Minuun ihastunut mies. Olen täysin vaimon vastakohta.
Mies on ja vaimonsa ovat jonkinlaisia johtajia eli ovat hyvin toimeentulevia ja tiedän että koti on kalustettu kalliilla huonekaluilla ja kaikki näyttää ulospäin hienolta ja menestyksekkäältä.
Nyt tuo mies on ihadtunut minuun "duunarinaiseen". Olen kuulemma niin kivaa seuraa ja minun kanssani saa olla oma itsensä. Ihastunut kun olen tavallinen ja iloinen luonnonlapsi.
Onko muille käynyt näin?
Enkä ole rikkomassa miehen perhettä ja itse olen sinkku.
Kommentit (25)
Ehkä se rahan ja titteleiden perässä juokseminen alkaa väsyttää. Usein tällaiset ihmiset vaativat myös kumppanilta paljon ja samanlainen kumppani vaatii heiltä paljon. Sitten huomaakin, että on paljon helpompi hengittää jonkun sellaisen seurassa, jolla ei ole vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Enkö aloituksessa maininnut etten aio rikkoa miehen perhettä. Käy vaan sääliksi miehen elämä kun on selvästi onneton :(
Tai sitten hän vaan esittää rooliaan uskottavasti.
Tietääkö vaimo sitten sinusta? Teidän yhteydenpidosta jne...Liitolle sinä voit olla liikaa, vaikka mitään fyysistä ei ole. Sinä esim. mahdollistat salailun ja luottamuksen rikkomisen.
Kai ap tiedät, että pettämisessä on hyvin vähän tekemistä seksin kanssa? Henkinen pettäminen voi loukata yhtä lailla, kuin fyysinen. Jopa enemmän. Ihastus toiseen ihmiseen vaikuttaa väistämättä miehen liittoon. Henkinen uskottomuus näkyy hänen käytöksessä ja yleensä tämän kaltaiset tunnepitoiset suhteet takaavat sen, että liitto päätyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin kannattaa tämä mies tosissaan ottaa kuin joku rahojen ja titteleiden perässä juokseva. Oli sitten miehiä tai naisia.
Siis mieshän itse juoksee rahojen ja titteleiden perässä, samoin kuin vaimonsa, jonka on ihan itse valinnut. Ap:stä kaivataan piristettä pönkittämään "sitä toista puolta miehestä". Puolisoksi mies kuitenkin valitsee itsensä kaltaisen.
sehän on juuri niin, että tietyissä piireissä Jukka kelpuuttaa vaimoksi tietynlaisen naisen tietyistä syistä. Mikään Merja kaupan kassalta ei kelpaa, koska oletuksen mukaan Merja ei osaa istua illanvietoissa hienosti viinilasi kädessä ja coctailtikku toisessa, sääret ristissä keskustelemassa psykoanalyysin viimeisimmistä saavutuksista, purjehtimisesta ja mittatilaussohvan kankaan valitsemisen vaikeudesta. Toki pitää "panostaa" laatuun. Pitää olla sivistynyt ja hienostella, sillä jokainen illallisvieras voi olla potentiaalinen verkostoitumisen kumppani ja tuleva työkaveri/työnantaja. Jäykistely on järkyttävää, ja vitsit vähissä tai jutut harvinaisen kuivia ja sisäpiiriläisiä.
Niin nämä piirit toimii. Olen aikuisopiskellut itseni tähän ammattiin, ja töissä paikassa, missä puolet työkavereistani taitaa olla varakkaista perheistä lähtöisin eikä puhettakaan itse maksettavasta opintolainasta. Olen itse haukotellut itseni miltei kuoliaaksi siinä lounasseurassa, ja ilahtunut kovasti, kun joku kunnon paskanjauhaja saapuu paikalle. Eräs työkaverini, vähän hilpeämpi herratapaus työläistaustalla, kommentoi yksissä sivistyneissä pikkujouluissa pomolle kesken puheen, että jaa, täälläkö ne hautajaiset pidetään? Meillä olikin hauskaa keskenään koko illan.
Olet siis se puoli, mitä hän tukahduttaa itsessään. Vaimoa sinusta ei tule.
Erikoisiin asioihin keskityt, kun olet suhteessa naimisissa olevaan mieheen kun kavailet häntä:
1) mies on johtaja kuten vaimonsakin - voi ei , aaltoja.
2) Varakkaitakin kenties - lisää aaltoja
3) heidän kotinsa on kalustettu "kalliilla" huonekaluilla - aaltoja aaltoja lähestytään ekstaasia !
4) Siis aivan kaikki näyttää hienolta ja menestyksekkäältä - paitsi yksi tahra onnessa on: sinä, duunarinainen, joka olet päässyt tavallaan "piireihin", vaikket oikeasti olekaan.
Hupinsa kullakin, kannattaa ottaa huomioon, että tuo mies voi "ihastua" milloin vain kehen vain. Vaimo on ja pysyy, muut tulevat ja menevät---
Onko muille käynyt näin?