Lue keskustelun säännöt.
Moukku Iinan lapsiblogi
06.06.2016 |
Saako siitä keskustella täällä?
Ihmetyttää viimeisin postaus taas, hän tuntuu usein olevan niin loppu ja väsynyt ja vielä usein valittaa olevansa kovin yksin lapsen kanssa. Laittaako isä tikkua ristiin perheen ja lapsen eteen? Miksi lapsi on tehty? Miksi hän luopuu omista projekteistaan miehen töiden takia? Uskomatonta että vuonna 2016 suosittu mielipidevaikuttaja elää noin epätasa-arvoisessa suhteessa... Ja tosi sääli hänelle, tilanteen täytyy olla aika paha kun hän jopa blogiin asti julkisesti haluaa tuoda turhautumistaan siihen, että mies ei tee mitään lapsen eteen mutta toteaa vaan perään että näin nyt on ja hän järjestelee omat asiat uusiksi ja luopuu omista työjutuistaan
Nähdäkseni monissa muissa perheblogeissa missä mies on ansiotyössä, asiat hoituvat paljon tasaisemmin ja lapset viettävät aikaa isänsä kanssa ja bloggaajamamma käy milloin missäkin virkistäytymässä ynnämuuta. Vai keräileekö vaan klikkauksia? Vai jättävätkö muut kertomatta jotain? Mitä ajatuksia muilla on tullut ko. blogista tai lapsellisten bloggaajien perheiden työnjaosta noin muuten?
Kommentit (75)
EI käy sääliksi äitejä jotka tekevät lapsia passiivisille miehille. Mieheltä voi vaatia ja lopulta jättää jos tuntuu että mies ei panosta ollenkaan. Naiset itse omalla käytöksellään ja valinnnoillaan antavat miesten käyttäytyä laiskasti perheissä. Ukko pois jos muutosta ei näy. Jos pidät laiskan ukon, saat laiskan ukon.
Itse heitän miehen pihalle ja kiskon elarit jos tämä olisi perheessä vain tyhjäkävijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvetta keskustelulle nimenomaan on mutta jos keskustelu on tuota tasoa mitä kommenttiboksissa eli "Joo meilläkin mä teen kaiken itse, näin se vaan on" tai "Munkin mies aina vaan on poissa, mutta minkäs teet" ja bloggaaja komppaa jotain että "Hyvä me, vahvat äidit, ei ne miehet kuitenkaan mitään osaa. Saadaanpa kuitenkin kokea lapsen räkätaudit ja ripulipaskaepidemiat yksin <3" niin ei hyvin mene!
Tuota touhua pitäisi miettiä lapsenkin kannalta, mitä lapselle selitetään siinä vaiheessa kun hän tajuaa vanhempana että isää ei paljoa perheaika napannut? Ja miten tosiaan varmistetaan että he eivät kasvata seuraavaa sukupolvea poikia, joilta on isänä ja puolisona olo täysin hukassa?
Mitä tahansa asenneilmapiirimuutosta tai ratkaisun löytämistä edeltää se, että ongelma nimetään ja siitä puhutaan ääneen. Siinä mielessä en pidä tuonkaan tasoista keskustelua huonona asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvetta keskustelulle nimenomaan on mutta jos keskustelu on tuota tasoa mitä kommenttiboksissa eli "Joo meilläkin mä teen kaiken itse, näin se vaan on" tai "Munkin mies aina vaan on poissa, mutta minkäs teet" ja bloggaaja komppaa jotain että "Hyvä me, vahvat äidit, ei ne miehet kuitenkaan mitään osaa. Saadaanpa kuitenkin kokea lapsen räkätaudit ja ripulipaskaepidemiat yksin <3" niin ei hyvin mene!
Tuota touhua pitäisi miettiä lapsenkin kannalta, mitä lapselle selitetään siinä vaiheessa kun hän tajuaa vanhempana että isää ei paljoa perheaika napannut? Ja miten tosiaan varmistetaan että he eivät kasvata seuraavaa sukupolvea poikia, joilta on isänä ja puolisona olo täysin hukassa?
