Ystävälläni noussut akateeminen tutkinto päähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuiko hiljattain? Aika tavallista olla ekat n. viisi vuotta koulutuksesta. Sitten elämään tulee muitakin (tärkeämpiä) saavutuksia.

Mitä muka? Olettaen että duuni on jotain tavallista akateemista duunia eikä mitään syöpälääkkeiden kehittelyä

No ne vitun pershedelmät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on huono itsetunto ja siksi pönkittää itseään akateemisuudellaan.

Sanoo kateellinen ihminen.

Ja eikö se juuri kerro siitä hyvästä itsetunnosta kun jakaa onneaan muidenkin tietoon?

Aloittajalla sen sijaan on huono itsetunto kun ei kestä sitä että ns ystäväkin on hankkinut akateemisen tutkinnon. Se ystävän onni on jotenkin aloittajan onnesta pois. Tyypillinen läpikotaisin huono itsetuntoinen ja kateellinen ihminen.

Mistähän minä olen hänelle kateellinen? Et tiedä minusta mitään. Mikäli ap:n kertoma on totta, hän on iloinnut ystävänsä puolesta ja tukenut häntä jne mutta ystävä väheksyy muita kuin itseään, ei ole kiinnostunut muiden asioista samassa määrin kuin odottaa kiinnostusta muilta yms.

Kuinka oikeasti voitte tehdä päätelmän että se ystävä on lämmin ja hieno ihminen ja ap ja muut jotka kyseenalaistavat kaverin käytöksen ovat kateellisia (edelleen mistä? jos itselläkin on akateeminen tutkinto ja hyvä työ/työmahdollisuus) ja pikkusieluisia jne?

Tiedämme vain ap:n tulkinnan tapahtumista. Lisäksi tiedämme, että ap panettelee ystäväänsä keskustelupalstoilla ja tekee omituisia johtopäätöksiä ystävänsä statuspäivityksistä ja puheista. Jostain syystä juuri akateemisuus on ap:lle hurjan merkittävä asia, josta pitää rynnätä rustaamaan provoa.

Tossahan oli "mikäli ap:n kertoma o totta". Miksi lähtökohtaisesti epäillä aloittajaa? Tuollaisia ihmisiä kuin hänen kuvaamansa kaveri on olemassa, siitä ei pääse mihinkään. Kaikki ei todellakaan aina ole kateutta.

Itsekin tunnen ihmisiä joiden koulutus, työ, harrastukset, lemmikit, ihan kaikki on jotain superlatiivia ja muiden ei mitään. Se on rasittavaa ja kyllä siinä herää epäily että kaikesta menestyksestään huolimatta tällaiset ihmiset ovat sisimmässään epävarmoja. Kenties kateellisiakin ;)

Ap on ihminen. Tietenkin hänen kertomansa on vain ja ainoastaan hänen tulkintansa todellisuudesta eikä objektiivinen totuus. Lähdekritiikki on hyvä lähtökohta.

Tässä kuulostaa siltä, että ystävä viihtyy työssään ja haluaa jakaa sen tunteen myös muiden kanssa, aloittaja tulkitsee tämän kehumiseksi. Ystävä on innostunut uudesta työstään ja puhuu siitä paljon, aloittaja tulkitsee tämän muiden väheksymiseksi ja oman hännän nostamiseksi. Lisäksi aloittaja nostaa esille, että ystävä hakee akateemista miestä, mutta tämä ei liity asiaan mitenkään. Aloittaja olettaa, että ystävä haluaa akateemisen miehen statuksen takia, mutta emme voi tietää todellista motiivia.

Tulkintaamme vaikeuttaa se, ettemme tiedä aloittajan mielenliikkeistä paljoakaan. Ilmeisesti hän mielellään panettelee muita ihmisiä ja on kilpailullinen, koska vertailee omia saavutuksiaan ja ystävänsä saavutuksia. Emme tiedä, mistä hänen ärsyyntymisensä ja epävarmuutensa pohjimmiltaan johtuu ja miksi akateemisuus on niin merkittävä asia.

Huomaatko lainkaan että koko kommenttisi on pelkkää omaa tulkintaasi ja oletustasi? Moitit ap:ta (joka tuntenee kaverinsa) siitä ja teet itse samaa, tuntematta lainkaan kumpaakaan osapuolta :D

Tottakai se on oma tulkintani ja mikäli et huomannut, käytin siitä termiä "tulkinta" jo äskeisessä viestissä.

