Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies tappoi itsensä, en jaksa enää, mistään ei saa apua... :(
04.06.2016 |
Meidän elämä oli aikamoista vuoristorataa miehen masennuksen takia useamman vuoden ajan. Terapian ym. ansiosta miehen vointi parani aina välillä hetkellisesti niin, että oli melkeinpä oma itsensä, sitten tuli taas vaikeampi kausi ja mies velloi "pohjamudissa" ja jälleen hoitojen avulla vähitellen palasi normaaliksi itsekseen. Elämä jatkui näin melkeen 4v ajan, kunnes mies vuosi sitten tappoi itsensä, kun taas kerran olonsa meni pahempaan.
Mulla on neljä lasta 12v, 9v, 5v ja 3kk. Nuorin ei ollut millään muotoa suunniteltu ja sain tietää raskaudesta vähän mieheni kuoleman jälkeen. Harkitsin jopa aborttia, mutta en lopulta pystynyt sitä tekemään. Vauva on onneksi ollut melko "helppo" tapaus, päivisin todella aurinkoinen, mutta keskimäärin joka toinen yö heräilee tunnin välein ja kitisee, aina ei ole kuitenkaan nälkä. Joka toinen yö herää syömään yöllä 3-4tunnin välein.
Olen todella väsynyt ja irti poikki kuollut enkä vaan enää jaksais tätä arkea. Joskus on käynyt jopa itsensätappaminen mielessä, mutta sitten lapset jäis täysin yksin enkä sitäkään halua. Tätä ei yhtään auta se, että vauvassa on todella paljon isänsä piirteitä ja välillä sekin ahdistaa todella paljon, kun vaikka yrittäis "unohtaa"tapahtuneen niin silti erityisesti vauva muistuttaa siitä..
Olen monessa paikassa kertonut, että menen oman jaksamiseni äärirajoilla, mutta tähän ei ole juuri muuten reagoitu kun sanottu, että koita kestää tai että ajan myötä helpottaa. No ei siltä tunnu, kaikki tuntuu vaan pahenevan päivä päivältä :(
Lähipiiri auttaa sen minkä pystyvät, mutta heillä on omakin elämä niin ihan hirveästi eivät pysty auttamaan. Toisaalta tarvitsisin varmasti myös ammattilaisen apua, jotta pystyisin nousemaan tästä suosta voittajana.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto kun mun sydän särkyy sun puolesta ja haluaisin niin kovasti auttaa neuvomalla mistä saisi keskusteluapua mutta kun en itsekään tiedä. Mulla myös tilanne että mieheni kuoli joku aika sitten - meillä ei kuitenkaan yhteisiä lapsia - ja olen kiertänyt ties kuinka monta paikkaa huutamassa että tarvitsen apua että pääsisin asian yli mutta mitään apua en ole saanut. Lääkkeitä kyllä mutta en sitä keskusteluapua mitä tarvitsisin.
En ikinä olisi voinut kuvitella että Suomessa jää täysin yksin ja avutta tällaisen asian kanssa.
Anteeksi jos viestini on sekava. Mitään apuahan ei tästä viestistä sulle ollut mutta haluan silti ottaa osaa suruusi ja toivottaa kovasti voimia. Toivottavasti saat vielä jostain apua, ei tollaisessa tilanteessa selviä yksin ilman että pää hajoaa.Suomi on todellakin heitteillejätön mallimaa. Esimerkiksi mielenterveysongelmat saavat olla todella vakavia (ja saada todella vakavia ilmenemismuotoja), ennen kun todellista apua on saatavissa. Meillä on kansakuntaa prioriteetit pahasti hukassa.
Niin on. Esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla on ollut jo vuosikausia nainen, joka kiertää joka päivä koko päivän anelemassa rahaa ohikulkijoilta epätoivoinen ilme kasvoillaan. Mielestäni tuollaisessa tapauksessa tulisi jo ihmisarvon vuoksi laittaa asumaan jonkinlaiseen laitokseen, jossa huolehditaan ja jossa on työntekijöitä auttamassa ja kuuntelemassa.
Jos tarkoitat aika pienikokoista suomalaisnaista, joka kysyy olisko antaa euro, niin ei ole mikään köyhä nainen. Omistaa useita asuntojakin. Päänuppi sillä on sekaisin eli siihen se hoitoa tarvitsisi.
