Lue keskustelun säännöt.
Kerrotaan outouksiamme!
29.05.2016 |
Kerro jokin piirre, tapa tai asia itsessäsi mikä on kenties hieman outo tai ei niin yleinen. Ihan mitä tahansa!
Minä en pidä siisteydestä. Tavarat saavat olla sekaisin ja tarvitsen pienen kaaoksen ympärilleni.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Rapsutan poikaystäväni hilsettä ja kuivaa ihoa korvista. Puristan myös hänen mustapäitään.
Sama. Muusta nauttii, paitsi puristelusta :P
Mullakin on keskusteluja päässä ja hirveitä analysointeja pikkutilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen, vaikken varsinaisesti usko mihinkään ylempään. Ruoka- ja iltarukoukset ihan must - kotona ihan ääneen, ihmisten ilmoilla pään sisällä. En tajua tätä itsekään, en ole uskovaisesta perheestä joten tämä ei ole mikään lapsuuden jäänne. Kai se käsien ristiminen on vain kiva tunne sitten...
Mä haluan kahvini ihan vain kahvina. En espressoa, cappucinoa, macchiatoa what ever.
Mä haluan että mun kahvini on tavallista mustaa kahvia.
Vääntelen sanoja ja numeroita hirveästi. Mulla on esimerkiksi pakkomielle tehdä erilaisia sananmuunnoksia (nytkin tuli heti automaattisesti päähän "sarilaisia enanmuunnoksia") ja lukea sanoja takaperin. Välillä ihan ärsyttää, kun pitää tekstiä lukiessa oikein pysähtyä hetkeksi jonkun monikonsonanttisen sanan ääreen ja tavata se takaperin. Historiallisia ja muita faktatekstejä lukiessani minun on pakko pysähtyä laskemaan niissä mainittujen henkilöiden iät. Teen myös autojen rekisterinumeroilla erilaisia päässälaskuja. OCD:ni selittänee ainakin osan näistä ja välillä rasittaa, vaikkei nämä sinänsä haitallisia tapoja olekaan.
Valmistaudun itselleni ei-niin-mieluisiin tilanteisiin käymällä etukäteen päässäni läpi mahdolliset keskustelut. Välillä on meinannut mennä pasmat sekaisin, kun tilanteet eivät olekaan menneet, kuten olen harjoitellut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En juo vesilasia tyhjäksi, vaan kaadan aina osan vedestä lavuaariin. Ei kyllä mitään käsitystä, mistä moinen tapa on mulle pinttynyt.
Näin ja viimeisestä aamukahvimukista menee lavuaariin kolmannes.
Kaadoin ennen aina vesilasin lopun lavuaariin. Nykyään jätän sen lasiin ja juon myöhemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa päässä valtavasti kaikkea. Olen kirjoittanut mielessä romaaneja, joissa voisi olla aika jännäkin juoni. Mutta kun alan työstää niitä paperille, tulee ihan tylsää tekstiä. Mm. tänään junassa keksin sellaisen, että joku voittaa lotossa ja saa tiedon kuolemansairaudesta samaan aikaan. Mutta kun ajattelin työstää sitä, tuli ihan tylsää listaa vaan. Ideani saa varastaa, jos jollain on kirjallisia taipumuksia, olkaa hyvä.
Oon joskus aikaisemmin täällä jo maininnut, mulla ei kasva kainalonkarvat.
Mulla on tarve lukea kaikenlaista nippelitietoa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Käytän tähän aikaa vuorokauden aikana n.2-4 tuntia. Olen luonteeltaani utelias asioita kohtaan, en niinkään (yksittäisiä) ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen menin aina pukemaan ja riisumaan vessaan lukitun oven taa, kunnes hokasin että hei, asun yksin ja kukaan ei näe, vaikka hilluisin alasti ympäri kämppää. Oli kotoa opittu tapa. Vanhempien luona käydessä menen aina pukeutumaan kylpyhuoneeseen. En osaa pukeutua entisessä omassa huoneessani, vaan aina on mentävä kylppäriin. Tähän ei ole edes mitään järkevää selitystä, koska kylppärin ovessa ei ole edes lukkoa.
