Lue keskustelun säännöt.
Mietin juuri, miten kamalaa olisi asua haja-asutusalueella, kaukana sivistyksestä
29.05.2016 |
Ei voisi tehdä ex tempore -päätöstä lähteä brunssille viikonloppuaamuna. Hienoin olut jota lähikaupassa myytäisiin olisi Sandels tai oikein hyvällä tuurilla joku Olvi IPA. Samassa lähikaupassa myytäisiin ei-oota, kun kysyisit tuoretta ruukkubasilikaa tai -rosmariinia (olen oikeasti ollut tällaisessa tilanteessa Suomessa vuonna 2016 ettei kaupassa ollut edes basilikaa, niin absurdilta kuin se kuulostaakin!). Jos haluaisit lähteä lenkille, niin joutuisit päättämään, että juoksetko tänään tätä valaisematonta maantietä itään vai länteen ja kuinka pitkään ennen kuin käännyt takaisin, ei puhettakaan mistään rantalenkeistä, puistoista tai muista. Ei olisi mitään kahviloita, joihin mennä työpäivän jälkeen tapaamaan ystävää. Samanhenkisiä ihmisiä olisi vaikea löytää ja vuoden kohokohta olisi, kun jonakin kesälauantaina "torilla" olisi pari metrilakukojua ja joku B-luokan julkkis hauskuuttamassa väkeä tissijutuillaan.
Kommentit (47)
Asun maalla ja aloittaja on ihan oikeassa. Välillä vietämme eri kaupungeissa hotelliviikonloppuja ihan vaan huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kukaan ei pakotakaan :)
Itse unelmoin taas haja-asutusalueesta. Tällä hetkellä asun Helsingissä, mutta en minä kaupungin palveluita oikein ikinä käytä. Lähikaupassa käyn ostoksilla ja töissä. Keskustassa ei ole tullut käytyä vuosiin, ei ole siellä mitään tekoa. Ihmisten seuraa en harrasta, kun olen erakkoluonne. Olisin onnellisin luonnon rauhassa haja-asutusalueella, mutta harmi kyllä, töitä ei oikein löydy sellaisilta seuduilta :(
Minulla oli jossain vaiheessa kriisi siitä, että miehen perässä olin muuttanut pikkupaikkakunnalle. Helsingissä asuvalle ystävälleni asiasta valitin ja kateellisena sanoin, että sulla on ihanaa, kun pääset konsertteihin ja teatteriin ja oopperaan ja saat lasten kanssa kulkea meren rannassa ja tehdä kaikkea ihanaa.
Kaveri nauroi, että hänpä kertoo, mitä tekee. Vie lapset aamulla hoitoon, menee töihin. Tulee töistä, käy lapset hoidosta, menee kotiin, tekee ruoan, pesee pyykkiä ja käy ehkä lasten kanssa pihan hiekkiksellä ja nukkumaan. Tätä 5 päivää viikossa. Viikonloppuna siivoillaan, käydään lähikaupassa, lähileikkipuistossa ja löhötään kotona. Keskustassa ja konserteissa on käynyt viimeksi monta vuotta sitten.
Naurettiin yhdessä, että ei se elämä taida Helsingissä sen kummempaa olla, kuin täällä pikkupaikkakunnallakaan. Samaa arkea :)
Itse asun isomman kaupungin keskustassa ja arvostan todella kaikkia hyviä puolia, läheisyyttää kulttuuriin, kauppoihin yms, mutta kärsin huonosta, likaisesta ilmasta (esim asunto pölyyntyy hetkessä, kun asuin maalla koti pysyi ihanan puhtaana), melusta yms. Kaipaan aitoon luontoon, puhtaaseen ilmaan ja rauhaan. Elikä, harvoin voi saada kaikkea, on tehtävä valintoja ja karsittava yhdestä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Maalla asuvana ei tarvitse lähteä rantalenkille. Riittää,kun katsoo ikkunasta ja kas' järveä näkyy joka puolella. Voi nauttia kahvia terassilla ja katsella omaa rantaviivaa... Ja ruokaostoksetkin tulevat kaupungin isoimmasta marketista työmatkan lomassa. Kyllä maalla on ihanaa😄
Outo kommentti. Eihän suurimmalla osalla maalla asuvista ole terassiltaan minkäänlaista näköyhteyttä suureen vesistöön. Vähän kuin sanoisi, että kaupungissa on kiva asua, kun voi grillailla kattohuoneistonsa terassilla ja nauttia näkymistä yli kaupungin. -9
Toisaalta maalla saa auton aina ilmaiseksi parkkiin ja omassa pihassa saa itse päättää, että minkä kuistin vierelle tänään sen autoni sijoitan. Kaupassa käydessä sama juttu, ei mitään parkkimaksuja, jotka tuplaavat ostosten määrän. Kaupasta ostetaan vain välttämätön, ne rosmariinit, basilikat ja tomaatit kasvatetaan itse. Liha tulee metsästä tai suoraa teurastamosta. Brunssilla voi istuskella vaikka joka päivä, ei tarvitse kaupunkilaisten tapaan kytätä viikonloppua ja sietää brussipöydän ympäri kirmaavia lapsia.