Mihin muuhunkaan voisin perustaa kommentointini, kun olen lukenut tilanteesta vain aloittajan tulkinnan ja havainnoinut aloittajan asenteita hänen kirjoittamistaan viesteistä? Pitäisikö minun mennä tapaamaan ap:n ystävää ennen kommentointia?

Et ole havainnoinut ap.n asenteita. Vaan kuvitellut ne. Miksi ja miksi juuri sellaisiksi kuin kuvittelit, siinäpä mielenkiintoinen kysymys. Kirjoituksistasi paistaa asenne olla ymmärtävinään täysin tuntemattomien ihmisten sielunelämää, muutamasta sanasta vedät voimakkaat johtopäätökset tiettyyn suuntaan ottamatta huomioon vastakkaista vaihtoehtoa tai jotain siltä väliltä.

Et ole psykologisesti niin taitava kuin taidat luulla olevasi.

Lähdekriittisyys on aina tarpeen mutta mihin oma kriittisyytesi perustui? Muuhun kuin täysin subjektiivisiin rivien välistä lukemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on huono itsetunto ja siksi pönkittää itseään akateemisuudellaan.

Sanoo kateellinen ihminen.

Ja eikö se juuri kerro siitä hyvästä itsetunnosta kun jakaa onneaan muidenkin tietoon?

Aloittajalla sen sijaan on huono itsetunto kun ei kestä sitä että ns ystäväkin on hankkinut akateemisen tutkinnon. Se ystävän onni on jotenkin aloittajan onnesta pois. Tyypillinen läpikotaisin huono itsetuntoinen ja kateellinen ihminen.

Mistähän minä olen hänelle kateellinen? Et tiedä minusta mitään. Mikäli ap:n kertoma on totta, hän on iloinnut ystävänsä puolesta ja tukenut häntä jne mutta ystävä väheksyy muita kuin itseään, ei ole kiinnostunut muiden asioista samassa määrin kuin odottaa kiinnostusta muilta yms.

Kuinka oikeasti voitte tehdä päätelmän että se ystävä on lämmin ja hieno ihminen ja ap ja muut jotka kyseenalaistavat kaverin käytöksen ovat kateellisia (edelleen mistä? jos itselläkin on akateeminen tutkinto ja hyvä työ/työmahdollisuus) ja pikkusieluisia jne?

Tiedämme vain ap:n tulkinnan tapahtumista. Lisäksi tiedämme, että ap panettelee ystäväänsä keskustelupalstoilla ja tekee omituisia johtopäätöksiä ystävänsä statuspäivityksistä ja puheista. Jostain syystä juuri akateemisuus on ap:lle hurjan merkittävä asia, josta pitää rynnätä rustaamaan provoa.

Tossahan oli "mikäli ap:n kertoma o totta". Miksi lähtökohtaisesti epäillä aloittajaa? Tuollaisia ihmisiä kuin hänen kuvaamansa kaveri on olemassa, siitä ei pääse mihinkään. Kaikki ei todellakaan aina ole kateutta.

Itsekin tunnen ihmisiä joiden koulutus, työ, harrastukset, lemmikit, ihan kaikki on jotain superlatiivia ja muiden ei mitään. Se on rasittavaa ja kyllä siinä herää epäily että kaikesta menestyksestään huolimatta tällaiset ihmiset ovat sisimmässään epävarmoja. Kenties kateellisiakin ;)

Ap on ihminen. Tietenkin hänen kertomansa on vain ja ainoastaan hänen tulkintansa todellisuudesta eikä objektiivinen totuus. Lähdekritiikki on hyvä lähtökohta.

Tässä kuulostaa siltä, että ystävä viihtyy työssään ja haluaa jakaa sen tunteen myös muiden kanssa, aloittaja tulkitsee tämän kehumiseksi. Ystävä on innostunut uudesta työstään ja puhuu siitä paljon, aloittaja tulkitsee tämän muiden väheksymiseksi ja oman hännän nostamiseksi. Lisäksi aloittaja nostaa esille, että ystävä hakee akateemista miestä, mutta tämä ei liity asiaan mitenkään. Aloittaja olettaa, että ystävä haluaa akateemisen miehen statuksen takia, mutta emme voi tietää todellista motiivia.