Virtahepo kirjoitti:
Vääntelen sanoja ja numeroita hirveästi. Mulla on esimerkiksi pakkomielle tehdä erilaisia sananmuunnoksia (nytkin tuli heti automaattisesti päähän "sarilaisia enanmuunnoksia") ja lukea sanoja takaperin. Välillä ihan ärsyttää, kun pitää tekstiä lukiessa oikein pysähtyä hetkeksi jonkun monikonsonanttisen sanan ääreen ja tavata se takaperin. Historiallisia ja muita faktatekstejä lukiessani minun on pakko pysähtyä laskemaan niissä mainittujen henkilöiden iät. Teen myös autojen rekisterinumeroilla erilaisia päässälaskuja. OCD:ni selittänee ainakin osan näistä ja välillä rasittaa, vaikkei nämä sinänsä haitallisia tapoja olekaan.
Mulla vähän sama, mutta pyrin järjestelemään sanoissa kirjaimet uudestaan niin, ettei peräkkäin ole kahta vokaalia tai kahta konsonanttia tai jos tämä ei onnistu niin sitten siten, että konsonantit/vokaalit ovat pareittain tai muuten mielestäni kivalla tavalla. Eli kissa olisi vaikka sakis tai koira okira. Pitkistä sanoista esimerkiksi vokaali olisi avokali ja konsonantti voisi olla kanotntonis. Liikenteessä tämä on aika paha, kun järkkäilen vastaan tulevien autojen merkkejä ja malleja, tyyliin Volvo-volov, Sierra-serira, Mitsubishi-Mibihitsus.
Myös numeroiden kanssa minulla on omat muunnokseni. Näen jossain jonkun luvun ja sitten alkaa päässä pyöriä. Esim auton rekkarin numero, 653->6+5+3=14->1+4=5. Tulokseksi pitää aina saada numero 4, 5 tai 6. Tämä siksi, että jos näitä numeroita katsoo digitaalisesta kellosta, esim herätyskello, niin numero 4 muodostuu neljästä viivasta, numero 5 viidestä viivasta ja numero 6 kuudesta viivasta. Mitkään muut numerot ei muodostu näin, esim numero 1 muodostuu kahdesta, numero 2 muodostuu viidestä. Senkin olen laskenut, että jos laskee yhteen 4+5+6=15->1+5=6. Eli numero 6 on mun mielestä numeroiden numero.
Tajuskohan kukaan mitä sekoilen? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään katsoa homoista (nimenomaan miehistä, ja olen itse biologinen nainen) kertovia elokuvia ja tv-sarjoja.
Päiväunissani olen itse homomies.
Käyn paljon keskusteluja päässäni, usein ihmisten kanssa, jotka ovat vain oman mielikuvitukseni tuotetta.
En pysty katsomaan "inhokkivärejäni" viimeisenä ennenkuin vaikka poistun huoneesta. Kun juon vettä tai syön, lasken määrän monta kertaa voin lasista sipaista tai viimeiset haarukalliset ruokaa ottaa. Lasken myös askeleitani ja käyn melkein koko ajan numerosarjoja päässäni läpi. Tai jos istun sohvalle väärällä askelmäärällä niin tämä pitää toistaa ja vasta sitten voin istua hetken aikaa edes rennosti.
Otan myös sananlaskut tai sananparret todella kirjaimellisesti. Esimerkiksi vähän aika sitten tiputin vahingossa laturinjohdon osittain tuolin alle. Tämä minun piti äkkiä siirtää ettei asiat mene "penkin alle".
Lukeminen on myös työlästä, jotkut kohdat saan lukea kymmeniä kertoja uusiksi, jotta lukisin ne "oikein" ja lukisin viimeisenä "hyvät" sanat.
Näitä outouksia olisi miljoonia, koska ne ovat aina hereilläollessani ja niitä syntyy lisää tai jotkut katoaa tai muuntuvat.
Minulla on siis 11 vuotta sitten todettu pakko-oireinen häiriö, jonka kanssa tulen todennäköisesti elämään loppuelämäni.
Piilottelen tätä työ- ja siviilielämässä ja vain harvoille sydänystäville olen sairaudestani kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty katsomaan "inhokkivärejäni" viimeisenä ennenkuin vaikka poistun huoneesta. Kun juon vettä tai syön, lasken määrän monta kertaa voin lasista sipaista tai viimeiset haarukalliset ruokaa ottaa. Lasken myös askeleitani ja käyn melkein koko ajan numerosarjoja päässäni läpi. Tai jos istun sohvalle väärällä askelmäärällä niin tämä pitää toistaa ja vasta sitten voin istua hetken aikaa edes rennosti.
