Kuinka pitkään ihmisen tulee kestää vastoinkäymisiä elämässä?
Onko sellainen ihminen, joka lopulta särkyy ja päätyy mielisairaalaan, liian heikko elääkseen tässä maailmassa?
Kommentit (51)
Sitten kun on suu multaa täynnä on tämä maallinen elämä ja kärsimykset vihdoin loppu
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Enpä kyllä osaa millään sanoa, kuinka toimin silloin lapsena väärin, kun ensin isä kuoli itsemurhaan ja pian sen jälkeen sisko leukemiaan 🤔
Jokaisella on särkymispisteensä. Henkilökohtaista, milloin sen kukin saavuttaa. Jos saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Enpä kyllä osaa millään sanoa, kuinka toimin silloin lapsena väärin, kun ensin isä kuoli itsemurhaan ja pian sen jälkeen sisko leukemiaan 🤔
Teet kaiken väärin, jos asiat vaivaavat noin vielä aikuisenakin. Elämään kuuluu vastoinkäymisiä, itse voi vaikuttaa moneen asiaan, ja etenkin omiin asenteisiin. Mikä ei tapa, vahvistaa.
Sairastut, vanhenet, menetät kaiken rakastamasi, kuolet. Näin sanoi muuan ajattelija joskus. Eikä yksikään ihminen pysty näiltä pakenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kautta maailmanhistorian ihmiset ovat joutuneet kestämään särkymättä paljon suurempaa kurjuutta kuin mitä nykysuomalaisen elämä tarjoaa.
Särkyi ne ihmiset ennenkin.
Taisteluhaudoissa moni sekosi.
Moni joutui seottuaan laitokseen, missä kahlittiin ketjulla seinään kiinni.
Silloin niitä vaan sanottiin kylähulluiksi, eikä mt-tapauksiksi.
Vierailija kirjoitti:
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Enpä kyllä osaa millään sanoa, kuinka toimin silloin lapsena väärin, kun ensin isä kuoli itsemurhaan ja pian sen jälkeen sisko leukemiaan 🤔
Aurinko nousee ja laskee silti joka päivä, et voi elämääsi elää tuijottamalla taaksepäin menneisyyteen; kaikilta meiltä sieltä jotakin ikävää löytyy🍀
Jotkut vaan kestää pidempään kuin toiset, monestakin syystä.
mutta siis yksi psykoosin ihan pätevä määritelmä on, että "joskus on helpompaa tulla hulluksi kuin kestää todellisuutta".
Ja esimerkiksi hallusinaatiot on lähes poikkeuksetta aivojen keino huijata ihmismieltä huomaamasta kipua ja kamalia asioita todellisuudessa. Tämän vuoksi myös esim ultrajuoksijat saattavat nähdä hallusinaatioita kun painavat toista sataa kilsaa jossain aavikolla.
Vierailija kirjoitti:
Kautta maailmanhistorian ihmiset ovat joutuneet kestämään särkymättä paljon suurempaa kurjuutta kuin mitä nykysuomalaisen elämä tarjoaa.
Sodan käyneet ja selviytyneet kyllä säilyi näennäisesti ehjänä, mutta mitäs luulet että se mieli? Onkohan yhtään perhettä, missä se paha oloa ei olis siirtynyt jälkipolvelle. Osa kärsii niistä vielä nykypäivänä ihan ilman omaa vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Enpä kyllä osaa millään sanoa, kuinka toimin silloin lapsena väärin, kun ensin isä kuoli itsemurhaan ja pian sen jälkeen sisko leukemiaan 🤔
Teet kaiken väärin, jos asiat vaivaavat noin vielä aikuisenakin. Elämään kuuluu vastoinkäymisiä, itse voi vaikuttaa moneen asiaan, ja etenkin omiin asenteisiin. Mikä ei tapa, vahvistaa.
Oon aina inhonnut tätä sanontaa "mikä ei tapa, se vahvistaa". Joskus se vaan rikkoo ja tekee ihmisestä tyhjän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Enpä kyllä osaa millään sanoa, kuinka toimin silloin lapsena väärin, kun ensin isä kuoli itsemurhaan ja pian sen jälkeen sisko leukemiaan 🤔
Teet kaiken väärin, jos asiat vaivaavat noin vielä aikuisenakin. Elämään kuuluu vastoinkäymisiä, itse voi vaikuttaa moneen asiaan, ja etenkin omiin asenteisiin. Mikä ei tapa, vahvistaa.
Oon aina inhonnut tätä sanontaa "mikä ei tapa, se vahvistaa". Joskus se vaan rikkoo ja tekee ihmisestä tyhjän.
Mikä ei tapa se vituttaa!
Kannattaa särkyä Jeesuksen käsiin, sillä hän voi tehdä rikkinäisestä ehjän.
Vastaus otsikon kysymykseen: kuolemaansa saakka. Elämä on yksi eloonjäämiskamppailu, joka me tullaan kaikki häviämään.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikon kysymykseen: kuolemaansa saakka. Elämä on yksi eloonjäämiskamppailu, joka me tullaan kaikki häviämään.
onpa positiivinen asenne elämään😳
Vierailija kirjoitti:
Kunnes kuolee.
Kuileman jälkeen on joko helvetti tai taivas ja toisessa näistä kärsimys jatkuu. Joten vastaus on joko kuolemaan asti tai ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Enpä kyllä osaa millään sanoa, kuinka toimin silloin lapsena väärin, kun ensin isä kuoli itsemurhaan ja pian sen jälkeen sisko leukemiaan 🤔
Teet kaiken väärin, jos asiat vaivaavat noin vielä aikuisenakin. Elämään kuuluu vastoinkäymisiä, itse voi vaikuttaa moneen asiaan, ja etenkin omiin asenteisiin. Mikä ei tapa, vahvistaa.
Suomalaiset on kyllä ihanan positiivisia ja kannustavia.
Onko se jotain menneisyydessä elämistä tai märehtimistä jos asian toteaa?
Tässä oli kyse oman toiminnan vaikutuksesta tapahtumiin, kaikkeen ei voi tosiaan itse vaikuttaa vaikka se on helppo heittää sanottuna.
Terve aikuinen ihminen kestää kovaa stressiä 3..4 vuotta. Tästä voi vielä palautua. About 7 vuoden kohdalla tulee lopullinen tööt.
Lapset hajoaa nopeammin.
Sanoisin että noin 80 vuotta.
Sitten kun ei enää yhtään ketut, ei ole enää elossa.