Kiusaajassa on vikaa AINA, eikä kiusatussa!

Vierailija kirjoitti:

Kiusatun käytöksessä on kyllä monesti asioita, joita tämän pitäisi kehittää myös. Esimerkiksi tiedän tapauksen, jossa yksi poika oli elvistellyt, ettei häntä satu mikään. No toinen poika oli sitten (typerästi, juu) kysynyt, että saanko lyödä, niin nähdään. Ja tämä ensimmäinen sitten antanut luvan. 

No, sattuihan häntä, ja sitten alkoi syyttely ja koko luokan voimin selviteltiin kuka oli syyllinen ja miksi... mukana oli myös huutelua ja yllyttämistä muiden osalta.

Tämä on toki yksittäistapaus, kiusaaminen sinänsä minusta edellyttää systemaattisuutta, mutta osoitus silti siitä, että kehittymättömät lapset puhuvat tyhmiä (minua ei mikään satu), toimivat tyhmästi (lyöminen), reagoivat tyhmästi (syyttelevät toisiaan tilanteessa, jota ei olisi pitänyt edes olla), eivätkä osaa ryhmäpaineessa olla senkään vertaa fiksuja, mitä ehkä kahden.

Kyllä kaikki tietää mitä kiusaaminen on. Ei se ole mitään lasten välistä kisailua tai riitelyä. Se on systemaattista ja yksipuolista satuttamista, sortamista ja syrjimistä. Meidän aikuisten pitää olla yhtä mieltä siitä, että ketään ei saa kiusata ja sillä sipuli. Se on ihan selkeä ja yksinkertainen sääntö. Älä kiusaa toista. Älkää vääntäkö ja seatko koko ajan tästä.

Vierailija kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä.

Oikeudenmukaista, ystävällistä ja rohkeaa lasta ei yleensä kiusata. 

Se ei tietenkään oikeuta kiusaamaan niitä heikkoja ja epävarmoja, mutta on vaan esimerkki siitä, että kiusatuillakin on itsessään paljon sellaista, missä heidän pitää kehittyä.

Höpö höpö! Kyllä mua niin pistää vihaksi tuollainen puhe, niin ettei viitsisi edes vastata mitää. Veljeni oli oikeudenmukaisin ja kiltein lapsi maailmassa. Rohkea ei ollut. Kiusaajat tekivät väärin. Kiusatussa ei ollut vikaa. Hän vain oli omanlaisensa. Kiinnostunut erilaisista asioista kuin muut. Ei tehnyt kellekään pahaa, ei puhunut kenestäkään pahaa. Surillista se oli.

Jos on pakko puhua tasolla "kenen syy", ei systemaattiselle kiusaamiselle ole koskaan mitään hyviä perusteluja tai tarpeeksi hyvää syytä. Ok, "Maija" on ihan tyhmä, koska se aina suuttuu turhasta. Silti ei ole ok, että "Maijaa" vastaan kootaan liittoumaa, jossa kaikki yhteistuumin kieltäytyvät niin leikkimästä hänen kanssaan, tekemästä hänen kanssaan ryhmätöitä, ja eristävät hänet täysin tavallisesta kouluarjesta. Vielä vähemmän ok on antaa "Maijalle" opetus huonosta käytöksestä sanallisesti, väkivalloin tai tekemällä ilkivaltaa hänen tavaroilleen. 

Useimmiten nämä kiusaamistapaukset vain ovat paljon monisyisempiä kimppuja kuin kiusaajan ja kiusatun roolit. Esimerkkinä eräs todistamani kiusaamistapaus: kiusattu todella oli ehkä hieman liian helposti asioista suuttuva, ja myös itse muiden selän takana juonittelija, mikä itse vanhana kiusattuna oli ikävä huomata. Toisaalta muut lapset olivat aivan selvästi liittoutuneet ihan täysin häntä vastaan: hänen mielenliikkeitään tulkittiin jo valmiiksi siten, että hänen pienikin kasvojenilmeensä paljasti, että "taas tuo on suuttunut", ja tästä tehtiin koko ryhmässä mittava ohjelmanumero. Joissakin tilanteissa hänet pyrittiinkin suututtamaan aivan tarkoitushakuisesti, ja mikäli hän sanoi jollekulle pienenkin poikkipuolisen sanan, kaikki lapset liittoutuivat häntä vastaan, tulivat oitis kantelemaan hänestä ja olivat valmiita "todistamaan", että aivan varmasti tämä lapsi oli nyt väärässä. 

