Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on pyyteettömintä tai ystävällisintä mitä tuttavasi, sukulaisesi tai naapurisi on puolestasi tehnyt tai tarjoutunut tekemään?
Hädässä ystävä tunnetaan
05.06.2016 |
Luin mielenkiinnolla ihmisten kommentteja siitä, mitä tuttavat, sukulaiset tai naapurit olivat kehdanneet pyytää tai vaatia heiltä. Nyt haluaisin heittää vastakysymyksen, mikä on pyyteettömintä tai ystävällisintä mitä ihmiset ovat puolestanne tehneet. Voin kertoa esimerkin omasta elämästäni noin 15 vuoden takaa: olin menettämässä elämänhallintani ja käytimme silloisen miesystäväni kanssa liikaa alkoholia ja satunnaisesti muitakin päihteitä. Minulla oli seuraavalle aamulle sovittu muutto evakkoasuntoon remontin tieltä, mutta olimme jälleen sortuneet juopottelemaan edellisenä iltana, emmekä olleet pakanneet tai tehneet mitään muutakaan muuton eteen. Heräsimme aamulla, kun ala-asteikäinen tyttäreni tuli isänsä luota kotiin ja muuttomiehet olivat tulossa muutaman tunnin päästä. Soitin hädissäni parhaalle ystävälleni, joka riensi hätiin auttamaan meitä pakkaamisessa. Miesystäväni ei tehnyt mitään auttaakseen meitä. Ilman ystävääni emme olisi ikinä saaneet tavaroita ajoissa valmiiksi ennen muuttoauton tuloa.
Ystäväni yritti auttaa minua muutenkin silloisessa tilanteessani ottamalla mm. yhteyttä vanhempiini ja kertomalla, että olen alkanut käyttää holtittomasti alkoholia miesystäväni kanssa. Hän oli huolissaan tyttärestäni ja hänen hyvinvoinnistaan.
Olen ystävälleni ikuisesti kiitollinen hänen tuolloin tarjoamastaan avusta. Sain elämäni jälleen raiteilleen ja erosin miesystävästäni. Nyt olen päässyt eroon päihteistä, olen koulutustani vastaavassa työssä ja tyttärestäni on kasvanut fiksu ja ihana nuori nainen.
Kommentit (22)
Vastausten määrästä päätellen röyhkeiden ja itsekkäiden ihmisten maailmassa on suurempi, kuin ystävällisten ja pyyteettömien...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastausten määrästä päätellen röyhkeiden ja itsekkäiden ihmisten maailmassa on suurempi, kuin ystävällisten ja pyyteettömien...
ihmisten määrä*
Tämä voi kuulostaa pieneltä, mutta kyllä mieltä lämmittää.
Kun olin vielä peruskoulussa, kotonamme kävi säännöllisesti yksi henkilö (en ole varma oliko hän kodinhoitaja vai mikä viralliselta ammatiltaan). Hän siivosi, piti meille lapsille seuraa, käytti joskus jossain ym. Hän oli luvannut antaa minulle korun, kun valmistun lukiosta. Itse en edes nähnyt tulevaisuuteen niin pitkälle vielä silloin ja olin unohtanutkin koko lupauksen. Lukion aloitettuani emme olleet missään yhteyksissä vuosiin, eikä nykyäänkään ole syytä pitää yhteyttä.
Vasta muutama vuosi lukion jälkeen hän sai tilaisuuden antaa sen korun minulle. (Olisin varmaan saanut sen jo lukion päätöstilaisuudessa, jos olisin ujoudeltani mennyt sinne.)
En ole tottunut siihen, että minulle annettuja lupauksia on pidetty arvossa. Hän kuitenkin muisti lupauksensa vielä vuosien jälkeen, vaikka ei olisi tarvinnut ja vaikkemme olleet tekemisissä. Arvostan ihmisiä, joille lupaukset oikeasti merkitsevät jotain. Sillä tavalla osoitat arvostusta myös sitä ihmistä kohtaan, jolle olet luvannut.
