Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä, eikö 4-5v saisi ulkoilla omalla pihalla yksin?
05.06.2016 |
Onko joku oikeasti sitä mieltä että 4-5v ei voisi ulkoilla omassa okt pihassa? Siis ilman että vanhempi on mukana koko ajan?
Kommentit (161)
No ei tietänkään. Ei mielellään alle kolmekymppisenä. Sillonkin hyvä useempi kerta päivässä puhelimella tarkistaa ja jos ei vastaa, viimeistään puolen tunnin kuluttua ois hyvä lähteä etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolehtiminen on rakkauden osoitus. Tätä eivät itsekkäät älykääpiöt tajua, kun eivät ole omilta vanhemmiltaan rakkautta saaneet tarpeeksi. Muualla maailmassa yksinään ulosheitetyt lapset otettaisiin huostaan, mutta täällä saavat pyöriä omissa oloissaan pois silmistä. Älkää ihmetelkö sitten tällä palstalla lasten hukkumiskuolemia ja liikenneonnettomuuksia!!!
Meidän kerrostalon pihalla 4-6-vuotiaat leikkii keskenään ilman vanhempia. Vanhemmillaan on kyllä ikkunat aina auki että kuulevat miten sujuu ja käyvät parvekkeellakin välillä huutelemassa. Hienostipa he näyttävät olevan aina. Haavereitahan välillä sattuu ja itse olen usein "joutunut" (en siis koe tätä minään taakkana) heitä lohduttelemaan, aika nopeasti vanhempi onkin sitten aina tullut pihalle kysymään että kävikö pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi 4 vuotiaan pitäisi olla yksin pihalla? Hänellä on oikeus vanhemman tai jonkun muun seuraan.
Minä taas ajattelen, että nelivuotiaalla on oikeus opetella ikätasoisesti itsenäistä olemista ilman selän takana jatkuvasti vahtaavaa valvovaa silmää.
Tämä ei totisesti tarkoita mitään heitteilejättöä, kuten kovasti yritetään dramaattisesti tyrkyttää.
Vai olisiko kysymys vanhemman oikeudesta olla mukavasti sisällä? Täällähän nimenomaan korostetaan että se valvova silmä on ikkunan takana.
Kotona tietysti tehdään kotitöitä ym. Ei kai kukaan nyt ota pallia allensa ja kyttää ikkunasta. Tarkistetaan tilanne sopivin väliajoin.
Mikä kenellekin on se sopiva, on jokaisen päätettävissä ihan itse. Kertoo lähinnä sinusta, jos sisälläolo on lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto kuin ulkonaolo.
Itse kuulun ulkoilmaihmisiin ja asia on siis päinvastoin. Silti nelivuotiaani saa olla kavereiden kanssa pihalla leikkimässä.
On myös sosiaalisesti hyvä, että ratkaisevat ongelmiaan välillä keskenään. Että heti ei ole aikuinen sormi pystyssä, että "noin ei saa sanoa" jne.
En minä ole sisällä enkä varsinkaan tee kotitöitä. Minäkin olen ulkoilmaihminen, mutta sillä tavalla, että olen ulkona lasten kanssa. En välttämättä ratko sosiaalisia ongelmia, mutta ehkä läsnäolollani estän niiden syntymisen. Lapseni eivät roiku minussa kiinni, mutta vieraat lapset saattavat niin tehdäkin. Uskomatonta,millainen aikuisen nälkä noilla yksin ulkoilevilla 4-5-vuotiailla on. Oletko huomannut?
Olen huomannut saman. Oma lapsi ei kiehnää vieressä, mutta monella vieraalla lapsella on hirveä tarve aikuisen ihmisen läheisyyteen ja haluavat koko ajan näyttää jotain osaamistaan. En ole sitä sen ihmeemmin analysoinut.