Kerran kysyin häneltä miksi kerjäät? Ei hän kuuleemma kerjää vaan kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea tilanne jos on totta, mutta valitettavasti provoksi epäilen minäkin, koska hyvin vaikea kuvitella, että tuolla aikajanalla, mies tappoi itsensä ja vauva nyt 3 kk olisi totta tuskin noin pahasti masentunut harrastaisi viimeisinä päivinään viekä seksiäkin. Itsellä masennus vie ainakin kaikki halut siltä saralta
En ehdi nyt kaikille erikseen kommentoimaan..
Ihan ensin suuri kiitos kaikille neuvoista ja tsempeistä!
Hätäkeskuksen kautta tehty eilen lastensuojeluilmoitus ja pitäisi kuulemma viikon tai kahden sisällä saada jotain apua. Lisäksi kirjoitin seurakuntaan vastaavanlaisen tekstin kun aloitukseni, kuten joku täällä ehdotti. Myös muutamaan muuhun paikkaan on tarkoitus soittaa vielä huomenna.
Sinä, joka sanoit, ettei masentunut harrasta seksiä. Olet oikeassa, miehen ollessa masentunut hällä oli viimeisenä seksi mielessä, mutta kuten aloituksessa kirjoitin niin miehen masennus meni ns. aaltoilevasti. Eli mies oli yleensä jonkun aikaa melkeinpä se oma itsensä ja tuollon sitä seksiäkin aina välillä oli. Kunnes taas alkoi uusi ns.masennuskausi ja mies meni hyvinkin nopeasti todella huonoon kuntoon ja muuttui itsetuhoiseksi.
Epäilijöille tiedoksi, että valitettavasti tämä on ihan totta. Tämä oli itsellekin todella suuri yllätys, miten vaikea sitä apua on saada, vaikka itse pyytäisi ja monesta eri paikasta. Aikoinaan sai jonkin verran myös taistella sen suhteen, että mies alkoi saada muutakin apua kun vaan lääkkeitä ja sairaslomaa.
Asutaan pohjoisessa pienehköllä paikkakunnalla.
ap
Ota yhteys seurakuntaan, sos,virastoon, onko paikkakunnallasi järjestöjä jotka voisivat auttaa? Tiedän, ei kummoinen neuvo, muuta en keksi. Asun Tampereella, jos olet täältä, ehtisin välillä auttamaan. Terapiasta on suuri apu.
Olen pahoillani menetyksestänne.
Autan, jos asutte Helsingissä. Voin tulla teille siivoamaan ja mennä vauvan kanssa kävelylenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto kun mun sydän särkyy sun puolesta ja haluaisin niin kovasti auttaa neuvomalla mistä saisi keskusteluapua mutta kun en itsekään tiedä. Mulla myös tilanne että mieheni kuoli joku aika sitten - meillä ei kuitenkaan yhteisiä lapsia - ja olen kiertänyt ties kuinka monta paikkaa huutamassa että tarvitsen apua että pääsisin asian yli mutta mitään apua en ole saanut. Lääkkeitä kyllä mutta en sitä keskusteluapua mitä tarvitsisin.
En ikinä olisi voinut kuvitella että Suomessa jää täysin yksin ja avutta tällaisen asian kanssa.
Anteeksi jos viestini on sekava. Mitään apuahan ei tästä viestistä sulle ollut mutta haluan silti ottaa osaa suruusi ja toivottaa kovasti voimia. Toivottavasti saat vielä jostain apua, ei tollaisessa tilanteessa selviä yksin ilman että pää hajoaa.Suomi on todellakin heitteillejätön mallimaa. Esimerkiksi mielenterveysongelmat saavat olla todella vakavia (ja saada todella vakavia ilmenemismuotoja), ennen kun todellista apua on saatavissa. Meillä on kansakuntaa prioriteetit pahasti hukassa.
Niin on. Esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla on ollut jo vuosikausia nainen, joka kiertää joka päivä koko päivän anelemassa rahaa ohikulkijoilta epätoivoinen ilme kasvoillaan. Mielestäni tuollaisessa tapauksessa tulisi jo ihmisarvon vuoksi laittaa asumaan jonkinlaiseen laitokseen, jossa huolehditaan ja jossa on työntekijöitä auttamassa ja kuuntelemassa.
Jos tarkoitat aika pienikokoista suomalaisnaista, joka kysyy olisko antaa euro, niin ei ole mikään köyhä nainen. Omistaa useita asuntojakin. Päänuppi sillä on sekaisin eli siihen se hoitoa tarvitsisi.