Kun erosin miehestäni, halusin jäädä asumaan yhdessä ostamaamme asuntoon. Minun piti ottaa asuntolaina omiin nimiini, mutta asunto ei riittänyt vakuudeksi. Isoäitini tarjoutui lainan takaajaksi. Olen kiitollinen hänelle tästä avusta ja luottamuksesta.
Lupasin hoidella juomattomat viinat, röyh. Pidin lupauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotona kahden pienen lapsen kanssa, kun sattui tapaturma. Talo oli täynnä verta, vauva huusi ja taapero pörräsi ympärillä. Hädissäni menin pyytämään naapurista apua. Naapurin rouva ei vähästä säikähtänyt, katse skannasi kaaosta, ja hän kysyi: mitä haluaisit että tekisin ensimmäisenä.
E ja R, jos luette tämän, niin kiitos vielä kerran.
Muutin uuteen kaupunkiin töiden perässä, josta en tuntenut ketään. Sairastuin vatsatautiin. Työkaveri soitti, tarvitseeko puolestani käydä apteekissa, kaupassa tai tarvitsenko muuta apua. Kyllä lämmitti mieltä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomieheni lähti toisen matkaan enkä pystynyt olemaan yhteisessä asunnossa. Ystävien sohvalla sain nukkua asumisjärjestelyiden selviämiseen asti.
Ero opetti ketkä ovat tosiystäviä.
Miehen vanhemmat auttoivat paljon, kun muutimme kauempaa samalle paikkakunnalle. Miehen isä kustansi ja järjesti meille muuttokuljetuksen, ja he auttoivat meitä myös pienessä rempassa. Mitään eivät ole vastapalveluksena vaatineet, mitä nyt pyysivät vähän pihahommiin ja tottakai autellaan vastavuoroisesti sitten kun tarvetta tulee. Todella anteliaita ja hyväsydämisiä ihmisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena opiskelijana on jäänyt mieleen, kun sairastuin kerran oikein kuumeflunssaan ja murehdin, kun en saanut koulutöitä tehtyä. Niin kämppis lohdutteli ja keitti minulle sitten kamomillateetä. Inhosin sitä teetä, mutta join sen kiitollisena, kun toinen oli minulle niin kiltti.
Oli jouluaattoaamu kun mieheni vietiin ambulanssilla sairaalaan j ajäin yksin kahden pienen lapsen kanssa. Naapuri soitti nähneensä ambulanssin käyvän ja kysyi tarvitsenko apua. Ihan tuli tippa silmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä kommentoijan kanssa, joka epäili maailmassa olevan vain vähän pyyteettömiä tekoja tai ihmisiä: ehkä niistä ei vain pidetä niin tarkkaa lukua kuin ikävistä kokemuksista?
Saimme vauvan pari päivää ennen jouluaattoa. Vauva syntyi etuajassa, mutta oli kaikin puolin kunnossa, joten halusimme lähteä sairaalasta kotiin jo jouluaatoksi viettämään joulua isomman lapsen kanssa. Sukulaisperheeni oli luvannut käyttöömme heidän lapselleen pieneksi jääneen autoon tarkoitetun kuljetuskaukalon, jotta saisimme vauvan kotiin sairaalasta. He huomasivat vasta ottaessaan kuljetuskaukaloa parvekkeelta sisään, että se olikin päässyt homehtumaan ulkotiloissa säilyttämisen vuoksi. Sukulaisperheen äiti lähti jouluaattoaamuna vielä kaupoille vain löytääkseen meille uuden kaukalon lupaamansa tilalle. Tämä oli minusta niin liikuttavaa ja ihanaa, että tuli ihan tippa linssiin. En siis todellakaan vaatinut heiltä kaukaloa, vaan perheen äiti halusi tehdä sen omasta tahdostaan, koska tiesi kuinka kovasti toivoimme pääsevämme jouluksi kotiin. Muuten olisimme joutuneet olemaan sairaalassa pyhien yli, koska kaikki kaupat olivat kiinni eikä kaukaloa saanut mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs sukulaispariskunta tarjoutui hoitamaan lapsiamme viikonlopun, jotta pääsisimme ekaa kertaa viiteen vuoteen mieheni kanssa pienelle matkalle. Nämä eivät olleet aivan lähisuvusta (siis kummankaan lapsuudenperhettä), joten tarjous tuli aika yllättäen :) Oltiin todella kiitollisia heille.
