Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies tappoi itsensä, en jaksa enää, mistään ei saa apua... :(
04.06.2016 |
Meidän elämä oli aikamoista vuoristorataa miehen masennuksen takia useamman vuoden ajan. Terapian ym. ansiosta miehen vointi parani aina välillä hetkellisesti niin, että oli melkeinpä oma itsensä, sitten tuli taas vaikeampi kausi ja mies velloi "pohjamudissa" ja jälleen hoitojen avulla vähitellen palasi normaaliksi itsekseen. Elämä jatkui näin melkeen 4v ajan, kunnes mies vuosi sitten tappoi itsensä, kun taas kerran olonsa meni pahempaan.
Mulla on neljä lasta 12v, 9v, 5v ja 3kk. Nuorin ei ollut millään muotoa suunniteltu ja sain tietää raskaudesta vähän mieheni kuoleman jälkeen. Harkitsin jopa aborttia, mutta en lopulta pystynyt sitä tekemään. Vauva on onneksi ollut melko "helppo" tapaus, päivisin todella aurinkoinen, mutta keskimäärin joka toinen yö heräilee tunnin välein ja kitisee, aina ei ole kuitenkaan nälkä. Joka toinen yö herää syömään yöllä 3-4tunnin välein.
Olen todella väsynyt ja irti poikki kuollut enkä vaan enää jaksais tätä arkea. Joskus on käynyt jopa itsensätappaminen mielessä, mutta sitten lapset jäis täysin yksin enkä sitäkään halua. Tätä ei yhtään auta se, että vauvassa on todella paljon isänsä piirteitä ja välillä sekin ahdistaa todella paljon, kun vaikka yrittäis "unohtaa"tapahtuneen niin silti erityisesti vauva muistuttaa siitä..
Olen monessa paikassa kertonut, että menen oman jaksamiseni äärirajoilla, mutta tähän ei ole juuri muuten reagoitu kun sanottu, että koita kestää tai että ajan myötä helpottaa. No ei siltä tunnu, kaikki tuntuu vaan pahenevan päivä päivältä :(
Lähipiiri auttaa sen minkä pystyvät, mutta heillä on omakin elämä niin ihan hirveästi eivät pysty auttamaan. Toisaalta tarvitsisin varmasti myös ammattilaisen apua, jotta pystyisin nousemaan tästä suosta voittajana.
Kommentit (133)
Lapset nyt ainakin saisivat perheneuvolasta apua, täälläpäin ainakin pääsee ihan ilman lähetettä ja omalla soitolla, jonoa voi tietysti olla vähän.
En tiedä missä asut mutta täällä pääsee myös ihan vaan omalla soitolla juttelemaan mielenterveystoimistoon, ei samalla viikolla mutta kuitenkin.
Oletko nyt ottanut kaikesta selvää miten teidän kaupungissa asiat hoituu?
Kaikkeen kun ei mitään lähetteitä tarvita.
Yksi vaihtoehto on mennä yksityiselle terapeutille, hyötyisit varmaan jo muutamasta käynnistä niin ei tulisi niin kalliiksikaan. Ja siihenkään ei tarvita lähetettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt ainakin saisivat perheneuvolasta apua, täälläpäin ainakin pääsee ihan ilman lähetettä ja omalla soitolla, jonoa voi tietysti olla vähän.
En tiedä missä asut mutta täällä pääsee myös ihan vaan omalla soitolla juttelemaan mielenterveystoimistoon, ei samalla viikolla mutta kuitenkin.
Oletko nyt ottanut kaikesta selvää miten teidän kaupungissa asiat hoituu?
Kaikkeen kun ei mitään lähetteitä tarvita.
Yksi vaihtoehto on mennä yksityiselle terapeutille, hyötyisit varmaan jo muutamasta käynnistä niin ei tulisi niin kalliiksikaan. Ja siihenkään ei tarvita lähetettä.
Kyllä on selvitetty. Tiedän, ettei kaikkeen tarvita lähetettä, mutta esim. mielenterveystoimistosta ei aikaa annettu, vaikka kerroin tilanteemme kaunistelematta.
Yksityiselle meno ei ihan mahdotonta, mutta taloudellisesti tulis siinä tapauksessa aika tiukkaa. Asutaan pienehköllä paikkakunnalla, josta lähimmätkin yksityiset terapeutit on aika kaukana. Yksityiselle terapeutille meno ei kaikkea ratkaisisi, koska tarvitsisin myös apua arkeen, koska en vaan jaksa enää pyörittää arkea. Ja vaikka itselleni ehkä vielä just ja just sais kustannettua terapian yksityisellä niin lapsille ei olisi mitenkään mahdollista.
ap
Tarvisitte varmaan perhetyöntekijää. Juttele asiasta neuvolassa. Äidin olotila vaikuttaa lapsen koulumenestykseen.
