Mitä tehdä kun mies aina mykkäkouluilee?

Kuule 17. Seuraavan kerran kun huomaat että alkaisit huutaa tai itkeä sano että pikku tauko. Mene rauhoittumaan. Tarvittaessa kirjoita vaikka paperille pari lausetta jossa on tiivistettynä sinun näkemys asiaasi. Anna se miehelle huutamatta.

Noi kommentit, että älä ole huomaavinaan, ovat ihmisiltä, jotka eivät ole eläneet henkisesti väkivaltaisen miehen kanssa. Siinä ei ole mitään rajaa, miten kauan hän voi ylläpitä tuollaista kylmäkohtelua, voi mennä kuukausiakin. Ja kun hän ei saavuta vallankäytöllään toivottua tulosta, niin voi ottaa käyttöön muitakin keinoja. Vaikka fyysisen väkivallan tai sanallisen tai seksuaalisen tms.

Normaalilta ihmiseltä menee hermot, kun pitää elää sellaisen tyypin kanssa samassa kodissa. Ei vaan kestä. Mulla on samanlainen mies ja olena lkanut epäillä muutenkin narsistiseksi, koska on pahentunut nuo eri henkisen väkivallan ja manipuloinnin muodot. Aluksi kestin jopa yli kk, mutta nykyään oma henkinen tasapainoni alkaa mennä jo parin päivän päästä. Ei sitä vaan kestä niin, että pysyisi itse kunnossa ja olen alkanut taipua tosi vähästä. Sitä vaan alkaa tehdä kaikkensa, jotta tilanne korjaantuisi ja pyytää anteeksi kaikenlaista, kuten loukkaantumisentunteita haukkumisen seurauksena tai sitä, että uskaltaa ottaa puheeksi jonkun väkivaltakohtauksen. kun mies kävi käsiksi, niin hän rankaisi minua useamman päivän mykkäkoululla, kun en hyväksynyt käytöstä, kunnes en enää kestänyt. Olen alkanut miettiä eroa tämän vuoksi, mutta tällaisesta puolisostahan on erityisen vaikeaa erotakin.

Niin, suositukseni on, että jos vaan kykenet, niin eroa. Luultavasti sitä helpompaa, mitä aikaisemmassa vaiheessa lähdet. Varsinkin lapsen takia, et saa antaa heille tuollaista mallia parisuhteesta!

Mä olen itse se, jota syytetään mykkäkoulun pitämisestä. Voin valottaa sitä mököttäjän puolta asiassa. Mun mies on sellainen, joka on verbaalisesti lahjakas, pystyy selittämään ja kääntämään ja vääntämään asian kuin asian miten päin haluaa. On myös tunteikas ja herkästi kiihtyvä. Joten ristiriitatilanteissa meillä menee asia aina niin, että mies kiehahtaa, alkaa paasata tai kiihkoilla tai saarnata, ja jos yritän sanoa oman kantani asiaan, se pystyy nopeampana ja kovaäänisempänä jyräämään mut nurkkaan saman tien. Olen oppinut, että huutamalla tai päälle puhumalla ei sitä tilannetta saa mitenkään ratkaistua, joten mun ratkaisu on olla hiljaa. Mä en halua alkaa kilpahuutoon kovaäänisemmän ja sanavalmiimman ja nopeamman ihmisen kanssa, koska tiedän jääväni siinä kisassa häviölle. Mies ei kuuntele enkä minä saa sanottavaani sanottua.

