Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset hakeutuvat tai pyrkivät hakeutumaan aloille, jotka eivät sovi. Miksi?
30.05.2016 |
Täällä nyt puhuttu pääsykokeista ja ammateista paljon. Itseäni kiinnostaa se, että miksi pyritään ja halutaan alalle, joka ei ole itselle ominainen? Kaikki koulutukset vaativat kuitenkin paljon ja alaan kiinnostumista, niin, miksi toivotaan alalle, jossa tietää jo etukäteen, että tämä ei mun juttu?
Työllistyminen varmasti yksi syy. Mutta jos se kompastuskivi jo se pääsykoe, itse työ tai ajatellaan palkkaa... Sitä työtä pitäisi jaksaa tehdäkin. Ei pelkällä koulutuksella pitkälle pötki, jos aina tuntuu, että haluaa jotain muuta. Moni ala kuitenkin asiakaspalvelua (lähihoitaja, sairaanhoitaja, lääkäri, juristi, jne. )
Moni toivoo yliopistoon, mutta ei sitten mieti sitä jatkoa. Sitä ihmettelen. Varmasti alapeukkuja satelee, mutta tarkoitus sanoa, että mitä itse haluaa ja mikä itselle ominaista. Ei sitä, että olisi hienoa olla yliopistossa. Esimerkiksi itse en ikinä olisi voinut opiskella opettajaksi. Mulla menisi hermot. Ei mun ala. Joillekin sopii.
Miksi haluta alaa, joka vaan tuntuu hienolta? Työllistymisen ymmärrän, mutta jos sekin vaan rahan vuoksi, ei siinä kauaa kestä...
Fatalji
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni toivoo yliopistoon, mutta ei sitten mieti sitä jatkoa. Sitä ihmettelen. Varmasti alapeukkuja satelee, mutta tarkoitus sanoa, että mitä itse haluaa ja mikä itselle ominaista.
Fatalji
Puhut jotenkin ristiriitaisesti ja mitä tuo yliopistokin tuossa tekee? Itse hain yliopistoon opiskelemaan itselleni sopivaa ainetta ja kyseessä ei todellakaan ollut muodikas tai hieno ala. Työtä en tutkintoni pohjalta saa.
Toinen vaihtoehto olisi toki ollut opiskella jotain täysin omasta mielestäni tylsää alaa vain työpaikan takia.
Teinkö siis mielestäsi oikein vai väärin?
Et selvästi tajunnut yhtään mistä ap puhuu.
Miten niin en tajunnut? Ap puhuu siitä, että pitäisi hakeutua alalle, joka on itselleen ominainen. Minä tein niin, muttei siitä mitään autuutta syntynyt.
AP vastaa.... Ei tämä autuutta ole, vaikka olisi itselle ominainenkaan.... Itse siis juristi ja en todellakaan aamulla huuda "Hip hurraa, pääsen töihin".... Eiköhä jokainen työ ole hankalaa, mutta pointtini oli se, että jos työ itselle ominaista, sitä jaksaa tehdä vuodesta toiseen eikä ajattele, että on väärällä alalla. Jos koko ajan takaraivossa miettii sitä, että haluaa jotain muuta ja jos ei sovellu johonkin (esim. minä opettaja.... hermot menee ja huutaisin pennut hiljaiseksi ---> ei toimisi.... ei mun juttu) ei se työ kivaa voi olla. Tämä se pointti.
Fatalji
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20: Okei, ehkä lähtökohtasi oli jotenkin sellainen, että yliopistoon mennään vain siksi, että se on mukamas hienoa, ja toivotaan hyvää palkkaa tms., vaikkei ala kiinnosta. Minä uskon, että suurin osa ihmisistä hakee just sinne, minne haluaa ja tykkää. Ongelma vain on, että moni ei tiedä kovin tarkkaan, mihin sillä opiskelulla pääsee.
