Naiset, luetelkaa metatöitänne.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monessa vierailemassanne kodissa vaimo istuu teidän kanssa pöydässä hörppimässä kahvia, kun mies viilettää pyykkejä lajitellen, vauva olkapäällä, ja tekee ruokaa ja tarjoilee jne jne?

Tuli mieleen että ihan oikeasti tunnen yhden tällaisen perheen :) Mutta heillä on piha täynnä elukoita ja tekemistä 24/7, jolloin ei paljon katella että kuka tekee mitä, vaan molemmat tekee.

Mutta yleisesti ottaen niin eihän ne ukot oiken mitään tee. Valittaa ja juo kaljaa.

Meidän tuttavat ovat sen verran kohteliaita, että jos kutsuvat vieraita niin ovat vieraiden kanssa eivätkä lajittele pyykkejä tms.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monessa vierailemassanne kodissa vaimo istuu teidän kanssa pöydässä hörppimässä kahvia, kun mies viilettää pyykkejä lajitellen, vauva olkapäällä, ja tekee ruokaa ja tarjoilee jne jne?

Tuli mieleen että ihan oikeasti tunnen yhden tällaisen perheen :) Mutta heillä on piha täynnä elukoita ja tekemistä 24/7, jolloin ei paljon katella että kuka tekee mitä, vaan molemmat tekee.

Mutta yleisesti ottaen niin eihän ne ukot oiken mitään tee. Valittaa ja juo kaljaa.

Oletko menettänyt kasvosi tulipalossa tai jotain jos et muunlaisia miehiä saa vai onko toi sun miesmaku muuten vaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole autoa saati omakotitaloa. Aika aikaisessa vaiheessa onneksi havahduin, että miehen arvostus tekemisiäni kohtaan on pyöreä nolla. Jonkun riidan yhteydessä hän minulle tokaisi, että en ole tehnyt kodissamme mitään.

Enpä niin, paitsi esimerkiksi sisustanut sen, etsinyt pienessä kodissa kaikki mahdolliset hyvät ratkaisut ja säilytyslaatikot, joilla tavarat pysyy paikoillaan (vaatii tietenkin kesä/talviasioiden kiertoa varastoon jne), muun muassa herran järkyttävät tavarakokoelmat. Hänen kotinsa oli ruma, pimeä, ei lamppuja tai mattoja ja kaikki kamat lattioilla. Monesti on ihastellut, kuinka viihtyisää meillä onkaan. Mutta itsestäänhän se vaan on tullut...

Lisäksi puhtaat kalsarit ilmestyy jotenkin maagisesti vaatekaappiin, lakanat vaihtuvat ja ruokaa tulee pöytään.

Mitä hän tekee? No, hän tiskaa. Ja rehellisesti sanottuna lähes kaiken, eli todellakin tekee ihan merkittävää työtä kodin eteen. Ainut ongelma vain oli, että mikään muu ei sitten ollutkaan mitään.

Aloitin ihan saman, mitä joku aikaisempi sanoi, että esim. kaupassa tai puhelimessa jos tuli kysymys, että mitä syödään, niin "ihan sama". En tehnyt elettäkään päättääkseni ruokaa. Se oli kyllä pahaa katsottavaa. Mies katsoo minua, kyselee, on hukassa. Ja vastaan vaan että ihan sama. Kauan siihen meni, mutta nykyään mies osaa käydä itse kaupassa (hirveä valitus aina "mikään ei ärsytä enemmän kuin se ettei tiedä mitä ruokaa tekis" aijaa, no kiva kun sinäkin näin 30v opit jotain uutta) ruuatkin on ihan kohtuullisia, vähän turhan usein sortuu eineksiin mutta ainakin nykyään aidosti arvostaa minun näkemää vaivaa siihen ruokaan.

Kodin annoin mennä sellaiseen kaaokseen, että itseänikin hävettää. Mies mm. osti sukkia, kun vanhat eivät pesseetkään itseään. Nykyään pesen pyykkiä paljon harvemmin, vasta kun on pakko. En jaksa kiinnostua onko miehellä hyviä vaatteita, kunhan nyt jotain on. Ihan hyvin toimii.

