Sinkut? Millaista elämänne on?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on syvältä. Elämän lopetus on pyörinyt jo pidemmän aikaa mielessä.

N22

- Ei pahalla mutta viittaako tuo 22 ikävuosiin, vai vuosiin, joita olet ollut sinkkuna? 

- Ymmärrän läheisyyden kaipuun - kaipaan itsekkin satunnaisesti läheisyyttä ja huomiota ja mitä kaikkea parisuhde saattaisikaan tarjota, mutta jos ei pysty elämään itsenäisesti tyydyttävää tai ainakin suurimmalta osin tyydyttävää elämää yksin ja ilman kumppania, niin minusta lastaa parisuhteen löytämiselle vähän tarpeettoman suuria odotuksia. Sanoisinkin tai toivoisinkin, että oppisit tai kykenisit löytämään itsenäisesti iloa ja mielihyvää tuottavia asioita. - Niitä on sitten mahdollisesti helpompi yrittää tarjota, myös sille omalle kumppanille. - Tiedän, että niiden -pienten ja vähän suurempienkin ilon ja mielihyvn lähteitä löytäminen saattaa olla vaikeaa. On tosiinaan myös itselle, mutta elämää nyt vain ei voi meielstäni rakentaa vain tois(t)en ihmisen varaan.  

Viittaa ikään ja olen ollut koko elämäni sinkkuna (ei mitään vipinää muutenkaan). En lastaa mitään paineita mihinkään. Taidan olla masentunut, mikään ei oikein tunnu missään ja mikään ei kiinnosta.

Täällä yksi ikisinkku. Elämäni on tylsää, yksinäistä, harmaata ja masentavaa. En ole tyytyväinen. Seksiä saan fuckbuddyltä kerran-pari kuussa. Ystäviä on tasan 1 kpl, enkä harrasta mitään. N27

Elämäni on tylsää. Käyn töissä, salilla, näen kavereita ja hengailen av:llä. Katselen kateellisena ja katkerana kaikkia pariskuntia.

T. 28v ikisinkku.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi ikisinkku. Elämäni on tylsää, yksinäistä, harmaata ja masentavaa. En ole tyytyväinen. Seksiä saan fuckbuddyltä kerran-pari kuussa. Ystäviä on tasan 1 kpl, enkä harrasta mitään. N27

Jotain positiivista sä saat edes seksiä...

Höh, onpa teillä sinkuilla ilotonta elämää. :( 

Erosin miehestäni reilu vuosi sitten, viime kesä meni aika surullisissa tunnelmissa sen jälkimainingeissa, mutta se kuuluu asiaan ja olen ihan tyytyväinenkin että olin niin "pohjalla", tuli ainakin kunnolla käsiteltyä erojutut mielessä ja sitten taas ero siihen piristyneen olotilaan lopulta oli merkittävä.

Eniten nautin toivuttuani rauhasta ja seesteisestä ilmapiiristä. Exän kanssa oli ihanaa, mutta myös raskasta, ja olin ennen kaikkea takertunut siihen ihanuuteen. Mutta kun asuin lopulta yksin, tajusin kuinka raskasta se raskas osuus olikaan ollut. Olen myös erittäin introvertti ja oma rauha ja hiljaisuus on mulle sanoinkuvaamattoman tärkeää. Tästä syystä en myöskään tunnista tuota yksinäisyyttä, mistä moni valittaa. Totta kai olen kaivannut läheisyyttä, mutta jos sen vastaparina tulee taas joku, joka on koko ajan vaatimassa jotain, niin haen mieluummin läheisyyden fwb-tyyppisistä ratkaisuista. Juttelu- ja harrastusseura on sitten asia erikseen, onneksi on ystäviä.

No, nyt ihan hiljattain olen ajautunut etäsuhteeseen, mikä sopii minulle erittäin hyvin. On joku ihana siellä jossain joka toivottelee hyvää yötä ja huomenta, soitellaan sekä viestitellään usein, mutta mulla on kuitenkin se oma rauha, oma tupa ja oma lupa (olemme siis sopineet olevamme eksklusiivisessa suhteessa, oma lupa ei tarkoita lupaa tai edes halua pitää peliä muiden kanssa), näemme muutamana viikonloppuna kuussa, jolloin saa tankata sitä läheisyyttäkin, eikä ole kuitenkaan liian pitkä aika että kävisi millään lailla ahdistamaan toisen ihmisen läsnäolo.

En siis ole varsinaisesti enää sinkku, mutta tuoreessa muistissa kuitenkin. :)

up

Melko tylsäähän tää on. Arkisin vietän melkein kaikki illat salilla kun ei jaksa kökkiä himassa ja kavereitakin näkee lähinnä vaan viikonloppuisin, jos niillä on aikaa ja halua jättää se mies kotiin. Välillä taas on ihan jees, jos on tavannu jonku kivan miehen (tapahtuu suht harvoin) ja on sit joku tapailujuttu meneillään. Mut tosiaaan ennemmin yksin kuin jossain paskassa parisuhteessa, mutta se kannattaa muistaa että tässä iässä on tosi hankala löytää miehiä, koska lähes kaikki seurustelee

N29

Ei valittamista. Rahaa on, tilaa on, ylellisyyttä on, harrastuksia sekä kesälle että talvelle on. Välikaudet on vielä työn alla. Mukavaa kun koti on krääsävapaa, on tilaa venytellä lattialla ja sängyssä saa nukkua x-asennossa.

Kokeilin joskus "tuntemista" ja "välittämistä" ja "suhdetta", mutta niistä oli vain harmia kun oma hyvinvointi oli sitten sellainen toisesta riippuva tunnehässäkkä ja koko ajan piti stressata jostain. En tykännyt. Paljon helpompaa olla itsekseen kun seksikin on nykyään pelkkää suoritusta joka lopuksi sitten pisteytetään niinkuin jossain tv-visailussa, ja jos jäät tietyn rajan alle niin se sitten jaetaan koko internetin tietoon.