Parisuhde on paskaa, kerron miksi

Voihan sitä olla parisuhteessa, vaikka ei muuttaiskaan yhteen. Sillon suurin osa niistä huonoista puolista jää pois.

Sä vertailet tossa nyt huonoa parisuhdetta ja sinkkuna olemista. Ei oo mikään ylläri jos jälkimmäinen vaihtoehto on näistä kahesta sillon parempi...

Ja jos kaiken tuon jälkeen suhde jollain ihmeellisellä evoluutioon ja ihmisen ainutlaatuiseen ajatteluun perustuen pääsee jatkumaan, tulee kuvioon lapsi ja toinenkin.

Puolison näkeminen ei enää naurata, vaan lähinnä pistää vihaksi kun se saatana on ollut töissä lepäämässä koko päivän ja haluaa päiväunille kun on ollut siellä töissä lepäämässä koko päivän.

Sinä jatkat sitä samaa, mistä aamulla aloitit, ja eilen ja toissapäivänä, tietoisena siitä että jatkat tuota samaa myös huomenna ja ylihuomenna, ensiviikolla ja helvetti vielä vuosia.

Hoidat oman työsi, teet ruoan, hoidat lasten wilmat, siivoat kodin, laitat iltapalat, olet lasten kanssa ja jutustelet ja saatana sitten kun viimein olet jaksanut mennä sinne suihkuun, minne olit viimeiset kolme tuntia menossa ja haet sieltä YHTEISESTÄ vaatehuoneesta yöpuvun, alkaa se helvetti siitä, miten vittumainen akka voin välillä olla kun häiritsen hänen peliään. (Kyllä, kerroin jo tämän toisessa ketjussa)

Ap, pysy sinkkuna, sen neuvoisin. 

Pitemmän päälle kaksi eri ihmistä oikeasti on vaan kaksi eri ihmistä, eikä yhteen kotiin näköjään mahdu kuin yksi.

t. nyt pikkasen v......tunut vaimo

Ikää max. 19 ja pisin suhde max vuoden ?

ja miehen nimikin oli varmaan max.

Jaa. No mulle taas se, että alkuhuuma loppuu joskus oli itsestään selvää, eikä se ehkä koskaan ollut nyt niin ihmeen huumaavaa, vaan vain tavallista kivempaa aikaa. En ole myöskään koskaan odottanut, että joku suhtautuisi minuun noin yli-innoissaan, että wow kokoajan.

Riidoista...mulle se on vain merkki jolla katsoa aionko sietää toista elämäni ajan vai en. Jos toinen käyttäytyy niissä kuin sika niin adios, jos taas sietää minua vaikka suutun tai olen eri mieltä niin on parisuhdematskua mun kanssa. Pitää ymmärtää myös sitä toisen kiukkua, jostain sekin aina johtuu. Mutta kuten sanoin, jos hänen käytökseensä ilmestyy suuttuneena kusipää niin adios.

Yleensä jos mulla on suhteessa ollut epätietoisuutta niin olen siis itse ollut syypää johonkin ikävään joten on vain minusta kiinni ratkeaako asia vai aionko jatkaa kusipäänä. Jos toinen tuittuilee tai marttyroi niin en voisi rakastaa sellaista miestä, eihän sekään rakasta minua vaan omaa napaansa sitten.

Kompromisseja olen oppinut tekemään jo lapsuudessa, enkä luule olevani maailman napa. Jos tykkään jostakusta niin mitä ihmettä jotkut verhot merkitsevät sen rinnalla? Olen kyllä onnistunut saamaan kumppaneita, joiden kanssa olen voinut olla oma itseni.

Miehet eivät ole tiirailleet muitakaan, koska olen seurustellut vain miesten kanssa, joille mä olen ollut ylimaallinen saalis, joten he eivät ole katselleet muita naisia. Miinuksena tässä on se, että sellaisen miehen kanssa, johon itse olisin ollut täysin hulluna, en ole ollut. Muta sekin on tosi kivaa, kun mies on hulluna minuun.

Tykkään siis parisuhteista, ihan ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos kaiken tuon jälkeen suhde jollain ihmeellisellä evoluutioon ja ihmisen ainutlaatuiseen ajatteluun perustuen pääsee jatkumaan, tulee kuvioon lapsi ja toinenkin.