Joten me ollaan opeteltu riitelemään niin, että mies saa mun puolesta vaahdota, jos se hänen oloaan helpottaa, ja mä olen hiljaa. Sitten kun pahimmat paineet on purettu, mietitään molemmat asioita jonkun aikaa, joskus vartti, joskus päivä, ja sitten puhutaan rauhassa. Helpolla tätä kuviota ei ole opittu, mutta nykyään tämä jo toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama ongelma :( Kaiken lisäks mies usein häviää paikalta, lähtee salille, kavereille tms. Ei asuta yhdessä, eli jos ollaan erillään niin sitten lopettaa puheluihin ja viesteihin vastaamisen, ja toi odottelu on mulle yhtä helvettiä :( Sit kun taas jutellaan niin joko esittää ettei mitään ole tapahtunut tai odottaa et mä aloittaisin selvittelyn. En jaksais aina olla eka :( Ollaan yritetty puhua aiheesta ja olen sanonut miehelle että hänen pitää vaan oppia puhumaan, jos ei heti pysty niin rauhoittuu hetken, mut kukaa ei jaksa odottaa vuorokautta. Ja mies taas multa pyytänyt, että jos olen vihainen, niin lähestyisin häntä eri lailla - ei huutamalla tai itkemällä, vaan ihan puhumalla.

Kaipaisinkin vinkkejä et miten tuota itsehillintää vois kehittää? Etten aina hermostuis heti jos mies ei pysty heti puhumaan. Sit kaipaisin vinkkejä myös siihen että miten saisin omat ajatukset muualle silloin kun mies mykkäkouluilee? Tuntuu et silloin pyörii vain riita päässä :(

Minusta tuo ei ole ollenkaan sama ongelma. On täysin luonnollista, että jossain vaiheessa mies hakee etäisyyttä, jos et suostu lopettamaan itkemistä ja huutamista. Ei se ole mykkäkoulua, vaan itsesuojelua! Miehesi ei pidä mitään mykkäkoulua, jos hän kerran haluaa puhua normaalilla tavalla kanssasi. Usein toistuva tai pitkään jatkuva itkeminen ja huutaminen parisuhteessa eivät ole mielestäni normaalia käytöstä. Ne voivat olla jopa henkistä väkivaltaa, jolta toisen on ihan luvallista suojautua. Miehenäsi harkitsisin vakavasti, kannattaako ikinä muuttaa yhteen. Minne hän sitten pakenee? Missä mahdolliset (tulevat) lapset olisivat/ovat silloin, kun pidät huutokonserttejasi?

Ehkä voisit etsiä keskusteluapua?

Kiitos kommentistasi, ja ihan asiaa kirjoitit. Olen nyt lähiaikoina opetellut siihen, että yritän keskustella enkä huutaa tms. Nämä itkemiset ja huutamiset tulee oikeastaan enemminkin siinä vaiheessa kun huomaan ettei miestä kiinnosta selvittää asioita. Siinä vaiheessa ollaan molemmat yleensä sen verran vihaisia ettei keskustelusta meinaa enää tulla mitään... -17

Jos kertoisit miehellesi, että nyt sinusta tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta jatkaa selvittelyä etkä meinaa tunnetta kestää, mitä hän vastaisi? Onko niin, ettei hänellä ole asiaan enää mitään lisättävää? Oletteko jo jankuttamisvaiheessa? Onko miehelläsi mielestäsi velvollisuus jatkaa tilannetta, joka ei hänen mielestään etene? Mistä oikein riitelette noin kamalasti? Onko teillä jokin iso selvittämätön ongelma, josta ette pääse yksimielisyyteen? Vai jäätkö jankkaamaan jokaisesta pienestäkin asiasta loputtomiin?

Jos teillä on suuri ristiriita sovittamaton, erotkaa. Jos taas riehut milloin mistäkin, voisitte yrittää sopia riitelysäännöt. Kummallakin on mielestäni oikeus aikalisään. Sinä voi sanoa, että nyt tuntuu pahalta, mutta miehelläsi on sama oikeus. Voi olla hyvä, että rauhoitutte välillä. Näistä asioista pitää ehdottomasti jutella silloin, kun ei ole riitaa. Älkää alkako riidellä riitelemisestä vaan yrittäkää rauhassa miettiä, miksi ja miten riidat pitkittyvät ja pahenevat, mitkä ovat kriittiset kohdat ja miten voisitte pitää tilannetta hallinnassa.

