Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset, luetelkaa metatöitänne.
29.05.2016 |
Monelle miehelle tuntuu olevan täysin mahdoton ajatus käsittää, mitä on metatyö. Millaista on teidän metatyönne ja miten paljon se vie aikaa päivästä?
Oma listaukseni jossa on metatöistä vaan osa:
Vanhemmuuteen kuuluu jälkikasvusta huolehtiminen ja päivittäinen ruuan tarjoaminen. Pikkulapsiarkea helpottaa, että edellisenä päivänä suunnittelee seuraavan päivän ruuan. Ruuan tulee sisältää tarvittavat ravintoaineet ja sen vuoksi kauppalistalta tulee löytyä siihen tarvittavat raaka-aineet. Lisäksi mahdolliset eväät, jos ei ehdi kotiin ennen treeniä tai sitten välipalaraha koulua varten. Onko käteistä vai pitääkö käydä automaatilla?
Metatyö: Kauppalistan ja ruokalistan suunnittelua. Kaapeista katsotaan mitä siellä on ennestään ja samoin pakastin, että ei osteta ruokaa pilaantumaan.
Lapsen vaatetus. Millaista säätä on luvattu, onko puhtaana mahdollisesti treenivaatteet ja varusteet kuivat?
Metatyö: Harrastusvälineiden tarkastus ja huolto.
Lapsen leiri, onko mukana kaikki tarvittava ja onko makuupussi kunnossa? Petivaatteet ja leirin muistilistan läpikäyminen, käyttöraha.
Kuljetukset harrastuksiin ja pois tai omatoimisen kulkemisen mahdollistaminen. Oman salikäynnin ajoittaminen lapsen harrastusten ajaksi, että vältytään turhalta ajamiselta eikä lapsen tarvitse olla yksin kotona illalla, kun vanhemmat menevät salille.
Metatyö on jatkuvaa organisointia ja suunnittelua ja toisen hyväksi tehtävää ylläpitoa. Metatyö ei kuormita miestä, jos tämä on itsekeskeinen ja olettaa,että asiat tapahtuvat hänen puolestaan tai hänestä riippumatta Se on sukulaisten synttäreitä ja lahjojen ostamista, juhlapukujen hankkimista ja aikatauluttamista. Jokaisen metatyöläisen takana on puoliso, joka ei hoida omaa osuuttaan kodin vastuuasioista.
Kommentit (138)
Oma mieheni tuntuu myös tarvitsevan kehotuksen, jotta jotain tapahtuu. Hän käy kaupassa, imuroi, vaihtaa lakanat, laittaa pyykit kuivumaan ym. mutta ainoastaan jos huomautan kahdesti. Kauppaan mennessä hän pyytää lähettämään listan siitä mitä tarvitsee tuoda.
Olen itse hyvin järjestelmällinen, ja miehen käytös on välillä ärsyttävää. Ollesani viikon poissa kämppä on täysi kaaos, pyykkivuoret kasaantuvat ja jääkaappi on tyhjä. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, mutta pientä oma-aloitteellisuutta voisi joskus olla.
Meillä ei ole autoa/pihaa/lapsia, joten elämä sujuu ainakin vielä suhteellisen stressittä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole mitään metatyöongelmaa.
Kyllä mieskin osaa hakea kaupasta nokkamukin ja Kerttulin syntymäpäivälahjan tai päättää mitä syödään.
Tämä metatyöongelma on vaan uusi tapa naisille saada uhriutua.
T. Nainen
Tässä keskustelussa on nyt käsittelyssä kaksi ihan eri asiaa. On metatyö ja on se, että jotkut miehet eivät tee mitään kotitöitä. Ne eivät ole yksi ja sama asia. Siksipä en näe oikeutettuna jälkimmäisestä asiasta valittavien kiukutteluja näille, jotka puhuvat ensimmäisestä asiasta. Oma mieheni tekee kiltisti kotitöitä ja lapsen hoitoa, oma-aloitteisestikin. Silti ei välttämättä ajattele metatyön kannalta asioita kuten pidä mielessä koska on seuraava neuvola tai paljonko lapsi on päivän aikaan jo syönyt ja paljonko pitäisi. En oletakaan häneltä niitä enkä koe niistä rasittuvani.