Puolison näkeminen ei enää naurata, vaan lähinnä pistää vihaksi kun se saatana on ollut töissä lepäämässä koko päivän ja haluaa päiväunille kun on ollut siellä töissä lepäämässä koko päivän.

Sinä jatkat sitä samaa, mistä aamulla aloitit, ja eilen ja toissapäivänä, tietoisena siitä että jatkat tuota samaa myös huomenna ja ylihuomenna, ensiviikolla ja helvetti vielä vuosia.

Hoidat oman työsi, teet ruoan, hoidat lasten wilmat, siivoat kodin, laitat iltapalat, olet lasten kanssa ja jutustelet ja saatana sitten kun viimein olet jaksanut mennä sinne suihkuun, minne olit viimeiset kolme tuntia menossa ja haet sieltä YHTEISESTÄ vaatehuoneesta yöpuvun, alkaa se helvetti siitä, miten vittumainen akka voin välillä olla kun häiritsen hänen peliään. (Kyllä, kerroin jo tämän toisessa ketjussa)

Ap, pysy sinkkuna, sen neuvoisin. 

Pitemmän päälle kaksi eri ihmistä oikeasti on vaan kaksi eri ihmistä, eikä yhteen kotiin näköjään mahdu kuin yksi.

t. nyt pikkasen v......tunut vaimo

ap:n ja kaikkien kaltaistesi tulisikin pysyä sinkkuna, vaikka se vika löytyykin omasta päästä.

Sinkkumies

Ei ole kyllä minun parisuhteessani ollut mitään noita ongelmia. Ei tarvinnyt riidellä tai tehdä kompromisseja. Ei se kyllä silti kestänyt, kun haluttiin elämältä eri asioita.

moondance kirjoitti:

Sä vertailet tossa nyt huonoa parisuhdetta ja sinkkuna olemista. Ei oo mikään ylläri jos jälkimmäinen vaihtoehto on näistä kahesta sillon parempi...

Aika harva saa sen hyvän parisuhteen ja syyllinen siihen löytyy ihan sieltä omasta peilistä. Kaikille ihmisille voi olla mukava ja saada heistäkin esiin kivan ihmisen, jos van osaa. Turha muita syytellä kun ei itse osaa olla sen mukavampi kuin se toinenkaan. Tai jos ei tajua toisen ongelmia, joista tämä kärsii ja joista tulee ehkä ongelmia suhteeseen, vaikkei se toinenkaan takuulla sitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Tässä elämää mietiskellessäni olen pohtinut mieleni olemusta sinkkuna vs. parisuhteessa. Miksi varattuna on paskaa?

Ensin alkuhuuma (mikä on asianakin kamala) loppuu. On kauhean masentavaa, kun yhtäkkiä pitkät yölliset juttelut loppuvat ja toinen haluaakin nukkua yöllä, eikä jutella.

Enää ei ollakaan yhtä hymyä tavatessa. Toinen ei olekaan enää "WOOOOOW😍💓💓"

Ne höpsöt piirteet muuttuvat rasittaviksi. Huonot vitsit eivät enää naurata, vaikka hetki sitten huonot vitsit olivat parhaita.

Siitä päästään ekaan riitaan. Et tunne ihmistä vielä täysin (ellei hän ole vanha ystäväsi.) Et tiedä, mitä tapahtuu. Miten hän toimii riidoissa, sovitaanko vai erotaanko.

Kun sinkkuna menen tyytyväisin mielin nukkumaan syötyäni hyvin ja siivottuani paikkoja hieman, ei se varattuna enää menekään niin. Mitä jos on riitaa, ja toinen on mennyt nukkumaan? En minä ainakaan pysty nukkumaan epätietoisuudessa, koski asia mitä hyvänsä. Sinkkuna kukaan muu ihminen ei aiheuta minulle stressiä ja epätietoisuutta.

Varattuna täytyy tehdä jatkuvia kompromisseja: sinkkuna on tottunut vaikkapa heräämään vapaalla aikaisin, tottunut laittamaan pesukoneen hyrräämään heti aamusta, avaamaan verhoja ja kuuntelemaan musaa. Toinen haluaakin nukkua vapaalla puolet päivästä ja häiriintyy kaikista aamutoimista (ja itseä vituttaa, koska on niin täysin erilaiset tottumukset ja niitä on mahdotonta sovittaa yhteen.)

