ymmärtämättömällä tulkinnalla kuin nytimesissakin.
Huhuh, onpa hyvä että sain synninpäästön. Mulla nimittäin ihan todistetusti on hidas aineenvaihdunta. Se 145kg.