Mitä ihmettä, eikö 4-5v saisi ulkoilla omalla pihalla yksin?

Omassa turvallisessa pihassa joo, mutta itse en anna vielä 5v leikkiä yksin taloyhtiön pihalla. Piha-alueella ajaa autoja kiellosta huolimatta, enkä luota, että lapsi muistaa leikkiessä varoa niitä.

Piha-alueen reunalta alkaa myöskin metsä, joka on tarpeeksi suuri, että sinne voi eksyä ja siellä on myöskin juoksuhaudan ja bunkkerin tyylisiä rakennelmia, jotka voivat olla vaarallisia, jos niihin tippuu.

Jos joku pitää mua ylivarovaisena hysteerikkona, niin siitä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän 5v ulkoilee yksin ja ystävien kanssa kerrostalon pihalla. Itsekin olin 5-vuotiaana pitkiä aikoja kavereiden kanssa pihalla leikkimässä.

Kun sinä olit 5-vuotias, elettiin erilaisia aikoja. Ei ollut niin paljon vaaranpaikkoja, vaikka ei ollut turvatoimiakaan. Silti useampi loukkaantui kuin nyt. Onneksi nyt ollaan tietoisempia asioista. Kumpa sinäkin ja kaikki kaltaisesi olisivat!

Vierailija kirjoitti:

kuinka paljon te sitten ulkoilutatte lapsia? Olen itse hoitovapaalla vauvan kanssa ja 4,5-vuotias on kotihoidossa. Hän pelaa jalkapalloa ja hyppii trampalla (näen suoraan ikkunasta) tuntikausia, on pihalla ehkä 7h koko päivän aikana näin kesäaikaan. Toki vilkuilen ulos ja seuraan lapseni tekemisiä, mutta en joka sekunti. Ehkä te olette tarhalasten äitejä ja ulkoilua on muutenkin vähän? En mitenkään voisi olla koko ajan pihalla lapsen vieressä seisomassa, siis 7h/pvä! Minusta on vain hyvä, että lapsi ulkoilee paljon ja liikkuu. Ap

Jos ikkunasta näkee ja on mahdollisuus mennä nopeasti paikalle, se on ok. Jos oikeasti näkee, tai kuulee (ikkuna auki). Mutta jo ei näe tai tiedä kaiken aikaa, missä on, kenen kanssa ja mitä tekee, se ei ole ok.

Mä muistan myös juttuja jota tehtiin pienenä. Eksyin metsään, tipuin jäihin, tipuin navetan ylisiltä, meinasin jäädä auton alle (auto väisti ojaan). Enkä nyt ollut mitenkään villi, mutta sain vpaasti kulkea, vanhemmilla ( maanviljelijöitä) ei oluut aikaa katsoa perään. Kun oma lapseni oli pieni, en jättänyt yksin. Onneksi asuimme kivassa rivariyhtiössä, jossa oli paljon samanikäisiä lapsia. Vuorotellen pidimme lapsia silmällä, ei se nyt niin rankkaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tulee alapeukku? Jos lapsi pelaa ja liikkuu omassa pihassa niin, että sen näkee ikkunasta? Pitäisi vahtia kuin haukka metrin päässä? :D oikeasti, mielenkiintoista olisi nähdä teidän vanhemmuutta ja lapsia lähemminkin. Itse olen ainakin vähitellen opettanut lasta, satoja kertoja on kerrattu mitä saa tehdä ja mitä ei jne... Ap

siis minusta vanhempien tulisi osallistua, opettaa lapsiaan. ei 4-5 vuotiaat osaa olla reiluja toisilleen tai lyömättä kepillä silmään jos tulee mieleen tapella kepeillä. ihan mitä vaan voi tapahtua ja tulla mieleen laittaa pussi päähän, lähteä tuntemattoman sedän matkaan tai kiivetä katolle..jopa kuristaa kaveria kun tulee riita. kuka opettaa noi lapset sitten käyttäytymään, pyytämään anteeksi ja mikä on oikein ja väärin?? onko lapset ulkoistettu pihalle? ennen oli suljettu piha missä lapset leikkivät keskenään aika paljon mutta aina oli myös joku vanhempi mukana. ei oltu heitteillä. luitko siitä 6 vuotiaasta joka oli loukkaantunut vakavasti taio niistä pienistä jotka oli hukkuneet..lähteneet koiran pennun perään tms. jos oma suljettu piha ja yksin niin menisin leikkikaveriksi. lapsi oppii empatiaa vain opettamalla kotona.