Meillä on niin suojattu, turvattu piha ja ympäristö että voin jättää hetkeksi 4-vuotiaan yksin pihalle (no harvoin se yksin onkaan kun läheidiä ja kavereita on usein meillä). Liikennettä ei ole, aidattuun (aita sellaista ettei sitä kiipeä ja portteja nyt ei saa kuin ihan aikuinen tai teini auki ja niitä ei auki jätetä) pihapiiriin ei tuoda autojakaan tms. Välineistöä vaan ulkopuolelle, vesistöön ei pääse myöskään lähtemään ja ulkopuoliset ei meille löydä poikkeamaan. :) kuitenkin tilaa riittää ja suuri tontti löytyy ja miehen verstaat, traktorit ym. On ulkopuolella aidatusta pihasta. Maalla, rauhallisella kylällä asutaan ja siltikin halusin hyvin aidatun pihan portteineen sekä tontille riistakameroita. Järvi on tuossa jonkin matkan päässä kyllä, joten tästä pihasta pois en päästä lasta vielä aikoihin keskenään vaikka vastuuntuntoa löytyykin. On sen verta jyrkkä pudotus vesistöön siellä sitten että siltä on kyllä suojeltava. Kyllä noita on vielä varjeltava, kaikkea voi sattua. Mutta lapsi ja ihan pihapiiri sen määrittää pitkälti. Itse olen välillä lievästi hysteerinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu lapsesta. Mun sisko aikoinaan sai 4v olla yksin ulkona, mutta itse sain vasta eskarissa, sillä olin astetta vilkkaampi ja utelias. Silloinkin sisko (3v vanhempi) oli yleensä mun kans pihalla. Oma lapseni on vasta vähän yli vuoden, niin aika näyttää, missä iässä voi olla itsekseen pihalla.
Riippuu lapsesta ja pihasta. Meillä lapset ovat leikkineet 4v. lähtien omassa pihassa ja ovat saaneet leikkiä myös kavereiden kanssa naapuripihassa (ei kadun ylitystä). Ja hyvin meni aina ja yhä on hengissä ja tallessa.
Molemmat lapset ovat pienestä pitäen ymmärtäneet hyvin puhetta, sääntöjä ja ovat rauhallisia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä, että riippuu lapsesta ja pihasta. Meillä lapsi on kohta 5 vuotta, ja on viime syksystä lähtien ollut välillä yksin pihalla lyhyitä aikoja. Meillä on suojaisa, aidattu piha, jonne pääsee olohuoneen ovesta. Ikkuna on auki ja ovi raollaan, joten kuulen hänet ja hän pääsee tulemaan sisään, milloin haluaa. Meillä on vauva, joten oma piha on helpottanut arkeamme todella paljon. Menen yleensä pihalle lapsen perään myöhemmin tai sitten hän jää vähän pidemmäksi aikaa, jos esimerkiksi vauva herää vaunuista päiväunilta ja lähden häntä sisälle imettämään.
Vilkas 5v. joka ei tunne ympäristöään ei ulkoile yksin. Saattaa lähteä mihin tahansa ja ventovieraan mukaan joten ei voi ulkoilla yksin. Unohtaa säännöt 5 minuutin kuluttua ja puhuu kaikille ihmisille kun ei ymmärrä vaaraa tai säntää autotielle leikkiessään. Niin hemmetin kurjaa kuin se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan omakotitalossa rauhallisella alueella, lasten leikkipaikka takapihalla, aidattu piha, autokatoksen kautta pääsis livahtaan talon takana olevalle tielle mutta siellä lapsia joka talossa joten ajovauhtikin sen mukainen. Päästäisin kaksi vanhinta poikaa ilman minua pihaan mutta eivät perkele suostu. Ovat kohta 6 vuotta ja 4,5-vuotias. Olis pitäny vaan nuorempana jo alkaa pikkusen antaan köyttä niin ei tarvis kökkiä pihalla ite jatkuvasti. En pysty ees kahvia käydä keittämässä ilman että seurataan kuin hai laivaa.. Olis kätsyä kun vois keittiössä samalla puuhailla, siitä näköyhteys pihaan..