Opin itse, että ainakaan tuo kaksilahkeinen ei arvosta kovin korkealle monia niitä asioita, joita tein. Joten vapautin itselleni energiaa sillä, että en enää yritä olla täydellinen. Teen välttämättömän. Hän on siihen tyytyväinen, niin olen minäkin. Hän tekee nykyään ruokaa ja siivoilee enemmän.

Jos joskus hankimme lapsia, niin annan hänen tehdä asiat kuten hän tekee, kunhan tekee. En ala ottamaan enää vastuuta asioista yksin, koska mies taantuu siinä vain yhdeksi lapsista.

Sulta tulee aika luonnostaan tuo omien saavutuksien ja tekemisten luettelu.

On se suomalaisen naisen elämä niiiiiiiiiiiiiiiiiin raskasta. Jaxuhalit.

Mä tein just metatyötä kun suunnittelin aidan maalausta ja ensi talven lumitöitä. Mistä saan uhriutumismitalin? Saatana raskasta hommaa. Piti siirtää ajatukset hetkeksi pois jostain blogista ja palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monessa vierailemassanne kodissa vaimo istuu teidän kanssa pöydässä hörppimässä kahvia, kun mies viilettää pyykkejä lajitellen, vauva olkapäällä, ja tekee ruokaa ja tarjoilee jne jne?

Tuli mieleen että ihan oikeasti tunnen yhden tällaisen perheen :) Mutta heillä on piha täynnä elukoita ja tekemistä 24/7, jolloin ei paljon katella että kuka tekee mitä, vaan molemmat tekee.

Mutta yleisesti ottaen niin eihän ne ukot oiken mitään tee. Valittaa ja juo kaljaa.

Meidän tuttavat ovat sen verran kohteliaita, että jos kutsuvat vieraita niin ovat vieraiden kanssa eivätkä lajittele pyykkejä tms.

Täällä maalla tehdään spontaaneja vierailuja kauppa ja markettireissujen väliin. Kaupungissa vissiin enemmän puunataan kotia viikko, perustetaan facebook-tapahtuma ja otetaan kuvia pikkusuolaisista instagramiin. Voi sen helpomminkin tehdä, pyykit on elämää eikä täällä päin elämisen jälkiä pelätä :)

Vaikka rakastankin aviomiestäni, olen todella pettynyt siihen, kuinka hän on jättänyt käytännössä kaikki kodin työt minun vastuulleni. Välillä tuntuu siltä, että eläisin teinipojan kanssa.

Hoidan yksin kaiken ruoanlaiton ostoksien tekemisineen ja tiskeineen. Mies ei osaa keittää edes suodatinkahvia. Asiat mitä osaa: vedenkeittimen käyttö teetä tai pikakahvia varten, ruoan ottaminen ja lämmittäminen mikrossa, astioiden vieminen koneeseen (yleensä jäävät pöytään). Olen sanonut näistä asioista satoja ellen tuhansia kertoja. Kehottanut opettelemaan edes perusjutut, mutta ei. Mikään ei muutu. Aivan kuin mies olisi immuuni puheelle.

Asumme omakotitalossa, jossa hoidan myös kaiken pihaan ja taloon kunnostamiseen liittyvän. No, tietyt asiat teetän ammattilaisilla, mutta perusjutut teen itse. Mukaanlukien kaikki fyysisesti vaativat lumenluonnit, mullan kantamiset, haravoinnit ja muut. Istutuksista ja sen sellaisista puhumattakaan.

Mitä mies sitten tekee? On hyvin palkatussa työssä ja tuo pöytään valtaosan talouden rahoista. Hän ei myöskään ole perheensä suhteen pihi, joten käytettävissäni on huomattavasti enemmän rahaa, kuin minulla olisi pelkän oman palkkatuloni varassa. Meillä myös käy siivooja miehen maksamana kerran viikossa, mikä auttaa toki jonkin verran. Silti tekemistä riittää. Eihän siivooja voi järjestellä tavaroitamme, koska hän ei asu täällä, eikä tiedä mihin ne kuuluvat. En myöskään tykkää antaa liian "henkilökohtaisia" tehtäviä siivoojalle, vaan hän useimmiten vain imuroi ja moppaa lattiat.