Eri asia on miehet, jotka kokevat ettei perheen arkeen ja sen pyöritykseen osallistuminen kuulu heille. Turha valittaa heidän tekemättömistä metatöistään kun roskapussin vientikin ulos vaatisi harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään metatyöongelmaa.
Kyllä mieskin osaa hakea kaupasta nokkamukin ja Kerttulin syntymäpäivälahjan tai päättää mitä syödään.
Tämä metatyöongelma on vaan uusi tapa naisille saada uhriutua.
T. Nainen
tai sitten kaikkien miehet eivät ole samanlaisia kuin omasi?
Huvittava ketju. Naiset ihan tohkeissaan selittämässä, kuinka paljon töitä tekevät ja kuinka mies ei mitenkään pärjäisi ilman heitä. Uutisia: se miehenne on pärjännyt ihan hyvin ennen sinuakin, miksei pärjäisi sinun jälkeesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen päälle, että valmistan perheelleni ruokaa ja joudun sen suunnittelemaan alusta loppuun, mies kysyy kaupassa joka toisen tuotteen kohdalla: Mihin tätä tarvitaan? Tämä etenkin kasvisten kohdalla. Toinen on yksi lemppareistani: Miksi ostat banaania, kun siellä vielä on? - Niin, siellä on yksi banaani, joka syödään tänään. Huomisellehan tässä ostetaan. Aina kun mies sanoo kaupassa, että ei tarvitse ostaa siellä on, ostan aina. Muuten kotona odottaa margariinirasia jossa on yhden leivän verran levitettä tai tyyliin kaksi kananmunaa. Ihan kun olisi lapsen kanssa kaupassa, paitsi nekään ei kysele niin tyhmiä.
Ei mitään etukäteissuunnittelua tai esimerkiksi säästämistä. Joka kerta tulee yllätyksenä joulu ja mun synttärit, sekä sukulaislasten. Varatun lomamatkan mies maksaa aina luotolla, koska ei osaa säästää. Mun säästöistä sitten yrittää vipata itselleen kun omat rahat loppuu, sillä matkakassahan on "yhteistä rahaa", vaikka hän ei ole penniäkään sinne laittanut. Mieheni mielestä syypää hänen taloutensa ahdinkoon olen minä, vaikka hän oli täysin samanlainen tunari tavatessamme. Osteli palkasta kaiken maailman älyttömyyksiä ja luottokortti oli tapissa. Jos minä en suunnittelisi ja organisoisi ja säästäisi itse, ei koskaan päästäisi mihinkään.
Mulle metatyö on nimenomaan sitä, että joudun kantamaan vastuun aivan hemmetin liian monesta asiasta yksin.
Mua hävettää aivan saatanasti kulkea mieheni kanssa kaupassa, koska se rankuttaa oikeasti joka toisen tuotteen kohdalla tuota: -Mihin tuota tarvitaan? -Miksi ostetaan porkkanaa? -Kuka meillä syö pähkinöitä?- -Eikös me ostettu viimeksi maitoa? Ihan kuin kävisin teinipojan kanssa kaupassa. Kuljen yleensä miehen edellä ja eksytän sen Prismaan, että saan tehdä ostokset rauhassa.
Kun mies käy yksin kaupassa se kysyy JOKA KERTA, mitä pitää tuoda. No katso kaapista. Sitten alkaa se helvetin luetteleminen: Ketsuppia on. Sinappia on. Maitoa on litra. Leipää on vielä.