Mitä tahansa asenneilmapiirimuutosta tai ratkaisun löytämistä edeltää se, että ongelma nimetään ja siitä puhutaan ääneen. Siinä mielessä en pidä tuonkaan tasoista keskustelua huonona asiana.
Nojuu, ehkä olen sitten itse liian optimistinen kun luulin että tuo ongelma olisi jo todettu ääneen 20 vuotta sitten ja keskustelu olisi jo tällä vuosituhannella edennyt ratkaisujen hakemiseen, eikä sen toteamiseen että meillä on ongelma, jolle ei voi mitään.
Kaikkea en toki Iinan tilanteesta tiedä, mutta vähän ihmettelen, miksi hän ei laita lasta hoitoon kun tekee kuitenkin töitä ja valittaa väsymystä. Itse poltin itseni aivan loppuun yhdistelemällä taaperon kotihoito + töiden teko samaan aikaan, ja mulla sentään on osallistuva ja aktiivinen puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Tarvetta keskustelulle nimenomaan on mutta jos keskustelu on tuota tasoa mitä kommenttiboksissa eli "Joo meilläkin mä teen kaiken itse, näin se vaan on" tai "Munkin mies aina vaan on poissa, mutta minkäs teet" ja bloggaaja komppaa jotain että "Hyvä me, vahvat äidit, ei ne miehet kuitenkaan mitään osaa. Saadaanpa kuitenkin kokea lapsen räkätaudit ja ripulipaskaepidemiat yksin <3" niin ei hyvin mene!
Tuota touhua pitäisi miettiä lapsenkin kannalta, mitä lapselle selitetään siinä vaiheessa kun hän tajuaa vanhempana että isää ei paljoa perheaika napannut? Ja miten tosiaan varmistetaan että he eivät kasvata seuraavaa sukupolvea poikia, joilta on isänä ja puolisona olo täysin hukassa?
Jospa se isä sitten selittää omasta puolestaan, miksi sälyttää vastuu siitäkin äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvetta keskustelulle nimenomaan on mutta jos keskustelu on tuota tasoa mitä kommenttiboksissa eli "Joo meilläkin mä teen kaiken itse, näin se vaan on" tai "Munkin mies aina vaan on poissa, mutta minkäs teet" ja bloggaaja komppaa jotain että "Hyvä me, vahvat äidit, ei ne miehet kuitenkaan mitään osaa. Saadaanpa kuitenkin kokea lapsen räkätaudit ja ripulipaskaepidemiat yksin <3" niin ei hyvin mene!
Tuota touhua pitäisi miettiä lapsenkin kannalta, mitä lapselle selitetään siinä vaiheessa kun hän tajuaa vanhempana että isää ei paljoa perheaika napannut? Ja miten tosiaan varmistetaan että he eivät kasvata seuraavaa sukupolvea poikia, joilta on isänä ja puolisona olo täysin hukassa?
Mitä tahansa asenneilmapiirimuutosta tai ratkaisun löytämistä edeltää se, että ongelma nimetään ja siitä puhutaan ääneen. Siinä mielessä en pidä tuonkaan tasoista keskustelua huonona asiana.
Nojuu, ehkä olen sitten itse liian optimistinen kun luulin että tuo ongelma olisi jo todettu ääneen 20 vuotta sitten ja keskustelu olisi jo tällä vuosituhannella edennyt ratkaisujen hakemiseen, eikä sen toteamiseen että meillä on ongelma, jolle ei voi mitään.
Eiköhän se ole todettu ensimmäisiä kertoja jo 70 -luvulla. Kyllä kai jokainen sukupolvi joutuu itse pohtimaan nämä asiat kohdaltaan, kuten vanhemmuuden ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvetta keskustelulle nimenomaan on mutta jos keskustelu on tuota tasoa mitä kommenttiboksissa eli "Joo meilläkin mä teen kaiken itse, näin se vaan on" tai "Munkin mies aina vaan on poissa, mutta minkäs teet" ja bloggaaja komppaa jotain että "Hyvä me, vahvat äidit, ei ne miehet kuitenkaan mitään osaa. Saadaanpa kuitenkin kokea lapsen räkätaudit ja ripulipaskaepidemiat yksin <3" niin ei hyvin mene!