Esikoiseni oli muutaman viikon ikäinen paljon itkevä vauva, joka oli ihan kiinni minussa ja minä hänessä. Mies teki pitkiä työpäiviä (osin ehkä raskasta vauva-arkea paetakseen, olimme nuoriakin molemmat). Ystäväni tuli vieraisille. Ennen lähtöään meiltä hän siivosi ja tiskasi <3
Vierailija kirjoitti:
Vastausten määrästä päätellen röyhkeiden ja itsekkäiden ihmisten maailmassa on suurempi, kuin ystävällisten ja pyyteettömien...
Kysymyksenasettelussa tuo että pitäisi osata kertoa juuri se pyyteettömin / ystävällisin ikinä tapahtunut juttu - se ainakin itselleni tekee asiasta vaikean. Minä koen, että ystävällisiä tekoja on niin paljon ja usein, vaikea niitä on lähteä arvottamaan että mikä niistä nyt sitten ollut jotenkin muita arvokkaampi niin että pääsee ykkössijalle?
Jos pyytäisit kertomaan ihan pelkkiä pyyteettömiä / ystävällisiä kokemuksia, ilman että sen tarvitsee olla se huikein ikinä tapahtunut kokemus, vastaaminen olisi paljon helpompaa :)
Pari kokemaani ystävällisyyttä ilman paremmuusjärjestyksiä:
- Minua on autettu kassalla kun kolikkoni eivät riittäneet pikku ostoksiini - ventovieras antoi minulle muutaman kolikon pyytäen vastalahjaksi vain että panen hyvän kiertämään.
- Sairastuin ollessani yksin autolomalla 200 km päässä kotoa. Ystävä tuli junalla kotikaupungista luokseni ja ajoi minut autollani kotiin, koska en siihen itse pystynyt
- Lukemattomat kerrat minulle on tarjottu apua esim painavien taakkojen nostamisessa / kantamisessa ihan vieraiden ihmisten taholta. Tulee aina hyvä mieli siitä.
- Ollessani rahapulassa olen saanut ystäviltä hyvää myytävää kirpputorille.
PS todella yritän itse elää siten että pustän hyvän kiertämään
Minusta herttaista oli kun esikoisen ollessa 3v ja kuopuksen vauva menimme bussilla keskustaan. Bussiin meno jo jännitti ensi kertaa vaunujen kanssa, mutta jotenkin onnistuin meidät mukaan saamaan kenenkään auttamatta. Perille päästyämme selvästi laitapuolen alkoholisti kohteliaasti kysyi voiko auttaa vaunuja alas bussista. Ainoa joka auttoi.
Jos pikkujuttujakin saa kertoa:
Kun olin lapsi/teini, meillä päin kävi viikoittain kauppa-auto. Kerran multa puuttui joku 5 tai 10 senttiä, ja se sanoi, että maksa sitten ensi kerralla. Minä tietysti otin tämän tosissani ja maksoinkin. Se vaikutti vähän hämmentyneeltä, ei tainnut muistaa koko juttua.
Alue: Aihe vapaa
Mun entinen ttyökaveri lainasi mulle 6000€ jotta sain ostettua sellaisen auton, millä pääsin käymään töissä (työ oli päivittäin liikkuva ja työkaluja pakettiautollinen koko ajan mukana, joten ihan parin sadan corollalla sitä ei voinut pitkään thdä). Työkaveri tiedi, että luottotiedot ei ole edellisen firman konkurssin takia kunnossa, mutta lainasi kuitenkin.
Maksoin takaisinkin, mutta meni siihen aika kauan.