Henkisedti väkucaltainen ei mies ei ole tyyppi, jonka kanssa voisi keskustella ja ratkoa riitoja ktpsästi. Hän ei pysty oppimaan tai muuttamaan käytöstään siksi, että toinen kertoo, että käytös satittaa. Sehän on hänellä tarkoituskin. Noi ohjeet ovat normaalipersoonaisille, eivätkä toimi poikkeavien kanssa. He eivät muutu, koska eivät kykene näkemään koskaan mitään vikaa itsessään vaan vain muissa, siksi he pakottavat toisen muuttumaan haluamanlaisekseen. Ero on ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama ongelma :( Kaiken lisäks mies usein häviää paikalta, lähtee salille, kavereille tms. Ei asuta yhdessä, eli jos ollaan erillään niin sitten lopettaa puheluihin ja viesteihin vastaamisen, ja toi odottelu on mulle yhtä helvettiä :( Sit kun taas jutellaan niin joko esittää ettei mitään ole tapahtunut tai odottaa et mä aloittaisin selvittelyn. En jaksais aina olla eka :( Ollaan yritetty puhua aiheesta ja olen sanonut miehelle että hänen pitää vaan oppia puhumaan, jos ei heti pysty niin rauhoittuu hetken, mut kukaa ei jaksa odottaa vuorokautta. Ja mies taas multa pyytänyt, että jos olen vihainen, niin lähestyisin häntä eri lailla - ei huutamalla tai itkemällä, vaan ihan puhumalla.

Kaipaisinkin vinkkejä et miten tuota itsehillintää vois kehittää? Etten aina hermostuis heti jos mies ei pysty heti puhumaan. Sit kaipaisin vinkkejä myös siihen että miten saisin omat ajatukset muualle silloin kun mies mykkäkouluilee? Tuntuu et silloin pyörii vain riita päässä :(

Minusta tuo ei ole ollenkaan sama ongelma. On täysin luonnollista, että jossain vaiheessa mies hakee etäisyyttä, jos et suostu lopettamaan itkemistä ja huutamista. Ei se ole mykkäkoulua, vaan itsesuojelua! Miehesi ei pidä mitään mykkäkoulua, jos hän kerran haluaa puhua normaalilla tavalla kanssasi. Usein toistuva tai pitkään jatkuva itkeminen ja huutaminen parisuhteessa eivät ole mielestäni normaalia käytöstä. Ne voivat olla jopa henkistä väkivaltaa, jolta toisen on ihan luvallista suojautua. Miehenäsi harkitsisin vakavasti, kannattaako ikinä muuttaa yhteen. Minne hän sitten pakenee? Missä mahdolliset (tulevat) lapset olisivat/ovat silloin, kun pidät huutokonserttejasi?

Ehkä voisit etsiä keskusteluapua?

Kiitos kommentistasi, ja ihan asiaa kirjoitit. Olen nyt lähiaikoina opetellut siihen, että yritän keskustella enkä huutaa tms. Nämä itkemiset ja huutamiset tulee oikeastaan enemminkin siinä vaiheessa kun huomaan ettei miestä kiinnosta selvittää asioita. Siinä vaiheessa ollaan molemmat yleensä sen verran vihaisia ettei keskustelusta meinaa enää tulla mitään... -17

Jos kertoisit miehellesi, että nyt sinusta tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta jatkaa selvittelyä etkä meinaa tunnetta kestää, mitä hän vastaisi? Onko niin, ettei hänellä ole asiaan enää mitään lisättävää? Oletteko jo jankuttamisvaiheessa? Onko miehelläsi mielestäsi velvollisuus jatkaa tilannetta, joka ei hänen mielestään etene? Mistä oikein riitelette noin kamalasti? Onko teillä jokin iso selvittämätön ongelma, josta ette pääse yksimielisyyteen? Vai jäätkö jankkaamaan jokaisesta pienestäkin asiasta loputtomiin?