Maalla kukaan ei ajele mopolla tai autolla ikkunasi alla eikä kukaan ole tupakalla naapuriparvekkeella. Et joudu sietämään sotkuista jätekatosta tai naapureitten jatkuvia viikonloppubileitä. Aamulla voit lähteä lenkille joutumatta varomaan portaille ilmestynyttä oksennusta tai lasinsirpaleita. Yöllä voi kävellä ihan rauhassa vaikka 5 km matkan, kukaan ei örise nurkan takana tai pyri kähmimään.
MInä asun kaupungissa enkä katsele tätä vain vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta tulee 4 vuotta täyteen sivistyksessä, eli Tampereella.. tarkoitus olisi ostaa sw oma koti 1-2v. Päästä jostain lähi kunnasta, esim. Lempäälästä.. saa omaa rauhaa ja hinnat vähä matalemmat, mutta kuitenkin kaupunki lähellä.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä sitten ettet asu. Mutta joku joka asuu, arvostaa ehkä enemmän omaa rauhaa, avaraa pihaa ja luonnonläheisyyttä kuin kuluttamista. Elämä on valintoja! Toinen nauttii linnunlaulusta ja toinen frappuccinosta. Ja sitäpaitsi, aina voi itse kasvattaa basilikansa. :)
Linnut laulaa muuten täällä pääkaupunkiseudullakin, esimerkiksi juuri parhaillaan.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun pienessä kylässä, lähimpään kaupunkiin 100km. Täällä on kyllä valot kyläalueella, sekä osittain valaistu pururata. Basilikaa löytyy meidänkin kaupoista, sekä erikoisempia hedelmiä, kuten mangoja ja hunajamelonia, jopa avokadojakin ;) Kaupat ovat pieniä, sale ja k market, mutta muuttavat silloin tällöin valikoimaa, jotta asiakkaat voivat ostaa erilaisia tuotteita. Rauhallistahan täällä on asua, mutta kukin tavallaan. Lasten ei tarvitse pelätä joutuvansa ruuhkissa auton alle, ja voivat leikkiä omalla pihalla rauhassa pelkäämättä joutua siepatuksi/raiskatuksi...
Vierailija kirjoitti:
No hyvä sitten ettet asu. Mutta joku joka asuu, arvostaa ehkä enemmän omaa rauhaa, avaraa pihaa ja luonnonläheisyyttä kuin kuluttamista. Elämä on valintoja! Toinen nauttii linnunlaulusta ja toinen frappuccinosta. Ja sitäpaitsi, aina voi itse kasvattaa basilikansa. :)
Niinpä, minullapa on semmoinen kekkilän hieno taimiteline, jossa itse kasvatan yrttini. Frappuccinot saan nauttia omalla verannalla rottinki kalusteet tietenkin 50-luvulta.
Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole sivistystä. Kuvaamasi kertoo, että olet sisäistänyt hyvin kulutuskeskeisen roolisi yhteiskunnassa. Samanlaista todellisuuden pakoilua kuin köyhälistön naisilla, jotka heiluvat "merkkilaukku" koukistetussa kädessään, koska haluavat olla osa jotain, kuulua johonkin. Olet sopuli, tusinan kolmastoista. Sivistys löytyy ihmisestä itsestään ja enemmin kirjoista kuin kaupasta.
