Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies tappoi itsensä, en jaksa enää, mistään ei saa apua... :(
04.06.2016 |
Meidän elämä oli aikamoista vuoristorataa miehen masennuksen takia useamman vuoden ajan. Terapian ym. ansiosta miehen vointi parani aina välillä hetkellisesti niin, että oli melkeinpä oma itsensä, sitten tuli taas vaikeampi kausi ja mies velloi "pohjamudissa" ja jälleen hoitojen avulla vähitellen palasi normaaliksi itsekseen. Elämä jatkui näin melkeen 4v ajan, kunnes mies vuosi sitten tappoi itsensä, kun taas kerran olonsa meni pahempaan.
Mulla on neljä lasta 12v, 9v, 5v ja 3kk. Nuorin ei ollut millään muotoa suunniteltu ja sain tietää raskaudesta vähän mieheni kuoleman jälkeen. Harkitsin jopa aborttia, mutta en lopulta pystynyt sitä tekemään. Vauva on onneksi ollut melko "helppo" tapaus, päivisin todella aurinkoinen, mutta keskimäärin joka toinen yö heräilee tunnin välein ja kitisee, aina ei ole kuitenkaan nälkä. Joka toinen yö herää syömään yöllä 3-4tunnin välein.
Olen todella väsynyt ja irti poikki kuollut enkä vaan enää jaksais tätä arkea. Joskus on käynyt jopa itsensätappaminen mielessä, mutta sitten lapset jäis täysin yksin enkä sitäkään halua. Tätä ei yhtään auta se, että vauvassa on todella paljon isänsä piirteitä ja välillä sekin ahdistaa todella paljon, kun vaikka yrittäis "unohtaa"tapahtuneen niin silti erityisesti vauva muistuttaa siitä..
Olen monessa paikassa kertonut, että menen oman jaksamiseni äärirajoilla, mutta tähän ei ole juuri muuten reagoitu kun sanottu, että koita kestää tai että ajan myötä helpottaa. No ei siltä tunnu, kaikki tuntuu vaan pahenevan päivä päivältä :(
Lähipiiri auttaa sen minkä pystyvät, mutta heillä on omakin elämä niin ihan hirveästi eivät pysty auttamaan. Toisaalta tarvitsisin varmasti myös ammattilaisen apua, jotta pystyisin nousemaan tästä suosta voittajana.
Kommentit (133)
Voitko suunnitella itse - lapset tarhaan ja nukut päivällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ja kaksi tuttua on näin tehnytkin, mutta lopputulos oli sama eli ei apua.
ap
Aika kamalaa, mitkä kaikki tahot ovat kieltäytyneet auttamasta? Vai oletko sinnitellyt "kyllä mä tässä pärjään" -fiiliksellä? Luulisi että tuossa tilanteessa saisi lisäkäyntejä neuvolan kanssa, perheterapiaa, perhetyöntekijän, lastensuojelun tukitoimia, keskusteluaikoja mielenterveystoimistosta ainakin. Onko paikkakunnalla SPR:n ystävätoimintaa? Seurakunnan sururyhmää?
Voi..mäkin auttaisin jos vaan sattuisit asumaan 100km säteellä..uskaltaisitko fb:stä kysyä apua jos täällä et halua..? Varmasti tulisi paljon avuliaita ihmisiä auttamaan. Tai näin luulisin..
Olen ollut samassa tilanteessa. Tein itse lastensuojeluilmoituksen ja sain kiireellisenä tukiperheen jonne lapset menevät säännöllisesti ikäänkuin lomailemaan ja itse saa kasailla omaa päätä uusiksi sen aikaa.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ja kaksi tuttua on näin tehnytkin, mutta lopputulos oli sama eli ei apua.
ap
Aika kamalaa, mitkä kaikki tahot ovat kieltäytyneet auttamasta? Vai oletko sinnitellyt "kyllä mä tässä pärjään" -fiiliksellä? Luulisi että tuossa tilanteessa saisi lisäkäyntejä neuvolan kanssa, perheterapiaa, perhetyöntekijän, lastensuojelun tukitoimia, keskusteluaikoja mielenterveystoimistosta ainakin. Onko paikkakunnalla SPR:n ystävätoimintaa? Seurakunnan sururyhmää?
Minä kuin myös nämä kaksi tuttuani on ollut yhteydessä neuvolaan, mielenterveystoimistoon, seurakuntaan, lääkäriin ja hoitajaan. Lääkärissä olen monesti käynyt saman asian takia eli siksi, etten jaksa, mutta ei ole tullut apua. Samoin terveyskeskuksen hoitajalla olen useaasti käynyt, mutttei sen paremmin apua. Hoitaja ei tietty varmaan ees pysty laittaa lähetettä mihinkään. Neuvolassa olen useasti puhunut etten jaksa, mutta ei apua.
En ole mennyt varsinaisesti sillä fiiliksellä, että kyllä mä pärjään, muttei tässä nyt ole ollut vaihtoehtoja, kun apua ei useista pyynnöistä huolimatta ole saanut.
SPR:n ystävätoimintaa ei täällä ole, tuosta sururyhmästä en ole varma.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Tein itse lastensuojeluilmoituksen ja sain kiireellisenä tukiperheen jonne lapset menevät säännöllisesti ikäänkuin lomailemaan ja itse saa kasailla omaa päätä uusiksi sen aikaa.
Tsemppiä.