Ei tällaista tilannetta kertakaikkiaan pysty ratkaisemaan vain keskittymällä siihen, että kiusatulle opetetaan "sosiaalisia taitoja", kun muut lapset jo suhtautuvat häneen kaikista huolimatta ärsyttävänä turhasta suuttujana. Ryhmässä ei myöskään ollut selkeää pääkiusaajaa, kun kyse oli ryhmästä, jossa käytännössä kaikki olivat kaikkia vastaan: aina oli kaksi tai kolme lasta, jotka vuoron perään suututtivat, sitten lohduttivat toisiaan, ja sitten liittoutuivat jotakuta toista vastaan. Ihan selvästi kiusaaminen oli jo niin syvään juurtunut koko ryhmän toimintaan, että on ihan turhaa edes miettiä, kuka ansaitsee kiusaamisen, tai kenen syy kiusaaminen on. 

Eli minun näkemykseni asiaan: helpommalla pääsee, kun olemme vanhempina, opettajina ja lasten parissa toimivina jo heti alussa kiinnostuneita siitä, miten lapsilla menee, miten he ratkaisevat ongelmatilanteet, ja miten me voimme siinä tukea. On vastuutonta antaa tilanteiden valua siihen pisteeseen, että kiusaamistilanteet pääsevät näin isoiksi kimpuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä.

Oikeudenmukaista, ystävällistä ja rohkeaa lasta ei yleensä kiusata. 

Se ei tietenkään oikeuta kiusaamaan niitä heikkoja ja epävarmoja, mutta on vaan esimerkki siitä, että kiusatuillakin on itsessään paljon sellaista, missä heidän pitää kehittyä.

Eräässä ohjaamassani ryhmässä ryhmän kiusattu oli sanalla sanoen mukava lapsi: tavallinen poika, joka leikki tasapuolisesti kaikkien kanssa, kuunteli ohjeita ja osallistui toimintaan reippaasti, ja oli ystävällinen ja mukava. Hänen väitettiin "suuttuvan herkästi", mutta ymmärrän aivan täysin yskän: leikit kävivät usein häntä kohtaan väkivaltaisiksi riehuntaleikeiksi, jossa häntä kohdeltiin ihan altavastaajana. Eikä tämä nyt aivan uniikki tapaus ole kiusaamistilanteissa.

Kiusatut eivät tietenkään ole oma homogeeninen ryhmänsä, eivätkä kiusatut aina ole moitteettomia. Mutta a) myös ne oikeudenmukaiset, ystävälliset ja rohkeat lapset voivat joutua kiusatuksi, ihan ryhmästä riippuen, ja b) lapset eivät ole, eikä heidän tarvitse olla moitteettomia - ja kaikki huonosti käyttäytyvät lapset eivät joudu kiusatuiksi. Ihan yhtä lailla on lapsia, joille on ryhmän sisällä jopa sallittua draamailla, kun joitakin lapsia aletaan juuri samanlaisen käytöksen vuoksi kiusaamaan.

Hyva AP! Kiusaamiseen ei koskaan eika missaan tilanteessa ole oikeutusta. Ihmiset/lapset saavat olla juuri sellaisia kuin he ovat ja heidat on hyvaksyttava sellaisenaan. Onhan se ihan naurettavaa, etta kiusaamiseen syy voi olla rumuus... kuin myos liika kauneus. Se etta joku on tyhma, mutta myos se etta joku on luokan fiksuin.... sick!!

Mä ja kaverit ei huolittu mukaan yhtä 'onnellista' tapausta porukkaan, kuin pari kertaa säälistä. Huono idea. Syitä oli monia: hän kun ei ollut älyllisesti samalla tasolla kuin muut, niin oli tosi tympeetä yrittää jutella, kun yksi kyselee jatkuvasti mitä jokin sana tarkoittaa tai oliko tuo ohi kävellyt mies jonkun tutun isä tms. Teineillä kun on maailmaa suurempia salaisuuksia, tämä tollo kertoi kaiken eteenpäin. Hän myös varasti muiden tavaroita, pyyhekumeja ja muita pikkutavaroita.