Itse olen tässä asiassa vähän ailahtelevainen. Oikeasti rakastan asua Helsingin keskustassa, missä opiskelenkin. Rakastan sitä, että kaikkialle on helppo ja nopea päästä, että jatkuvasti on jotain tapahtumia eikä tekemisestä tule puutetta, että ympärillä on ihania kahviloita ja ravintoloita joissa voin treffata ystäviäni, sekä kirjastoja, monipuolisia kauppoja jne. Haluan asua pääkaupunkiseudulla valmistuttuanikin.
Sitten on niitä päiviä, jolloin olen kyllästynyt ihmisiin ja koko maailmaan, ja haluan päästä mahdollisimman kauas kaikista idiooteista; asua keskellä ei mitään pienessä mökissä, pitää omaa kasvimaata ja hakea veteni lähteestä, ettei tarvitse mennä edes kauppaan. Oikeastihan en ikinä toteuttaisi tuota, mutta pahimpina päivinä siitä tulee haaveiltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tässä asiassa vähän ailahtelevainen. Oikeasti rakastan asua Helsingin keskustassa, missä opiskelenkin. Rakastan sitä, että kaikkialle on helppo ja nopea päästä, että jatkuvasti on jotain tapahtumia eikä tekemisestä tule puutetta, että ympärillä on ihania kahviloita ja ravintoloita joissa voin treffata ystäviäni, sekä kirjastoja, monipuolisia kauppoja jne. Haluan asua pääkaupunkiseudulla valmistuttuanikin.
Sitten on niitä päiviä, jolloin olen kyllästynyt ihmisiin ja koko maailmaan, ja haluan päästä mahdollisimman kauas kaikista idiooteista; asua keskellä ei mitään pienessä mökissä, pitää omaa kasvimaata ja hakea veteni lähteestä, ettei tarvitse mennä edes kauppaan. Oikeastihan en ikinä toteuttaisi tuota, mutta pahimpina päivinä siitä tulee haaveiltua.
Eikö tuo ole yksi tärkeimmistä syistä, miksi ihmiset ostavat tai vuoraavat kesämökkejä? Minusta on aika iso ero sen välllä, missä on kiva rentoutua ja irrottautua, ja missä on kivaa asua ja elää normaalia arkea. Luonnon keskellä saan ehdottomasti sellaisia elämyksiä, joita en normaalissa elämänpiirissäni saa, mutta en silti muuta asumaan luonnon keskelle. Kun mökkiaskeesi alkaa kyllästyttää, sen kun palaa takaisin kotiin ja ehkä nauttii kaupungin tarjonnasta vielä entistäkin enemmän. -9
Mietin juuri, miten kamalaa olisi asua kaupungissa, lasten ratsastusharrastus maksaisi miljoonia, eikä ehkä olisi naapurissa ratsastuskoulua, kuten meillä (ja toki kaikilka muilla maalaisilla ;) )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä sitten ettet asu. Mutta joku joka asuu, arvostaa ehkä enemmän omaa rauhaa, avaraa pihaa ja luonnonläheisyyttä kuin kuluttamista. Elämä on valintoja! Toinen nauttii linnunlaulusta ja toinen frappuccinosta. Ja sitäpaitsi, aina voi itse kasvattaa basilikansa. :)
Tuo on aika paskapuhetta, että kaupunkilaiset olisivat jotenkin hirveän kulutuskeskeisiä ja maalaiset taas eivät. Mun maalla asuvilla serkuilla oli mönkijät, peltomopot, traktorit ja peltoautot joka lähtöön, ja puheistaan ymmärsin että niin oli siellä ihan normi. Sitä saa cityhipsteri ostaa aika helkkarin monta luomuhuulipunaa ennen kuin on edes tasoissa noiden peltomopoilla päristelijöiden kanssa.
Sitä saa myös cityhipsteri olla aika todella paljon rikkaampi elääkseen samalla tavalla, kun maalla rakennutat viisi makuuhuoneisen omakotitalon järvenrantaan kun samalla hinnalla saa Helsingistä ehkä kaksion. Eikä rauhaa rakastava tarkoita välttämättä sitä että kaikesta teknologiasta ja hauskasta pitäisi luopua ja ainut asia mistä osataan nauttia olisi lenkkipolku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä sitten ettet asu. Mutta joku joka asuu, arvostaa ehkä enemmän omaa rauhaa, avaraa pihaa ja luonnonläheisyyttä kuin kuluttamista. Elämä on valintoja! Toinen nauttii linnunlaulusta ja toinen frappuccinosta. Ja sitäpaitsi, aina voi itse kasvattaa basilikansa. :)
Tuo on aika paskapuhetta, että kaupunkilaiset olisivat jotenkin hirveän kulutuskeskeisiä ja maalaiset taas eivät. Mun maalla asuvilla serkuilla oli mönkijät, peltomopot, traktorit ja peltoautot joka lähtöön, ja puheistaan ymmärsin että niin oli siellä ihan normi. Sitä saa cityhipsteri ostaa aika helkkarin monta luomuhuulipunaa ennen kuin on edes tasoissa noiden peltomopoilla päristelijöiden kanssa.
