Olen viiltelyarpinen nuori nainen. Pyyntöni sinulle:

Sä et voi vaatia keneltäkään yhtään mitään. 

Peität ne arvet. Ymmärrätkö, että vammaisuuttaan ei voi kätkeä. Mua tuijotetaan koko helvetin ajan, koska olen lyhytkasvuinen. 

Ja enemmän se on oma valinta ottaa veitsi käteen ja ruveta viiltämään kuin syntyä vammaiseksi. Eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Oma rakas nuori tyttäreni verhoaa juuri tuon takia itsensä helteelläkinnpaksuihin huppareihin:(

Viiltely on nyt (toivottavasti lopullisesti) historiaa, arvet jäi ja harmittaa.

Miksi ne pitäisi olla huppareita? Jotain ihan muuta ongelmaa on vieläkin. 

Ihan ohut puuvillapaita kyllä peittää arvet. 

Taattua av-logiikkaa: ap:n pyyntö tulkitaan vaatimukseksi.

Mun pyyntö on, ettei kukaan tuijota ketään. Katsoa saa, mutta onko pakko jäädä 10 sekunniksi kyyläämään. Varsinkin jos se kyylättävä huomaa tuijotuksesi ja silminnähden kiusaantuu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Olettepa lapsellisia, aikuiset ihmiset oletettavasti. En vastaa enää ketjuun. Toisaalta ei mikään yllätys, sillä tämä asia on edelleen tabu, ja ihmiset eivät ymmärrä. Kohtalotovereille toivon voimia. Ap

Hetkinen nyt...Sinun asenteestasi tässä on kyse. Et voi joka kerta kun kaikki ei mene niin kuin sinä haluat käyttää menneisyyttäsi pirun huonona tekosyynä ja  hyökätä saatanallisesti syyllistäen toisten kimppuun.

Ap vähän turhan herkkänahkainen mielestäni.

No, asiaan.. Itselläkin muutama arpi jäljellä vaikeasta nuoruudesta muistona.

Häpesin niitä aina ja päätin sitten 30v ottaa siihen päälle tatuoinnin. Parhaimpia päätöksiäni ikinä. Elämänlaatuni oikeasti parani, kun en enää ole joutunut häpeilemään tai peittelemään.

Tuijottaminen on epäkohteliasta, mutta kyllä minä ne sinun arpesi huomaan tuijottamattakin, ja teen niistä omat johtopäätökseni, joihin sinä et voi vaikuttaa.

Älä välitä muista, sinä saat pukea päällesi ihan sellaiset vaatteet mitkä haluat. Se on sitten näitten ahdasmielisten ongelma jos ei osaa olla tuijottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämäkö antaa sinulle oikeiden rajata minun oikeuksia?

Vielä 80- ja 90-luvulla vanhemmat opettivat lapsilleen, että tuijottaminen on rumaa. Mistä lähtien huonot käytöstavat ovat olleet yleisesti hyväksyttyjä ja ihmisten oikeuksia? Selvishän nyt sekin, miksi niin useat nykypäivän lapset ovat erittäin huonotapaisia; vanhemmillakaan ole peruskäytöstavat hanskassa. Sääli.

Ihmiset ovat uteliaita, eivät he ilkeyttään katso. Ihmisiä kiinnostaa ja hätkähdyttää arpesi. Osa voi huolestua ja miettiä, onko sulla kaikki nyt hyvin. Osa voi toki paheksua. Jätä tuijottajat omaan arvoonsa.

On inhimillistä kiinnittää huomionsa tavallisesta poikkeaviin asioihin, joten on ymmärrettävää, että ihmiset vilkaisevat arpiasi. On tosin asia erikseen jäädä tuijottamaan suu auki järkytyksestä sen sijaan, että kääntää nopean vilkaisun jälkeen katseensa muualle.

No jos olisit sinut asian kanssa, et välittäisi paskaakaan muiden tuijotuksista. Eli kyllä se ongelma vielä sulla on.

Itse saatan katsoa, minkä sinä saatat tulkita tuijotukseksi. Mutta ihan huomiona: jatkan katseen jälkeen elämääni enkä jää miettimään jonkun randomin viiltelyjälkiä.

En ymmärrä miksi viilleltyjä käsiä ei saisi katsoa. Huomion saamisen tarkoituksessa ne jäljet kai yli päätänsä on tehty (ja jos ei ole, niin miksi ei voi viillellä vaikka jalkoja? Ne olisi ainakin helpompi peittää) ja onhan se nyt oikeasti hätkähdyttävä näky. Olin itsekin masentunut teini, mutta en koskaan viillellyt. Silloin ainakin tuntui että viiltely on "muotia" tietynlaisissa kovisporukoissa. Eivät teini-ikäiset tytötkään täysin vailla järjenkäyttökykyä ole, kyllä käsiin viiltely on oma valinta. Hienoa että voit nykyään paremmin, toivottavasti pääset sopuun menneisyytesi kanssa.

