Lapsen asuminen viikko-viikko meiningillä..
Miten elatusmaksut menevät teidän perheessä?
Meillä lapsi siis asuu viikon äidillä ja viikon isällä, ajattelin ehdottaa että ei elatusmaksuja sekä lapsilisä menee tilille josta ostetaan lapselle tarpeellisia asioita ja maksetaan puhelinlasku.
Molemmat vanhemmat käyvät töissä ja palkka on melkein sama.
Kommentit (13)
Noinhan se on reilua, ellei tilanne ole se, että toinen tekee yksin hankinnat, maksaa hoitomaksut ja harrastukset.
Meillä ei maksettu elatusmaksuja. Lapsilisät meni toiselle josta maksoi lasten menoja hieman enemmän. Ei minusta ongelmaa jos molemmat haluavat lapsiinsa panostaa.
Meillä juuri samalla tavalla, lapsilisät yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan isommat menot ja lomareissut, elareita ei maksa kumpikaan. Hyvin on toiminut :)
Yhtään tasapainoista viikko-viikkolasta en ole tavannut. Kaikki oireilevat enemmän tai vähemmän. Raha-asioiden pitäisi olla viimeinen murhe kun lapsi pakotetaan reppulapseksi. Kivittäkää toki, mutta tuo on selvästi huonoin vaihtoehto lapselle.
Kuka maksaa hoitomaksut, terveydenhoitokulut, harrastukset? Jos ne menee tasan vanhempien kesken ei elareille tarvetta ole, mutta jos ne laskutetaan siltä, kenen luona lapsi kirjoilla (kuten yleensä laskutetaan), on elatuksesta ihan aiheellista sopia kirjallisesti. Voihan se kirjallinen sopimus varmaankin mennä niinkin, että nuo kulut jakautuvat puoliksi, se kellä lapsi ei ole kirjoilla maksaa esim. kuitteja vastaan toiselle oman puolikkaansa.
Teknisesti varmasti helpompi lasketuttaa elarit oikein ja jättää kuittivenkslaaminen pois. Eipähän tarvitse tapella.
Vierailija kirjoitti:
Yhtään tasapainoista viikko-viikkolasta en ole tavannut. Kaikki oireilevat enemmän tai vähemmän. Raha-asioiden pitäisi olla viimeinen murhe kun lapsi pakotetaan reppulapseksi. Kivittäkää toki, mutta tuo on selvästi huonoin vaihtoehto lapselle.
Tervetuloa katsomaan, meillä tähän ajauduttiin juurikin lapsen tahdosta nähdä molempia vanhempia yhtä paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuka maksaa hoitomaksut, terveydenhoitokulut, harrastukset? Jos ne menee tasan vanhempien kesken ei elareille tarvetta ole, mutta jos ne laskutetaan siltä, kenen luona lapsi kirjoilla (kuten yleensä laskutetaan), on elatuksesta ihan aiheellista sopia kirjallisesti. Voihan se kirjallinen sopimus varmaankin mennä niinkin, että nuo kulut jakautuvat puoliksi, se kellä lapsi ei ole kirjoilla maksaa esim. kuitteja vastaan toiselle oman puolikkaansa.
Teknisesti varmasti helpompi lasketuttaa elarit oikein ja jättää kuittivenkslaaminen pois. Eipähän tarvitse tapella.
Tarhakuluja ei enää ole, harrastuksen maksaa isovanhemmat.
Terveydenhoitokuluja ei ole ollut mutta uskon että niistä päästään sopimukseen jos jotain isompia tulee..
Kiva kuulla että muilla on tämä toiminut
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yhtään tasapainoista viikko-viikkolasta en ole tavannut. Kaikki oireilevat enemmän tai vähemmän. Raha-asioiden pitäisi olla viimeinen murhe kun lapsi pakotetaan reppulapseksi. Kivittäkää toki, mutta tuo on selvästi huonoin vaihtoehto lapselle.