Sitten mun pitää kysyä: Onko monta litraa maitoa, onko leipä homeessa, mites hedelmiä ja marjoja? Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta eikä tässä ajassa ole tapahtunut mitään kehitystä aivotoiminnassa. Edelleen kaupasta tulee mikrossa lämmitettäviä asioita ja kasviksia ei koskaan ja jos pyydän kalaa, tulee kalapuikkoja. Mies ei esimerkiksi ymmärrä, mihin ihmeeseen retiisiä voidaan käyttää. Olen selittänyt aivan liian monta kertaa nämä asiat, mutta mitään vaikutusta millään ei ole. Ei se muista, tajua, ymmärrä, koska sitä ei kiinnosta tarpeeksi.
Siis ihan oikeasti. Onko osa teistä kehitysvammaisten kanssa naimisissa? Hävettää teidän puolesta. Otatte puolisoksi jotain huollettavia....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen päälle, että valmistan perheelleni ruokaa ja joudun sen suunnittelemaan alusta loppuun, mies kysyy kaupassa joka toisen tuotteen kohdalla: Mihin tätä tarvitaan? Tämä etenkin kasvisten kohdalla. Toinen on yksi lemppareistani: Miksi ostat banaania, kun siellä vielä on? - Niin, siellä on yksi banaani, joka syödään tänään. Huomisellehan tässä ostetaan. Aina kun mies sanoo kaupassa, että ei tarvitse ostaa siellä on, ostan aina. Muuten kotona odottaa margariinirasia jossa on yhden leivän verran levitettä tai tyyliin kaksi kananmunaa. Ihan kun olisi lapsen kanssa kaupassa, paitsi nekään ei kysele niin tyhmiä.
Ei mitään etukäteissuunnittelua tai esimerkiksi säästämistä. Joka kerta tulee yllätyksenä joulu ja mun synttärit, sekä sukulaislasten. Varatun lomamatkan mies maksaa aina luotolla, koska ei osaa säästää. Mun säästöistä sitten yrittää vipata itselleen kun omat rahat loppuu, sillä matkakassahan on "yhteistä rahaa", vaikka hän ei ole penniäkään sinne laittanut. Mieheni mielestä syypää hänen taloutensa ahdinkoon olen minä, vaikka hän oli täysin samanlainen tunari tavatessamme. Osteli palkasta kaiken maailman älyttömyyksiä ja luottokortti oli tapissa. Jos minä en suunnittelisi ja organisoisi ja säästäisi itse, ei koskaan päästäisi mihinkään.
Mulle metatyö on nimenomaan sitä, että joudun kantamaan vastuun aivan hemmetin liian monesta asiasta yksin.
Mua hävettää aivan saatanasti kulkea mieheni kanssa kaupassa, koska se rankuttaa oikeasti joka toisen tuotteen kohdalla tuota: -Mihin tuota tarvitaan? -Miksi ostetaan porkkanaa? -Kuka meillä syö pähkinöitä?- -Eikös me ostettu viimeksi maitoa? Ihan kuin kävisin teinipojan kanssa kaupassa. Kuljen yleensä miehen edellä ja eksytän sen Prismaan, että saan tehdä ostokset rauhassa.
Kun mies käy yksin kaupassa se kysyy JOKA KERTA, mitä pitää tuoda. No katso kaapista. Sitten alkaa se helvetin luetteleminen: Ketsuppia on. Sinappia on. Maitoa on litra. Leipää on vielä.
Sitten mun pitää kysyä: Onko monta litraa maitoa, onko leipä homeessa, mites hedelmiä ja marjoja? Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta eikä tässä ajassa ole tapahtunut mitään kehitystä aivotoiminnassa. Edelleen kaupasta tulee mikrossa lämmitettäviä asioita ja kasviksia ei koskaan ja jos pyydän kalaa, tulee kalapuikkoja. Mies ei esimerkiksi ymmärrä, mihin ihmeeseen retiisiä voidaan käyttää. Olen selittänyt aivan liian monta kertaa nämä asiat, mutta mitään vaikutusta millään ei ole. Ei se muista, tajua, ymmärrä, koska sitä ei kiinnosta tarpeeksi.