Sanomattakin selvää, että mies jättää kaikki lahjojen hankinnat, muistamiset ynnä muut minulle. Myös kaikki oman perheensä ja kummilastensa lahjat. Ei minulla olisi mitään velvollisuutta niitä hoitaa, mutta hävettää, jos ne jäävät tekemättä. Miehellä ei tunnu olevan mitään päivämääriä ylhäällä, vaan hän luottaa sokeasti siihen, että minä hoidan kaiken. Edes veroilmoitustaan ei osaisi toimittaa ajallaan, ellen muistuttaisi häntä siitä useita kertoja ennen h-hetkeä. Silti mm. viime vuonna ilmoitus lähti myöhässä, koska mies ei muistanut viedä valmiiksi tekemäänsä ilmoitusta postiin.

Saa nähdä, kauanko tällaista jaksaa. Tosiaan tuntuu välillä, että meillä on avioparin sijaan tässä perheessä äiti ja 13-vuotias poika. Ei kovin romanttista eikä tasapuolista. :-( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole autoa saati omakotitaloa. Aika aikaisessa vaiheessa onneksi havahduin, että miehen arvostus tekemisiäni kohtaan on pyöreä nolla. Jonkun riidan yhteydessä hän minulle tokaisi, että en ole tehnyt kodissamme mitään.

Enpä niin, paitsi esimerkiksi sisustanut sen, etsinyt pienessä kodissa kaikki mahdolliset hyvät ratkaisut ja säilytyslaatikot, joilla tavarat pysyy paikoillaan (vaatii tietenkin kesä/talviasioiden kiertoa varastoon jne), muun muassa herran järkyttävät tavarakokoelmat. Hänen kotinsa oli ruma, pimeä, ei lamppuja tai mattoja ja kaikki kamat lattioilla. Monesti on ihastellut, kuinka viihtyisää meillä onkaan. Mutta itsestäänhän se vaan on tullut...

Lisäksi puhtaat kalsarit ilmestyy jotenkin maagisesti vaatekaappiin, lakanat vaihtuvat ja ruokaa tulee pöytään.

Mitä hän tekee? No, hän tiskaa. Ja rehellisesti sanottuna lähes kaiken, eli todellakin tekee ihan merkittävää työtä kodin eteen. Ainut ongelma vain oli, että mikään muu ei sitten ollutkaan mitään.

Aloitin ihan saman, mitä joku aikaisempi sanoi, että esim. kaupassa tai puhelimessa jos tuli kysymys, että mitä syödään, niin "ihan sama". En tehnyt elettäkään päättääkseni ruokaa. Se oli kyllä pahaa katsottavaa. Mies katsoo minua, kyselee, on hukassa. Ja vastaan vaan että ihan sama. Kauan siihen meni, mutta nykyään mies osaa käydä itse kaupassa (hirveä valitus aina "mikään ei ärsytä enemmän kuin se ettei tiedä mitä ruokaa tekis" aijaa, no kiva kun sinäkin näin 30v opit jotain uutta) ruuatkin on ihan kohtuullisia, vähän turhan usein sortuu eineksiin mutta ainakin nykyään aidosti arvostaa minun näkemää vaivaa siihen ruokaan.

Kodin annoin mennä sellaiseen kaaokseen, että itseänikin hävettää. Mies mm. osti sukkia, kun vanhat eivät pesseetkään itseään. Nykyään pesen pyykkiä paljon harvemmin, vasta kun on pakko. En jaksa kiinnostua onko miehellä hyviä vaatteita, kunhan nyt jotain on. Ihan hyvin toimii.

Opin itse, että ainakaan tuo kaksilahkeinen ei arvosta kovin korkealle monia niitä asioita, joita tein. Joten vapautin itselleni energiaa sillä, että en enää yritä olla täydellinen. Teen välttämättömän. Hän on siihen tyytyväinen, niin olen minäkin. Hän tekee nykyään ruokaa ja siivoilee enemmän.

Jos joskus hankimme lapsia, niin annan hänen tehdä asiat kuten hän tekee, kunhan tekee. En ala ottamaan enää vastuuta asioista yksin, koska mies taantuu siinä vain yhdeksi lapsista.

Sulta tulee aika luonnostaan tuo omien saavutuksien ja tekemisten luettelu.

Joo, siinä mielessä olen jännä, että kun jotain asioita tekee vuoskaudet päivittäin, niin tiedän ne. Onhan se aikamoinen superforce.

jssap

Vierailija kirjoitti:

Naiset, luetelkaapa kaikki autoon ja omakotitaloon liittyvät metatyöt, joita teette.