Jos teillä on suuri ristiriita sovittamaton, erotkaa. Jos taas riehut milloin mistäkin, voisitte yrittää sopia riitelysäännöt. Kummallakin on mielestäni oikeus aikalisään. Sinä voi sanoa, että nyt tuntuu pahalta, mutta miehelläsi on sama oikeus. Voi olla hyvä, että rauhoitutte välillä. Näistä asioista pitää ehdottomasti jutella silloin, kun ei ole riitaa. Älkää alkako riidellä riitelemisestä vaan yrittäkää rauhassa miettiä, miksi ja miten riidat pitkittyvät ja pahenevat, mitkä ovat kriittiset kohdat ja miten voisitte pitää tilannetta hallinnassa.

Taidat sinä alapeukuttaja elää illuusioissa, jossa on normaalia huutaa ja riehua siipan kanssa alvariinsa ja pyrkiä pitämään sama käytös hautaan saakka. Aikuiset ihmiset kypsyvät, oppivat, keskustelevat ja kehittyvät kommunikaatiossa ja riitelyssä. Itselläni on pitkää parisuhdetta takana kolmatta vuosikymmentä ja kyllä meilläkin silloin nuorena oli hurjia riitoja, jotka pitkittyivät. Vuosien saatossa aikuistuimme ja opimme selvittämään asiamme kypsemmin. Ilman keskustelua ja vaivannäköä ja itsetutkiskelua se ei kuitenkaan tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama ongelma :( Kaiken lisäks mies usein häviää paikalta, lähtee salille, kavereille tms. Ei asuta yhdessä, eli jos ollaan erillään niin sitten lopettaa puheluihin ja viesteihin vastaamisen, ja toi odottelu on mulle yhtä helvettiä :( Sit kun taas jutellaan niin joko esittää ettei mitään ole tapahtunut tai odottaa et mä aloittaisin selvittelyn. En jaksais aina olla eka :( Ollaan yritetty puhua aiheesta ja olen sanonut miehelle että hänen pitää vaan oppia puhumaan, jos ei heti pysty niin rauhoittuu hetken, mut kukaa ei jaksa odottaa vuorokautta. Ja mies taas multa pyytänyt, että jos olen vihainen, niin lähestyisin häntä eri lailla - ei huutamalla tai itkemällä, vaan ihan puhumalla.

Kaipaisinkin vinkkejä et miten tuota itsehillintää vois kehittää? Etten aina hermostuis heti jos mies ei pysty heti puhumaan. Sit kaipaisin vinkkejä myös siihen että miten saisin omat ajatukset muualle silloin kun mies mykkäkouluilee? Tuntuu et silloin pyörii vain riita päässä :(

Minusta tuo ei ole ollenkaan sama ongelma. On täysin luonnollista, että jossain vaiheessa mies hakee etäisyyttä, jos et suostu lopettamaan itkemistä ja huutamista. Ei se ole mykkäkoulua, vaan itsesuojelua! Miehesi ei pidä mitään mykkäkoulua, jos hän kerran haluaa puhua normaalilla tavalla kanssasi. Usein toistuva tai pitkään jatkuva itkeminen ja huutaminen parisuhteessa eivät ole mielestäni normaalia käytöstä. Ne voivat olla jopa henkistä väkivaltaa, jolta toisen on ihan luvallista suojautua. Miehenäsi harkitsisin vakavasti, kannattaako ikinä muuttaa yhteen. Minne hän sitten pakenee? Missä mahdolliset (tulevat) lapset olisivat/ovat silloin, kun pidät huutokonserttejasi?

Ehkä voisit etsiä keskusteluapua?

