Minkä onnettomuuden/rikoksen/järkyttävän uutisen...

Fatalji, ole jo hiljaa. Tässä ketjussa EI OLE KYSE SINUSTA, vaikka sinulla on kieltämättä aivan uskomaton kyky kääntää jokainen keskustelunaihe itseesi ja työhösi. Ja puhut vielä psykologiasta – salli mun nauraa!

Monet järkyttävät jutut jäävät päähäni pyörimään ja tuleekin sit luettua kaikki uutiset asiaan liittyen. Pariisi viime syksynä, Germanwings, jokela, tsunami... Yksittäisistä murhista erityisesti jäänyt mieleen koripalloilija Emilian puukotus. Muistan vieläkin ne irc-gallerian muistovideot ja tekstit:(

WTC tietenkin.

Henkilökohtaisesti Thaimaan tsunami. Menetin ystäväni. Siitä syysä en koskaa halua matkustaa ko. maahan.

Konginkangas. Erityisesti järkytti kun ensin julkaistiin tapahtumapaikalta uutiskuvia ja yhdessä kuvassa bussin ikkunasta roikkui vaaleansiniseen paitaan pukeutuneen vaaleahiuksisen tytön ruumis. Se on jäänyt mieleen.

Täällä on jo mainittu moneen kertaan nämä suuret, järkyttävät onnettomuudet. Näiden lisäksi minulla muistiin on jäänyt voimakkaasti tämä Porvoon perhesurma, äiti ampui koko perheensä ja itsensä. En vaan millään unohda niitä kuvia talon pihasta ja niitä siellä lojuvia lasten leluja. Eerikaa en myöskään pysty unohtamaan enkä tätä Jammu-sedän tapausta.

Hyvinkään paloittelusurma vuonna 1998. Muistan, kuinka iljettävän yksityiskohtaisesti iltapäivälehdissä uutisoitiin surman yksityiskohdista. Aivan kamalaa luettavaa oli myös kuvaus siitä, kuinka Jarno Elg kidutti koiransa hengiltä vain hieman ennen surmaa. Muistan itkeneeni lukiessani tuosta koiran taposta ja olen aika satavarma, että nykyään ei enää lehteen laitettaisi niin graavia kuvailua.

Tapaukseen liittyy tosin yksi huvittava sivujuonne liittyen siihen, kun Elg ja kumppanit kehuskelivat teollaan akselilla Hyvinkää-Riihimäki. Kun kaatopaikalta löytyi sitten uhrin jalka, poliisi osasi heti ottaa Elgin porukan kiinni. Kovin olivat olleet aidon hämmentyneitä siitä, että mitenkäs se poliisi nyt heidät oikein tuli nappaamaan. Olisi varmaan kannattanut jättää sen kuuluisan kiljun juominen vähän vähemmälle :D

Hyvinkään kattoampuminen järkytti. Olin muuttanut Hyvinkäälle puoli vuotta aiemmin.

up

Vierailija kirjoitti:

Mua ei järkytä mikään. Johtuu koulutuksesta. Oon asianajaja ja näihin juttuihin vaan tottunu. Tuli eteen mitä tahansa. Vai miltä teistä tuntuisi, jos menette asianajajan luo ja se itkee yhdessä sinun kanssa???  Se juristi on teidän tukena eikä siinä voi järkyttyä. Myötätuntoa voi, ja pitääkin osoittaa, mutta se asiakas tulee asianajajan luo juuri apua saamaan. Ei itkemään yhdessä. Vaihtaa juristia, jos ei voi ammattitaitoon luottaa,.

Fatalji, asianajaja

Sinä nyt et ole asianajajaa nähnytkään, että sinänsä ihan turha sinun sössöttää kuinka "ei järkytä mikään, johtuu koulutuksesta". Lisäksi juristin koulutukseen ei todellakaan sisälly mitään "älä järkyty mistään"-kurssia.

Minä tunnen muutaman poliisin ja vaikka ne on oikeasti nähneet vaikka mitä uransa aikana, ne myös myöntää, että siltikin jotkut kohtaamansa asiat järkyttää.

WTCssa ja tsunamissa kummassakin sattui olemaan kavereita paikalla/lähistöllä, kaikki selvisivät kuitenkin.

Dianan ja Ayrton Sennan kuolemat on itkettäneet.

Jarno Saarisen kuoleman uutisointi on jäänyt kyllä mieleen. Olin silloin ihan pentu vielä, kuunneltiin isä kanssa kesäillassa Urheiluradiota (klo 20:45) ja heti ensimmäiseksi kerrottiin, että Saarinen joutui kilpailussa joukkokolariin, kiidätettiin tajuttomana sairaalaan, jossa kuoli päähän saamiinsa vammoihin. 

On jäänyt mieleen, muistan hajut, isän ilmeen jne. Saarinen oli iso tähti silloin, sitä samaa mitä formulakuskit on nykypäivänä.

Virtahepo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat. Jälkimmäinen tapahtui sellaiseen kellonaikaan, että olin silloin itse lukiossa. Muistan vieläkin opettajan ilmeen, kun hän tuli luokkaan kertomaan uutista. Seuraavana aamuna koulun eteisen pöydällä paloi kynttilä.

Olin Kauhajoen surmien aikaan yläasteella. Olin juuri välitunnilla, kun sain äidiltäni tekstiviestitse tiedon, että Kauhavalla ammuskellaan. Menin sen jälkeen normaalisti musiikintunnille, eikä kukaan muu näyttänyt tietävän vielä tapahtuneesta. Ei tullut keskusradioilmoitusta tai mitään. Siinä sitten mietin kauhean stressaantuneena 13-vuotiaana, pitäisikö kertoa kaikille :/ En saanut kerrottua. 

Työskentelin Kauhajoen surmien aikaan naapuripaikkakunnalla. Kuullessani uutisia, että Kauhajoella on ollut ampumavälikohtaus ,ajattelin, että mannet siellä on toisiansa ammuskelleet .

Ekat on vuodelta '86 (olen syntynyt '78), Mikkelin panttivankidraama ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Ne olivat ekat jotka herättivät seuraamaan uutisia itsekin.

Seuraava iso taisi olla Estonia, sitten 11.9. terrori-iskut joista ajattelin "no nyt se sitten tapahtui". Ottaen huomioon miten paljon USA:lla on ollut aikojen saatossa sotatoimia ympäri maailman en nimittäin ollut hirveän yllättynyt että iso terrori-isku siellä lopulta tapahtui. Iskun paikkaa ja kohdetta en tietenkään ollut mitenkään osannut aavistaa.

Vierailija kirjoitti:

Jarno Saarisen kuoleman uutisointi on jäänyt kyllä mieleen. Olin silloin ihan pentu vielä,

On jäänyt mieleen, muistan hajut, isän ilmeen jne. .

Samoin, montaa kertaa en nähnyt isäni itkevän, mutta Jarnoa itki.