Tulkintaamme vaikeuttaa se, ettemme tiedä aloittajan mielenliikkeistä paljoakaan. Ilmeisesti hän mielellään panettelee muita ihmisiä ja on kilpailullinen, koska vertailee omia saavutuksiaan ja ystävänsä saavutuksia. Emme tiedä, mistä hänen ärsyyntymisensä ja epävarmuutensa pohjimmiltaan johtuu ja miksi akateemisuus on niin merkittävä asia.

Huomaatko lainkaan että koko kommenttisi on pelkkää omaa tulkintaasi ja oletustasi? Moitit ap:ta (joka tuntenee kaverinsa) siitä ja teet itse samaa, tuntematta lainkaan kumpaakaan osapuolta :D

Tottakai se on oma tulkintani ja mikäli et huomannut, käytin siitä termiä "tulkinta" jo äskeisessä viestissä.

Mihin muuhunkaan voisin perustaa kommentointini, kun olen lukenut tilanteesta vain aloittajan tulkinnan ja havainnoinut aloittajan asenteita hänen kirjoittamistaan viesteistä? Pitäisikö minun mennä tapaamaan ap:n ystävää ennen kommentointia?

Huomasin juu. Ei vain vaikuta että suhtaudut analyysiisi tulkintana vaan faktana. Jolle ei ole kestäviä perusteita jos kriittisesti tarkastelee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuiko hiljattain? Aika tavallista olla ekat n. viisi vuotta koulutuksesta. Sitten elämään tulee muitakin (tärkeämpiä) saavutuksia.

Mitä muka? Olettaen että duuni on jotain tavallista akateemista duunia eikä mitään syöpälääkkeiden kehittelyä

Saavutuksia? No itsellä esim. ylennykset, oma koti, lapset, lomamatkat jne. Ei mitään sen kummempaa/erikoista, mutta yksi maisteri on silti jäänyt ansioluettelon viimeiseksi merkinnäksi.

Hassua. Enpä ole koskaan osannut kotiani saati sitten jotain lomamatkoja ajatella saavutuksina. Pitäisikö tästä lähteä Australiaan, kun kauemmaksi ei taida päästä?

Lapsenkin saa aikaseksi kuka tahansa, jolla värkit toimivat. Sinänsä toki makaaberia ja ajattelematonta ylpeillä lapsilla, kun toiset eivät kykene lapsia saamaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuiko hiljattain? Aika tavallista olla ekat n. viisi vuotta koulutuksesta. Sitten elämään tulee muitakin (tärkeämpiä) saavutuksia.

Mitä muka? Olettaen että duuni on jotain tavallista akateemista duunia eikä mitään syöpälääkkeiden kehittelyä

Saavutuksia? No itsellä esim. ylennykset, oma koti, lapset, lomamatkat jne. Ei mitään sen kummempaa/erikoista, mutta yksi maisteri on silti jäänyt ansioluettelon viimeiseksi merkinnäksi.

Hassua. Enpä ole koskaan osannut kotiani saati sitten jotain lomamatkoja ajatella saavutuksina. Pitäisikö tästä lähteä Australiaan, kun kauemmaksi ei taida päästä?

Lapsenkin saa aikaseksi kuka tahansa, jolla värkit toimivat. Sinänsä toki makaaberia ja ajattelematonta ylpeillä lapsilla, kun toiset eivät kykene lapsia saamaan ollenkaan.

Jos mielessään iloitsee lapsistaan ei se mitään muita vahingoittavaa ylpeilyä ole.

On eri asia tehdä lapsia kuin osata kasvattaa ne niin että heistä tulee taspainoisia onnellisia muille hyvää tahtovia ja tekeviä ihmisiä, siitä saakin olla ylpeä (terveellä tavalla tietty) ja lapsiaankin kehua, nostattaa itsetuntoa lytistämisen sijaan.

Ymmärsin muutkin "saavutukset" hyvinä ja tärkeinä asioina elämässä, siten että elämässä tosiaan on tärkeitä ja tärkeämpiäkin tekijöitä kuin ura tai koulutus.

Mutta millä kukin itseään ja elämäänsä mittaa ja arvottaa.

Ap:n ystävälle tutkinto on vähän kihahtanut päähän. Jos suvun ja perheen piiristä ei löydy vastaavia tutkintoja niin se on ymmärrettävää. Sääli silti että ystävät joutuvat siitä kärsimään.

En usko että ap on kateellinen, miksi olisi? Itseään muita ylempänä pitävän ihmisen kuunteleminen on rasittavaa.