Kiitos kommentistasi, ja ihan asiaa kirjoitit. Olen nyt lähiaikoina opetellut siihen, että yritän keskustella enkä huutaa tms. Nämä itkemiset ja huutamiset tulee oikeastaan enemminkin siinä vaiheessa kun huomaan ettei miestä kiinnosta selvittää asioita. Siinä vaiheessa ollaan molemmat yleensä sen verran vihaisia ettei keskustelusta meinaa enää tulla mitään... -17

Jos kertoisit miehellesi, että nyt sinusta tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta jatkaa selvittelyä etkä meinaa tunnetta kestää, mitä hän vastaisi? Onko niin, ettei hänellä ole asiaan enää mitään lisättävää? Oletteko jo jankuttamisvaiheessa? Onko miehelläsi mielestäsi velvollisuus jatkaa tilannetta, joka ei hänen mielestään etene? Mistä oikein riitelette noin kamalasti? Onko teillä jokin iso selvittämätön ongelma, josta ette pääse yksimielisyyteen? Vai jäätkö jankkaamaan jokaisesta pienestäkin asiasta loputtomiin?

Jos teillä on suuri ristiriita sovittamaton, erotkaa. Jos taas riehut milloin mistäkin, voisitte yrittää sopia riitelysäännöt. Kummallakin on mielestäni oikeus aikalisään. Sinä voi sanoa, että nyt tuntuu pahalta, mutta miehelläsi on sama oikeus. Voi olla hyvä, että rauhoitutte välillä. Näistä asioista pitää ehdottomasti jutella silloin, kun ei ole riitaa. Älkää alkako riidellä riitelemisestä vaan yrittäkää rauhassa miettiä, miksi ja miten riidat pitkittyvät ja pahenevat, mitkä ovat kriittiset kohdat ja miten voisitte pitää tilannetta hallinnassa.

Olen puhunut riitojen jälkeen miehelle, että noissa tilanteissa musta aina tuntuu ettei hän välitä. Usein hän on vedonnut joko siihen, ettei pysty puhumaan vihaisena, on ollut väsynyt tai muuten huonossa paikassa. Mitkä usein ovatkin totta. Tiedän, että noiden suhteen mun täytyis oppia odottamaan. Se on vaan niin helkkarin turhauttavaa, kun tiedän ettei mies yleensä myöhemminkään tee aloitetta asioiden selvittämiseen. Tai jos tekee, niin siihen saattaa mennä vuorokausi.

Ei meillä yleensä suuria riidanaiheita ole, musta tuntuu että suurin ongelma on meidän TAPA riidellä. -17

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama ongelma :( Kaiken lisäks mies usein häviää paikalta, lähtee salille, kavereille tms. Ei asuta yhdessä, eli jos ollaan erillään niin sitten lopettaa puheluihin ja viesteihin vastaamisen, ja toi odottelu on mulle yhtä helvettiä :( Sit kun taas jutellaan niin joko esittää ettei mitään ole tapahtunut tai odottaa et mä aloittaisin selvittelyn. En jaksais aina olla eka :( Ollaan yritetty puhua aiheesta ja olen sanonut miehelle että hänen pitää vaan oppia puhumaan, jos ei heti pysty niin rauhoittuu hetken, mut kukaa ei jaksa odottaa vuorokautta. Ja mies taas multa pyytänyt, että jos olen vihainen, niin lähestyisin häntä eri lailla - ei huutamalla tai itkemällä, vaan ihan puhumalla.

Kaipaisinkin vinkkejä et miten tuota itsehillintää vois kehittää? Etten aina hermostuis heti jos mies ei pysty heti puhumaan. Sit kaipaisin vinkkejä myös siihen että miten saisin omat ajatukset muualle silloin kun mies mykkäkouluilee? Tuntuu et silloin pyörii vain riita päässä :(

