Minulla on oikeasti täydellinen mies!!
Olen välillä miettinyt että kuinka tällainen mies voi edes olla olemassa. Hän on 28 ja minä 26. Mieheni on hyvästä perheestä jossa lapset ovat kasvatettu rakkaudella ja vanhoilla perinteitä kunnioittaen. Mieheni isä on myös erään tunnetun suomalaisen yrityksen kehityspäällikkö ja tienestit ovat lähes millin vuodessa. Perheellä on mökkiä, venettä, rantaa city-asuntoa, ja vaikka mitä, mutta kaiken lisäksi perhe on todella nöyrä eikä heistä paista rikkaus ulospäin. Mitä arvostan kovasti. Hänen isänsä ajelee 10 vuotta vanhalla Toyotalla.
Mieheni kehuu minua päivittäin ja kertoo myös rakastavansa minua joka päivä. Hän soittelee minulle töihin parikin kertaa päivässä. Hän tekee kotitöitä välillä ja tykkää laittaa ruokaa. Hän on myös erittäin fiksu, ja on päässyt hyvään asemaan työssään. Hänen arvomaailmansa on naisia kunnioittava. Hän polta eikä juo juuri koskaan. Nuuskaa hän kyllä käyttää, mutta suokoot se hänelle. Hän on kaikkia ihmisiä kohtaan erittäin huomaavainen ja hyvä käytöksinen, jopa kassaneidit aina tuijottavat häntä kun hän on niin lempeän kuuloinen möreän äänensä kanssa. (Ja ne silmät!!!) Hän on todella rehellinen ihminen myös, ja sanansa mittainen mies. Oikeastaan minun ei koskaan tarvitse valittaa hänelle mistään mitä hän ei ole tehnyt.
Hänen ulkonäöstä sen verran; 190cm, 89kg vihreät silmät ja tumma tukka. Hän treenaa paljon salilla ja pelaa sählyä. Hän on kasvoista myös komea ja kroppa on kun veistos. Sängyssä mahtava ja kokoakin haarojen välistä löytyy. Hän on oikeasti täydellinen mies. Toki hänkin tekee virheitä, mutta aika vähän. Hän on hyvin tasapainoinen ja rauhallinen ihminen, eikä tee äkillisiä päätöksiä. En ole koskaan joutunut pelkäämään häntä tai että hän jättää minut, vaikka tunnen välillä mustasukkaisuutta, sillä hän on haluttua tavaraa ja harva mies oikeasti on tällainen. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja meillä menee onneksi todella hyvin. Mieheni haluaisi lapsia heti kun valmistun yliopistosta. Hän on erittäin lapsirakas.
Viimeksi tänään sain kukkia ja aamulla hän kehui minua seksikkääksi ja sen jälkeen harrastimme seksiä. Olen oikeasti onnekas nainen, koska Suomessa on todella paljon miehiä jotka ovat suoraan sanoen sikoja! :D Exäni oli pihtari ja väkivaltainen hullu niin sen suhteen jälkeen olen todellakin ansainnut tällaisen miehen. Oletteko te tavanneet oikeasti täydellistä miestä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin?
Kommentit (73)
Kuis sun oma ura, Ap, jos lapsia pitäis tehdä heti valmistumisen jälkeen?
Valmistuisit varmaan nopeammin yliopistosta, jos et kävisi töissä.
t. nimimerkillä "Kannattaa miettiä tarinan yksityiskohdat tarkemmin, jotta se olisi uskottavampi"
Suomalaisten suuryritysten toimitusjohtajien palkat on yleensä millin molemmin puolin, joten valitettavasti taidat kusettaa väittäessäsi, että joku "kehityspäällikkö" tienaisi miljoonan luokkaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäköhän te näyätte luonnossa? :D Olette jossain yhdessä ja sä tuijotat miestäs kun mitäkin jumalaa silmät loistaen. Varmaan myös myötäilet kaikkea mitä miehes sanoo ja olet ehdottomasti samaa mieltä. Ja aina kun näät jonkun toisen pariskunnan aattelet varmaan ''mikä sika tuokin mies, onneksi omani onkin täydellinen haha!!'' Ei ihme että kelpaat myös ite sille miehelles XD
Hahahaha voi kuule. Mä olen meistä se omapäisempi ja räväkämpi. En todellakaan myötäile häntä! :D pidän häntä vain täydellisenä minulle. Hän on rauhallisempi ja samalla tasapainottaa omaa luonnettani!