Luuletteko te, että ne lapset jotka ovat hukkuneet, jääneet auton alle tai tapahtunut muu onnettomuus, ovat olleet:
a) niitä jotka on jätetty yksinään ulkoilemaan koska vanhemmat ovat ajatelleet heidän pärjäävän kun ovat niin fiksuja ja reippaita (kuten tässä ketjussa perustellaan että riippuu lapsesta)
b) niitä joita ei ole jätetty yksinään?
Aivan. Sitä voi arvella että lapsi pärjää yksinään, kuten on noista monista lapsista arveltu heidän pärjäävän kun on kerran yksin jätetty. Vanhemmat ovat varmasti ajatelleet kuten tässä ketjussa, että riippuu lapsesta, ja päättäneet että juuri tuon tietyn lapsen kohdalla voi leikkiä yksinään. Mutta sitten jotain tapahtuu.
Lapselle voi toki sattua mitä vain missä vain, mutta jos aikuinen on läsnä voi ainakin yrittää vaikuttaa siihen,että ei ole tahallisesti vierittänyt vastuuta lapsen pärjäämisestä lapsen vastuulle. On aikuinen.
Miksi että ymmärrä, että 4-5 vuotiasta ei saa suositusten mukaan itsekseen ulos? Ettekö tosiaan edes mieti, ettei niin saa lain mukaan toimia useimmissa muissa länsimaissa? Miten se voi olla mielestänne normaalia?
En vaan tajua.Vähän sama kuin väittäisi tupakoinnin olevan terveellistä ja ettei se korreloi keuhkosyövän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on täysin aidattu piha johon on kunnon näköyhteys sisältä, niin ei se mielestäni paljoa eroa siitä, että lapsi on sisällä eri huoneessa. Voi sitä silloinkin tukehtua johonkin leluun. Tietty pihasta voi karata aidan yli, mutta voihan sitä sisältäkin karata ikkunasta tai ihan ovesta. Kerrostalon pihaan tai aitaamattomaan pihaan en kyllä noin pientä päästäisi.
Vierailija kirjoitti:
kun minulla meni polvi tohjoksi ja mies ajaa rekkaa eli on paljon pois, alkoi 5v olla paljon yksin pihalla olosuhteiden pakosta! rivitalo, lähellä ei ole järviä eikä vilkkaita ajoteitä. oli kesä ja poika peuhasi tuntitolkulla ulkona kavereiden kanssa tai yksin, välillä tuli juomaan maitoa tai hakemaan jonkun lelun.
kuulostelin tuuletusikkunasta ja parin tunnin välein kinkkasin pihalle tarkastamaan tilannetta,
sitten poika oppi itse räväyttelemään ovea auki huutaen "moi äiti oon vielä täällä!" :D
Millä estät lapsen tekemästä jotain tyhmää? Kun et edes voi liikkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te, että ne lapset jotka ovat hukkuneet, jääneet auton alle tai tapahtunut muu onnettomuus, ovat olleet:
a) niitä jotka on jätetty yksinään ulkoilemaan koska vanhemmat ovat ajatelleet heidän pärjäävän kun ovat niin fiksuja ja reippaita (kuten tässä ketjussa perustellaan että riippuu lapsesta)
b) niitä joita ei ole jätetty yksinään?
Aivan. Sitä voi arvella että lapsi pärjää yksinään, kuten on noista monista lapsista arveltu heidän pärjäävän kun on kerran yksin jätetty. Vanhemmat ovat varmasti ajatelleet kuten tässä ketjussa, että riippuu lapsesta, ja päättäneet että juuri tuon tietyn lapsen kohdalla voi leikkiä yksinään. Mutta sitten jotain tapahtuu.
Lapselle voi toki sattua mitä vain missä vain, mutta jos aikuinen on läsnä voi ainakin yrittää vaikuttaa siihen,että ei ole tahallisesti vierittänyt vastuuta lapsen pärjäämisestä lapsen vastuulle. On aikuinen.
Miksi että ymmärrä, että 4-5 vuotiasta ei saa suositusten mukaan itsekseen ulos? Ettekö tosiaan edes mieti, ettei niin saa lain mukaan toimia useimmissa muissa länsimaissa? Miten se voi olla mielestänne normaalia?