Siis ihan oikeasti. Onko osa teistä kehitysvammaisten kanssa naimisissa? Hävettää teidän puolesta. Otatte puolisoksi jotain huollettavia....
Kyllä teidän jäkätystä kuunnellessa himmeneekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on nyt käsittelyssä kaksi ihan eri asiaa. On metatyö ja on se, että jotkut miehet eivät tee mitään kotitöitä. Ne eivät ole yksi ja sama asia. Siksipä en näe oikeutettuna jälkimmäisestä asiasta valittavien kiukutteluja näille, jotka puhuvat ensimmäisestä asiasta. Oma mieheni tekee kiltisti kotitöitä ja lapsen hoitoa, oma-aloitteisestikin. Silti ei välttämättä ajattele metatyön kannalta asioita kuten pidä mielessä koska on seuraava neuvola tai paljonko lapsi on päivän aikaan jo syönyt ja paljonko pitäisi. En oletakaan häneltä niitä enkä koe niistä rasittuvani.
Eri asia on miehet, jotka kokevat ettei perheen arkeen ja sen pyöritykseen osallistuminen kuulu heille. Turha valittaa heidän tekemättömistä metatöistään kun roskapussin vientikin ulos vaatisi harjoittelua.
Näinpä. Kuinka moni nainen esimerkiksi ottaa todeksi tuon "aidan maalauksen suunnittelun"? Joka on ihan yhtälailla metatyötä kuin jonkun synttäreiden suunnittelu. Noh ei kukaan.... Eikä mieskään sitä minään työnä pidä, jos vähän tuumailee montako pyttyä menee maalia menee ja mitä laatua, kustannukset jne ja aika. Miksi miehen pitäisi siis pitää jotain synttäreiden tai harrastuskuljetusten metatyötä oikeana työnä? Tai ylipäätään ottaa koko metatyötä tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten vaatehuolto lähes kokonaisuudessaan. Mies osaa ottaa laatikosta vaatteet lapsille ja lajitrltuja pyykkejä pestä, mutta vaatteiden muu kierto vaatii joko lasten tai minun tekemän pohjatyön (puhtaiden lajittelu oikeisiin laatikoihin, oikeat vaatteet oikeille lapsille, pienet pois, uusien hankinta, vuodenaikaan sopimattomien varastointi, rikkinäisten korjaus, tahrojen poisto, kierrätykseen tai kirppiksille hoitaminen ym.).
Ruokahuolto. Minun hommani on tietää miyä kaapista löytyy ja osata sanoa vaikka keskellä aamuruuhkaa mitä illalla syödään ja mitä kaupasta pitää tuoda seuraavalla reissulla.
Lasten neuvolat ja päivähoidon, sekä harrastusten aikataulut. Huolehdin että mukana on tarvittavat välineet oikeina päivinä. Muistutan miestä vielä samana päivänä jos jonkun asian hoito on hänellä ohjelmassa.
Kodin syväsiivous. Mies lähinnä liikuttelee asioita paikasta toiseen. Osallistuu siivoukseen sitten kun ryhdyn itse siivoamaan. Ilman että aloitan hän korkeintaan vie roskat tai kierrätyspaperit tms..
Miehen metatöitä meillä on laskujen hoito ja kirjastokäynnit laina-aikoineen. Hän myös vastaa talouden kilpailutuspuolesta ja tekniikan hankinnasta pääosin. Eli about niistä asioista joista on kiinnostunut. Tekee pyydettäessä juttuja ja kiitettävästi puuhaa lasten kanssa.