Mutta muut arvaukseni menivät kuitenkin oikein? :D
Aika erikoista, että ensimmäisenä sun tuli mieleen kehua nuo (suvun) varat. Itseä olisi enemmän varmaan kiinnostanut tuo miten hän kohtelee naistaan.
Kuulostaa oikein kivalta, joskin itseäni hämmentää, miksi töihin soitellaan paristikin päivässä. Viesttelyn ymmärrän, mutta puhelu katkaisee työnteon aika ikävästi. Minullakin on kollega, joka puhuu miehensä kanssa päivittäin vähintään sen pari kertaa puhelimessa ihan jonninjoutavia: suunnittelevat, mitä syövät ja tekevät illalla. Minä tietenkin vastailen firman puhelimeen tällä välin ja laitan tilauksia eteenpäin. Ei siis välttämättä hyvä asia tuo kumppanin kanssa puhuminen töissä. :-)
Varmaan jossain vaiheessa tajuaa jämillä olonsa.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuisit varmaan nopeammin yliopistosta, jos et kävisi töissä.
t. nimimerkillä "Kannattaa miettiä tarinan yksityiskohdat tarkemmin, jotta se olisi uskottavampi"
Hahah, mä olen gradua varten kauppatieteiden maisteri. :)
Vierailija kirjoitti:
Kuis sun oma ura, Ap, jos lapsia pitäis tehdä heti valmistumisen jälkeen?
Olen ollut vuoden jo työelämässä opiskelujen ohella. Tiedän, ei ehkä kannattaisi, mutta etenemismahdollisuudet ovat loistavat. Myös palkka kohdillaan. Emme tee varmastikaan heti, mutta tässä neljän vuoden sisällä. :) en usko että perhe on uran este. Joillekin se voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa helnykki kirjoitella lämpimikseen taas satuja. Vai että ihania kukkia ja soittoja tulee joka päivä... joopa joo. Eihän tuollaista epämiestä kukaan täysijärkinen pidä ihanana, pikemminkin ahdistavana.
Itse et ole täysjärkinen. :D
Kuulostaa aivan mun salarakkaalta ;) kaikki merkit täsmää. Aijjai
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea Ap, kuulostaa mahtavalta. Ainoa mikä särähti korvaan, että soittelee sulle töihin kaksi kertaa päivässä? Etkö koe sitä ahdistavaksi ja miten ehdit töissä lörpötellä miehesi kanssa?
Ja se nopea äkkirakastumisalku ja puolen vuoden päästä jo muka halusi lapsia ap kanssa(!!!), sekä jatkuva lahjojen antelu.
Mä luulin, että mun mies oli täydellinen. Asuttiin yhdessä 3 v ennen häitä. Hän muuttui heti häiden jälkeen monella tapaa väkivaltaiseksi. Onkin narsisti. Normaali ihminen ei pysty esittämään täydellistä noin kauan, vaatii näyttelijäntaitoja. Ja oikeasti kukaan ei ole täydellinen eli jos siltä vaikuttaa, niin epäily herää.
Munkin mies soitti pöivittäin ja kysyi mitä kuuluu, vaikka asuttiin yhdessä. Luulin että välitti paljon. Lopulta tajusin, että se onkin kontrollointia. Kyseleekö ap mies myös töistä tullessa, että mitä olet tehnyt päivän aikana? Onko ikinä mustasukkainen, vaatiiko paljon huomiota ja ihailua?