Ihanko oikeasti olisitte ottaneet tommosen porukkaan mukaan?

Eikä hän varmaan tahallaan toiminut noin, hänellä vaan ei hissi noussut ihan korkeimpaan kerrokseen. Hän oli kyllä aika tavalla ilman kavereita, mutta miksi otraa porukkaan joku, joka pilaa muiden ilon ja hyvän fiiliksen?

Olet oikeassa ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä.

Oikeudenmukaista, ystävällistä ja rohkeaa lasta ei yleensä kiusata. 

Se ei tietenkään oikeuta kiusaamaan niitä heikkoja ja epävarmoja, mutta on vaan esimerkki siitä, että kiusatuillakin on itsessään paljon sellaista, missä heidän pitää kehittyä.

Höpö höpö! Kyllä mua niin pistää vihaksi tuollainen puhe, niin ettei viitsisi edes vastata mitää. Veljeni oli oikeudenmukaisin ja kiltein lapsi maailmassa. Rohkea ei ollut. Kiusaajat tekivät väärin. Kiusatussa ei ollut vikaa. Hän vain oli omanlaisensa. Kiinnostunut erilaisista asioista kuin muut. Ei tehnyt kellekään pahaa, ei puhunut kenestäkään pahaa. Surillista se oli.

Niin, hän ei ollut rohkea, kuten itsekin myönnät. Koulumaailmassa meno on sellaista, monesti työelämässäkin, että tarvitaan tietty määrä itseluottamusta ja rohkeutta, jotta saa suitsittua ne kiusaajat. Eli kehittymisen paikka. Oikeudenmukaisuuskin pitää yleensä jotenkin tuoda ilmi, ei riitä että on se hiljainen, joka ei koskaan ota kantaa mihinkään.

Oikeinhan se ei ole, sitä ei ole kukaan väittänyt. Ryhmät ja ryhmädynamiikka vaan ovat vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatun käytöksessä on kyllä monesti asioita, joita tämän pitäisi kehittää myös. Esimerkiksi tiedän tapauksen, jossa yksi poika oli elvistellyt, ettei häntä satu mikään. No toinen poika oli sitten (typerästi, juu) kysynyt, että saanko lyödä, niin nähdään. Ja tämä ensimmäinen sitten antanut luvan. 

No, sattuihan häntä, ja sitten alkoi syyttely ja koko luokan voimin selviteltiin kuka oli syyllinen ja miksi... mukana oli myös huutelua ja yllyttämistä muiden osalta.

Tämä on toki yksittäistapaus, kiusaaminen sinänsä minusta edellyttää systemaattisuutta, mutta osoitus silti siitä, että kehittymättömät lapset puhuvat tyhmiä (minua ei mikään satu), toimivat tyhmästi (lyöminen), reagoivat tyhmästi (syyttelevät toisiaan tilanteessa, jota ei olisi pitänyt edes olla), eivätkä osaa ryhmäpaineessa olla senkään vertaa fiksuja, mitä ehkä kahden.

Kyllä kaikki tietää mitä kiusaaminen on. Ei se ole mitään lasten välistä kisailua tai riitelyä. Se on systemaattista ja yksipuolista satuttamista, sortamista ja syrjimistä. Meidän aikuisten pitää olla yhtä mieltä siitä, että ketään ei saa kiusata ja sillä sipuli. Se on ihan selkeä ja yksinkertainen sääntö. Älä kiusaa toista. Älkää vääntäkö ja seatko koko ajan tästä.

Vaan kun hyvin, hyvin harvoin on oikeasti mitään yksipuolista satuttamista. Sillä kriteerillä suurinta osaa kiusaamistapauksista ei voitaisi määritellä kiusaamiseksi ollenkaan.

Näin minäkin luulin. Valitettavasti olen tavannut sosiaalisesti tosi kömpelöitä lapsia, jotka omalla käytöksellään aiheuttaa kiusaamista.