Oikeasti ihan mihin tahansa kouluun voi hakea väärin perustein ja silti menestyä, ja toisaalta kouluun voi hakea oikein perustein, muttei siitäkään välttämättä tule mitään.
Ei ole takuita koskaan.
Pahoittelen, että kirjoitan vähän sekavasti, nyt on kiire muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluta alaa, joka vaan tuntuu hienolta? Työllistymisen ymmärrän, mutta jos sekin vaan rahan vuoksi, ei siinä kauaa kestä...
Fatalji
Mille väärälle alalle sinä kouluttauduit?
Täysin oikealle alalle... En muuta haluaisi tehdä. Joillakin ihmisillä tuo sisälukutaitoa vaatisi kehittämistä.... En puhunut itsestäni, vaan niistä, jotka nyt valittavat, että neljä kertaa haettu oikikseen tai lääkikseen tai johonki muuhun eikä jaksa valmistautua pääsykokeisiin....
Fataji, asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala on mielestäni oikea, jos sille on lahjoja tai kiinnostusta. Tuskin moni hakee vain hienouden takia täysin evvk-koulutukseen.
Mutta mitä jos näitä ei ole millekään alalle? Itselläni ei ollut ammatinvalinta-iässä, eikä ole vielä keski-ikäisenäkään, mitään erityistä kiinnostusta mihinkään asioihin joista voi tehdä ammatin. Tasaisen keskinkertainen olin myös koulussa kaikessa, mihinkään ei ollut erityisiä lahjoja. Joten oli pakko valita vaan jotain, koska lahjoista tai kiinnostuksista ei ollut ohjaamaan, ja siksi valitsin sen perusteella mistä todennäköisesti saa työtä ja mistä saa ok palkkaa. En ole katunut sitä, etten jäänyt ihmettelemään ja odottamaan kutsumuksen valkenemista - kun ei sitä vielä nelikymppisenäkään ole valjennut.
- 1
Minusta olet onnellisessa asemassa. Luulen että onnellisimpia ovat he, jotka pystyvät ottamaan työn vain työnä, ilman erityistä intohimoa mihinkään. Jos on vahva kutsumus vaikkapa taidealalle, niin kyllä on melkoista taistelua se elannon ansaitseminen ja välillä hanttihommissa puurtaminen jne. Tai vaihtoehtoisesti muuten turhautuu työssään, kun on vahva kutsumus ja sitten kuitenkin ei pääse etenemään tai työympäristö on lannistava tms.
Mistä taidealaa eritoten tarkoitat? Via yleisesti?
Miksi jotkut hankkivat lapsia, vaikka vanhemmuus ei sitten lopulta kiinnosta edes vähää alusta, ahdistaa vain? Sama syy: huono itsetuntemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi haluta alaa, joka vaan tuntuu hienolta? Työllistymisen ymmärrän, mutta jos sekin vaan rahan vuoksi, ei siinä kauaa kestä.."
Se on asennekysymys. Itse valitsin it-alan hyvän palkan ja varman työllisyyden toivossa, vaikkei pätkääkään kiinnostanut tietokoneet tai ohjelmointi, ja olin matemaattisesti lahjatonkin.
Kohta 20 vuotta tässä tätä on tullut työkseen tehtyä ja hyvin jaksaa ja kestää. itse asiassa tällaisen "ei-harrastuneen" on keski-iässä helpompikin jaksaa. Niiltä jotka on nuorena tullut oman innostuksen vuoksi alalle, alkaa usein into mennä ja he eivät oikein osaa tehdä työtä ilman sisäistä kiinnostusta. Itse olen taas tehnyt tätä aina "palkkasoturina", pelkästään ansaitsemisen takia, ja olen tottunut tekemään vaikkei kiinnosta, joten no problem.