Kerran kysyin häneltä miksi kerjäät? Ei hän kuuleemma kerjää vaan kysyy.
Rautatientorin puolella istuva nainen kerjäsi aiemmin Malmilla jo markka-aikana.
Minua hän pyysi pari kuukautta sitten ostamaan itselleen makkaran. :)
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt kaikille erikseen kommentoimaan..
Ihan ensin suuri kiitos kaikille neuvoista ja tsempeistä!
Hätäkeskuksen kautta tehty eilen lastensuojeluilmoitus ja pitäisi kuulemma viikon tai kahden sisällä saada jotain apua. Lisäksi kirjoitin seurakuntaan vastaavanlaisen tekstin kun aloitukseni, kuten joku täällä ehdotti. Myös muutamaan muuhun paikkaan on tarkoitus soittaa vielä huomenna.
Sinä, joka sanoit, ettei masentunut harrasta seksiä. Olet oikeassa, miehen ollessa masentunut hällä oli viimeisenä seksi mielessä, mutta kuten aloituksessa kirjoitin niin miehen masennus meni ns. aaltoilevasti. Eli mies oli yleensä jonkun aikaa melkeinpä se oma itsensä ja tuollon sitä seksiäkin aina välillä oli. Kunnes taas alkoi uusi ns.masennuskausi ja mies meni hyvinkin nopeasti todella huonoon kuntoon ja muuttui itsetuhoiseksi.
Epäilijöille tiedoksi, että valitettavasti tämä on ihan totta. Tämä oli itsellekin todella suuri yllätys, miten vaikea sitä apua on saada, vaikka itse pyytäisi ja monesta eri paikasta. Aikoinaan sai jonkin verran myös taistella sen suhteen, että mies alkoi saada muutakin apua kun vaan lääkkeitä ja sairaslomaa.
Asutaan pohjoisessa pienehköllä paikkakunnalla.
ap
Tästä ei ehkä enää ole mitään apua mutta tuo miehen mielialojen aaltoilu kuulostaa ihan kaksisuuntaiseltamielialahäiriöltä. :/ Toivottavasti jos joku on samassa tilanteessa tai tuntee jonkun jonka mielialat heittelevät ns. Normaalista masentuneeseen huomaa tämän viestini ja saa apua oikeaan sairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt kaikille erikseen kommentoimaan..
Ihan ensin suuri kiitos kaikille neuvoista ja tsempeistä!
Hätäkeskuksen kautta tehty eilen lastensuojeluilmoitus ja pitäisi kuulemma viikon tai kahden sisällä saada jotain apua. Lisäksi kirjoitin seurakuntaan vastaavanlaisen tekstin kun aloitukseni, kuten joku täällä ehdotti. Myös muutamaan muuhun paikkaan on tarkoitus soittaa vielä huomenna.
Sinä, joka sanoit, ettei masentunut harrasta seksiä. Olet oikeassa, miehen ollessa masentunut hällä oli viimeisenä seksi mielessä, mutta kuten aloituksessa kirjoitin niin miehen masennus meni ns. aaltoilevasti. Eli mies oli yleensä jonkun aikaa melkeinpä se oma itsensä ja tuollon sitä seksiäkin aina välillä oli. Kunnes taas alkoi uusi ns.masennuskausi ja mies meni hyvinkin nopeasti todella huonoon kuntoon ja muuttui itsetuhoiseksi.
Epäilijöille tiedoksi, että valitettavasti tämä on ihan totta. Tämä oli itsellekin todella suuri yllätys, miten vaikea sitä apua on saada, vaikka itse pyytäisi ja monesta eri paikasta. Aikoinaan sai jonkin verran myös taistella sen suhteen, että mies alkoi saada muutakin apua kun vaan lääkkeitä ja sairaslomaa.
Asutaan pohjoisessa pienehköllä paikkakunnalla.
ap
Tästä ei ehkä enää ole mitään apua mutta tuo miehen mielialojen aaltoilu kuulostaa ihan kaksisuuntaiseltamielialahäiriöltä. :/ Toivottavasti jos joku on samassa tilanteessa tai tuntee jonkun jonka mielialat heittelevät ns. Normaalista masentuneeseen huomaa tämän viestini ja saa apua oikeaan sairauteen.