Vierailija kirjoitti:

kuinka paljon te sitten ulkoilutatte lapsia? Olen itse hoitovapaalla vauvan kanssa ja 4,5-vuotias on kotihoidossa. Hän pelaa jalkapalloa ja hyppii trampalla (näen suoraan ikkunasta) tuntikausia, on pihalla ehkä 7h koko päivän aikana näin kesäaikaan. Toki vilkuilen ulos ja seuraan lapseni tekemisiä, mutta en joka sekunti. Ehkä te olette tarhalasten äitejä ja ulkoilua on muutenkin vähän? En mitenkään voisi olla koko ajan pihalla lapsen vieressä seisomassa, siis 7h/pvä! Minusta on vain hyvä, että lapsi ulkoilee paljon ja liikkuu. Ap

Samoin, mutten jätä lasta yksin pihalle vaan olen vauvan kanssa myöskin ulkona js nukutan vaunuihin kun on menee nukkuu

Mikä teillä on tärkeämpää kun olla lapsenc kanssa ja 4 v on liian pieni olemaan yksin pihalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi että ymmärrä, että 4-5 vuotiasta ei saa suositusten  mukaan itsekseen ulos? Ettekö tosiaan edes mieti, ettei niin saa lain mukaan toimia useimmissa muissa länsimaissa? Miten se voi olla mielestänne normaalia? 

Taitaa toi vauvan ulkona nukuttaminenkin olla muissa länsimaissa aika vieras käsite ja suositusten vastaista, mutta Suomessa en ole kehenkään törmännyt, joka pitäisi tätä epänormaalina. Miten te vastustajat ikinä voitte jättää lapsen yksin kotiin ja siitä sitten koulumatkalle keskenään jos lapsen itsekseen oloa ja luottamusta omaan toimintaa sekä vanhemman luottamusta lapseen ei millään tavalla opetella? Tätä mä hämmästelen. Mun lapset ovat n. 4-5 vuotiaasta olleet keskenään ja kavereiden kanssa ulkona. Tähän on opeteltu vaiheittain ja lapsen omaan tahtiin ensin pikkuaikoja valvotummin ja siitä sitten pikkuhiljaa aikaa ja "reviiriä" laajentaen. Sekä jatkuvasti sääntöjä kerraten. Me vanhemmat olemme myös paljon ulkona pihatöissä yms. seuraamassa sivusta omien ja naapureiden lasten toimia, että ei me lapsiamme nyt mitenkään "potkita" pihalle ja jätetä oman onnen nojaan tai muiden riesaksi. Täällä nyt tuntuu olevan sellainen käsitys, että lapsi pihalle halusi tai ei, ja sitten itelle telkkari auki ja jalat pöydälle.

Ei pitäisi olla mikään itsestäänselvyys, että lapsi yksin kotona heti 6-7 vuotiaasta, viimeistään. Asiat pitäisi järjestää niin, ettei sitä tarvitse pitää itsestänselvänä, johon lapsen pitää alkaa "pikkuhiljaa totuttaa". Kyllä se lapsi itse kasvaa ja kypsyy siihen ikätasoon, että sitten ei tarvitse "pikkuhiljaa totuttaa". Se on noin 9-10 vuotiaana monilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka paljon te sitten ulkoilutatte lapsia? Olen itse hoitovapaalla vauvan kanssa ja 4,5-vuotias on kotihoidossa. Hän pelaa jalkapalloa ja hyppii trampalla (näen suoraan ikkunasta) tuntikausia, on pihalla ehkä 7h koko päivän aikana näin kesäaikaan. Toki vilkuilen ulos ja seuraan lapseni tekemisiä, mutta en joka sekunti. Ehkä te olette tarhalasten äitejä ja ulkoilua on muutenkin vähän? En mitenkään voisi olla koko ajan pihalla lapsen vieressä seisomassa, siis 7h/pvä! Minusta on vain hyvä, että lapsi ulkoilee paljon ja liikkuu. Ap

Luotat sitten onnenkantamoiseen, sillä neljävuotias EI kykene huolehtimaan yksin ulkona itsestään. Sen ikäinen voi lähteä vieraan matkaan, autotielle (tuon ikäinen ei edrs hahmota äänen perusteella mistä auto tulee), veden äärelle (valtaosa uimataidottomia). Ymym. Tuon ikäisen harkintakyky EI ole niin kehittynyt, että vastuun lapsen turvallisuudesta voisi ulkoistaa lapselle itselleen.