Auton katsastus, huolto, pesu ja tankkaus. Renkaiden vaihto kaksi kertaa vuodessa. Siitä mies kyllä osaa valittaa, jos huollossa tehdään jotain hänen mielestään tarpeetonta ja liian kallista "kun naisia aina yritetään kusettaa siellä". Auto on miehen nimissä ja mielestäni hänkin voisi sitä välillä huollattaa.

Talvisin teen lumityöt ja kesällä leikkaan ruohon. Muuta pihanhoitoa inhoan, joten piha edustaa minimalistista tyylisuuntaa. Muut taloon liittyvät asiat tekee sen omistaja, joka on miehen sukulainen.

Kotiin ja lapsiin liittyvistä metatöistä en taida edes aloittaa... Haaveilen omasta pienestä kerrostaloasunnosta ja omasta elämästä lasten kanssa.

Martta-liitto voisi suunnitella listan kaikista kodin töistä metatyö mukaanlukien. Jokainen työ arvioitaisiin pisteillä riippuen työn vaativuudesta. Lisäksi pisteitä kerryttäisi lasten, asuntoneliöiden, tai autojen lukumäärä aina riippuen tehtävän laadusta. Tämä toteutettaisiin digitaalisesti mobiiliapplikaationa.

Jokaisessa perheessä sitten tallennettaisiin applikaatioon oman kodin työt lapsiluvun yms. mukaan. Applikaatio kertoisi sitten kummallekin vanhemmalle mitä töitä on tehtävä tänään ja missä aikataulussa. Kumpikin noukkisi sieltä mitä tekisi. Ei tarvitsisi kenekään delegoida toiselle, voisi katsoa kännystä, että "ai, mies hakee lapset hoidosta" tai "ahaa, vaimo imuroi olohuoneen".

Applikaatiosta voisi myös seurata itselle ja puolisolle kertyneitä pisteitä. Jos huomaisi olevansa se, joka tekee enemmän, voisi nakitus-toiminnolla heittääkin kumppanilleen jonkin tehtävän. Nakitus toimisi vasta kun toisella on esim. 15% enemmän pisteitä (siten ei ylityöt tai flunssat vaikuttaisi liikaa).

Kuun lopussa tulisi sitten raportti koko kuukaudesta. Jos ero olisi vaikkapa 20% toisen hyväksi, joutuisi vähemmän tehnyt osapuoli korvaamaan rahallisesti toiselle tämän tai sopimaan ensi kuussa tekevänsä korvaavia pisteitä.

Tässä olisi se hyvä puoli, että työt olisi Marttojen tasapuolisesti pisteyttämät, ja että kaikki työt tulisivat kummallekin pariskunnan osapuolelle näkyviksi.

Applikaatioon voisi myös tehdä lisätoimintoja, kuten vaikkapa "Inhokit": jonkun tehtävän voisi merkitä omiksi inhokeikseen, joten jos puoliso nappaisi sen ja tekisi sen, hän voisi saada kiltteydestä bonuspisteitä.

Applikaatiossa olisi lisäksi se etu, että kaikki kodin asiat linkitettäisiin siihen, eli jos tehtävä olisi lapsen lääkärille vieminen, sovelluksesta saisi suoraan lääkärin nimen ja yhteystiedot ja lapsen astmalääkkeen nimen ja annostuksen. Siten olisi kumman vaan helppo varata aika, viedä lapsi oikeaan osoitteeseen ja näpytellä sovellukseen lääkärissä sovittu uusi annostus.

Appi myös helpottaisi metatyötä muistuttamalla tehtävien ajoituksesta, esim. kesävaatteiden huoltamisesta ennen lomaa tai uusien kenkien hankkimisesta lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä naurettavin ketju vähään aikaan raivoisine alapeukutuksineen ja kaikkineen. Kuten jo sanottiin, laiska töitään luettelee. Ja sen kutsuminen "metatyöksi" ei tee siitä sen ihmeellisempää.

Huvittavin on tuo "tyhjien" shampooputeleiden heittäminen pois.

