Fiksu ja menestynyt vanhempi, lapset täysiä apinoita

Tuttavani on työssään menestynyt ja arvostettu huippuammattilainen, jolla on myös poliittisia kunnianhimoja. Hän on myös lastensa ainoa huoltaja. Päällisin puolin fiksu ihminen kaikin puolin, erittäin sosiaalinen ja miellyttävä. Mutta mutta... muutaman kerran olen tavannut myös hänen lapsensa (12 ja 4) ja täytyy sanoa, että se on ollut järkytys. Lapset ovat kuin pellossa kasvaneita, ei minkäänlaisia käytöstapoja, eikä tuttavani heitä myöskään näissä tilanteissa ole mitenkään yrittänyt saada ruotuun, vaan lapset ovat kirjaimellisesti saaneet hyppiä pitkin seiniä. Miten ihmeessä tällainen yhtälö on mahdollinen? Onko tämä nyt sitä vapaata kasvatusta?