Tuota touhua pitäisi miettiä lapsenkin kannalta, mitä lapselle selitetään siinä vaiheessa kun hän tajuaa vanhempana että isää ei paljoa perheaika napannut? Ja miten tosiaan varmistetaan että he eivät kasvata seuraavaa sukupolvea poikia, joilta on isänä ja puolisona olo täysin hukassa?
Mitä tahansa asenneilmapiirimuutosta tai ratkaisun löytämistä edeltää se, että ongelma nimetään ja siitä puhutaan ääneen. Siinä mielessä en pidä tuonkaan tasoista keskustelua huonona asiana.
Nojuu, ehkä olen sitten itse liian optimistinen kun luulin että tuo ongelma olisi jo todettu ääneen 20 vuotta sitten ja keskustelu olisi jo tällä vuosituhannella edennyt ratkaisujen hakemiseen, eikä sen toteamiseen että meillä on ongelma, jolle ei voi mitään.
Eiköhän se ole todettu ensimmäisiä kertoja jo 70 -luvulla. Kyllä kai jokainen sukupolvi joutuu itse pohtimaan nämä asiat kohdaltaan, kuten vanhemmuuden ylipäätään.
Sepä se, kun ne lapsen ja kodin hoitovastuut nimenomaan pitäisi jokaisen pariskunnan ihan oikeasti POHTIA eikä vaan antaa automaationa luisua tilanteeseen jossa toinen (äiti) tekee asiat yksin ja toteaa että näin tämä vaan menee. Pariskuntien PITÄÄ yhdessä käydä läpi molempien vastuut ja velvollisuudet, odotukset osallistumisesta ja tämän jälkeen ihan tosissaan pitää kiinni siitä, että lapsi ja koti hoidetaan yhteistyössä ja että perhe toimii yksikkönä jossa molemmat huomioivat toistensa menot ja tarpeet tasapuolisesti. Parisuhteessa vanhempien pitää tuntea että he toimivat tasavertaisina partnereina ja tiiminä. Jos tämän tasapuolisuuden eteen ei aktiivisesti tehdä työtä niin näyttää blogin ja siihen tulleiden kommenttejen ja tämän palstankin keskusteluiden perusteella siltä, että oletuksena tilanne menee siihen että äiti hoitaa ja uupuu.
Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat hitaasti ja yhteiskunnan muodostamme me, meidän lapsemme ja miehemme. Jos haluamme että yhteiskunta muuttuu sellaiseksi, että isä ja äiti kantavat yhdessä vastuun lapsesta, jokaisen meidän perheen pitää tehdä aktiivisesti sellaisia valintoja että miehet saadaan osallistumaan perheen hoitoon. Jonain päivänä tulevaisuudessa se on yhtä luontevaa, että miehet oikeasti hoitavat osansa kodista ja lapsista kuin se, että naiset ovat tänä päivänä ansiotyössä kodin ulkopuolella ja käyvät yksin ravintoloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eukko vois lopettaa imetyksen, niin lapsi rupeais syömäänkin paremmin.
Sitten tosiaan vois hankkia sen hoitopaikan, niin ei tarvitsis vinkua.
Lisäksi ihmettelen, että miten se isä voi lapsenhoitoon mitenkään odallistua, kun avokki ja lapsi ovat koko ajan toisella paikkakunnalla eukon vanhemmilla. Hoidapa siinä sitten lasta tai parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi ne varmaan onkin toisella paikkakunnalla kun siellä sentään on auttavia käsiä. Iinahan haluaisi muuttaa sinne maalle selvästi mutta tämäkään ei käy koska miehen työ.
"Tänäänkin olisin voinut mennä salille, mutta minäpä istun autossa matkalla Porvooseen, koska perheenkin kanssa pitäisi kuulemma viettää aikaa. Taitaa jäädä viikon kolmen treenin tavoite taas saavuttamatta. :/"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saa ovelle lähetin tuomana milloin macaroneja, milloin juuri haaveilemansa laukun? :o
27.05.2016 "Minä yritän olla syömättä macaroneja, jotka lähettipoika juuri toi ovelleni."
28.05.2016 "Lähetti soitti ovikelloa ja toi minulle tämän mustan laukun lahjana Olympukselta."
