Kerrotaan outouksiamme!

Juon kahvini kotona aina Ruotsin-laivalta pöllimästäni mukista.

Työnnän sormia varpaanväleihin ja sitten haistelen niitä. Tapa alkoi kun sain jalkasienen, missä oli sellainen imelä ominaishaju joka oli omalla tavallaan jopa miellyttävä. Sieni meni kerrasta pois, mutta tapa jäi ja vielä monen vuoden jälkeen tarkistelen, ettei ole sieni tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän monista ruoista kylminä esim. pitsa.

 Itsetehty hernekeitto jäähtyneenä suoraan kattilasta. Herkullista!

Vierailija kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Vääntelen sanoja ja numeroita hirveästi. Mulla on esimerkiksi pakkomielle tehdä erilaisia sananmuunnoksia (nytkin tuli heti automaattisesti päähän "sarilaisia enanmuunnoksia") ja lukea sanoja takaperin. Välillä ihan ärsyttää, kun pitää tekstiä lukiessa oikein pysähtyä hetkeksi jonkun monikonsonanttisen sanan ääreen ja tavata se takaperin. Historiallisia ja muita faktatekstejä lukiessani minun on pakko pysähtyä laskemaan niissä mainittujen henkilöiden iät. Teen myös autojen rekisterinumeroilla erilaisia päässälaskuja. OCD:ni selittänee ainakin osan näistä ja välillä rasittaa, vaikkei nämä sinänsä haitallisia tapoja olekaan. 

Mulla vähän sama, mutta pyrin järjestelemään sanoissa kirjaimet uudestaan niin, ettei peräkkäin ole kahta vokaalia tai kahta konsonanttia tai jos tämä ei onnistu niin sitten siten, että konsonantit/vokaalit ovat pareittain tai muuten mielestäni kivalla tavalla. Eli kissa olisi vaikka sakis tai koira okira. Pitkistä sanoista esimerkiksi vokaali olisi avokali ja konsonantti voisi olla kanotntonis. Liikenteessä tämä on aika paha, kun järkkäilen vastaan tulevien autojen merkkejä ja malleja, tyyliin Volvo-volov, Sierra-serira, Mitsubishi-Mibihitsus.

Myös numeroiden kanssa minulla on omat muunnokseni. Näen jossain jonkun luvun ja sitten alkaa päässä pyöriä. Esim auton rekkarin numero, 653->6+5+3=14->1+4=5. Tulokseksi pitää aina saada numero 4, 5 tai 6. Tämä siksi, että jos näitä numeroita katsoo digitaalisesta kellosta, esim herätyskello, niin numero 4 muodostuu neljästä viivasta, numero 5 viidestä viivasta ja numero 6 kuudesta viivasta. Mitkään muut numerot ei muodostu näin, esim numero 1 muodostuu kahdesta, numero 2 muodostuu viidestä. Senkin olen laskenut, että jos laskee yhteen 4+5+6=15->1+5=6. Eli numero 6 on mun mielestä numeroiden numero.

Tajuskohan kukaan mitä sekoilen? :D

 Tajusin kyllä. Minulle taas kissa on kiass ja koira on koiar :D. Noista sinun numerojutuista tuli mieleen Stephen Kingin kirjoittama lyhyt tarina nimeltään N., se löytyy myös YouTubesta sellaisena "juonnettuna sarjakuvana", englanninkielisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty katsomaan "inhokkivärejäni" viimeisenä ennenkuin vaikka poistun huoneesta. Kun juon vettä tai syön, lasken määrän monta kertaa voin lasista sipaista tai viimeiset haarukalliset ruokaa ottaa. Lasken myös askeleitani ja käyn melkein koko ajan numerosarjoja päässäni läpi. Tai jos istun sohvalle väärällä askelmäärällä niin tämä pitää toistaa ja vasta sitten voin istua hetken aikaa edes rennosti.

Otan myös sananlaskut tai sananparret todella kirjaimellisesti. Esimerkiksi vähän aika sitten tiputin vahingossa laturinjohdon osittain tuolin alle. Tämä minun piti äkkiä siirtää ettei asiat mene "penkin alle".

Lukeminen on myös työlästä, jotkut kohdat saan lukea kymmeniä kertoja uusiksi, jotta lukisin ne "oikein" ja lukisin viimeisenä "hyvät" sanat.

Näitä outouksia olisi miljoonia, koska ne ovat aina hereilläollessani ja niitä syntyy lisää tai jotkut katoaa tai muuntuvat.

Minulla on siis 11 vuotta sitten todettu pakko-oireinen häiriö, jonka kanssa tulen todennäköisesti elämään loppuelämäni.

Piilottelen tätä työ- ja siviilielämässä ja vain harvoille sydänystäville olen sairaudestani kertonut.

Minulla on myös tuo lukemisjuttu, ja pakko-oireinen häiriö tietysti. Olen aina luullut olevani ainoa ja ettei kukaan muu voi tajuta tuota asioiden "oikein" tekemistä, kun olen jollekulle yrittänyt selittää tuota oiretta, mutta onhan näköjään muitakin. 

On kyllä :)

Vaikea todella kenellekään näitä yrittää selittää. Järjellä mietittynä näiden tarkoitusta vaikea käsittää. Omassa mielessä kuitenkin nämä asiat nimenomaan pakko tehdä.

En itse ole jaksanut enää kuin todellakin vuosia sitten muutamalle ystävälle yrittää selittää. Mutta sittemmin olen ollut näistä mieluummin hiljaa, kun niin vaikeaa yrittää tätä ajatusmaailmaa avata ilman että kuulostaa täysin hullulta. Vaikka näillä outoksilla mielessäni suojelen läheisiäni ja itseäni vaikeuksilta.

Mulla hyvin samanlaisia. Lasken jatkuvasti kaikkea mitä teen tai näen, ja tasaluvut miellyttää eniten ihan puhdistuslapun vetoja myöden kun puhdistan esimerkiksi kasvoja. Olen matemaattinen ihminen ja pidän siitä ylikaiken ja osittain viehtymys lukuihin tulee sieltä. Mutta pakko-oireiseksi olen itseni diagnosoinut.

Tykkään vedellä kangasta, erityisesti viileää sormien ja varpaiden välissä.

Se on pakonomainen tarve mulla.

Vierailija kirjoitti:

En juo vesilasia tyhjäksi, vaan kaadan aina osan vedestä lavuaariin. Ei kyllä mitään käsitystä, mistä moinen tapa on mulle pinttynyt.

Tässä on minunkin omituisuuteni. Ja aina kun avaan hanan, päästän vähän lavuaariin,  otan vähän lasiin, huljautan sitä lasissa, kaadan lavuaariin, ja sitten vasta täytän lasin. Miltein kaikesta jää "pohjat" juomatta. Kahvi, tee, limsa, vesi. Mehut ja viini taitaa olla ainut mitkä juon loppuun :D

N30

up

Kun olen surullinen tai tunnen itseni alakuloiseksi, poskipunan lisääminen pehmeällä sudilla ja hiusten letittäminen auttaa aina.

Teen listoja aivan kaikesta ja koko ajan. Usein listaamani asiat eivät edes toteudu (kauppalista, suurimmat toiveet juuri nyt, tulevat matkakohteet), mutta listojen tekeminen on mukavaa itsessään.

Kun yhtäkkiä muistan jonkin nolon asian, jonka olen joskus tehnyt, minun pitää sanoa itsekseni jotakin ääneen, jotta nolostuminen menisi pois.