Moni mies varmasti tunnistaa ilmiön: putelissa on pesuainetta vielä yhteen tai kahteen pesukertaan, mutta nainen tulee ja heittää sen pois. Päälle tulee sitten motkotusta, kun ei edes tyhjiä puteleita voi heittää pois.

Heittäisinhän minä, jos joskus ehtisin jonkin putelin tyhjentää. Olen yrittänyt asiasta huomauttaa, mutta viesti ei tunnu menevän perille :)

Meillä mies suihkussa valittaa, että täällä on hirveästi tyhjiä shampoopulloja. Niin varmaan, ne voi viedä roskiin. Minulla ja miehellä on niin erilainen hiuslaatu, joten meillä on eri shampoot. Omat tyhjät pulloni vien roskiin, miehen pulloja en, kun en seuraa, onko siellä shampoota vai ei. Sinne jää, kun se kuuluisa joku ei hoida hommiaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä naisten kotityöt on nähty. 90% puhetta, suunnittelua ja 10% itse tekemistä. Jostakin mattojen ulosviemisestä jne saadaan tehtyä monen tunnin operaatio somepäivityksineen jne kun todellisuudessa hommaan menee 5min per suunta ja ehkä vähän niiden pieksämistä pihalla. Voitte työntää sen metatyönne perseeseen. Maailmaan kyllä miettimistä ja suunnittelmista riittää jos alkaa repiä stressiä jostain lakanoiden viikkaamisesta ja pikku sepon synttäreiden järjestelystä. 

Tyypillistä miesten harjoittamaa naisten vähättelyä. :) Jos mainitsemasi toimenpiteet olisivat yhtä nopeita ja yksinkertaisia kuten luettelit, miehetkin tekisivät niitä yhtä lailla. Ongelmahan ei ole kotitöissä ja perheen yhteisten asioiden hoitamisessa vaan siinä, että ne kuormittavat naisia vielä normi päivätyön lisäksi. Ainoastaan todella yksinkertainen ihminen voi olla ymmärtämättä sitä, että yhden ihmisten harteille ei voi asettaa koko perheen yhteisten asioiden päsmäröimistä. Lapset eivät kasva itsestään ja myös lapsilla on oma elinympäristö, josta on vastuussa huoltajat. Ymmärrätkö? Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kolmen lapsen perheessä on kolmen ihmisen välitön ympäristö kokemuksineen ja tapahtumineen, teiniksi varttuessa harrastukset, kaverit, koulutyöt, opettajat, terveydenhoito, hygieniamenot jne.jne. Tämä kaikki vaikkapa äidin omien henk.koht.asioiden lisäksi. Miehet tuntuvat kuvittelevan, että asiat vain taianomaisesti hoituvat itsestään. Juuri tuo harhakuvitelma viestii siitä, että metatyötä ei tunnisteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten vaatehuolto lähes kokonaisuudessaan. Mies osaa ottaa laatikosta vaatteet lapsille ja lajitrltuja pyykkejä pestä, mutta vaatteiden muu kierto vaatii joko lasten tai minun tekemän pohjatyön (puhtaiden lajittelu oikeisiin laatikoihin, oikeat vaatteet oikeille lapsille, pienet pois, uusien hankinta, vuodenaikaan sopimattomien varastointi, rikkinäisten korjaus, tahrojen poisto, kierrätykseen tai kirppiksille hoitaminen ym.).

Ruokahuolto. Minun hommani on tietää miyä kaapista löytyy ja osata sanoa vaikka keskellä aamuruuhkaa mitä illalla syödään ja mitä kaupasta pitää tuoda seuraavalla reissulla.

Lasten neuvolat ja päivähoidon, sekä harrastusten aikataulut. Huolehdin että mukana on tarvittavat välineet oikeina päivinä. Muistutan miestä vielä samana päivänä jos jonkun asian hoito on hänellä ohjelmassa.

Kodin syväsiivous. Mies lähinnä liikuttelee asioita paikasta toiseen. Osallistuu siivoukseen sitten kun ryhdyn itse siivoamaan. Ilman että aloitan hän korkeintaan vie roskat tai kierrätyspaperit tms..

Miehen metatöitä meillä on laskujen hoito ja kirjastokäynnit laina-aikoineen. Hän myös vastaa talouden kilpailutuspuolesta ja tekniikan hankinnasta pääosin. Eli about niistä asioista joista on kiinnostunut. Tekee pyydettäessä juttuja ja kiitettävästi puuhaa lasten kanssa.