Ei ketään sinun arpesi kiinnosta. Tämä nykyajan itsekyys ja vainoharhaisuus rupeaa menemään jo vähän liian pitkälle ettei enää uskalla katsetta varpaistaan nostaa ettei heti ole joku syyttelemässä kiusaamisesta ja ties mistä. Kaikessa ei ole kysymys teistä!

Vierailija kirjoitti:

Mun pyyntö on, ettei kukaan tuijota ketään. Katsoa saa, mutta onko pakko jäädä 10 sekunniksi kyyläämään. Varsinkin jos se kyylättävä huomaa tuijotuksesi ja silminnähden kiusaantuu siitä.

Näin juuri. Kaikki tavallisesta poikkeava kerää katseita, niin se vain on. Mutta aikuiset ihmiset eivät jää tuijottamaan. Se on huonoa käytöstä. Saati sitten osoittelemaan tai huutelemaan. Se on jo jotain känniläisten hommaa.

Huomatkaa muuten että todella moni asia kerää katseita, vaikka kiva hame. Eli kyllä monia ihmisiä katsellaan. Tuijotus on eri asia.

Ap:lle hyvää kesää. Koita olla välittämättä katseista. Ja tosiaan et voi aina edes tietää mitä katsotaan.

Ja sekin, että jos viiltelijät uskaltaisivat enemmän käyttää lyhythihaisia, niin asia ei olisi enää niin tabu koska niitä jälkiä näkyisi enemmän kaduilla. Käsittääkseni kuitenkin aika yleinen tapa käsitellä pahaa oloa.

Minua entisenä viiltelijänä ihmetyttää miksi on pitänyt viillellä ne näkyvimmät ruumiinosat. Kai tuo jotain tiedostamatonta huomionhakua on? Itselläni kaikki jäljet jää vaatteiden alle piiloon vaikka kulkisin topissa ja shortseissa.

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä muista, sinä saat pukea päällesi ihan sellaiset vaatteet mitkä haluat. Se on sitten näitten ahdasmielisten ongelma jos ei osaa olla tuijottamatta.

Ei se mikään ongelma ole.

Et taida ihan sinut asian kanssa olla itsekään ja syylistät muita siitä, että aihe on tabu. Huomaan itsekin, että tuijotetaan, en silti jää märehtimää. Niin, ja jos myös huomaan, jos joku oikein  hämmentyy niin rohkeasti kysyn, että kiinostaisiko puhella enemmänkin. Eli muihin vetoamisen sijaan se on sinä jonka tulisi nousta tilanteen yläpuollelle. Muiden asenteisiin harvemmin pystyy vaikuttamaan.

Olen itsekin viillellyt toisen käteni, pitkähihaisia pidin ekan kesän ja sen jälkeen arvet vaaleni ja ei näy enää ns. kilometrin päähän. Silti saatan tuijottaa jos nään jollain arpia, samalla lailla saatan tuijottaa jos nään jollain siniset hiukset tai hienon paidan. Jos joku tuijottaa liian pitkään niin tuijota takaisin, eiköhän tajua lopettaa. 

Itellä ollut viiltelyarpia 17-vuotiaasta asti. Nyt ikää 23v ja toki ne jäljet näkyy edelleen ja uusiakin tullut. En ole koskaan, en edes teininä noita häpeillyt millään tapaa. Arvet ovat merkki sairaudesta eikä sairauksissa ole mitään hävettävää. Ei pyörätuolilla liikkuvat tai vaikka palovamman saaneetkaan piilottele itseään, eikä kukaan heille tule valittamaan että "mitä esittelet vammaasi nönnönööö". Yhtä vähän varaa on valittaa mistään viiltelyarvistakaan. Arvet ovat mulla merkki siitä että olen elänyt helvetin rankan menneisyyden ja selvinnyt siitä, eikä kyseessä ole hävettävä asia vaan pikemminkin sellainen josta saa olla ylpeä. 

Älkää muutkaan arpiset ihmiset hävetkö arpianne! Jos joku järkyttyy niin järkyttyköön. Maailmassa on niin paljon järkyttäviä asioita että jos jonkun tuntemattoman arvet/kehon epämuodostumat/vammat/sairaudet haittaavat elämää niin tulee kyllä olemaan aika vaikea taival edessä. 

Sitten tuohon tuijotukseen; se on rumaa ja typerää ja kertoo moukkamaisuudesta ja huonosta käytöksestä. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa vammaisen ihmisen tuijottaminen ja osoittelu suu auki. Ihan turha tähän vetää mitään "MUTTA MINULLA ON OIKEUS TUIJOTTAA!11" -itkuvirttä. Joo, on oikeus eikä sitä ole kukaan ottamassa sinulta pois, mutta kaikkea mihin on oikeus ei välttämättä ole järkevää tehdä. 

Mä en itse tuijottelijoihin hirveästi reagoi. Jos joku pieni lapsi katsoo niin hymyilen tälle. Jos joku oikeasti todella pahasti mulkoilee niin alan katsomaan herkeämättä takaisin. Ovat yleensä lopettaneet.