Tittelit ja koulutus voivat vanhemmille ihmisille olla todella tärkeitä. Enoni lähettämissä joulukorteissa lukee viimeisin oppiarvo nimen edessä, se hymyilyttää vuodesta toiseen.

Opettajat ja insinöörit voivat olla hyvin arvonsa tuntevia vaikka kyse on varsin arkisista ammateista.Itse olen ollut kumpaakin ;). Muistan kuinka amiksen toimistosihteeri kertoi miten alentuvasti Tietyt Opettajat suhtautuivat toimistoväkeen. Samoin muistan kuinka aikanaan viimeisenä vuonna insinööriopiskelijoista osa muuttui Tärkeiksi Pikku Insinööreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kauhea myötähäpeä :D juuri tuollainen pilipalitutkinto ja luulee olevansa niin akateemista

Epäilen vähän, että aloituksen tarkoitus olikin morkata lto-koulutusta ja opettajia yleisemmin, ja kalastella juuri tämäntyyppisiä vastauksia.

No en minäkään haluaisi jotain elämänkoululaista tai metallipuolen amista mieheksi, vaikka olen itse vain kandi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhea myötähäpeä :D juuri tuollainen pilipalitutkinto ja luulee olevansa niin akateemista

Epäilen vähän, että aloituksen tarkoitus olikin morkata lto-koulutusta ja opettajia yleisemmin, ja kalastella juuri tämäntyyppisiä vastauksia.

Juuri näin. Opettajia saa tällä palstalla dissata, etenkin lastentarhanopeja, koska kyllähän jokainen lapsen synnyttänyt tietää kasvatustieteestä enemmän kuin yliopiston penkkejä kuluttaneet nuoret!

Ja syöpäsairas on lääkäriä paremmin perillä syövästä!

Voi voi kun teillä kouluttamattomilla menee aina niin tunteisiin kun joku toinen on viitsinyt lukea tutkinnon.

Olis varmaan kannattanut hankkia itsekin niin ei tarvitsisi sitten potea alemmuudentunnetta. Eihän se kouluttautuminen tässä maassa mitään maksa! Eli omaa tyhmyyttänne jätitte käymättä. Ja varmaankin juuri tuon virheen takia monilla kouluttamattomilla sitten onkin niin vihamielinen suhtautuminen koulutettuja kohtaan, kun ne muistuttavat häntä omasta tyhmyydestään.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi kun teillä kouluttamattomilla menee aina niin tunteisiin kun joku toinen on viitsinyt lukea tutkinnon.

Olis varmaan kannattanut hankkia itsekin niin ei tarvitsisi sitten potea alemmuudentunnetta. Eihän se kouluttautuminen tässä maassa mitään maksa! Eli omaa tyhmyyttänne jätitte käymättä. Ja varmaankin juuri tuon virheen takia monilla kouluttamattomilla sitten onkin niin vihamielinen suhtautuminen koulutettuja kohtaan, kun ne muistuttavat häntä omasta tyhmyydestään.

0/5

Kuulostaa minustakin oudolta, jos joku koko ajan ottaa esille oman tutkintonsa.

Ohis, mutta tästä tulee mieleen oma ystäväni, joka on KTM (kuten minäkin). Tällä on minulle tuntematon ystävä, jonka perhe ja miesystävä ovat kaikki jonkun alan maistereita. Kuulemma koko ajan jankkaa siitä, kuinka pitivät "akateemisia illanistujaisia" yms. Siis kaikkeen tekemiseen liitetään tuo "akateeminen" ja tämäkös ystävääni ärsyttää. Ystäväni oma mies on ammattitutkinnon käynyt ja ystäväni on jo vuosien ajan toistuvasti tuonut esille, kuinka "olisi hienoa, jos mieskin olisi opiskellut pidemmälle". Ystäväni tilanteessa ajattelen minäkin, että hän on loppujen lopuksi kateellinen ystävälleen, minkä takia ärsyyntyy ystävänsä sanomisista...

Lähinnä tämä siksi, että minun mielestäni sinulla ap on itsetutkailun paikka. Miksi ystäväsi onnellisuus tilanteestaan ärsyttää sinua noin paljon? Onko teillä jotain vanhoja kahnauksia, minkä takia tulkitset tuollaista asiaa noin kriittisesti? Oletko onnellinen omaan uravalintaasi?

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma koko ajan jankkaa siitä, kuinka pitivät "akateemisia illanistujaisia" yms.