En vaan tajua.Vähän sama kuin väittäisi tupakoinnin olevan terveellistä ja ettei se korreloi keuhkosyövän kanssa.
Hyvinkin tuo B-vaihtoehto
Kun sitten kouluiässä on täysin kokematon ympäröivästä maailmasta, niin ei osaa lukea "kadun kieltä", ei ole koskaan tarvinnut. Ei liene tutkimusta tästä, mutta olettaisin, että näissä auton alle jääneissä pikkukoululaisissa voi olla juuri näitä suojeltuja tapauksia. Kun on hieman vastuussa itsestään jo pienempänä, se opettaa tarkkaavaisuuteen ja kehittää havaitsemiskykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te, että ne lapset jotka ovat hukkuneet, jääneet auton alle tai tapahtunut muu onnettomuus, ovat olleet:
a) niitä jotka on jätetty yksinään ulkoilemaan koska vanhemmat ovat ajatelleet heidän pärjäävän kun ovat niin fiksuja ja reippaita (kuten tässä ketjussa perustellaan että riippuu lapsesta)
b) niitä joita ei ole jätetty yksinään?
Aivan. Sitä voi arvella että lapsi pärjää yksinään, kuten on noista monista lapsista arveltu heidän pärjäävän kun on kerran yksin jätetty. Vanhemmat ovat varmasti ajatelleet kuten tässä ketjussa, että riippuu lapsesta, ja päättäneet että juuri tuon tietyn lapsen kohdalla voi leikkiä yksinään. Mutta sitten jotain tapahtuu.
Lapselle voi toki sattua mitä vain missä vain, mutta jos aikuinen on läsnä voi ainakin yrittää vaikuttaa siihen,että ei ole tahallisesti vierittänyt vastuuta lapsen pärjäämisestä lapsen vastuulle. On aikuinen.
Miksi että ymmärrä, että 4-5 vuotiasta ei saa suositusten mukaan itsekseen ulos? Ettekö tosiaan edes mieti, ettei niin saa lain mukaan toimia useimmissa muissa länsimaissa? Miten se voi olla mielestänne normaalia?
En vaan tajua.Vähän sama kuin väittäisi tupakoinnin olevan terveellistä ja ettei se korreloi keuhkosyövän kanssa.
Hyvinkin tuo B-vaihtoehto
Kun sitten kouluiässä on täysin kokematon ympäröivästä maailmasta, niin ei osaa lukea "kadun kieltä", ei ole koskaan tarvinnut. Ei liene tutkimusta tästä, mutta olettaisin, että näissä auton alle jääneissä pikkukoululaisissa voi olla juuri näitä suojeltuja tapauksia. Kun on hieman vastuussa itsestään jo pienempänä, se opettaa tarkkaavaisuuteen ja kehittää havaitsemiskykyä.
Tuon ikäisen lapsen aivojen kehitys on niin aikaisessa vaiheessa että se ei opi mistään muusta kuin suorasta itse kokemasta asiasta.
Eli pitäisikö hänen kerran jäädä auton alle jotta hän oppii väistämään autoja?
Joku mainitsi siitä, että yksin ulkoilevat lapset ovat kovasti aikuisen huomiota vailla. Oon huomannut saman, ja monesti törmännyt myös siihen että lapsen oma vanhempi istuu jossain kaukana eikä kiinnitä lapseen mitään huomiota. Lapsi kärttää koko ajan huomiota muilta paikalla olevilta aikuisilta. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi että ymmärrä, että 4-5 vuotiasta ei saa suositusten mukaan itsekseen ulos? Ettekö tosiaan edes mieti, ettei niin saa lain mukaan toimia useimmissa muissa länsimaissa? Miten se voi olla mielestänne normaalia?