Olen myös IT-alalla 90-luvun alusta asti, mutta tämä on mun unelmatyö enkä sitä muuksi vaihtaisi. Toki alan hyvä palkkaus ja työtilanne vaikuttivat aikanaan valintaan. Mulle oli selvää lukion viimeisellä vuonna minne hain ja silloin sisään alan parhaimpaan opistoon pääsi hyvällä pitkän matikan sisältällä lukion todistuksella ei siis ollut mitään paineita kirjoituksissa.
Syitä väärille aloille hakeutumiseen on yhtä monta kuin hakeutujiakin. Huono itsetuntemus, alaa suhteellisen helppo päästä opiskelemaan verrattuna moneen muuhun alaan, kavereiden/vanhempien/suvun painostus, erikoisuuden tavoittelu, epärealistiset käsitykset alasta, pakko hakea jonnekin jottei saa karenssia. Lisäksi varsinkin lähihoitajakoulutusta on muutaman viime vuoden aikana tyrkyttämällä tyrkytetty jopa alalle soveltumattomille ihmisille, perusteena "sillä alalla ainakin töitä riittää". Varmasti riittää ja hyvä jos näin on mutta pelkkä työllistyminen ei paljoa lohduta, jos liikkeellä on hoitoalalle täysin soveltumaton ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala on mielestäni oikea, jos sille on lahjoja tai kiinnostusta. Tuskin moni hakee vain hienouden takia täysin evvk-koulutukseen.
Mutta mitä jos näitä ei ole millekään alalle? Itselläni ei ollut ammatinvalinta-iässä, eikä ole vielä keski-ikäisenäkään, mitään erityistä kiinnostusta mihinkään asioihin joista voi tehdä ammatin. Tasaisen keskinkertainen olin myös koulussa kaikessa, mihinkään ei ollut erityisiä lahjoja. Joten oli pakko valita vaan jotain, koska lahjoista tai kiinnostuksista ei ollut ohjaamaan, ja siksi valitsin sen perusteella mistä todennäköisesti saa työtä ja mistä saa ok palkkaa. En ole katunut sitä, etten jäänyt ihmettelemään ja odottamaan kutsumuksen valkenemista - kun ei sitä vielä nelikymppisenäkään ole valjennut.
- 1
Minusta olet onnellisessa asemassa. Luulen että onnellisimpia ovat he, jotka pystyvät ottamaan työn vain työnä, ilman erityistä intohimoa mihinkään. Jos on vahva kutsumus vaikkapa taidealalle, niin kyllä on melkoista taistelua se elannon ansaitseminen ja välillä hanttihommissa puurtaminen jne. Tai vaihtoehtoisesti muuten turhautuu työssään, kun on vahva kutsumus ja sitten kuitenkin ei pääse etenemään tai työympäristö on lannistava tms.
Mistä taidealaa eritoten tarkoitat? Via yleisesti?
Jos puhutaan teatteritaiteesta ja saippua sarjoista, itse en luokittele kaupallisia saippausarjoja ja viihdettä "taiteeksi". Vähemmän klassikoita ja oikeat kohderyhmät.
Kaikki työni olen tehnyt rahan takia. Jos kaikista aloista saisi riittävää palkkaa, että se riittää omaan taloon, niin varmaan monikin valitsisi itselleen sopivan.
Kumpi on sitten tärkeämpää: se että masentuu töissä, vai se että masentuu kotona jossain betonibunkkerissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle alalle ei pääse yli 50v joten ehkä sitten hakeudun lähäriksi vaikka koko hoitoala ei kiinnosta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestä en puhunut ristiriitaisesti, mutta mahdollisesti ymmärsit väärin. Aikaisemmissa ketjuissa oli puhetta yliopistoon menemisestä, oikikseen ja lääkikseen ja ei sitten jakseta lukea. Kyse oli ylipäätänsä ammattiin hakeutumisesta, joka ei tunnu omalta ja siltä, että tätä työtä tehdään pitkään....
En tiedä, enkä voi sanoa, valitsitko sinä oikein. Sinä tiedät sen itse. Esitin kysymyksen ap:na, en kritisoinut.
Fatalji