Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään ihmisen tulee kestää vastoinkäymisiä elämässä?
02.06.2016 |
Onko sellainen ihminen, joka lopulta särkyy ja päätyy mielisairaalaan, liian heikko elääkseen tässä maailmassa?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikon kysymykseen: kuolemaansa saakka. Elämä on yksi eloonjäämiskamppailu, joka me tullaan kaikki häviämään.
" we're not ment to survive 'cause it's a set up
you got to keep your head up "
Tupac
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Sun kannattaa todellakin miettiä toimintatapojasi jos toisen elämä on jatkuvaa vastoinkäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Enpä kyllä osaa millään sanoa, kuinka toimin silloin lapsena väärin, kun ensin isä kuoli itsemurhaan ja pian sen jälkeen sisko leukemiaan 🤔
Teet kaiken väärin, jos asiat vaivaavat noin vielä aikuisenakin. Elämään kuuluu vastoinkäymisiä, itse voi vaikuttaa moneen asiaan, ja etenkin omiin asenteisiin. Mikä ei tapa, vahvistaa.
Suomalaiset on kyllä ihanan positiivisia ja kannustavia.
Minusta se on hyvinkin positiivista ajatella, että useimpiin asioihin voi Suomessa asuva kyllä vaikuttaa. Voi päättää suhtautua menneeseen menneenä, tai voi päättää elää sitä mennyttä ongelmaa joka päivä. Mitä hyötyä tuosta jälkimmäisestä on, sitä en tajua. Sellaisen näkökulmasta jolla ei koskaan ole ollut isää tai veljeä, ei ole mikään maailmanloppu että he kuolivat jo kauan aikaa sitten.
Onko se jotain menneisyydessä elämistä tai märehtimistä jos asian toteaa?
Tässä oli kyse oman toiminnan vaikutuksesta tapahtumiin, kaikkeen ei voi tosiaan itse vaikuttaa vaikka se on helppo heittää sanott
Sitten kun kuuntelee ihmisten valituksia, valtaosa niistä vastoinkäymisistä ei ole mitään yllätyksiä, vaan juttuja jotka on ennalta nähtävissä.
Tyyliin elää yli varojen, menee luottotiedot. Tuossa ei ole tuurilla osaa, odotettavissa oleva lopputulos. Tai laiminlyö opinnot ja vaatii mahdottomia työelämältä, eikä sitten tietenkään työllisty.
Sitten kun tulee jatkuvasti uusia vastoinkäymisiä auttaa täydellinen välinpitämättömyys. Tietysti siten, että välinpitämättömyys ei vaikuta muiden elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä oli jo kaksi kysymystä alussa. Vastaukset itsestäänselvät: Loppuun saakka ja on.
Mutta onneksi tukiverkkojakin löytyy, jos sellaisen löytää tai siihen törmää. Avun kanssa pystyy aina enempään.
Seuraava päivä voi olla parempi kuin tämä päivä. Toivoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
User12313 kirjoitti:
Jos on jatkuvasti vastoinkäymisiä, kannattaa miettiä omia toimintatapojaan.
Todella typerä kommentti. Itsellä on ollut useita vastoinkäymisiä joihin en ole itse voinut vaikuttaa millään tavalla. Viimeisin on sydänvika johon ei voi vaikuttaa elintavoilla tai ennaltaehkäistä lääkkeillä tms. Se vain tulee jos tullakseen. Mulla on ollut elämässä vaikka mitä ja sitä miettii aina, että miksi taas mä. Ei vain jaksaisi enää. Aina kun elämä on parempaa niin kyllä se joku vastoinkäyminen tulee potkaisemaan päähän. Ei jaksa enää edes iloita mistään koska tietää jotakin pahaa olevan tulossa. Ja kun niille ei voi itse mitään.
On kestetty koulukiusaamista, yksinäisyyttä ekat kouluvuodet 7-vuotiaasta 12-vuotiaaksi, teini-iässä tuli syvämasennus, vanhemmat narsisteja, heistä välit poikki, eli aika yksin sitä joutuu elämää kestämään, mutta hyvin on selvitty. Nyt olen hyväpalkkaisessa työssä, vakkariduuni, vaikka en koskaan saanut edes korkeakoulututkintoa, elämä hymyilee. Nyt keskityn totetuttamaan unelmiani: matkustelen, säästän omaa omakotitaloa varten. Ehkä joku päivä muutan pysyvästi ulkomaille.
Itse pitää päättää, että pääsen yli tästä ja luon itselleni hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku opetti, yksityiselämässä kestää 18 vuotta kenkkuilua, työelämässä 8 vuotta kiusaamista. Mutta sitten voi antaa pitkät: olen vapaa.
Älähän höpsi. Jokaisella on olemassa murtumispiste. Jos ihminen elää hyvää elämää, hän ei ehkä koskaan kohtaa omaa murtumispistettään. Se ei tarkoita, että valtavasti vastoinkäymisiä kohdannut ihminen, joka lopulta romahtaa, olisi yhtään sen heikompi tai ei "kestäisi elää maailmassa". Maailma on hyvin erilainen paikka eri ihmisille.