Tää on niin totta !

eiyksin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tulee alapeukku? Jos lapsi pelaa ja liikkuu omassa pihassa niin, että sen näkee ikkunasta? Pitäisi vahtia kuin haukka metrin päässä? :D oikeasti, mielenkiintoista olisi nähdä teidän vanhemmuutta ja lapsia lähemminkin. Itse olen ainakin vähitellen opettanut lasta, satoja kertoja on kerrattu mitä saa tehdä ja mitä ei jne... Ap

siis minusta vanhempien tulisi osallistua, opettaa lapsiaan. ei 4-5 vuotiaat osaa olla reiluja toisilleen tai lyömättä kepillä silmään jos tulee mieleen tapella kepeillä. ihan mitä vaan voi tapahtua ja tulla mieleen laittaa pussi päähän, lähteä tuntemattoman sedän matkaan tai kiivetä katolle..jopa kuristaa kaveria kun tulee riita. kuka opettaa noi lapset sitten käyttäytymään, pyytämään anteeksi ja mikä on oikein ja väärin?? onko lapset ulkoistettu pihalle? ennen oli suljettu piha missä lapset leikkivät keskenään aika paljon mutta aina oli myös joku vanhempi mukana. ei oltu heitteillä. luitko siitä 6 vuotiaasta joka oli loukkaantunut vakavasti taio niistä pienistä jotka oli hukkuneet..lähteneet koiran pennun perään tms. jos oma suljettu piha ja yksin niin menisin leikkikaveriksi. lapsi oppii empatiaa vain opettamalla kotona.

Olen samaa mieltä. Sekin 60-luvun laposi, joka täällä muisteli, ei ehkä muista leikkikentällä ja pihalla ollutta jonkun äitiä ta äitejä, tai penkillä istuvia naapurin eläkeläisiä, jotka saattoivat lapsia vähän oikaista. Ja paras apu oli monissa talojen pihoissa talonmies! Talonmies on monia lapsia kasvattanut ja riitoja ratkonut, haavoja paikkallut, kieltänyt heittämästä hiekkaa ja juoksemasta tielle, käskenyt ottamaan kaikki leikkiin mukaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka paljon te sitten ulkoilutatte lapsia? Olen itse hoitovapaalla vauvan kanssa ja 4,5-vuotias on kotihoidossa. Hän pelaa jalkapalloa ja hyppii trampalla (näen suoraan ikkunasta) tuntikausia, on pihalla ehkä 7h koko päivän aikana näin kesäaikaan. Toki vilkuilen ulos ja seuraan lapseni tekemisiä, mutta en joka sekunti. Ehkä te olette tarhalasten äitejä ja ulkoilua on muutenkin vähän? En mitenkään voisi olla koko ajan pihalla lapsen vieressä seisomassa, siis 7h/pvä! Minusta on vain hyvä, että lapsi ulkoilee paljon ja liikkuu. Ap

Luotat sitten onnenkantamoiseen, sillä neljävuotias EI kykene huolehtimaan yksin ulkona itsestään. Sen ikäinen voi lähteä vieraan matkaan, autotielle (tuon ikäinen ei edrs hahmota äänen perusteella mistä auto tulee), veden äärelle (valtaosa uimataidottomia). Ymym. Tuon ikäisen harkintakyky EI ole niin kehittynyt, että vastuun lapsen turvallisuudesta voisi ulkoistaa lapselle itselleen.

Onnenkantamoinen? Lapsi on silmieni alla, seuraan ikkunasta mitä lapseni tekee samalla kun vaikka teen ruokaa. Vastuu on minulla, ei lapsella. Hirveän vaarallista ? Huhhuh :D. Ehkä lapsia on erilaisia, itsestäni olisi hassua jos vahtisin edelleen koko ajan vieressä lähes 5-vuotiaan leikkejä, kuten vaikka 2-vuotiaan leikkejä.

Tuijotat siis 7h päivässä ikkunasta ulos..?