Ilmeisesti pahin syyllinen on kunnan veronmaksaja. Hän on ainoa, joka voi joutua maksamaan korvauksia. Jostain syystä kiusaajalta ei korvauksia peritä, vaikka vahingonkorvausten vanhenemisaika on 10 vuotta, eikä korvausvelvollisuudessa ole tekijälle asetettua alaikärajaa. Eli jos on 13-vuotiaana kiusannut, pitäisi vielä 22-vuotiaana olla vaarassa saada sadan tonnin vahingonkorvausvelvollisuus niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyva AP! Kiusaamiseen ei koskaan eika missaan tilanteessa ole oikeutusta. Ihmiset/lapset saavat olla juuri sellaisia kuin he ovat ja heidat on hyvaksyttava sellaisenaan. Onhan se ihan naurettavaa, etta kiusaamiseen syy voi olla rumuus... kuin myos liika kauneus. Se etta joku on tyhma, mutta myos se etta joku on luokan fiksuin.... sick!!

Eli esimerkiksi ilkeitä kiusaajia? 

Ihminen ei todellakaan ryhmässä saa olla juuri sellainen kuin on. On osattava tai opeteltava olemaan sen ryhmän ehdoilla. Lapset ovat kehittymättömiä ja opettelevat näitä taitoja vielä.

Opettaja kirjoitti:

Näin minäkin luulin. Valitettavasti olen tavannut sosiaalisesti tosi kömpelöitä lapsia, jotka omalla käytöksellään aiheuttaa kiusaamista.

Ja tässäkin tullaan nyt siihen, että kuinka paljon niiden muiden pitää sietää oikeasti todella omituista käytöstä. Meidän lasten koulussa oli poika, joka uhkaili tappavansa itsensä, jos joku tietty (vuorollaan) lapsi ei ole hänen kanssaan koulun jälkeen. Vuorotellen selitti opettajille melkein joka lapsesta, että tämä on kiusaaja. Lapset tietysti olivat huolissaan ja yrittivät kaikkensa, mutta jossain kohti alkoivat eristää tätä porukasta. Meni kuukausia ennenkuin asia alkoi purkautua... ennen sitä oma poikani oli todella ahdistunut, kouluun meneminen itketti jne.

Kyllä minä tässä kohdassa annoin ohjeen, että yritä olla koulussa neutraali ja asiallinen, mutta kaveri ei tarvitse olla. Myöhemmin sitten tosiaan saimme jonkin verran lisäinfoa asiaan, ja todellakin oli kyse paljon isommista asioista kuin mitä lapset tai tavallisen koulun opettajat pystyivät ratkomaan.

Kiusaamista on niin monenlaista. Kaikenlainen haukkuminen, väkivalta tai eristäminen vaikkapa ulkonäön tai perhetaustan takia on yksiselitteisesti aina väärin.

Mutta sitten on näitä luonteeseen liittyviä asioita, jotka ovat vaikeampia. Joku on leikeissä joustamaton tai ei noudata sääntöjä -> porukka ei halua mukaan. Se on ainakin ymmärrettävää, joskaan ei välttämättä oikea tapa toimia. Joku kertoo kaikkien salaisuudet muille -> tälle ei kerrota enää mitään. Joku ei osoita haluavansa mukaan leikkeihin -> ei se porukka aina ymmärrä, vaikka salaa haluaisikin, mutta on vaan liian ujo. Jne.

Siksi aikuisia tarvitaan, auttamaan niitä kaikkia osapuolia. Aina ryhmä ei välttämättä edes tajua, että joku kokee tulevansa kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamista on niin monenlaista. Kaikenlainen haukkuminen, väkivalta tai eristäminen vaikkapa ulkonäön tai perhetaustan takia on yksiselitteisesti aina väärin.

Mutta sitten on näitä luonteeseen liittyviä asioita, jotka ovat vaikeampia. Joku on leikeissä joustamaton tai ei noudata sääntöjä -> porukka ei halua mukaan. Se on ainakin ymmärrettävää, joskaan ei välttämättä oikea tapa toimia. Joku kertoo kaikkien salaisuudet muille -> tälle ei kerrota enää mitään. Joku ei osoita haluavansa mukaan leikkeihin -> ei se porukka aina ymmärrä, vaikka salaa haluaisikin, mutta on vaan liian ujo. Jne.

Siksi aikuisia tarvitaan, auttamaan niitä kaikkia osapuolia. Aina ryhmä ei välttämättä edes tajua, että joku kokee tulevansa kiusatuksi.