Juuri tuo on se metatyön olemus. Nainen tekee kotona asioita joita hänen täytyy, ei siksi, että hän nauttii. Mieheni on sanonut usein, että rakastaa koneiden värkkäämistä ja auton parissa puuhastelua. On aina kokeillut korjata ja kasannut autoja. Vähän sama, kuin hevosia rakastavat naiset eivät koe hevosten kanssa olemista niin rankaksi, koska ovat heppahulluja.

Minä en ole pyykkihullu enkä rakasta pyykkejä. En rakasta joka päiväistä organisointia ja suunnittela, ostoslistan laatimista ja eväiden suunnittelua, lasten kavereiden synttäreitä tai miehen sukualaistytön synttärilahjan suunnittelua. En myöskään rakasta kodin siivoamista tai petivaatteiden vaihtamista, hammaslääkärien ajanvaraukseen jonottamista tai ensiavussa istumista. Teen ne, koska täytyy ja ilman niiden tekemistä, lapset olisivat heitteillä. 

Miksi suunnittelet miehen sukulaistytön lahjaa? Ostatko sen myös? Eikö se ole vain miehen häpeä jos unohtaa tai antaa vain rahaa?

Miten ihmeessä voit takertua tekstissä tuohon yhteen ja ainoaan lauseeseen? :D Malliesimerkki ihmisestä, joka ei sisäistä lukemaansa.  Olisiko helpompaa, jos luet tekstin ilman tuota kohtaa. :D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Itsehän sinä tuon sukulaistytön lahjan mainitsit, ja ihan varmasti se ei ole ainoa esimerkki siitä, mitä kaikkea sinä miehesi puolesta teet. Joten turhaa puhut nyt yksittäisestä esimerkistä. Sen taustalla on pari tusinaa muuta ihan varmasti. Muutenhan sinua ei se lahja häiritsisikään niin paljon, että viitsisit sen täällä mainita.

Miehesi ei tee itsenäisesti juuri mitään, vaan sinä olet vetovastuussa arkenne sujumisesta. Sen lisäksi, että hoidat oman perheesi, olet ottanut äidin roolin mieheesi nähden myös niissä asioissa, jotka eivät sinun vastuullesi mitenkään kuulu. Kannattaa katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Palstan naiset pariutuvat vajakeiden kanssa ja sitten uhrautuvat siitä. :)

Itse tein sen virheen, etten vaatinut miestä asumaan yksin ennen yhteenmuuttoa vaan hän muutti suoraan lapsuudenkodistaan. Maatalon poikana hän teki ns. miesten töitä, muuten äiti piti perheelleen viiden tähden hotellia.

Yhteenmuuton jälkeen väänsin yli kolme vuotta miehen kanssa, että kotityöt kuuluvat kummallekin ja ihan hyvin se alkoi sujua. Sitten jäin äityslomalle ja puolen vuoden hoitovapaalle. Toki tein silloin kotona kaiken, mutta miespä taantui sinä aikana alkutasolle. Sama vääntö alkoi alusta ja homma toimi, mutta seuraavan lapsen myötä enää ei. Kahden pikkulapsen perheessä ei ole aikaa odottaa, milloin se "kohta" on vaan oli parempi tehdä itse, kun ei koko aikaa viitsi nalkuttaakaan samoista asioista.

Nyt lapset on isoja enkä enää stressaa kotitöistä. Sotkuista on, ei haittaa, olen ennemmin koneella. Ikkunoistakaan en viitsi ulos katsella, ne kun jäi viime vuonna pesemättä :)

Vierailija kirjoitti:

Sen päälle, että valmistan perheelleni ruokaa ja joudun sen suunnittelemaan alusta loppuun, mies kysyy kaupassa joka toisen tuotteen kohdalla: Mihin tätä tarvitaan? Tämä etenkin kasvisten kohdalla. Toinen on yksi lemppareistani: Miksi ostat banaania, kun siellä vielä on? - Niin, siellä on yksi banaani, joka syödään tänään. Huomisellehan tässä ostetaan. Aina kun mies sanoo kaupassa, että ei tarvitse ostaa siellä on, ostan aina. Muuten kotona odottaa margariinirasia jossa on yhden leivän verran levitettä tai tyyliin kaksi kananmunaa. Ihan kun olisi lapsen kanssa kaupassa, paitsi nekään ei kysele niin tyhmiä.