Meidän kuopus sai kutosen kokeista, kun itse oireilin äitini tilannetta. Itkin joka päivä ja niin lapsi nappasi heti sen ainoan kutosen kokeesta.
Siis mielenterveystoimistosta saa aina ajan jos siitä ei itse kieltäydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sori mut oot niin provo kuin olla ja voi. Neuvola tarjoaa tuossa tilanteessa automaattisesti perhetyöntekijää arkea auttamaan ja tukiperhettä lisäksi. Lisäksi nuorten leskien ryhmiä on ympäri suomea antamassa lisätukea. Liian kovaa tuo yritä pärjätä kun mies kuollut, joo ei ole tapahtunut. Vaikka mitä sijaisia voi olla mutta noin ammattitaidotonta meno ei ole missään. Viime aikoina on lisäksi panostettu mielenterveyshoitajiin suht kaikkialla ja näille saa siis ajan ihan ite soittamalla ilman lähetettä. Matalan kynnyksen paikkoja on noussut kuin sieniä sateella. Toisaalta näistä ei vakavasti itsetuhoinen ja sairas saa apua mutta tukea noista arjen haasteisiin kyllä saa. Mielenterveystoimistosta saa aina ajan josa sIitä ei itse kieltöydy. ... Lisäksi kun puoliso kuolee ja on pieniä lapsia niin jo sairaala ehdottaa noita palveluja jos neuvola asian ohittaisikin, mitä kyllä vahvasti epäilen. Törkeä provo.
Mä olen seurannut vierestä, kun eräästä perheestä kuoli äiti. Ei todellakaan tarjottu automaattisesti apua vaan sitä sai todellakin vaatia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereella jos asut, niin minä voin auttaa, jos haluat. Tai jossain lähistölläkin. On auto käytössä, niin pääsen kulkemaankin!
Meidän seurakunnassa papit ja diakonit auttaa näissä perheissä niin terapeuttisesti kuin arkiasioissa, kuin myös esim. avioero perheessä tilanteissa. Apu on ilmainen, eikä uskontoa tyrkytetä vaan ihmisenä ihmiselle toimitaan, ilmaiseksi, vaikka ollaan ihan koulutettuja ammattilaisia.
Kuitenkaan pyytämättä ei ketään lähestytä, koska sen jo estää lakikin ja emme pyri avun varjolla hyötymään. Sama varmasti noissa muissakin ammattillisissa palveluissa, aloite pitää tulla ihmiseltä itseltään. Soitto diakoniatyöntekijälle, niin hän tuntee paikkakunnan kaikki avun kanavat: taloudelliset, henkiset ja hengelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto kun mun sydän särkyy sun puolesta ja haluaisin niin kovasti auttaa neuvomalla mistä saisi keskusteluapua mutta kun en itsekään tiedä. Mulla myös tilanne että mieheni kuoli joku aika sitten - meillä ei kuitenkaan yhteisiä lapsia - ja olen kiertänyt ties kuinka monta paikkaa huutamassa että tarvitsen apua että pääsisin asian yli mutta mitään apua en ole saanut. Lääkkeitä kyllä mutta en sitä keskusteluapua mitä tarvitsisin.
En ikinä olisi voinut kuvitella että Suomessa jää täysin yksin ja avutta tällaisen asian kanssa.
Anteeksi jos viestini on sekava. Mitään apuahan ei tästä viestistä sulle ollut mutta haluan silti ottaa osaa suruusi ja toivottaa kovasti voimia. Toivottavasti saat vielä jostain apua, ei tollaisessa tilanteessa selviä yksin ilman että pää hajoaa.Suomi on todellakin heitteillejätön mallimaa. Esimerkiksi mielenterveysongelmat saavat olla todella vakavia (ja saada todella vakavia ilmenemismuotoja), ennen kun todellista apua on saatavissa. Meillä on kansakuntaa prioriteetit pahasti hukassa.
Niin on. Esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla on ollut jo vuosikausia nainen, joka kiertää joka päivä koko päivän anelemassa rahaa ohikulkijoilta epätoivoinen ilme kasvoillaan. Mielestäni tuollaisessa tapauksessa tulisi jo ihmisarvon vuoksi laittaa asumaan jonkinlaiseen laitokseen, jossa huolehditaan ja jossa on työntekijöitä auttamassa ja kuuntelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Numero 81 mistä tiedät että perhetyöntekijää ei tarjottu? Ja mikä vuosi kyseessä? Sitä nykyään tarjotaan jo yh äideille joilla ei muita ongelmia. Uskotteko oikeasti tuon apn jutun?