Juuri tuo on se metatyön olemus. Nainen tekee kotona asioita joita hänen täytyy, ei siksi, että hän nauttii. Mieheni on sanonut usein, että rakastaa koneiden värkkäämistä ja auton parissa puuhastelua. On aina kokeillut korjata ja kasannut autoja. Vähän sama, kuin hevosia rakastavat naiset eivät koe hevosten kanssa olemista niin rankaksi, koska ovat heppahulluja.
Minä en ole pyykkihullu enkä rakasta pyykkejä. En rakasta joka päiväistä organisointia ja suunnittela, ostoslistan laatimista ja eväiden suunnittelua, lasten kavereiden synttäreitä tai miehen sukualaistytön synttärilahjan suunnittelua. En myöskään rakasta kodin siivoamista tai petivaatteiden vaihtamista, hammaslääkärien ajanvaraukseen jonottamista tai ensiavussa istumista. Teen ne, koska täytyy ja ilman niiden tekemistä, lapset olisivat heitteillä.
Miksi suunnittelet miehen sukulaistytön lahjaa? Ostatko sen myös? Eikö se ole vain miehen häpeä jos unohtaa tai antaa vain rahaa?
Ongelma on siinä, että noiden asioiden oletetaan olevan naisen huolenaiheita ihan niinkuin anoppi kauhistelee siivotonta kämppää ja valittaa miten miniä ei osaa siivota. Aivan yhtä hyvin se mies osaa ottaa imurin käteen, kukaan ei vaan oleta et se tekisi niin. Asenne muutos! Minä ainakin sukulaisjuhlissa oon sanonut ääneen että sori miehen piti ostaa lahja mutta unohti. Ei unohda toisten: ) joidenkin miesten kasvatus jatkuu vielä liitossa, ikä on vain numero, mutta siinäpä tuo menee yksi lisää lasten mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään metatyöongelmaa.
Kyllä mieskin osaa hakea kaupasta nokkamukin ja Kerttulin syntymäpäivälahjan tai päättää mitä syödään.
Tämä metatyöongelma on vaan uusi tapa naisille saada uhriutua.
T. Nainen
tai sitten kaikkien miehet eivät ole samanlaisia kuin omasi?
Mieheni on kyllä ihana ja rakas.
Uskon silti kuitenkin, että kyse on enemmänkin siitä, että kaikki naiset eivät anna miehille tilaa opetella isyyttä. En minäkään oppinut äitiyttä ilman virheitä.
Sitten kotkotetaan ja leikitään koko perheen projektipäällikköä, valvotaan suoriutumista ja haukutaan jokaista eri tavoin tehtyä asiaa.
Ei mies jaksa enää yritää, kun kaikki täytyy tehdä kuten rouva projektipäällikkö on päättänyt. Lisäksi vaimo saa tyydytystä pikkuasioiden kanssa huseeraamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju. Naiset ihan tohkeissaan selittämässä, kuinka paljon töitä tekevät ja kuinka mies ei mitenkään pärjäisi ilman heitä. Uutisia: se miehenne on pärjännyt ihan hyvin ennen sinuakin, miksei pärjäisi sinun jälkeesi?
Näinpä. Kynttiläkuppien siirtely ja kevätverhojen värien miettiminen on kermaperseiselle suomalaisnaiselle suuri ponnistus ja saavutus. Jota pitää oikein erikseen hehkuttaa netissä. "Kattokaa ny! Mä mietin eilen että vienkö vessapaperihylsyn roskiin! Kai ny joku mua tästä kehuu!!!!!????" Näkyy myös tämän palstan, ja tämän ketjun juttujen tasossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kaikesta tappelusta huolimatta tietyllä tapaa hyvä vertaistukiketju, kun välillä meinaa väsyä.
Minun mieheni on sairas, ja hänelle on välillä vaikeaa selviytyä arjen yksinkertaisistakin asioista (on tk-eläkkeellä), enkä aina tahdo jaksaa tai ymmärtää, vaikka haluaisinkin. Minun vastuullani ovat käytännössä kaikki kotityöt metatöineen. Tilanne on ollut tämä jo viimeiset...liki kymmenen vuotta?