Ei ehkä kannattaisi tehdä diagnoosia pelkän keskustelupalstan perusteella ja henkilön sairauskertomusta näkemättä, eiköhän lääkärit ole oikean diagnoosin tehnyt ja potilas saanut lääkityksen. Metsään mennään ja kovasti, jos luulon perusteella aloitetaan hoito.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea tilanne jos on totta, mutta valitettavasti provoksi epäilen minäkin, koska hyvin vaikea kuvitella, että tuolla aikajanalla, mies tappoi itsensä ja vauva nyt 3 kk olisi totta tuskin noin pahasti masentunut harrastaisi viimeisinä päivinään viekä seksiäkin. Itsellä masennus vie ainakin kaikki halut siltä saralta
Luetun ymmärtämisessä ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täällä on hyviä ihmisiä, moni on valmis tarjoamaan henkilökohtaista apua hädässä olevalle, kiitos teille! En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt kaikille erikseen kommentoimaan..
Ihan ensin suuri kiitos kaikille neuvoista ja tsempeistä!
Hätäkeskuksen kautta tehty eilen lastensuojeluilmoitus ja pitäisi kuulemma viikon tai kahden sisällä saada jotain apua. Lisäksi kirjoitin seurakuntaan vastaavanlaisen tekstin kun aloitukseni, kuten joku täällä ehdotti. Myös muutamaan muuhun paikkaan on tarkoitus soittaa vielä huomenna.
Sinä, joka sanoit, ettei masentunut harrasta seksiä. Olet oikeassa, miehen ollessa masentunut hällä oli viimeisenä seksi mielessä, mutta kuten aloituksessa kirjoitin niin miehen masennus meni ns. aaltoilevasti. Eli mies oli yleensä jonkun aikaa melkeinpä se oma itsensä ja tuollon sitä seksiäkin aina välillä oli. Kunnes taas alkoi uusi ns.masennuskausi ja mies meni hyvinkin nopeasti todella huonoon kuntoon ja muuttui itsetuhoiseksi.
Epäilijöille tiedoksi, että valitettavasti tämä on ihan totta. Tämä oli itsellekin todella suuri yllätys, miten vaikea sitä apua on saada, vaikka itse pyytäisi ja monesta eri paikasta. Aikoinaan sai jonkin verran myös taistella sen suhteen, että mies alkoi saada muutakin apua kun vaan lääkkeitä ja sairaslomaa.
Asutaan pohjoisessa pienehköllä paikkakunnalla.
ap
Tästä ei ehkä enää ole mitään apua mutta tuo miehen mielialojen aaltoilu kuulostaa ihan kaksisuuntaiseltamielialahäiriöltä. :/ Toivottavasti jos joku on samassa tilanteessa tai tuntee jonkun jonka mielialat heittelevät ns. Normaalista masentuneeseen huomaa tämän viestini ja saa apua oikeaan sairauteen.
Ei ehkä kannattaisi tehdä diagnoosia pelkän keskustelupalstan perusteella ja henkilön sairauskertomusta näkemättä, eiköhän lääkärit ole oikean diagnoosin tehnyt ja potilas saanut lääkityksen. Metsään mennään ja kovasti, jos luulon perusteella aloitetaan hoito.
Valitettavasti lääkärit ovat monesti väärässä diagnoosissan ja masennus voikin olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Masennusaallot voivat olla todella syviä. Olen kokenut myös asian läheiseni kohdalla.
Otan syvästi osaa suruusi ap. Minun mieheni kuoli kaksi ja puoli vuotta sitten ja vieläkin tuska kouristaa joskus todella raskaasti. Ja se että oliko tehnyt kaikki mitä pystyi auttamiseksi. Tsemppiä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvisitte varmaan perhetyöntekijää. Juttele asiasta neuvolassa. Äidin olotila vaikuttaa lapsen koulumenestykseen.
Meidän kuopus sai kutosen kokeista, kun itse oireilin äitini tilannetta. Itkin joka päivä ja niin lapsi nappasi heti sen ainoan kutosen kokeesta.
on lapsi nähnyt minunkin itkevän mikä on mielestäni normaalia mutta ei se vaikuttanut koulu menestykseen.
Itkin aivan luettuani aloituksen. Omalla miehellä masennus oli juuri samanlaista ja olin jo mielessäni hyväksynyt, että hän tappaa itsensä päästäkseen pois tuskasta. Siinä kohtaa ei ole enää mitään tehtävissä kun hän ja läheiset ovat kaikkensa antaneet ja suru toisen puolesta on niin suurta, että sen ratkaisun hyväksyy. Meillä kävi tuuri, että miehen töistä tuli mahdollisuus ulkomaan komennukseen. Koko ympäristö muuttui, pimeä vuodenaika puuttui, ja selvisimme lopulta ihmeen kaupalla tilanteesta.