Tämä perhe oli/on minulle läheinen. Siksi tiedän, ettei apua tarjottu automaattisesti. Olin tämän isän tukena ja apuna ennen kun sai yhteiskunnalta apua. Aikaa tästä reilu pari vuotta.
81
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvola, SOS ja kriisipäivystys, terveyskeskuksen psyk.sh tai psykologi, lastensuojelu , perhetyö, kirkon apu,lääkärin kautta lähete psykiatrille, koulukuraattori, koulupsykologille
Reilussa parissa vuodessa on jo palvelut muuttuneet, sote elää hyvin vaiheessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Nyt haet apua! sut on pistetty kovan paikan eteen ja olet selvinnyt hienosti, MUTTA nyt olet jaksamisesi ääripäässä ja sun tarvii hetki huilata. Hienoa, että huomaat sen itsekin! Jaksamista!
88, jokainen saa tietyn summan yhteiskunnalta per kuukausi jolla pystyy elämään. Tahdon vastainen hoito vaatii vahvat perusteet. Miksi sinusta tuo ihminen pitäisi lukita laitokseen jos ei ole vaaraksi itselleen tai muille? Mihin mielestäsi pitäisi vetää raja jolloin joku voidaan määrätä pakkohoitoon?
Aika moni on näköjään sitä mieltä että itsemääräämisoikeutta pitäisi rajata. Olisi kyllä kiva nähdä mihin av mammat vetäisivät rajat. Suomessa on siis maailman vahvin itsemääräämisoikeus.
Just joo, koskaan ikinä täällä lintukoto suomessa ei voi mitään sellaista tapahtua, ettei saisi apua! Kaikki menee aina niin kun elokuvissa ikään... Ei todellakaan. Tämä ei ole mitenkään mahdotonta, vaikka ehkä harvinaisempaa!
Nimim. vaikeaan masennukseen sairastunut vajaa vuosi sitten ja sitä apua ei todellakaan niin vaan saanut. Sairaslomaa kyllä kirjotettiin, mutta kaikki muu apu oli kirveen takana. Onneks oli mies tukemassa ja vaatimassa, näinköhän oisin muuten vieläkään saanut apua. Lapset nyt 1,5v ja 5v.
Vierailija kirjoitti:
Ap sori mut oot niin provo kuin olla ja voi. Neuvola tarjoaa tuossa tilanteessa automaattisesti perhetyöntekijää arkea auttamaan ja tukiperhettä lisäksi. Lisäksi nuorten leskien ryhmiä on ympäri suomea antamassa lisätukea. Liian kovaa tuo yritä pärjätä kun mies kuollut, joo ei ole tapahtunut. Vaikka mitä sijaisia voi olla mutta noin ammattitaidotonta meno ei ole missään. Viime aikoina on lisäksi panostettu mielenterveyshoitajiin suht kaikkialla ja näille saa siis ajan ihan ite soittamalla ilman lähetettä. Matalan kynnyksen paikkoja on noussut kuin sieniä sateella. Toisaalta näistä ei vakavasti itsetuhoinen ja sairas saa apua mutta tukea noista arjen haasteisiin kyllä saa. Mielenterveystoimistosta saa aina ajan josa sIitä ei itse kieltöydy. ... Lisäksi kun puoliso kuolee ja on pieniä lapsia niin jo sairaala ehdottaa noita palveluja jos neuvola asian ohittaisikin, mitä kyllä vahvasti epäilen. Törkeä provo.
Kommentisi on todella tärkeä provo ja oman mielikuvituksesi tuotetta, sillä yhteistyö ei edes viranomaisten kanssa edes toimi, sillä mielenterveyspotilaat ovat täysin heitteillä, koska mielisairaalat ja osastot on suljettu ja potilaat laitettu avohoitoon.
Esimerkki oikeasta elämästä: Poliisipartiot kuskaavat samaa potilasta, jopa useamman kerran päivässä päivystyksen välillä, koska asiakas tarvitsee välitöntä lääkärihoitoa, eikä selliä (itsetuhoinen, sekava jne. ilman että olisi päihtynyt) ok. potilas pääsee lääkärille, mutta sen jälkeen passitetaan kotiin ja ollaan taas lähtöpisteessä, koska ei ole paikkaa mihin mielenterv. tai itsetuhoiset hoidettaisiin.
Alue: Aihe vapaa
Kuulun, mutta tästä ei ole hyötyä tässä tapauksessa. Olen kaupungilla töissä ja työpaikkalääkäri on sama lääkäri joka on myös terveyskeskuksessa lääkärinä.
ap