Se mikä vakavasti särähti korvaan on, että sulla on historiassa sairas suhde. Niin oli mullakin. Ja luulin tätä miestä erilaiseksi... eipä ollut, mutta oli taitavampi esittämään normaalia naimisiinmenoon asti. Mutta juttu on niin, että ihminen houkuttaa tietynlaisen persoonan omaavia luokseen, kunnes ne omat haavat on käsitelty. Oletko eheytynyt ap siitä ex suhteesta niin, että tiedätkö miksi jouduit siihen ja mikä sinussa altisti huonolle kohtelulle? Se on tärkein selvitettävä asia sulle, ennen kuin sitoudut liikaa uuteen mieheen tai on riski joutua uudestaan kaltoinkohdelluksi.
Ps. Jos kehtaisin tunnustaa henkilöllisyyteni, niin mun somesra voi löytää niiden 3 ennen häitä-vuosien ajalta hehkutista, että löysin täydellisen miehen #täydellinenmies jne. En ole kehdannut kertoa totuutta kellekään, kun ehdin kehya hänet joka suhteessa täydelliseksi kaikille jotka jaksoivat kuunnella. Tunnistan niin sussa vähän samaa nyt.[/
Ööööö? Mä olin ekassa suhteessani 17-19v. Tästä on monta vuotta. Nykyinen mies on ollut vierellä jo neljä vuotta. Ja hän EI OLE kun miehesi. Mikä ihme teillä kaikilla on aina tarve vetää narskukortti esiin?
-ap
Se on narsisti sisimmältään, ootas jonkun aikaa niin karkuun lähdet.
Vierailija kirjoitti:
Se on narsisti sisimmältään, ootas jonkun aikaa niin karkuun lähdet.
Neljä vuotta jo odoteltu ja vieläkin yhtä ihana mies ;) seksikin on parempaa kuin alkuvaiheessa.. ;)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea Ap, kuulostaa mahtavalta. Ainoa mikä särähti korvaan, että soittelee sulle töihin kaksi kertaa päivässä? Etkö koe sitä ahdistavaksi ja miten ehdit töissä lörpötellä miehesi kanssa?
Ja se nopea äkkirakastumisalku ja puolen vuoden päästä jo muka halusi lapsia ap kanssa(!!!), sekä jatkuva lahjojen antelu.
Mä luulin, että mun mies oli täydellinen. Asuttiin yhdessä 3 v ennen häitä. Hän muuttui heti häiden jälkeen monella tapaa väkivaltaiseksi. Onkin narsisti. Normaali ihminen ei pysty esittämään täydellistä noin kauan, vaatii näyttelijäntaitoja. Ja oikeasti kukaan ei ole täydellinen eli jos siltä vaikuttaa, niin epäily herää.
Munkin mies soitti pöivittäin ja kysyi mitä kuuluu, vaikka asuttiin yhdessä. Luulin että välitti paljon. Lopulta tajusin, että se onkin kontrollointia. Kyseleekö ap mies myös töistä tullessa, että mitä olet tehnyt päivän aikana? Onko ikinä mustasukkainen, vaatiiko paljon huomiota ja ihailua?
Se mikä vakavasti särähti korvaan on, että sulla on historiassa sairas suhde. Niin oli mullakin. Ja luulin tätä miestä erilaiseksi... eipä ollut, mutta oli taitavampi esittämään normaalia naimisiinmenoon asti. Mutta juttu on niin, että ihminen houkuttaa tietynlaisen persoonan omaavia luokseen, kunnes ne omat haavat on käsitelty. Oletko eheytynyt ap siitä ex suhteesta niin, että tiedätkö miksi jouduit siihen ja mikä sinussa altisti huonolle kohtelulle? Se on tärkein selvitettävä asia sulle, ennen kuin sitoudut liikaa uuteen mieheen tai on riski joutua uudestaan kaltoinkohdelluksi.