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi siitä, että yksin ulkoilevat lapset ovat kovasti aikuisen huomiota vailla. Oon huomannut saman, ja monesti törmännyt myös siihen että lapsen oma vanhempi istuu jossain kaukana eikä kiinnitä lapseen mitään huomiota. Lapsi kärttää koko ajan huomiota muilta paikalla olevilta aikuisilta. Surullista.

Njoo meillä esikoinen hakeutuu selittämään juttujaan muille aikuisille vaikka olisin siinä vieressä mukana leikkimässä. Kai se on 5 vuoden kotihoidon jälkeen jo kyllästynyt äidin juttuihin. Enpä kyllä ihmettele :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tulee alapeukku? Jos lapsi pelaa ja liikkuu omassa pihassa niin, että sen näkee ikkunasta? Pitäisi vahtia kuin haukka metrin päässä? :D oikeasti, mielenkiintoista olisi nähdä teidän vanhemmuutta ja lapsia lähemminkin. Itse olen ainakin vähitellen opettanut lasta, satoja kertoja on kerrattu mitä saa tehdä ja mitä ei jne... Ap

Silloin kun olin itse lapsi->

Sanottiin ettei saa mennä läheiselle purolle. Menin sinne heti salaa kun ei kukaan katsonut, ekan kerran eskari ikäisenä. Metsään ei saanut yksin mennä. Menin silti ja harhailin siellä eksyksissä useamman tunnin, ekan luokan syksyllä. Yhdestä pensaasta ei saanut syödä marjoja. Maistelin silti ja sain todella kipeän vatsan, eskarilaisena. Jne.

Ainakin omia lapsia kiinnostaa kaikki kielletty, samalla tavalla kuin itseäkin. Mieluummin olen läsnä oleva äiti pihalla 3tuntia ja läsnä sisällä loppu ajan kuin jätän oman onnensa nojaan.

Minä taas en ole ikinä edes tuntenut tälläistä reikäpäätä. Itse olen (ja omista lapsista varsinkin esikoinen on) sellainen varmistelija, joka ei missään nimessä tee mitään kiellettyä. Jos ei ole varma onko jokin salliittua niin jättää varmuuden vuoksi tekemättä. Kuopus taas on sellainen välimuoto. Joskus tekee typeryyksiä, mutta pääosin voi luottaa että hommat hoituu niinkuin on sovittu. 

Minä en ainakaan uskalla laittaa meidän poikaa 4v yksin ulos,asutaan ok-talossa kaupungin laitamilla,iso piha ja kaikkea,mutta lähellä kulkee autotie ja rantaankin lyhyt matka,lapsi pysyy hyvin pihalla,mutta ei siinä mene kuin alle minuutti että on hävinnyt,autotielle? Onko lähtenyt rantaan??

naapurin tyttären pojan olen napannut tuosta tienvierestä kiinni 3v ikäisenä,eikä muuten kauan kestänyt kun juoksi meidän pihan poikki ja kun tajusin tilanteen jouduin juoksemaan ihan oikeasti että sain lapsen kiinni ennen tietä.

Meillä on lähistöllä perhe jonka 4-vuotias on jo pari vuotta juoksennellut yksin ulkosalla.Onneksi ei ole vielä sattunut mitään.Ihmettelen suuresti miksi nykyään on niin kauhea kiire saada lapset omillaan pärjäämään ja sillä vielä monet kehuskelee.Kyllä sitä kerkeää toivomaankin lasten läheisyyttä, joten nauttikaa lasten kanssa tekemisestä kun ovat vielä pieniä.

Kehityspsykologisesti 4 v on vielä aivan pieni. Naapurin lapsi neljä v. saa tulla ja mennä miten haluaa, hän tulee aina pihallemme ja kiertelee aika pitkällä kotontaan. Leikit päättyvät kamaliin riitoihin,monta kertaa olen saanut selvitellä sotkuja. Lapsi lisäksi houkuttelee omianikin lähtemään karkuun vanhemmilta, omani onneksi kertoivat tämän. Luulen ettei vanhempansa edes tiedä,miten lapsi käyttäytyy. Omat muksut on 4 ja 5. Luulen, että Suomessa tähän huolettomaan kaitsemattomuuteen tulee stoppi vasta,kun tapahtuu ensimmäinen lapsikaappaus tai jotain muuta hirveää käy. Paitsi että eihän nuo pienten kuolematkaan taida ketään lopulta hirveästi hetkauttaa.