Taitaa toi vauvan ulkona nukuttaminenkin olla muissa länsimaissa aika vieras käsite ja suositusten vastaista, mutta Suomessa en ole kehenkään törmännyt, joka pitäisi tätä epänormaalina. Miten te vastustajat ikinä voitte jättää lapsen yksin kotiin ja siitä sitten koulumatkalle keskenään jos lapsen itsekseen oloa ja luottamusta omaan toimintaa sekä vanhemman luottamusta lapseen ei millään tavalla opetella? Tätä mä hämmästelen. Mun lapset ovat n. 4-5 vuotiaasta olleet keskenään ja kavereiden kanssa ulkona. Tähän on opeteltu vaiheittain ja lapsen omaan tahtiin ensin pikkuaikoja valvotummin ja siitä sitten pikkuhiljaa aikaa ja "reviiriä" laajentaen. Sekä jatkuvasti sääntöjä kerraten. Me vanhemmat olemme myös paljon ulkona pihatöissä yms. seuraamassa sivusta omien ja naapureiden lasten toimia, että ei me lapsiamme nyt mitenkään "potkita" pihalle ja jätetä oman onnen nojaan tai muiden riesaksi. Täällä nyt tuntuu olevan sellainen käsitys, että lapsi pihalle halusi tai ei, ja sitten itelle telkkari auki ja jalat pöydälle.
Näkisitte miten ne teidän kullannuput kohtelee toisiaan tuolla pihoilla ja puistoissa kun ette oo katsomassa. Aina siellä on joku kyykyttäjä, ja useasti nämä "liiderit" saavat myös mahtavia kuningasideoita joihin aremmat yksilöt lähtevät mukaan, koska eivät halua jäädä yksinkään. Ei siinä mitään jos löytyy sosiaalisia taitoja ja vastuuntuntoa, mutta kun niitä aika usein ei ole edes 12-vuotiailla. Sinne ne kuitenkin pitää laskea vaikka kaupungille keskenään hölmöilemään iltamyöhään asti. Onhan niillä kännykät!
Ei lapsesta huolehtiminen ole sama asia kuin ylisuojeleminen. Nykyisin on jokin ihmeellinen suuntaus (vrt.keskiaika) että lapsi on minikokoinen aikuinen. Ei ole, ja lapsella on oikeus suojeluun ilman liian varhaista vastuuta, oikeus olla lapsi.
Minulla on 23-vuotias poika, johon minulla on läheiset välit. Silti hän on itsenäinen, aloitekykyinen, suorittanut koulunsa ja opiskelunsa hyvin. Asuntonsa on siisti, laskunsa maksaa ja lääkärinsä ym.tilaa itse, suunnittelee taloutensa ja valmistaa useimmat ruokansa itse. Näiden kommenttejen mukaan hänen pitäisi olla avuton ja aikaansaamaton epäitsenäinen nyhverö. Hän matkustelee ulkomailla (meillä ei ollut siihen mahdollisuutta kun hän oli lapsi) ja on selvittänyt kaikki siihen liittyvät asiat itsenäisesti.
Ja tämä lapsiparka ei saanut olla ulkona alle 6-vuotiaana yksin koska sen ikäinen ei ole siihen turvallisesti kykenevä. Voitte vaikka lukea muutaman lapsen kasvua ja kehitystä (myös ajattelun) koskevan kirjan. Tietysti on paljon helpompaa lykätä se lapsi yksin pihalle. Mutta läsnäoloaikaa lapsi tarvitsee aina vähemmän ja vähemmän - voisiko se oma aika vähän odottaa?
Riippuu täysin lapsen luonteesta ja käytöksestä. Jos on arvaamaton huithapeli, niin yksin en päästäisi. Jos äkyää pysyä kotipihalla ja tulla kotiin, niin voisi olla kaverin kanssa tietyn ajan ulkona,mutta välillä ilmoittautuu kotona. Noin meillä toimittiin ja olin kyllä itsekin ulkona paljon mukana. Miksi pienestä lapsestaan huolehtiminen nähdään naurettavana hössöttämisenä?! Kaupungeissa voi olla epämääräistä porukkaa liikkeellä ja lapsi voi lähteä houkutuksen perään tai loukata itsensä. Mieluummin pidin lapsen turvallisuudesta huolta, kuin kantaisin syyllisyyttä lippuelämän, kun jotain olisi sattunut. Nyt on jo isompi ja vastuuntuntoinen ja on ulkona kavereiden kanssa.