Ps. Jos kehtaisin tunnustaa henkilöllisyyteni, niin mun somesra voi löytää niiden 3 ennen häitä-vuosien ajalta hehkutista, että löysin täydellisen miehen #täydellinenmies jne. En ole kehdannut kertoa totuutta kellekään, kun ehdin kehya hänet joka suhteessa täydelliseksi kaikille jotka jaksoivat kuunnella. Tunnistan niin sussa vähän samaa nyt.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Mieheni ei todellakaan ole narsisti :D hän myös palvoo minua, ja minä häntä. Toki hän on enemmän tossun alla, koska en pystyisi elää suhteessa jossa minä olen... Olen voimakas persoona ja mieheni taas rauhallisempi. Kuulostaa todella katkeralta osa ihmisistä täällä. Minusta siinä ei ole mitään väärää jos pitää omaa kumppaniaan täydellisenä! :) - AP
Niinpä, tärkeintä on itse arvostaa kumppaniaan ja pitää häntä täydellisenä! Esimerkiksi omaa kumppaniani jos vertaa ap:n kuvailemaan niin monia asia puuttuu: opiskelee vielä, ei työtä, ei perheen omaisuutta, ei urheile tai välitä ulkonäöstä, vähän socially akward.. mutta minulle mies on täydellinen. Itsekin olen ollut sairaissa suhteissa nuoruudessa, ja tähän suhteeseen lähtiessä päätin heittää mun omat ennakkoluulot romukoppaan. Koen että mies on täydellinen siksi, miten hän kohtelee minua ja muita ihmisiä. On hellä ja herkkä ja näyttää tunteet. Sellainen ihana jossain vuosia piileksinyt timantti, joka yhtäkkiä tuli minun elämään. Välittää ja on jämäkkä myös tarvittaessa. Hänessä on juuri sellaisia ominaisuuksia joita arvostan ihmisissä ja joita itsessäni on. Itsekään en urheile tai puunaa peilin edessä, joten ymmärsin etten voi olettaa tätä mieheltäkään. Myöskään en voi olettaa miehen tai miehen suvun elättävän minua, vaikka se niin ihanaa tietenkin olisikin jos sattuisi sellainen tuuri käymään.. Mutta joka tapauksessa, omaa kumppaniaan pitää arvostaa ja saakin pitää täydellisenä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltäköhän te näyätte luonnossa? :D Olette jossain yhdessä ja sä tuijotat miestäs kun mitäkin jumalaa silmät loistaen. Varmaan myös myötäilet kaikkea mitä miehes sanoo ja olet ehdottomasti samaa mieltä. Ja aina kun näät jonkun toisen pariskunnan aattelet varmaan ''mikä sika tuokin mies, onneksi omani onkin täydellinen haha!!'' Ei ihme että kelpaat myös ite sille miehelles XD
Hahahaha voi kuule. Mä olen meistä se omapäisempi ja räväkämpi. En todellakaan myötäile häntä! :D pidän häntä vain täydellisenä minulle. Hän on rauhallisempi ja samalla tasapainottaa omaa luonnettani!
Mutta muut arvaukseni menivät kuitenkin oikein? :D
Valitettavasti veikkauksesi meni päin metsään. :)
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea Ap, kuulostaa mahtavalta. Ainoa mikä särähti korvaan, että soittelee sulle töihin kaksi kertaa päivässä? Etkö koe sitä ahdistavaksi ja miten ehdit töissä lörpötellä miehesi kanssa?
Ja se nopea äkkirakastumisalku ja puolen vuoden päästä jo muka halusi lapsia ap kanssa(!!!), sekä jatkuva lahjojen antelu.
Mä luulin, että mun mies oli täydellinen. Asuttiin yhdessä 3 v ennen häitä. Hän muuttui heti häiden jälkeen monella tapaa väkivaltaiseksi. Onkin narsisti. Normaali ihminen ei pysty esittämään täydellistä noin kauan, vaatii näyttelijäntaitoja. Ja oikeasti kukaan ei ole täydellinen eli jos siltä vaikuttaa, niin epäily herää.