Vierailija kirjoitti:

kun muutimme tähän rivitaloon, jossa leikkipaikka on keittiön ikkunaa vastapäätä, sai 4v    tyttö aloittaa varovaiset yksin ulkoilemiset.  oli muiden lasten kanssa pihalla ja yleensä siinä oli joku aikuinen, mutta ei aina.   olen huomannut uusista asukkaista että sama kaava toistuu: ensin tojotetaan muksun vieressä  pihalla, sitten siirrytään kurkkimaan ikkunoista kun huomataan että hyvinhän se pärjää :)

Täälläkin lapset tulet leikkipaikalle leikkii mun lasten kanssa ja joudun vahtimaan 4 lasta samanaikaisesti. Lapset on 3 v ja 5 v. Äitinsä jää joka kerta kotiin vauvan kaa. Laitan kaikki keinuihin , keinutan kaikkia neljää, lohdutan kun kaatuvat, teippaan haavat polvissa... Ei mulla ole mitään niitä vastaan , mutta ihmettelen suuresti miksei voi koskaan tulla sen vauva kanssa ulkoilee isompien lasten kaa . Joskus ei tee mieli tulla leikkipaikalle kun tiedän et kahden lapsen sijaan saan 4 enkä pysty keskittyy omiin

Omat lapseni ovat 5 ja 2 veet. Rauhallisia lapsia mutta vasta kuukausi sitten aloin päästämään 5vee lapseni yksin pihalle sillä välin kun itse puen. Asutaan rauhallisella päättyvän tien varrella, ok-talo. Ja vielä olen lastentarhanopettaja. Liekö kyseessä ylisuojelun halua vai mitä..? Mutta mielestäni ei lasten kuulu olla pihalla ilman aikuisia valvomassa ja kuuntelemassa touhuja. Vieressä ei tarvitse seisoa mutta kuuloetäisyydellä kyllä. Ehkä jos meillä olisi pieni ja koko ajan piha helposti nähtävissä ikkunasta niin saattaisin pidempään antaa isomman lapsen olla ulkona itsekseen mutta mutta...

Onpa pitkä ketju, sorry mutten jaksa kokonaan lukea.

Minusta lapsien kasvattaminen on muutakin kuin sen estämistä, että he joutuvat auton alle. Lapsille pitää opettamalla opettaa monenlaisia sosiaalisia tapoja ja normeja, ja nelivuotiaat ovat vasta oppimisen alussa siinä suhteessa. Eri asia, jos lapsi leikkii yksin, mutta heti jos mukana on muita saman ikäisiä, JONKUN aikuisen on syytä olla vähän valvomassa touhuja. Miten leikitään, miten jaetaan leluja, miten ratkotaan ristiriitoja, miten ollaan reiluja kaikkien leikkijöiden kesken jne.

Valvonta on vähän toinen juttu. Asumme stadissa, ja vaikka leikkipaikka onkin omalla pihalla ja asun alimmassa kerroksessa eli helposti pääsen nopeastikin pihalle hätiin, olen sitä mieltä, että pihalla on hyvä olla aikuisen ainakin vielä nelivuotiaan leikkejä valvomassa. Harva kyttää ikkunasta koko ajan lapsen/lasten leikkejä, ja muksut ehtivät teloa itsensä tai toisensa todella nopeasti. ihan järkevätkin lapset tekevät tyhmiä asioita porukassa. Myös kuulemisen kanssa on vähän niin ja näin yläkerroksista lasin läpi...

Joten kyllä, valvoin lasten leikkejä ulkona esikouluikäiseksi (6-vuotiaaksi) asti. Enemmistö naapuruston vanhemmista teki ja on tehnyt sen jälkeenkin niin. Meilläpäin pidettäisiin ennemminkin outona, jos joku antaa nelivuotiaan touhuilla pihalla yksinään.

Ei tapaturmilta voi välttyä, vaikka vieressä vahditte. Aina voi sattua jotain. Täällä maalla nuorimmat yksin ulkoilijat ovat 2vuotiaita, mikä on aika vastuutonta.Vanhimmat lapsemme alkoivat ulkoilemaan 4-vuotiaana. Rajat oli määrätty, mistä ei poistuta ja vieraille ihmisille eivät edelleenkään aukaise mielellään suuta. Nuorimmainen on astetta vilkkaampi ja hän ei ulkoile yksin, ainakaan pitkiä aikoja. Omaa pihaa kauemmas en päästä.