Minkä onnettomuuden/rikoksen/järkyttävän uutisen...

Germanwingsin lento 9525, kun se perämies lukitutti itsensä ohjaamoon ja tyynesti vaan syöksytti koneen vuorenseinämään...

Tsunami on jäänyt mieleen, vaikka se ei ihan läheltä ketään vienytkään. Ja se, kun se äiti ajoi autonsa päin bussia ja tappoi lapsensa. En vaan voi käsittää. 

Ja Germanwingsin lento, en voi olla miettimättä niitä matkustajia ... äitiä vauva sylissään :(

Vierailija kirjoitti:

hämärästi muistan Dianan kuoleman

:D otsikossa kysyttiin minkä onnettomuuden/rikoksen/järkyttävän uutisen muistat erityisen hyvin

Kannelmäen bunkkerisurma. Henri Toivosen kuolema.

Makasiinien palamisen Helsingissä, koska olin katsomassa

Michael Jacksonin kuolema.

Korean lauttaturma kosketti mua kiertotietä henkilökohtaisesti.

Konginkankaan bussiturma on jäänyt mieleen, koska olin silloin yläasteikäinen ja olimme seuraavalla viikolla lähdössä luokkaretkelle.

Tapaninpäivän tsunamin muistan myös hyvin, oli kammottavaa seurata uutisia kun se uhrien määrä vaan kasvoi, ja kasvoi, ja kasvoi...

MH17.

Järkyttävää vitutusta.

Vilja Eerikan tapaus kuvotti ja järkytti pitkään, snmoin tsunami 2004.

Mua ei järkytä mikään. Johtuu koulutuksesta. Oon asianajaja ja näihin juttuihin vaan tottunu. Tuli eteen mitä tahansa. Vai miltä teistä tuntuisi, jos menette asianajajan luo ja se itkee yhdessä sinun kanssa???  Se juristi on teidän tukena eikä siinä voi järkyttyä. Myötätuntoa voi, ja pitääkin osoittaa, mutta se asiakas tulee asianajajan luo juuri apua saamaan. Ei itkemään yhdessä. Vaihtaa juristia, jos ei voi ammattitaitoon luottaa,.

Fatalji, asianajaja

Estonia. Olin juuri 18v täyttänyt ja alkanut bilettää risteilyillä. Tuli ajateltua loukkuun jääneitä ihmisiä :(

WTC. Olin ollut Manhattanilla vain kuukautta aiemmin...

Mulle Myyrmanni oli pahin. Se jotenkin järkytti mun turvallisuudentunnetta pysyvästi, koska liippasi niin läheltä. Tunsin yhden kuolleista ja mun äiti oli just siellä parkkihallissa lähdössä ruokaostosten kanssa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kannelmäen bunkkerisurma.

Joo, tämä oli kamala! Olin samanikäinen kuin tuo Sami ja asuimme lähellä Kannelmäkeä silloin. Huhuja liikkui ristiin rastiin ja lapset eivät saaneet olla ulkona.

Kun tekijäksi paljastui kaveri, oli järkytys aivan valtava. Tekijä oli perhetuttumme naapurin poika, jompikumpi vanhemmista oli joku "silmäätekevä" ja vanhemmat olivat peitelleet poikansa tekosia tuon jälkeen.

Ehkä siksi tästä meillä puhuttiin paljon, tosin ei muka lasten kuullen, mutta pienilläkin padoilla on korvat. Tämä juttu pelotti ja ahdisti pitkään.

Olin äippälomalla ja täällä av:lla tuli tieto Jokelan kouluampumisista. Viiden minuutin päästä oli jo linkit Pekka-Ericin nettisivuille ym. Ja tiedettiin tilanteesta. Viranomaiset tiedotti vasta seuraavana päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ei järkytä mikään. Johtuu koulutuksesta. Oon asianajaja ja näihin juttuihin vaan tottunu. Tuli eteen mitä tahansa. Vai miltä teistä tuntuisi, jos menette asianajajan luo ja se itkee yhdessä sinun kanssa???  Se juristi on teidän tukena eikä siinä voi järkyttyä. Myötätuntoa voi, ja pitääkin osoittaa, mutta se asiakas tulee asianajajan luo juuri apua saamaan. Ei itkemään yhdessä. Vaihtaa juristia, jos ei voi ammattitaitoon luottaa,.

Fatalji, asianajaja

Oikeasti?? Alapeukkuja?? Jos menette juristin luo, sen juristin tehtävä on toimia tosiasioiden kanssa ja ohjata mahdollisesti psykolgille ja antaa ne yhteystiedot.

Luuletteko oikeasti, että asianajaja itkee teidän kanssa?? Omituista. Eikö sen juristin luo mennä siksi, että ne asiat saadaan selvitettyä? Juristi hoitaa oman homman (hakee asiakirjat, on yhteydessä kaikkiin viranomaisiin, asiakastapaamiset, lausuntojen/valitusten/vastaselitysten laatimiset, puhelut, tilaa asiakirjoja, jne.,) lääkärit oman, psykologit omat, sossut oman ja se teidän asianajaja kasaa kaiken yhteen ja näkee kokonaisuuden. Se meidän työ. Ei siinä itkemään voi alkaa.....

Lisäksi edustetaan oikeudessa. Jos tunteet liikaa mukana, niin itkemäänkö mun pitäisi oikeudessa alkaa??  Ei se vaan niin mene. Sympatiaa ja empatiaa minulta kyllä saa. Minä olen se, joka auttaa sen asiakkaan vaikean asian yli. Voi soittaa mulle aina. Minun pitää olla ammattilainen. Ei se asiakas muuten jaksa. Aina ajatellut (19 v työkokemusta), että olisi hyvä, jos oikisopiskeluihin sisällytettäisi psykologiaa... Itsekin oppinut vasta työn myötä, mutta ei tässä hempeilemään voi alkaa....

Fatalji

Ihmehommaa alapeukut juristin hommaan....  Me teemme työtä ja elämme usein asiakkaan kanssa monta vuotta, jutellen päivittäin tai viikottain (1 kk - 3 vuotta), en minä voi alkaa itkemään, vaikka asiakas itkee. Minä olen se tukipilari.

Yksin ollessa itken eläinten pahoinpitelyistä, artikkeleista lehdistä, jossa joku tuntematon auttanut tuntematonta, tv-ohjelmia, jne. Mutta en ikinä voi alkaa itkemään mun asiakkaan edessä (ammattitaidoton, asiakas saa käsityksen, että tilanne pahempi kuin on, jne)

Itkettekö te asiakkaan edessä (ja hänellä asiat huonosti) , jos kyseessä sairaanhoitaja, lähihoitaja, lääkäri, kaupankassa???? Ette varmasti. Miksi asianajajan pitäisi ?

Fatalji

Ei ne asiat mua kyllä jälkikäteen vaivaakaan..... v.91 oikikseen ja töitä tehny 19 v. Koulutus ja ammattitaito tekee tehtävänsä. Näin se vaan menee. Ei se lähihoitajakaan jää asiaa miettimään henkilökohtaisesti. Sitä miettii koko ajan kyllä, onko tehnyt asian eteen kaiken mahdollisen.

Fatalji, se "kylmä" asianajaja

Eveliinan surma.

Myyrmannin pommi. Äidin piti käydä siellä samana päivänä siihen aikaan, mutta postilappu tms oli hävinnyt. Löytyi parin päivän päästä raskaan maton alta. Kukaan ei osaa sanoa miten sinne joutui.

Hyvinkään ammuskelu. Tulin aamuvuoroon klo 07 Meilahden päivystykseen kun tämä oli yöllä tapahtunut.