Minusta tuo ei ole ollenkaan sama ongelma. On täysin luonnollista, että jossain vaiheessa mies hakee etäisyyttä, jos et suostu lopettamaan itkemistä ja huutamista. Ei se ole mykkäkoulua, vaan itsesuojelua! Miehesi ei pidä mitään mykkäkoulua, jos hän kerran haluaa puhua normaalilla tavalla kanssasi. Usein toistuva tai pitkään jatkuva itkeminen ja huutaminen parisuhteessa eivät ole mielestäni normaalia käytöstä. Ne voivat olla jopa henkistä väkivaltaa, jolta toisen on ihan luvallista suojautua. Miehenäsi harkitsisin vakavasti, kannattaako ikinä muuttaa yhteen. Minne hän sitten pakenee? Missä mahdolliset (tulevat) lapset olisivat/ovat silloin, kun pidät huutokonserttejasi?

Ehkä voisit etsiä keskusteluapua?

Kiitos kommentistasi, ja ihan asiaa kirjoitit. Olen nyt lähiaikoina opetellut siihen, että yritän keskustella enkä huutaa tms. Nämä itkemiset ja huutamiset tulee oikeastaan enemminkin siinä vaiheessa kun huomaan ettei miestä kiinnosta selvittää asioita. Siinä vaiheessa ollaan molemmat yleensä sen verran vihaisia ettei keskustelusta meinaa enää tulla mitään... -17

Jos kertoisit miehellesi, että nyt sinusta tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta jatkaa selvittelyä etkä meinaa tunnetta kestää, mitä hän vastaisi? Onko niin, ettei hänellä ole asiaan enää mitään lisättävää? Oletteko jo jankuttamisvaiheessa? Onko miehelläsi mielestäsi velvollisuus jatkaa tilannetta, joka ei hänen mielestään etene? Mistä oikein riitelette noin kamalasti? Onko teillä jokin iso selvittämätön ongelma, josta ette pääse yksimielisyyteen? Vai jäätkö jankkaamaan jokaisesta pienestäkin asiasta loputtomiin?

Jos teillä on suuri ristiriita sovittamaton, erotkaa. Jos taas riehut milloin mistäkin, voisitte yrittää sopia riitelysäännöt. Kummallakin on mielestäni oikeus aikalisään. Sinä voi sanoa, että nyt tuntuu pahalta, mutta miehelläsi on sama oikeus. Voi olla hyvä, että rauhoitutte välillä. Näistä asioista pitää ehdottomasti jutella silloin, kun ei ole riitaa. Älkää alkako riidellä riitelemisestä vaan yrittäkää rauhassa miettiä, miksi ja miten riidat pitkittyvät ja pahenevat, mitkä ovat kriittiset kohdat ja miten voisitte pitää tilannetta hallinnassa.

Olen puhunut riitojen jälkeen miehelle, että noissa tilanteissa musta aina tuntuu ettei hän välitä. Usein hän on vedonnut joko siihen, ettei pysty puhumaan vihaisena, on ollut väsynyt tai muuten huonossa paikassa. Mitkä usein ovatkin totta. Tiedän, että noiden suhteen mun täytyis oppia odottamaan. Se on vaan niin helkkarin turhauttavaa, kun tiedän ettei mies yleensä myöhemminkään tee aloitetta asioiden selvittämiseen. Tai jos tekee, niin siihen saattaa mennä vuorokausi.

Ei meillä yleensä suuria riidanaiheita ole, musta tuntuu että suurin ongelma on meidän TAPA riidellä. -17

Voisitteko etukäteen sopia, miten toimitte, kun tilanne on jumittumassa? Onko mahdollista lopettaa ja sopia samalla, milloin palataan asiaan? Miten voisitte saada riitanne ratkaisukeskeisemmiksi? Haluatteko ratkaista ongelman vai vain päästellä höyryjä? Jos oikea vastaus on jälkimmäinen, kuinka paljon höyryä puolison niskaan on kohtuullista? Jos pitäisi ratkaista jotain, miksi prosessi ei etene?

Jos ongelma on vain tapa riidellä, niin teillä on toivoa, koska oikeasti siinä voi kehittyä, jos kumpikin haluaa.