Täältä löytyy kaksi kpl, tervetuloa katsomaan! Toinen jo muutaman kuukauden kuluttua täysi-ikäinen ja toinenkin parin vuoden kuluttua:) ihan terveitä, tasapainoisia ja elämässään pärjääviä noista on tullu...tai voihan ne alkaa sit viiveellä oirehtia....viikko-viikko elämää on vietetty pitkästi yli 10v ajan
Vierailija kirjoitti:
Yhtään tasapainoista viikko-viikkolasta en ole tavannut. Kaikki oireilevat enemmän tai vähemmän. Raha-asioiden pitäisi olla viimeinen murhe kun lapsi pakotetaan reppulapseksi. Kivittäkää toki, mutta tuo on selvästi huonoin vaihtoehto lapselle.
Tervetuloa meille 😊. Kun vanhemmat on ystäviä ja tiiviisti lasten elämässä eron jälkeenkin, on se lasten etu. Ja tutkitusti paras ratkaisu eron jälkeen on tämä, siinä ei sun mielipiteet sitä muuta. Joilla lapset oirehtii on niitä, joilla ne lapset on takuulla oirehtineet ennen eroakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään tasapainoista viikko-viikkolasta en ole tavannut. Kaikki oireilevat enemmän tai vähemmän. Raha-asioiden pitäisi olla viimeinen murhe kun lapsi pakotetaan reppulapseksi. Kivittäkää toki, mutta tuo on selvästi huonoin vaihtoehto lapselle.
Täältä löytyy kaksi kpl, tervetuloa katsomaan! Toinen jo muutaman kuukauden kuluttua täysi-ikäinen ja toinenkin parin vuoden kuluttua:) ihan terveitä, tasapainoisia ja elämässään pärjääviä noista on tullu...tai voihan ne alkaa sit viiveellä oirehtia....viikko-viikko elämää on vietetty pitkästi yli 10v ajan
Ja ap:lle alkuperäiseen kysymykseen : ei ole maksetti elareita, vaikka lasten isä huomattavasti parmpituloinen. Kulut on maksettu suunilleen puoliksi, esim.kalliimmat harrastukset, lukion kirjat yms. Jossain vaiheessa kun itsellä oli taloudellisesti tiukempaa, isä osteli enemmän vaatteita yms.
Vierailija kirjoitti:
Kuka maksaa hoitomaksut, terveydenhoitokulut, harrastukset? Jos ne menee tasan vanhempien kesken ei elareille tarvetta ole, mutta jos ne laskutetaan siltä, kenen luona lapsi kirjoilla (kuten yleensä laskutetaan), on elatuksesta ihan aiheellista sopia kirjallisesti. Voihan se kirjallinen sopimus varmaankin mennä niinkin, että nuo kulut jakautuvat puoliksi, se kellä lapsi ei ole kirjoilla maksaa esim. kuitteja vastaan toiselle oman puolikkaansa.
Teknisesti varmasti helpompi lasketuttaa elarit oikein ja jättää kuittivenkslaaminen pois. Eipähän tarvitse tapella.
Hoitomaksut ja muut menee lapsilisistä, mies maksaa lekurikäynnit ja saa ne vakuutusyhtiöltä takaisin. Mitä tappelemista tässä olisi? Ei lasketa joka penniä, ei tehty niin ennen eroakaan. Palkka meillä ihan hyvä molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Yhtään tasapainoista viikko-viikkolasta en ole tavannut. Kaikki oireilevat enemmän tai vähemmän. Raha-asioiden pitäisi olla viimeinen murhe kun lapsi pakotetaan reppulapseksi. Kivittäkää toki, mutta tuo on selvästi huonoin vaihtoehto lapselle.
Kun kodit ovat tarpeeksi lähellä toisiaan on ihan toimiva ratkaisu. Meillä periaatteessa oli tuo viikko-viikko, mutta käytännössä vaihdot meni kaikkien toiveiden ja työreissujen jne mukaan sovitellen - ja teinilapset melkein päivittäin kävivät myös siinä sen viikon etäkodissa. Se vanhempi kuskasi kumpi paremmin kerkesi, vei ja haki toisenkin vanhemman asunnolta jne. Ovat aivan täyspäisiä ja säilyttivät hyvät ja läheiset välit molempiin vanhempiin. Olisiko mennyt noin jos toinen vanhempi olisi ollut se harvinainen etäisä/äiti?
Meillä oli noin.