Hienoa Ap, että teit ilmoituksen ja toivottavasti nyt ottavat tosissaan. Kaikkea hyvää jatkoon ja hienoa, että konkreettista apuakin täällä palstalla tarjotaan. Ihmiset ovat kyllä ihania. Kannattaa varmaan siellä kotikylälläkin pyytää ystäviä ja vaikka lasten koulukavereiden vanhempia auttamaan. Ja me palstalaiset täällä myös kuunnellaan ja olemme tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt ainakin saisivat perheneuvolasta apua, täälläpäin ainakin pääsee ihan ilman lähetettä ja omalla soitolla, jonoa voi tietysti olla vähän.
En tiedä missä asut mutta täällä pääsee myös ihan vaan omalla soitolla juttelemaan mielenterveystoimistoon, ei samalla viikolla mutta kuitenkin.
Oletko nyt ottanut kaikesta selvää miten teidän kaupungissa asiat hoituu?
Kaikkeen kun ei mitään lähetteitä tarvita.
Yksi vaihtoehto on mennä yksityiselle terapeutille, hyötyisit varmaan jo muutamasta käynnistä niin ei tulisi niin kalliiksikaan. Ja siihenkään ei tarvita lähetettä.Kyllä on selvitetty. Tiedän, ettei kaikkeen tarvita lähetettä, mutta esim. mielenterveystoimistosta ei aikaa annettu, vaikka kerroin tilanteemme kaunistelematta.
Yksityiselle meno ei ihan mahdotonta, mutta taloudellisesti tulis siinä tapauksessa aika tiukkaa. Asutaan pienehköllä paikkakunnalla, josta lähimmätkin yksityiset terapeutit on aika kaukana. Yksityiselle terapeutille meno ei kaikkea ratkaisisi, koska tarvitsisin myös apua arkeen, koska en vaan jaksa enää pyörittää arkea. Ja vaikka itselleni ehkä vielä just ja just sais kustannettua terapian yksityisellä niin lapsille ei olisi mitenkään mahdollista.
ap
Hirveä tilanne sinulla! En voi edes kuvitella. Olet vahva, kun olet jaksanut näin pitkään, mutta nyt kyllä tarvitset apua. Ei voi olettaa, että kukaan selviäisi tuollaisesta yksin! Entä jos menisit yksityiselle terapeutille vain yhdeksi kerraksi ja todella raa'asti kertoisit tilanteesi ja sanoisit, että sinulla on ollut myös itsetuhoisia ajatuksia. Tämä yksityinen terapeutti voisi kirjoittaa sinusta jonkinlaisen lausunnon tai arvion, jonka avulla voisit sitten saada julkisia väyliä myöden apua. Mitäköhän yksi kerta yksityisellä terapeutilla maksaa? 100 - 200 euroa? Pyydä vähän avustusta rahaan joltakin läheiseltä, vaikka sitten lainana, jos muuten et halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi nyt kaikille erikseen kommentoimaan..
Ihan ensin suuri kiitos kaikille neuvoista ja tsempeistä!
Hätäkeskuksen kautta tehty eilen lastensuojeluilmoitus ja pitäisi kuulemma viikon tai kahden sisällä saada jotain apua. Lisäksi kirjoitin seurakuntaan vastaavanlaisen tekstin kun aloitukseni, kuten joku täällä ehdotti. Myös muutamaan muuhun paikkaan on tarkoitus soittaa vielä huomenna.
Sinä, joka sanoit, ettei masentunut harrasta seksiä. Olet oikeassa, miehen ollessa masentunut hällä oli viimeisenä seksi mielessä, mutta kuten aloituksessa kirjoitin niin miehen masennus meni ns. aaltoilevasti. Eli mies oli yleensä jonkun aikaa melkeinpä se oma itsensä ja tuollon sitä seksiäkin aina välillä oli. Kunnes taas alkoi uusi ns.masennuskausi ja mies meni hyvinkin nopeasti todella huonoon kuntoon ja muuttui itsetuhoiseksi.
Epäilijöille tiedoksi, että valitettavasti tämä on ihan totta. Tämä oli itsellekin todella suuri yllätys, miten vaikea sitä apua on saada, vaikka itse pyytäisi ja monesta eri paikasta. Aikoinaan sai jonkin verran myös taistella sen suhteen, että mies alkoi saada muutakin apua kun vaan lääkkeitä ja sairaslomaa.