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää välillä ne tutkimustuloksien raamatullinen lukeminen. Ei siinä lukemisessa mitään ole, mutta ruoka- ja terveysasioissa yksittäisillä tuloksilla ei ole mitään väliä. Ja tottakai tulee vastaan ristiriitaista tietoa, kun kaikki raflaavimmat sitattit julkaistaan otsikoina.
Ja sitten, että ulkona ei kannata olla klo 11-15 tms välisenä aikana, koska korka UV?? Mitenhän sitä ennen ollaan kasvettu, kun lapsena sitä melkein asui ulkona :D
No niin tosiaan asui ja parikymppisenä sitä sitten saikin melanooman...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten saa ovelle lähetin tuomana milloin macaroneja, milloin juuri haaveilemansa laukun? :o
27.05.2016 "Minä yritän olla syömättä macaroneja, jotka lähettipoika juuri toi ovelleni."
28.05.2016 "Lähetti soitti ovikelloa ja toi minulle tämän mustan laukun lahjana Olympukselta."
Olemalla bloggaaja, saa tuotteita bloginäkyvyyttä vastaan
Vierailija kirjoitti:
Siksi ne varmaan onkin toisella paikkakunnalla kun siellä sentään on auttavia käsiä. Iinahan haluaisi muuttaa sinne maalle selvästi mutta tämäkään ei käy koska miehen työ.
Muistaakseni Iina on myös sanonut, ettei mies halua muuttaa kaupungista pois, vaikka siihen olisi (töiden puolesta) mahdollisuus.
Minä myös ihmettelen sitä, miksei lasta laiteta päiväkotiin ja Iina mene töihin. Iinahan on väsymyksen lisäksi valitellut välillä myös yksinäisyyttään, ja töissä nyt saisi ainakin olla sosiaalinen.
Ja tuli vielä tässä mieleen, että onko av:lla ikinä saatu selville mikä Nöpsyn oikea nimi on? En siis kysy nyt sillä, että se pitäisi tänne kirjoittaakkaan, mutta muistan kuinka aiheesta olo pitkä keskustelu ja siellä pohdittiin, onko tämä ensimmäinen mysteeri mitä av-mammat eivät saa selvitettyä? :D
Naisilla on aivan helvetisti valtaa siihen kuka heidät siittää.
Tulisiko naisille ottaa täälläkin käyttöön järjestetyt suhteet, vai ottaisitteko itse vastuun tekemisistänne?
Monet miehet ovat kypsymättömiä vätyksiä, kyllä. Mutta monet miehet eivät. Molemmista ryhmistä varmasti olisi löytynyt Moumounkin näköiselle nuorelle naiselle siittäjä ja mies.
On tekijämiehiä ja on puhujamiehiä. Kovin usein naiset haksahtavat puhujamiehiin - ja sitten valitetaan.
Mä en ymmärrä kun se juuri päätti että haluaa olla läsnä lapselle jne, eikä laita poikaa siis hoitoon. Niin eikö se nyt olisi kummankin osapuolen henkiselle hyvinvoinnille parempi, että eivät olisi vain kaksistaan siellä kotona mököttämässä ja turhautumassa? Jos se on kerran noin rankkaa?
Minusta myös alhaista tuo miehen mollaaminen, mutta tuntuu sopivan bloggaajan luonteeseen.
Ainahan tuo on ollut melkoinen prinsessa.
Itse en laittaisi lasta hoitoon, silloin jäisi äitikin etäisemmäksi. Lopettaisin vain tuon marttyroinnin ja uhriutumisen ja opettelisin olemaan tyytyväinen valintoihini. Naurettavaa pelleilyä ja säälin kerjäystä. Ymmärrän kyllä, miksei miestä enempää kiinnosta...
Sietää varmaan miestä pelkästään siksi, että saisi tämän kanssa vielä myöhemmin toisen lapsen - sen tytön mielellään. Mies on tainnut tajuta jutun juonen... Eikö tuo bloggaaja tyyliin huijaamalla sen ekan lapsen hankkinut? Väitti, ettei voi edes lapsia saada (joten ehkäisystä ei tarvitse huolehtia(, vaikka oli ollut aiemminkin raskaana? Tällaista muistan lukeneeni.