Otan myös sananlaskut tai sananparret todella kirjaimellisesti. Esimerkiksi vähän aika sitten tiputin vahingossa laturinjohdon osittain tuolin alle. Tämä minun piti äkkiä siirtää ettei asiat mene "penkin alle".
Lukeminen on myös työlästä, jotkut kohdat saan lukea kymmeniä kertoja uusiksi, jotta lukisin ne "oikein" ja lukisin viimeisenä "hyvät" sanat.
Näitä outouksia olisi miljoonia, koska ne ovat aina hereilläollessani ja niitä syntyy lisää tai jotkut katoaa tai muuntuvat.
Minulla on siis 11 vuotta sitten todettu pakko-oireinen häiriö, jonka kanssa tulen todennäköisesti elämään loppuelämäni.
Piilottelen tätä työ- ja siviilielämässä ja vain harvoille sydänystäville olen sairaudestani kertonut.
Minulla on myös tuo lukemisjuttu, ja pakko-oireinen häiriö tietysti. Olen aina luullut olevani ainoa ja ettei kukaan muu voi tajuta tuota asioiden "oikein" tekemistä, kun olen jollekulle yrittänyt selittää tuota oiretta, mutta onhan näköjään muitakin.
Musiikin/tv:n volyymi ei saa koskaan päätyä muihin numeroihin kuin 5,8 tai 0-loppuiseen kymmenykseen.
Tarkistan pakkomielteisesti esim. lompakon paikkaa kodin ulkopuolella.
Lähtiessäni johonkin varmistan ainakin kolmesti, että mukana on kaikki tarpeellinen. Tarkastukset tapahtuvat kodin sisällä, oven ulkopuolella ja rapusta poistuessani.
Oon muuten ihan kiva ja rento ihminen, mutta näistä en ole päässyt eroon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty katsomaan "inhokkivärejäni" viimeisenä ennenkuin vaikka poistun huoneesta. Kun juon vettä tai syön, lasken määrän monta kertaa voin lasista sipaista tai viimeiset haarukalliset ruokaa ottaa. Lasken myös askeleitani ja käyn melkein koko ajan numerosarjoja päässäni läpi. Tai jos istun sohvalle väärällä askelmäärällä niin tämä pitää toistaa ja vasta sitten voin istua hetken aikaa edes rennosti.
Otan myös sananlaskut tai sananparret todella kirjaimellisesti. Esimerkiksi vähän aika sitten tiputin vahingossa laturinjohdon osittain tuolin alle. Tämä minun piti äkkiä siirtää ettei asiat mene "penkin alle".
Lukeminen on myös työlästä, jotkut kohdat saan lukea kymmeniä kertoja uusiksi, jotta lukisin ne "oikein" ja lukisin viimeisenä "hyvät" sanat.
Näitä outouksia olisi miljoonia, koska ne ovat aina hereilläollessani ja niitä syntyy lisää tai jotkut katoaa tai muuntuvat.
Minulla on siis 11 vuotta sitten todettu pakko-oireinen häiriö, jonka kanssa tulen todennäköisesti elämään loppuelämäni.
Piilottelen tätä työ- ja siviilielämässä ja vain harvoille sydänystäville olen sairaudestani kertonut.
Minulla on myös tuo lukemisjuttu, ja pakko-oireinen häiriö tietysti. Olen aina luullut olevani ainoa ja ettei kukaan muu voi tajuta tuota asioiden "oikein" tekemistä, kun olen jollekulle yrittänyt selittää tuota oiretta, mutta onhan näköjään muitakin.
On kyllä :)
Vaikea todella kenellekään näitä yrittää selittää. Järjellä mietittynä näiden tarkoitusta vaikea käsittää. Omassa mielessä kuitenkin nämä asiat nimenomaan pakko tehdä.
En itse ole jaksanut enää kuin todellakin vuosia sitten muutamalle ystävälle yrittää selittää. Mutta sittemmin olen ollut näistä mieluummin hiljaa, kun niin vaikeaa yrittää tätä ajatusmaailmaa avata ilman että kuulostaa täysin hullulta. Vaikka näillä outoksilla mielessäni suojelen läheisiäni ja itseäni vaikeuksilta.
Tykkään valmisruuista. Ostan niitä herkuksi kun olen yksin.
Rapsutan poikaystäväni hilsettä ja kuivaa ihoa korvista. Puristan myös hänen mustapäitään.