Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hyväksytäänkö lapseni vain, jos sillä on diagnoosi?

Vierailija
24.02.2006 |

Mulla on vilkas tyttö, joka herättää huomiota käytöksellään. Eikä huomio yleensä ole positiivistä. Tyttö vaikuttaa joskus huonosti kasvatetulta, joskus jopa pahankuriselta ja ilkeältä. Käymme kuitenkin vanhempi-lapsi -kerhoissa ja monissa tapahtumissa, missä saamme usein osaksemme muiden vanhempien paheksuntaa.

Täytyykö minun kertoa kaikille, että tytölläni on ADHD ja siihen liittyviä ongelmia?

Mielestäni lapset pitäisi hyväksyä erilaisina yksilöinä myös ilman daignoosia. Sitä paitsi tuntuu ikävältä kertoa tyttären terveystietoja vieraille tai melkein vieraille ihmisille. Eikö riittäisi, että pyytäisin anteeksi tyttäreni käytöstä ja tarvittaessa selittäisin hänellä plevan vielä hieman opittavaa toisten kanssa olemisessa?

Yleensä muut vanhemmat osaavat suhtautua tyttööni vasta, kun kuulevat, että lääkäri on hänet diagnosoinut ja nyt tiedetään nimi oireille. Olemmehan me ne oireet tienneet ennen diagnoosin saamista. Meidän vanhempien suhtautuminen tyttöön ei muuttunut diagnoosin myötä, uskoimme kyllä, että hän yrittää parhaansa ja tietyt asiat eivät vain onnistu.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Adhd-diagnoosi on tyttäresi yksityisasia ei ole sinun asiasi levitellä sitä eteenpäin. Oli kyse kuinka pienestä tyttärestä tahansa. Diagnoosin kertominen voi helpottaa sinua, mutta leimaa lapsesi valitettavasti pysyvästi. Aikuiset esittävät ymmärtäväistä sinun edessäsi mutta eivät oikeasti ymmärrä mitään.

Terveisin 70-luvun mbd-lapsi

Vierailija
2/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

joista poika on ihan kauhea kakara, hullu, jos suoraan sanotaan. Melkein teksi mieli kysyä siltä äidiltä että onko lapsella diagnosoitu adhd. Se äiti ei pärjää YHTÄÄN sen villivekaran kanssa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Surullista, että vain joku diagnoosi tuo hyväksynnän.

Vierailija
4/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Korvatulehduksia, astmaa tai vaikka maitoallergiaa. Onko siinä jotain eroa siihen että kertoo rehellisesti lapsellaan olevan adhd?

Vierailija
5/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä päin sinä olet 8? :)



-5-

Vierailija
6/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se ei ole ennakkoluulottomuutta että vertaa ADHDtä flunssaa, joka on ohimenevä ja kaikilla lapsilla joskus.

Mielestäni se, että tässä aiempi kirjoittaja kuvasi jonkin lapsen olevan kamala, suorastaan hullu, mikä sai epäilemään, että lapsella olisi ADHD, kuvaa ennakkokäsitystä lapsista, joilla tämä diagnoosi on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinun täytyy vain etsiä keinoja millä saat tyttäresi käyttäytymään hyväksyttävästi... Niin että hän pärjää myös tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin.



Adhd ei ole syy miksi käytäytyy huonosti vaan syy miksi hyvin käyttäytyminen ei ole niin helppoa kuin muilla.



Minusta ainakaan ei ole väärin että lapset käyttäytyvät huonosti, mutta se että vanhemmat eivät ohjaa oikeaa toiminta tapaa vaan hyssyttelevät, huutavat tai jopa ylpeilevät sillä kun meidän lapsi on niin vilkas ja villi. Se rasittaa ja tympäsee.

Vierailija
8/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kertoa. Meillä oli sama " ongelma" niin kauan kuin salasin tiedon muilta. Selän takana jopa juoruttiin että emme kasvata lastamme mitenkää kun saa aina riehua mielin määrin. Kerrottuamme asiasta toistten suhtautuminen muuttui täysin. Nyt he ymmärtävän ettei kyse oli meidän " kasvattamatta jättämisestä" ja ettei lapsi itse voi asialle mitään. Nykyisin lapsemme saa myös synttärikutsuja kavereille kuten muutkin lapset, tosin minä olen myös mukana. Nyt nämä muut äidit ymmärtävä tilanteemme mitä eivät olleet aikaisemmin tajunneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Mielestäni se, että tässä aiempi kirjoittaja kuvasi jonkin lapsen olevan kamala, suorastaan hullu, mikä sai epäilemään, että lapsella olisi ADHD, kuvaa ennakkokäsitystä lapsista, joilla tämä diagnoosi on.

Tulee vaan mieleen että sille ei oo koskaan annettu kurinpalautusta, ei mitään sääntöjä tms. Siksi ymmärtäisin sen paremmin jos lapsella olis adhd.

Nyt käsitän sen " hirviön" vain huonosti kasvatetuksi, hakkaa äitiään ja jopa kerhontätejä, vie muilta lapsilta lelut ja käy kiinni! Toiset lapset on täysin sen tyrannin alla.

-5-

Vierailija
10/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Vierailija:


hakkaa äitiään ja jopa kerhontätejä, vie muilta lapsilta lelut ja käy kiinni! Toiset lapset on täysin sen tyrannin alla.

-5-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

-5-

Vierailija
12/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

-16

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä on lääkärin valta suuri, kun voi antaa yhteisön hyväksynnän avaimen lapsillemme.

Entä ne lapset, vielä diagnoosia ole? Jos vanhemmat tietävät, että kaikki ei ole kohdallaan ja olettavat lapsella olevan ADHD, mutta eivät ole vielä saaneet diagnoosia tai halunneet sitä hakea? Miten suhtaudutaan heidän lapsiinsa?

Kuinka paljon muuten kerrotte omista diagnoosoistanne kaupan kassoille tai puistossa tapaamillenne äideille?

Vierailija
14/14 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta toisaalta se, että he tietäisivät, asettaisi lapsesi jotenkin tarkkailun alaiseksi ja häntä katsottaisiin aina adhd-lasien läpi. Hänestä tulisi julkisesti adhd-lapsi, ja sitä leimaa hän ei saisi itsestään enää karistettua, ainakaan niin kauan, kun nykyisellä asuinseudullanne asutte.



Voihan nimittäin olla, että lapsi isompana olisikin itse sitä mieltä, ettei halua kertoa adhd:stään kuin lähimmilleen, ja on sitten katkera siitä, että hänet jo pienenä leimattiin adhd:ksi. Eiväthän läheskään kaikki aikuiset adhd:t tai aspergeritkaan halua paljastaa omaa syndroomaansa kaikelle kansalle, ja se on ihan ymmärrettävää. Vaikka ympäristölle diagnoosista kertominen saattaisi olla helpotus ja auttaisi paremmin ymmärtämään esim. työkaverin omituisia piirteitä, niin silti siinäkin on vaarana, että as- tai adhd-ihmistä aletaan katsella vähän ylhäältä päin, nähdään hänet jotenkin huonompana kuin muut ja aletaan nähdä ja tulkita kaikki hänen ominaisuutensa adhd:n tai aspergerin kautta. Kukapa sellaista asemaa itselleen ihan tieten tahtoen haluaisi ottaa.