Olen ratkaissut voimien loppumisen ongelman keventämällä arkeani, sillä jos hoidan arjen yksin, myös päätän, missä raameissa se toteutuu: ok-talo myytiin ja lainat maksettiin pois ja jäin samalla opiskelemaan, pois kuormittavasta vuorotyöstä. Lapsi on onneksi jo järkevä teini, eli siinä suhteessa on jo helppoa. Tukiverkkoja ei ole, joten kaikki konstit on käytettävä. Nelikymppisiä kun ollaan, niin sopeutumista riittää, mutta onneksi elämä on nyt hyvällä mallilla.
Nähdäkseni kokoaikaisessa vastuussa on raskainta se, että siitä ei saa lomaa. On paljon kotitöitä, jotka eivät kuormita niinkään raskaudellaan kuin toistuvuudellaan (esim. ruoanlaitto, pyykinpesu), ja joita ei voi jättää tekemättäkään, koska muuten edessä on vain suurempi työkuorma (nälkäinen perhe ja tyhjä jääkaappi, tai pyykkivuori).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju. Naiset ihan tohkeissaan selittämässä, kuinka paljon töitä tekevät ja kuinka mies ei mitenkään pärjäisi ilman heitä. Uutisia: se miehenne on pärjännyt ihan hyvin ennen sinuakin, miksei pärjäisi sinun jälkeesi?
Näinpä. Kynttiläkuppien siirtely ja kevätverhojen värien miettiminen on kermaperseiselle suomalaisnaiselle suuri ponnistus ja saavutus. Jota pitää oikein erikseen hehkuttaa netissä. "Kattokaa ny! Mä mietin eilen että vienkö vessapaperihylsyn roskiin! Kai ny joku mua tästä kehuu!!!!!????" Näkyy myös tämän palstan, ja tämän ketjun juttujen tasossa.
Palstan taso näkyy ainakin suppeassa sanavastossa. Kynttiläkuppien siirtely, kevätverhojen värien miettiminen, muumilaulujen laulaminen ja sormiväreillä värittäminen - keksis joskus jotain uutta.
Mitä muuten oma vaimosi tekee sellaista, mitä sinä et ajattelekaan? Kumpi teillä vastaa laten asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kaikesta tappelusta huolimatta tietyllä tapaa hyvä vertaistukiketju, kun välillä meinaa väsyä.
Minun mieheni on sairas, ja hänelle on välillä vaikeaa selviytyä arjen yksinkertaisistakin asioista (on tk-eläkkeellä), enkä aina tahdo jaksaa tai ymmärtää, vaikka haluaisinkin. Minun vastuullani ovat käytännössä kaikki kotityöt metatöineen. Tilanne on ollut tämä jo viimeiset...liki kymmenen vuotta?
Olen ratkaissut voimien loppumisen ongelman keventämällä arkeani, sillä jos hoidan arjen yksin, myös päätän, missä raameissa se toteutuu: ok-talo myytiin ja lainat maksettiin pois ja jäin samalla opiskelemaan, pois kuormittavasta vuorotyöstä. Lapsi on onneksi jo järkevä teini, eli siinä suhteessa on jo helppoa. Tukiverkkoja ei ole, joten kaikki konstit on käytettävä. Nelikymppisiä kun ollaan, niin sopeutumista riittää, mutta onneksi elämä on nyt hyvällä mallilla.
Nähdäkseni kokoaikaisessa vastuussa on raskainta se, että siitä ei saa lomaa. On paljon kotitöitä, jotka eivät kuormita niinkään raskaudellaan kuin toistuvuudellaan (esim. ruoanlaitto, pyykinpesu), ja joita ei voi jättää tekemättäkään, koska muuten edessä on vain suurempi työkuorma (nälkäinen perhe ja tyhjä jääkaappi, tai pyykkivuori).