Meillä nuorena mies oli se, joka olisi halunnut takuta maailman tappiin ja jolla oli suorastaan pakkomielteinen tarve saada minut omalle kannalleen tai myöntämään jotain tms. Hän on onneksi tässä kehittynyt kovasti. Joskus, jos asia ei ole kuolemanvakava, sen voi myös jättää silleen ja antaa olla. Tärkeät asiat tietysti pitää saada sovittua.

Exäni harrasti mykkäkouluja, kerran kyllästyin ja päätin että ollaan sitten molemmat hiljaa. Koska olen sitkeämpi, mies joutui luopumaan mykkäkouluilustaan vallan välineenä. Mutta ei hätää, mies keksi aina uusia sairaita keinoja vallankäyttöön eli mitään hyötyä ei mykkäkoulujen päättymisestä ollut.

Itselläni ei ole mykkäkouluista kokemusta.

Nykyinen mieheni oli ensimmäisen vaimonsa kanssa naimisissa kolmekymmentä vuotta, joten kai se kohtalaisen onnistunut liitto oli. Mieheni on kertonut, että tuo vaimo oli jossain vaiheessa mökötyshakuinen, oppinut mallin omasta taustaperheestään. Mies oli sitten sanonut kerran kun rouva mökötti, että tämä mykkäkoulu on sen tapainen vallankäytön laji, että sitä hän ei siedä. Eli vaihtoehdot on että puhutaan tai sitten erotaan. Vaimo oli sitten valinnut puhumisen, ja eihän he sitten koskaan eronneetkaan.

(Liitto päättyi rouvan kuolemaan.)

Olen ihan kateellinen sillä meillä menee asiat ihan toisinpäin eli mies suuttuessaan alkaa valittamaan ja huutamaan ja menee jututki tosi ilkeiksi... Olisi kyllä aivan ihanaa kun olisikin joskus hiljaa, olen niin väsynyt kuuntelemaan sitä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole mykkäkouluista kokemusta.

Nykyinen mieheni oli ensimmäisen vaimonsa kanssa naimisissa kolmekymmentä vuotta, joten kai se kohtalaisen onnistunut liitto oli. Mieheni on kertonut, että tuo vaimo oli jossain vaiheessa mökötyshakuinen, oppinut mallin omasta taustaperheestään. Mies oli sitten sanonut kerran kun rouva mökötti, että tämä mykkäkoulu on sen tapainen vallankäytön laji, että sitä hän ei siedä. Eli vaihtoehdot on että puhutaan tai sitten erotaan. Vaimo oli sitten valinnut puhumisen, ja eihän he sitten koskaan eronneetkaan.

(Liitto päättyi rouvan kuolemaan.)

Tämä on hyvä muistutus siitä, että AINA kyse ei ole sairaasta, persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä, vaan tyypistä, joka epäonnekseen ei ole kotoa saanut kovin hyviä eväitä eikä ehkä ihan tajua, miten vahingollisesti käyttäytyy. Asia pitää puhua auki ja antaa toiselle mahdollisuus. Jos kuitenkin ilmenee, ettei mököttäjä välitä eikä muuta käytöstään tai etsii uusia, korvaavia kiusaamistapoja, on syytä lähteä eri teille.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kateellinen sillä meillä menee asiat ihan toisinpäin eli mies suuttuessaan alkaa valittamaan ja huutamaan ja menee jututki tosi ilkeiksi... Olisi kyllä aivan ihanaa kun olisikin joskus hiljaa, olen niin väsynyt kuuntelemaan sitä paskaa.

Olen kirjoittaja 29 ja kun sain miehen mykkäkoulut loppumaan, mies alkoi käyttämään ristiriitatilanteissa valtaa huutamalla kuin raivopää ja hajottamalla (minun ostamiani) esineitä. Ei ne mykkäkouluilijat mitään lepposia ole, vaan se on passiivisagressiivista käytöstä.