Tätä lastensuojeluilmoitusta olen tietoisesti vältellyt, koska lähipiirissä siitä ei ole niin positiivisia kokemuksia. Nyt ei tosin taida enää olla paljoa vaihtoehtoja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee itse lapsista lastensuojeluilmoitus ja kerrot olevasi jaksamisen äärirajoilla. Saat sitä kautta perhetyöntekijän avuksi kotiin. Jos vain resursseja on. Mahdollisesti myös tukiperheen, minne lapset voisivat mennä muutamaksi päiväksi.
Tärkeitä on nyt sinun jaksamisesi ja ettet palaisi ihan loppuu, sillä lapsesi tarvitsevat äidin. Älä epäröi pyytää apua.
Onko mahdollista, jos kertoisit missä päin asut, jos saisit vaikka vapaaehtoisista apua, sillä yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset.
Oli hyvä kun teit aloituksen, ehkä saat täältäkin henkistä tukea.
Vierailija kirjoitti:
Voitko suunnitella itse - lapset tarhaan ja nukut päivällä
Vauva nyt ei vielä ole tervetullut päiväkotiin, 5v on kolmesti viikossa perhepäivähoitajalla. Ongelmani ei kuitenkaan ole pelkkä univaje vaan se, etten tiedä, miten pääsen ns. yli miehen kuolemasta, miten autan lapsia käsittelemään suruaan jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäpäin suomea ap asut? jos asut lähellä voisin auttaa.
Oletko vanhemmille lapsille pyytänyt terapiaa koulun kautta tai päiväkodin.
Olet oikeassa, myös lapset tarvitsevat terapiaa tuossa vaikeassa tilanteessa.
Myös kirkolta saat keskusteluapua, vaikka et kuuluisikaan kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista varata aika yksityiselle lääkärille ja muutama psykologiaika? Tämä maksaa muutaman satasen, mutta saisit lääkkeet jaksamisesi tueksi ja neuvoja surun käsittelyyn lasten kanssa. Ilmeisesti teillä on asiat päällisin puolin hyvin ja sinulla on tukiverkosto. Yhteiskunta auttaa lähinnä niitä joilla "köyhyys on tullut perintönä".
Minäkin auttaisin jos asut melko lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Ap, että jaoit tuskasi meidän kanssa. Itken täällä ja mietin, miten pieniä omat surut ja murheet onkaan. Halaukset, voimia ja olet rakas niin lapsillesi, kun varmasti monelle palstailijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Tein itse lastensuojeluilmoituksen ja sain kiireellisenä tukiperheen jonne lapset menevät säännöllisesti ikäänkuin lomailemaan ja itse saa kasailla omaa päätä uusiksi sen aikaa.
Tsemppiä.Tätä lastensuojeluilmoitusta olen tietoisesti vältellyt, koska lähipiirissä siitä ei ole niin positiivisia kokemuksia. Nyt ei tosin taida enää olla paljoa vaihtoehtoja.
ap
Välttely ei auta, päinvastoin. Kun näytät avoimesti sen, että olet avun tarpeessa ja valmis ottamaan sitä vastaan niin ei sinulta ainakaan lapsia viedä. Välttely sen sijaan on epäilyttävää. Ja tee itse ensin ennen kuin joku muu ehtii ensin.
En sano tätä ap. pahalla, mutta ehkä syy miksi et ole saanut apua onkin, että viranomaiset ovat huomanneet sinun pärjänneen hyvin lasten kanssa (voivat hyvin) ja pyörität arkea normaalisti ja olet hakenut vähän vääränlaista apua, vaikka oletkin henkisesti väsynyt.
Jotenkin rivien välistä luin sinun tarvitsevan enemmän henkistä tukea ja terapiaa, kuin siivousapua arjen pyörittämiseen? Ja miehesi kuolema ja siitä seuranneet tapahtumat pyörivät mielessä ja syövät voimavaroja.
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä ap. pahalla, mutta ehkä syy miksi et ole saanut apua onkin, että viranomaiset ovat huomanneet sinun pärjänneen hyvin lasten kanssa (voivat hyvin) ja pyörität arkea normaalisti ja olet hakenut vähän vääränlaista apua, vaikka oletkin henkisesti väsynyt.
Jotenkin rivien välistä luin sinun tarvitsevan enemmän henkistä tukea ja terapiaa, kuin siivousapua arjen pyörittämiseen? Ja miehesi kuolema ja siitä seuranneet tapahtumat pyörivät mielessä ja syövät voimavaroja.
Vaikka olisikin näin, silti ap:lle olisi pitänyt tarjota sitä apua! Meillä ei ollut edes noin vaikea tilanne, mies oli vaikeasti masentunut ja mun piti yksinäni pyörittää arkea ja mä sain pari kertaa pyytämällä mm. terapiaa. En voi edes kuvitella miten rikki olisin ap:n tilanteessa, en tiedä oisinko jaksanut lähellekään noin pitkään.
Tuli kamala suru kun luin tekstisi. Asutko pk-seudulla? Voin tulla ilmaiseksi hoitamaan lapsiasi. Olen mammalomalla juuri itse.
N24
Lastensuojelua tai lapsiperheiden sosiaalipalveluja (millä nimellä ne teidän paikkakunnalla nyt onkaan) ei kannata pelätä. Tukiperheen ja perhetyötä voi nykyän saada ilman lastensuojelun asiakkuuttakin. Ota rohkeasti yhteyttä.
Alue: Aihe vapaa
On ja kaksi tuttua on näin tehnytkin, mutta lopputulos oli sama eli ei apua.
ap