Monesti oletetaan, että ne puheliaat ja reippaammat lapset olisivat sosiaalisilta taidoiltaan jotenkin parempia kuin ne hiljaiset ja ujot. Mutta näinhän se ei välttämättä ole ollenkaan. Se puhelias lapsi ei välttämättä ollenkaan tajua, että se hiljaisempi kaipaa huomiota, vaan ajattelee, että kun tuo nyt vaan seisoskelee yksikseen, ei häntä edes kiinnosta meidän jutut. Eivät lapset ole mitään miniaikuisia, joilla on tilannetaju aina kohdillaan. Eivätkä puheliaat lapset ole vastuussa kaikkien muiden huomioimisesta, vaan aikuisilla on se vastuu opettaa näitä taitoja, niin niille hiljaisille kuin puheliaille.

Olin ennen itsekin tuota mieltä, vaan omien lasten touhuja selvitellessä olen oppinut näkemään asian vähän laajakirjoisemmin. Tottakai on selkeitä tapauksia, mutta on myös niitä hyvin monisyisiä tilanteita. Omat lapset siis olleet sekä "kiusattuina" että "kiusaajina".

Täytyy sanoa, että onneksi näiden koulussa on hyvin tilannetajuisia opettajia ja hyvinkin vaikeat tilanteet on saatu jollain tapaa selviteltyä. 

Oma 12 v poikani ei uskaltanut olla kiusatun kaveri, koska kiusattu saattoi suutahtaa todella helposti ja suutahtaessaan saattoi joutua tilanteisiin, joissa koki joutuneensa kiusatuksi. Osa opettajista saattoi tällöin ottaa kovistelevaan puhutteluun kaikki lähettyvillä olleet.

Kovistelevan, pojan juttujen perusteella melkein uhkaavan, puhutteluun joutuivat myös ne, jotka olivat kiusatun kavereita.

Jos jo otsikossa väitetään, että jokin asia on aina tietyllä tavalla, herää kyllä kysymys aloittajan älykkyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos jo otsikossa väitetään, että jokin asia on aina tietyllä tavalla, herää kyllä kysymys aloittajan älykkyydestä. 

Faktahan se on, että kiusaajassa on AINA vikaa. Niin voi myös olla kiusatussa, riippuu tapauksesta. t. ei ap

Olen itse ollut kiusattu, oikein rankan kaavan mukaisesti (väkivaltaa, eristämistä, haukkumista). Koulua olen vaihtanut peruskoulun aikana 6 kertaa ja joka koulussa sama kaava: pari viikkoa menee hyvin, on kavereita, ja sitten alkaa kiusaaminen. Lapsena se tietysti tuntui aivan kamalalta, mutta aikuisena olen miettinyt ja löytänytkin syitä itsestäni.

No ensinnäkin olin aika älykäs, sellainen klassinen nörttityttö: ujo, hiljainen ja osasin koulussa aina kaiken. Olin hyvä myös liikunnassa, taideaineissa jne. Se jo itsessään on vaikea yhdistelmä, mutta kun siihen liittää sen, että jo lapsena tiedostin tämän älykkyyden vahvasti, ja toin sen myös ilmi tietynlaisena ylimielisyytenä ja besserwisser-asenteena, annoin varmasti aika ilkeän ja koppavan kuvan itsestäni. Ja tottahan se olikin, ajattelin vahvasti (enkä ole täysin vapaa siitä vieläkään, vaikka nykyisin pystyn hallitsemaan itseni hyvin ja näkemään hyvän myös muissa) olevani muita parempi. Oikeastaan vasta ensimmäisessä työpaikassani tajusin tämän asian, kun silloinen pomoni totesi hyvin "Taidat vaan olla liian fiksu tähän porukkaan".

No lisäksi lapsena olin hyvin huumorintajuton, luojan kiitos en enää, ja kantelin kaikesta pienestäkin aina aikuisille. Ei ihmekään, etteivät muut halunneet minua mukaan. 

Mikään näistä syistähän ei oikeuta esimerkiksi potkimaan tai lyömään, mutta tässäkin keskustelussa on tuotu ilmi sitä, että kiusatussa on monesti sellaisia ominaisuuksia, joita pitäisi kehittää ja tämän voin allekirjoittaa ihan 100%. Muutenhan omassakin tapauksessani itse asiassa lähes kaikki omien luokkieni lapset kaikissa niissä kouluissa, joissa olen ollut, olisivat jotenkin luonnevammaisia. Vaikea uskoa :)