Sitä saa myös cityhipsteri olla aika todella paljon rikkaampi elääkseen samalla tavalla, kun maalla rakennutat viisi makuuhuoneisen omakotitalon järvenrantaan kun samalla hinnalla saa Helsingistä ehkä kaksion. Eikä rauhaa rakastava tarkoita välttämättä sitä että kaikesta teknologiasta ja hauskasta pitäisi luopua ja ainut asia mistä osataan nauttia olisi lenkkipolku.
Ylimääräiset makuuhuoneet eivät lisäisi onnellisuuttani juurikaan (mitä niillä edes tekisin?), mutta kaupungin palveluiden ja kulttuurin äärellä asuminen lisää. -9
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen olisikaan mahdollista stadin kasvatille. Siinä hajoaisi polla niin pahasti.
Monella on ne yrtit ihan omasta takaa. Ymmärsitkö???
Moni ei halua millekkään brunssille vaan nauttia luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla asuvana ei tarvitse lähteä rantalenkille. Riittää,kun katsoo ikkunasta ja kas' järveä näkyy joka puolella. Voi nauttia kahvia terassilla ja katsella omaa rantaviivaa... Ja ruokaostoksetkin tulevat kaupungin isoimmasta marketista työmatkan lomassa. Kyllä maalla on ihanaa😄
Outo kommentti. Eihän suurimmalla osalla maalla asuvista ole terassiltaan minkäänlaista näköyhteyttä suureen vesistöön. Vähän kuin sanoisi, että kaupungissa on kiva asua, kun voi grillailla kattohuoneistonsa terassilla ja nauttia näkymistä yli kaupungin. -9
Aika monella on se hikinen parveke ja näkymät ei paljoa auta jos ei ole ruohoa jalan alla.
Kerrostalo on ihan vihoviimeinen vaihtoehto.
Ite taas nautin siitä, enkä kestäisi enää sellasta betonierämaata ja jatkuvaa ihmisvirtaa ympärilläni.
24 elämäni ekaa vuotta asuin eri aluilla Espoota, niin Nöykkiössä kuin Tuomarilassa ja opiskeluaikaan suvelassakin.
Vaan aina on haave ollut maaseutu. Opinnot on kesken joten ihan sinne en vielä pääse vaikka auto onkin, mutta Vihtiin muutin sentään. Toki nyt on pitkä koulumatka Vantaalle, mutta on tää tän arvosta. Espoon vuosien jälkeen tää tuntuu oikeasti jo tosi rauhalliselle paikkakunnalle, vaikka keskustan tuntumassa asun.
Olo kertakaikkiaan vaan parempi kun on paljon lääniä ja mettää ihan vieressä ja koirillakin tilaa juosta pihalla.
Kuhan elämäntilanne sallii, tulee aikanaan muutto jonnekin pikkukaupunkiin maalle :) Vähän tietysti rajottaa se että töitä on oltava max. tunnin ajomatkan sisällä, mutta no...
Mulle olisi joku Helsingissä asuminen sula painajainen :D Minä saan iloa niin erityyppisistä asioista kun kahvilat tai muut. Siellä on kiva mennä käymään joskus kavereita moikatessa, mutta helpotus on iso kun kotiin pääsee.
Komppaan täysin aloittajaa, minä Helsingissä syntynyt, asun landella.Noh, ihan miehen takia.
Ihan perseestä asua landella, niin useinkun ikinä ehdin käyn Helsingissä, ja muutan kyllä sinne vielä jossain vaiheessa.
Näin on joo.Brunssille pääsy on yks elämän elinehdoista. Ja rosmariini myös. Mulla sitä kasvaa tosin itselläni, ei tarvitse kaupasta hakea. Kuule, elämä näyttäytyy erilaiselta eri ihmisille. Ei kannata pohtia aina vain omalta kannalta vaan ymmärtää muitakin.