Asutaan pohjoisessa pienehköllä paikkakunnalla.
ap
Tästä ei ehkä enää ole mitään apua mutta tuo miehen mielialojen aaltoilu kuulostaa ihan kaksisuuntaiseltamielialahäiriöltä. :/ Toivottavasti jos joku on samassa tilanteessa tai tuntee jonkun jonka mielialat heittelevät ns. Normaalista masentuneeseen huomaa tämän viestini ja saa apua oikeaan sairauteen.
Ei ehkä kannattaisi tehdä diagnoosia pelkän keskustelupalstan perusteella ja henkilön sairauskertomusta näkemättä, eiköhän lääkärit ole oikean diagnoosin tehnyt ja potilas saanut lääkityksen. Metsään mennään ja kovasti, jos luulon perusteella aloitetaan hoito.
Valitettavasti kaksisuuntainen diagnosoidaan usein masennukseksi kuten omallakin kohdalla kävi. 5 vuotta hoidettiin virheellisesti masennusta jonka aikana olen yrittänyt itsemurhaa ja satuttanut itseäni koska en ymmärtänyt itseäni. Ilmeisesti isällänikin(on perinnöllinen sairaus) oli tämä sairaus mutta ei koskaan hakenut apua vaan upotti murheet juomalla ja "hyvät" kaudet hänellä ilmenivät rahantuhlauksena yms vastuuttomana käytöksenä. No lopultahan hän kuoli alkoholin takia. En todellakaan tulisi keskustelupalstoille huutelemaan syöpä tai narsisti epäilyksiä koska ei niistä ole kokemuksia mutta tästä uskallan puhua. Normaali masennus kun ei ole sitä että itsemurhan syövereistä yhtäkkiä muututtaisikin viikoksi tai kuukaudeksi omaksi onnelliseksi itsekseen ja sitten taas ollaan pohjamudissa ilman mitään syytä. Anteeksi jos jonkun mielen tällä pahoitin mutta tämä sairaus on yleisyyteensä nähden ihan liian vähän tunnettu.. Niin monet ihmiset kärsivät tietämättään ja turhaan :/ jos epäilet että sinulla tai tutullasi voisi olla tämä niin googleta asiaa ja ota se puheeksi lääkärisi kanssa. Toivottavasti tästä on jollekkin apua ❤️
Provo.
Itsemurhamasentunut ei viimeisinä päivinään bylsi ketään.
Huono provo.
Kuolemantutkimuksen seura järjestää surukonferensseja vuosittain. Siellä tapaa ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia. Akuutisti tästä ei varmaan ole apua, mutta jossain vaiheessa jos sinulla olisi voimia lähteä ja saisit lastenhoidon siksi aikaa järjestettyä, se voisi auttaa ajatusten selvittelyssä.
Halaus
Vierailija kirjoitti:
Provo.
Itsemurhamasentunut ei viimeisinä päivinään bylsi ketään.
Huono provo.
Opettele lukemaan. Ap kertoi miehensä masennuksen olleen ns.kausittaista, jo aloituksessa luki, että mies välillä oma itsensä ja välillä masentunut.
Jos rohkenisit tehdä itsellesi anonyymin sähköpostin, voisit saada suoraan apua joltakin. Pienehkö paikka pohjoisessa voisi olla lähellä meitä, ja siinä tapauksessa isommat lapsesi voisivat tulla muutamaksi päiväksi meille "maaseutuleirille", niin voisit keskittyä pitämään huolta itsestäsi ja vauvastasi.
Toivottavasti saat hyvän tukiperheen lastensuojelun kautta ja siten todellista konkreettista apua arkeesi.
On myös olemassa nuorten leskien vertaistukiryhmä, joka on toiminut pohjoisessakin. Sitä en osaa sanoa, mistä sinä sen löydät, mutta olen joskus tavannut siinä mukana olleita.
Alue: Aihe vapaa
Tuskinpa perhetyöntekijän ammattitaito riittäis siihen, että antaisi aloittajalle ja tämän lapsille kunnollista terapiaa. Perhetyöntekijän työnkuva on se, että pohtii perheen kanssa mitä tehdä ja aloittaja selkeästi tietää mitä apua tarvitsisi, kun sitä vaan saisi niin eipä olisi perhetyöntekijästä apua.