Mobiili kadotti osan. Vertaistuella tarkoitan sitä, että jaksan siis paremmin sairaan kanssa, jos noin suuri osa terveistäkin on aikaansaamattomia kotioloissa. En valita, olen osani valinnut, niin kuin muutkin parisuhteessa elävät.
No kuinkas kauan arvon rouvat käyttävät viikossa lasten kyyditysten suunnitteluun? Meidän lapsilla on treenit aina samaan aikaan. Syksyn/kevään alussa tuumailen hetken, kuinka kauan kestää matka. Treenit alkaa kuudelta, niin varttia yli viisi pitää lähteä. Sen jälkeen se menee samalla rutiinilla joka viikko.
Teidän laskentatavalla pitänee merkata jokaiselle viikolle ainakin yksi tunti kyyditysten suunnittelua. On se vaan niin vaativaa ja aikaa vievää organisointia!
Leidit hei, nämä Mitä teillä tänään syödään? -ketjut ynnä muut paskanjauhannat eivät ole mitään metatyötä, vaan ihan puhdasta paskanjauhantaa ja huvinpitoa!
Tuumailen tässä, josko tilaisin nuohoojan. Josko juhannuksen jälkeen sopisi? Lapsen fillarin renkaisiinkin pitäisi pumpata ilmaa. Ehkäpä aikataulutan sen ensi lauantaille. Ennen lounasta saattaisin ehtiä. Onpa raskasta tämä metatyö. Solkenaan saa olla tuumailemassa ja suunnittelemassa.
Mielestäni tällaisella "metätyöskentelyllä" ei kannata paljon kehuskella, se on nimittäin ennemminkin rikkinäisen parisuhteen, työnjaon, tms. oirehtimista, kuin jotain sellaista, mitä toisen puolison on pakko sihteerimäisesti tehdä.
Mikään näistä metatöistä ei edes loppujen lopuksi ole maailmaa mullistavaa. Mitä sitten, jos nyt välillä jääkin jonkun raihnaisen sukulaisen merkkipäivät muistamatta tai pyykit välillä jäänyt pesemättä? Kyllä minun mielestäni nuo hommat tulee tehtyä, kun ne alkavat oikeasti olemaan jokin ongelma. Turha stressata itseään ja sitä myötä koko muuta perhettä jatkuvalla kroonisella ylihuolehtimisella, suunnittelulla ja ennakoinnilla.
Lisäksi jos perhe toimii niin, että toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin mielestäni tällöin ei kummankaan kannata alkaa selittelemään, miten itse tekee niin paljon töitä kaiken eteen, vaan arvostetaan mielummin sitä kumppaninsa työpanosta ja oletetaan, että kumppani arvostaa omaasi. Ja tämä kannattaa todellakin konkreettisesti osoittaa toiselle, että hänen työnsä, on se sitten töissä tai kotona, on arvokasta ja korvaamatonta.
Vierailija kirjoitti:
No kuinkas kauan arvon rouvat käyttävät viikossa lasten kyyditysten suunnitteluun?!
Kyllä siihenkin jokunen minuutti varmasti uhrautuu ajatustyötä. Voi hyvin olla että sitä tekee vaikkapa tiskatessa, toisinaan töissä lounasaikaan tai kahvitunnilla. Menoista on lista seinällä ja kyllän ne yhtä hyvin osaa suunnitella myös lasten isä ehtiikö hän kuskata vai kysyykö esim. minulta onnistuuko kyyditseminen minulta.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on työhistoriaa 30 vuotta ja lisäksi kesätyöt päälle mm. siivoojana. Nuoruudessa olin kesät mummolassa, jossa oli maatalon työt. Kitkin päivät isoja turnipsipeltoja ja hoidin pieniä serkkujani. Heinäaikaan olin mukana heinäpellolla haravoimassa ja pääsinpä joskus nostelemaan heiniä seipäille.
Millaisia oikeita töitä tarkoitit?