Ei mitään etukäteissuunnittelua tai esimerkiksi säästämistä. Joka kerta tulee yllätyksenä joulu ja mun synttärit, sekä sukulaislasten. Varatun lomamatkan mies maksaa aina luotolla, koska ei osaa säästää. Mun säästöistä sitten yrittää vipata itselleen kun omat rahat loppuu, sillä matkakassahan on "yhteistä rahaa", vaikka hän ei ole penniäkään sinne laittanut. Mieheni mielestä syypää hänen taloutensa ahdinkoon olen minä, vaikka hän oli täysin samanlainen tunari tavatessamme. Osteli palkasta kaiken maailman älyttömyyksiä ja luottokortti oli tapissa. Jos minä en suunnittelisi ja organisoisi ja säästäisi itse, ei koskaan päästäisi mihinkään.

  Mulle metatyö on nimenomaan sitä, että joudun kantamaan vastuun aivan hemmetin liian monesta asiasta yksin.

Mua hävettää aivan saatanasti kulkea mieheni kanssa kaupassa, koska se rankuttaa oikeasti joka toisen tuotteen kohdalla tuota: -Mihin tuota tarvitaan? -Miksi ostetaan porkkanaa? -Kuka meillä syö pähkinöitä?- -Eikös me ostettu viimeksi maitoa? Ihan kuin kävisin teinipojan kanssa kaupassa. Kuljen yleensä miehen edellä ja eksytän sen Prismaan, että saan tehdä ostokset rauhassa.

Kun mies käy yksin kaupassa se kysyy JOKA KERTA, mitä pitää tuoda. No katso kaapista. Sitten alkaa se helvetin luetteleminen: Ketsuppia on. Sinappia on. Maitoa on litra. Leipää on vielä.

Sitten mun pitää kysyä: Onko monta litraa maitoa, onko leipä homeessa, mites hedelmiä ja marjoja? Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta eikä tässä ajassa ole tapahtunut mitään kehitystä aivotoiminnassa. Edelleen kaupasta tulee mikrossa lämmitettäviä asioita ja kasviksia ei koskaan ja jos pyydän kalaa, tulee kalapuikkoja. Mies ei esimerkiksi ymmärrä, mihin ihmeeseen retiisiä voidaan käyttää.  Olen selittänyt aivan liian monta kertaa nämä asiat, mutta mitään vaikutusta millään ei ole. Ei se muista, tajua, ymmärrä, koska sitä ei kiinnosta tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten vaatehuolto lähes kokonaisuudessaan. Mies osaa ottaa laatikosta vaatteet lapsille ja lajitrltuja pyykkejä pestä, mutta vaatteiden muu kierto vaatii joko lasten tai minun tekemän pohjatyön (puhtaiden lajittelu oikeisiin laatikoihin, oikeat vaatteet oikeille lapsille, pienet pois, uusien hankinta, vuodenaikaan sopimattomien varastointi, rikkinäisten korjaus, tahrojen poisto, kierrätykseen tai kirppiksille hoitaminen ym.).

Ruokahuolto. Minun hommani on tietää miyä kaapista löytyy ja osata sanoa vaikka keskellä aamuruuhkaa mitä illalla syödään ja mitä kaupasta pitää tuoda seuraavalla reissulla.

Lasten neuvolat ja päivähoidon, sekä harrastusten aikataulut. Huolehdin että mukana on tarvittavat välineet oikeina päivinä. Muistutan miestä vielä samana päivänä jos jonkun asian hoito on hänellä ohjelmassa.

Kodin syväsiivous. Mies lähinnä liikuttelee asioita paikasta toiseen. Osallistuu siivoukseen sitten kun ryhdyn itse siivoamaan. Ilman että aloitan hän korkeintaan vie roskat tai kierrätyspaperit tms..

Miehen metatöitä meillä on laskujen hoito ja kirjastokäynnit laina-aikoineen. Hän myös vastaa talouden kilpailutuspuolesta ja tekniikan hankinnasta pääosin. Eli about niistä asioista joista on kiinnostunut. Tekee pyydettäessä juttuja ja kiitettävästi puuhaa lasten kanssa.