Munkin mies soitti pöivittäin ja kysyi mitä kuuluu, vaikka asuttiin yhdessä. Luulin että välitti paljon. Lopulta tajusin, että se onkin kontrollointia. Kyseleekö ap mies myös töistä tullessa, että mitä olet tehnyt päivän aikana? Onko ikinä mustasukkainen, vaatiiko paljon huomiota ja ihailua?
Se mikä vakavasti särähti korvaan on, että sulla on historiassa sairas suhde. Niin oli mullakin. Ja luulin tätä miestä erilaiseksi... eipä ollut, mutta oli taitavampi esittämään normaalia naimisiinmenoon asti. Mutta juttu on niin, että ihminen houkuttaa tietynlaisen persoonan omaavia luokseen, kunnes ne omat haavat on käsitelty. Oletko eheytynyt ap siitä ex suhteesta niin, että tiedätkö miksi jouduit siihen ja mikä sinussa altisti huonolle kohtelulle? Se on tärkein selvitettävä asia sulle, ennen kuin sitoudut liikaa uuteen mieheen tai on riski joutua uudestaan kaltoinkohdelluksi.
Ps. Jos kehtaisin tunnustaa henkilöllisyyteni, niin mun somesra voi löytää niiden 3 ennen häitä-vuosien ajalta hehkutista, että löysin täydellisen miehen #täydellinenmies jne. En ole kehdannut kertoa totuutta kellekään, kun ehdin kehya hänet joka suhteessa täydelliseksi kaikille jotka jaksoivat kuunnella. Tunnistan niin sussa vähän samaa nyt.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Mieheni ei todellakaan ole narsisti :D hän myös palvoo minua, ja minä häntä. Toki hän on enemmän tossun alla, koska en pystyisi elää suhteessa jossa minä olen... Olen voimakas persoona ja mieheni taas rauhallisempi. Kuulostaa todella katkeralta osa ihmisistä täällä. Minusta siinä ei ole mitään väärää jos pitää omaa kumppaniaan täydellisenä! :) - AP
Niinpä, tärkeintä on itse arvostaa kumppaniaan ja pitää häntä täydellisenä! Esimerkiksi omaa kumppaniani jos vertaa ap:n kuvailemaan niin monia asia puuttuu: opiskelee vielä, ei työtä, ei perheen omaisuutta, ei urheile tai välitä ulkonäöstä, vähän socially akward.. mutta minulle mies on täydellinen. Itsekin olen ollut sairaissa suhteissa nuoruudessa, ja tähän suhteeseen lähtiessä päätin heittää mun omat ennakkoluulot romukoppaan. Koen että mies on täydellinen siksi, miten hän kohtelee minua ja muita ihmisiä. On hellä ja herkkä ja näyttää tunteet. Sellainen ihana jossain vuosia piileksinyt timantti, joka yhtäkkiä tuli minun elämään. Välittää ja on jämäkkä myös tarvittaessa. Hänessä on juuri sellaisia ominaisuuksia joita arvostan ihmisissä ja joita itsessäni on. Itsekään en urheile tai puunaa peilin edessä, joten ymmärsin etten voi olettaa tätä mieheltäkään. Myöskään en voi olettaa miehen tai miehen suvun elättävän minua, vaikka se niin ihanaa tietenkin olisikin jos sattuisi sellainen tuuri käymään.. Mutta joka tapauksessa, omaa kumppaniaan pitää arvostaa ja saakin pitää täydellisenä :)
Juuri näin!! Onnea teille :))
-ap
Hyvä että edes joku on tällä palstalla tyytyväinen mieheensä.
Ei tossa mitään muuta kuin, että sulla on käynyt he*vetin hyvä flaksi. Voittaahan jotkut lotossakin. Joillakin käy älytön mäihä elämässä, ja sinä olet yksi niistä. Onnittelen!
Minäkin nain noin täydellisen miehen viime vuosituhannella. Elämä on ollut ihanaa, ja onnellisia vuosia oli kymmeniä, nyt olen ihan kyllästynyt misteriin. Taidan pistää kiertoon, ottakoon joku mukavan miehen, minä haluan elää yksin.