Miten akateemiset illanistujaiset eroavat ei-akateemisista illanistujaisista? 

Nimim. OTM

Ymmärrän niin sinua kuin ystävääsi. Ystäväsi on tietenkin ylpeä ollessaan nyt sukunsa ainut akateemisesti kouluttautunut. Ystävälläsi on ollut aivan eri lähtökohdat kuin sinulla, joten voisi sanoa, että hän on nähnyt enemmän vaivaa päästäkseensä tuohon pisteeseen, jossa nyt on. Sinulla taas on ollut hyvät lähtökohdat opiskelulle. Ystäväsi sietääkin olla onnellinen, sillä harvemmin duunarien lapsista tulee akateemisesti kouluttautuneita. Sen sijaan ystäväsi voisi kuitenkin muistaa omat lähtökohtansa ja olla halveksimasta muita, jotka eivät ole kouluttautuneita.

Mulla taas on lähihoitajaksi valmistuneella ystävällä pakkomielle lesoilla loistavalla opintomenestyksellään lähihoitajaopinnoissa. Hohhoijaa. Rasittaa todella ihmiset, jotka ovat täynnä itseään, ja omasta mieslestään aina parhaita kaikessa. Ja en tarkoita väheksyä opintoja, en vain pidä siitä, että ihmiset kehuskelevat itseään, koska ei kuulu omaan tyyliini.

Luultavasti ystävääsi on perheen taholta hehkutettu niin paljon, että on noussut päähän. Jos tuollainen tutkinto ei heidän piireissään ole tavanomainen. Silloin ehkä unohtuu, että muille se voi olla ihan tavanomaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma koko ajan jankkaa siitä, kuinka pitivät "akateemisia illanistujaisia" yms.

Miten akateemiset illanistujaiset eroavat ei-akateemisista illanistujaisista? 

Nimim. OTM

No en minä tiedä, en olekaan tämä henkilö? :D Varmaan sitten ajattelee, että on niin kovin sivistynyttä ja korkealuokkaista keskustelua tms. Vai ajatteleeko ylipäätään mitään, kai tämä vaan sitten arvottaa itseään ja muita tutkintojen kautta, joten tämä on tuotava esille.

Kuulostaa ärsyttävältä tapaukselta, mutta vähän särähtää korvaan tuo: "Ehkä ymmärtäisin tämän hypetyksen, jos hän olisi vuosi valmistumisesta huippuvirassa Brysselissä, mutta kyseessä on tuikitavallinen ammatti." Sittenkö siis olisi ok arvottaa muita ja käyttäytyä noin, jos olisi huippuvirka? Ja monessa muussakin kirjoituksessa ikään kuin sivulauseessa mainitset kuinka kaverillasi on vähäpalkkainen (sinulla sen sijaan hyväpalkkainen) työ, ja ilmeisesti pidät omaa alaasi vaikeampana kuin kaverisi alaa. Ettei vain ap sinullakin olisi kyseessä tässä ammattien arvoittamista, ja pidät nimenomaan ystäväsi alaa jokseenkin "alempiarvoisena" kuin omaasi, ja täten hän ei saisi käyttäytyä noin? Vähän ohi aiheen, mutta mielestäni erityisopettajan työ on varsin mielenkiintoisen ja haastavan kuuloista, mutta se ei toki tee ihmisestä yhtään parempaa oletusarvoisesti. 

Eikös narsistiset pönkitä itseään ja saavutuksiaan saadakseen ihailun itseensä?

Olen myös törmännyt muutamaan ap:n tutun kaltaiseen henkilöön ja mieleeni jäi painavasti lause "minä sentään luen itseäni sosionomiksi". En olisi ikinä uskonut kuulevani tätä lausetta sanojan suusta (oli puhetta opinnoistamme, hän SENTÄÄN sosionomi, minä VAIN tradenomi) mutta tais hällä nousta kus päähän ja pitää nyt itseään muita parempana, selkeä narsisti siis :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma koko ajan jankkaa siitä, kuinka pitivät "akateemisia illanistujaisia" yms.

Miten akateemiset illanistujaiset eroavat ei-akateemisista illanistujaisista? 

Nimim. OTM

Akateemisissa illanistujaisissa jutellaan ja juodaan viiniä. Amiksisissa illanistujaisissa lauletaan karaokea, tanssitaan pöydällä ja juodaan kaljaa