Juuri tuo on se metatyön olemus. Nainen tekee kotona asioita joita hänen täytyy, ei siksi, että hän nauttii. Mieheni on sanonut usein, että rakastaa koneiden värkkäämistä ja auton parissa puuhastelua. On aina kokeillut korjata ja kasannut autoja. Vähän sama, kuin hevosia rakastavat naiset eivät koe hevosten kanssa olemista niin rankaksi, koska ovat heppahulluja.

Minä en ole pyykkihullu enkä rakasta pyykkejä. En rakasta joka päiväistä organisointia ja suunnittela, ostoslistan laatimista ja eväiden suunnittelua, lasten kavereiden synttäreitä tai miehen sukualaistytön synttärilahjan suunnittelua. En myöskään rakasta kodin siivoamista tai petivaatteiden vaihtamista, hammaslääkärien ajanvaraukseen jonottamista tai ensiavussa istumista. Teen ne, koska täytyy ja ilman niiden tekemistä, lapset olisivat heitteillä. 

Miksi suunnittelet miehen sukulaistytön lahjaa? Ostatko sen myös? Eikö se ole vain miehen häpeä jos unohtaa tai antaa vain rahaa?

Miten ihmeessä voit takertua tekstissä tuohon yhteen ja ainoaan lauseeseen? :D Malliesimerkki ihmisestä, joka ei sisäistä lukemaansa.  Olisiko helpompaa, jos luet tekstin ilman tuota kohtaa. :D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Itsehän sinä tuon sukulaistytön lahjan mainitsit, ja ihan varmasti se ei ole ainoa esimerkki siitä, mitä kaikkea sinä miehesi puolesta teet. Joten turhaa puhut nyt yksittäisestä esimerkistä. Sen taustalla on pari tusinaa muuta ihan varmasti. Muutenhan sinua ei se lahja häiritsisikään niin paljon, että viitsisit sen täällä mainita.

Miehesi ei tee itsenäisesti juuri mitään, vaan sinä olet vetovastuussa arkenne sujumisesta. Sen lisäksi, että hoidat oman perheesi, olet ottanut äidin roolin mieheesi nähden myös niissä asioissa, jotka eivät sinun vastuullesi mitenkään kuulu. Kannattaa katsoa peiliin.

Onko viestiesi tarkoitus vittuilla vai osoittaa empatiaa? Jälkimmäinen ei välity, joten otaksun, että ensimmäinen. Missään muodossahan viestistäsi ei ole mitään konkreettista apua, piti päästä vaan näpäyttämään. Ai jai. :)

Vierailija kirjoitti:

Naiset, luetelkaapa kaikki autoon ja omakotitaloon liittyvät metatyöt, joita teette.

Seuraan auton kilometrejä ja varaan huollon sopivana ajankohtana, milloin auton seisominen korjaamolla haittaa vähiten arkea. Seuraan säätiedotukset ja ehdotan sen mukaan miehelle renkaiden vaihtoa, jonka hän tekee. Edelleen omakotitaloon liittyen ilmoitan milloin on jäteastian tyhjennys, koska sinne on usein jotain ekstraa laitettavana jos mahtuu. Sään mukaan ehdotan yhdessä tehtävää haravointia tai miehen vastuulla olevaa nurmikon leikkaamista, koska hän jättää mieluusti asiat seuraavaan päivään, eikä huomioi luvassa olevaa viikon sadeputkea.

Jokaisen täällä valittaneen naisen pitäisi joutua päiväksi oikeisiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen suurin metatyö on av-palstalla töidensä luetteleminen ja palstalla päivystäminen 07-23.

Ihan oikeasti. Mitä tänään syödään-kysymys ei ole jumalauta mitään metatyötä, eikä pesukoneen napin painaminen. Isoäitinne häpeäisivät silmät päästään jos kuulisivat ulinoitanne. Jatkakaa toki. Elämän tärkeimpien kysymysten ääressä. Tässä taas mainio esimerkki miksi naisia ei johtajina näe.

Vessapaperihylsyn vieminen roskiin on palstamamman mielestä työntekoa.

Metatyöksi kotityö muuttuu, kun se nähdään vaikkapa paineensietokykynä tai kykynä asioiden aikatauluttamiseen ja järjestämiseen.