Sitten päästään siihen hetkeen, kun ihana kultamussukkasi alkaa katselemaan muita ihmisiä ja miettimään heistä kaikenlaista. Minä en ainakaan aio olla parisuhteessa sellaisen kanssa, joka kokee tarvetta tiirailla muita. Varattuna itselleni muut miehet ovat tyhjiä kuoria, en kiinnostu yksin ulkonäöstä, vaan tarvitsen ja vaadin paljon enemmän. Jos mies kiinnostuu muiden ulkonäöistä, niin kiinnostukoon yksinään.

Ja tämän kaiken takia parisuhde on paskaa.

t. Sinkkuna muutaman kuukauden & mieli lepää

AMEN

Vierailija kirjoitti:

Ja jos kaiken tuon jälkeen suhde jollain ihmeellisellä evoluutioon ja ihmisen ainutlaatuiseen ajatteluun perustuen pääsee jatkumaan, tulee kuvioon lapsi ja toinenkin.

Puolison näkeminen ei enää naurata, vaan lähinnä pistää vihaksi kun se saatana on ollut töissä lepäämässä koko päivän ja haluaa päiväunille kun on ollut siellä töissä lepäämässä koko päivän.

Sinä jatkat sitä samaa, mistä aamulla aloitit, ja eilen ja toissapäivänä, tietoisena siitä että jatkat tuota samaa myös huomenna ja ylihuomenna, ensiviikolla ja helvetti vielä vuosia.

Hoidat oman työsi, teet ruoan, hoidat lasten wilmat, siivoat kodin, laitat iltapalat, olet lasten kanssa ja jutustelet ja saatana sitten kun viimein olet jaksanut mennä sinne suihkuun, minne olit viimeiset kolme tuntia menossa ja haet sieltä YHTEISESTÄ vaatehuoneesta yöpuvun, alkaa se helvetti siitä, miten vittumainen akka voin välillä olla kun häiritsen hänen peliään. (Kyllä, kerroin jo tämän toisessa ketjussa)

Ap, pysy sinkkuna, sen neuvoisin. 

Pitemmän päälle kaksi eri ihmistä oikeasti on vaan kaksi eri ihmistä, eikä yhteen kotiin näköjään mahdu kuin yksi.

t. nyt pikkasen v......tunut vaimo

Kai tää nyt on joku vitsi? Missä miehesi on töissä? Voisin hakea sinne itsekin jos siellä vaan levätään eikä mistään tarvitse stressata. Yhtälailla se työssäkäyvän arki on sitä samaa paskaa päivästä toiseen, todennäköisesti vielä työssä jota vihaa enemmän kuin mitään. Näin ainakin omalla kohdallani ja monella muulla tuntemallani työssäkäyvällä.

Tuossahan oli vasta pari hassua esimerkkiä. Odotas vaan, kun päästään esim. osapuolten välisiin eroavaisuuksiin seksuaalisissa tarpeissa. Siinäpä vasta ikuisuusaihe.

Kyllä, ja aina sitä vaan lankeaa siihen ansaan uudelleen. Vaikka tietää miten tulee käymään. Vai olenko mä jotenkin poikkeuksellisen kovapäinen yksilö? Onkohan monikin onnistunut välttämään uusia parisuhteita kariutuneiden jälkeen, vaikka kiinnostuneita olisi tullut vastaan? 

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No mulle taas se, että alkuhuuma loppuu joskus oli itsestään selvää, eikä se ehkä koskaan ollut nyt niin ihmeen huumaavaa, vaan vain tavallista kivempaa aikaa. En ole myöskään koskaan odottanut, että joku suhtautuisi minuun noin yli-innoissaan, että wow kokoajan.

Riidoista...mulle se on vain merkki jolla katsoa aionko sietää toista elämäni ajan vai en. Jos toinen käyttäytyy niissä kuin sika niin adios, jos taas sietää minua vaikka suutun tai olen eri mieltä niin on parisuhdematskua mun kanssa. Pitää ymmärtää myös sitä toisen kiukkua, jostain sekin aina johtuu. Mutta kuten sanoin, jos hänen käytökseensä ilmestyy suuttuneena kusipää niin adios.

Yleensä jos mulla on suhteessa ollut epätietoisuutta niin olen siis itse ollut syypää johonkin ikävään joten on vain minusta kiinni ratkeaako asia vai aionko jatkaa kusipäänä. Jos toinen tuittuilee tai marttyroi niin en voisi rakastaa sellaista miestä, eihän sekään rakasta minua vaan omaa napaansa sitten.

Kompromisseja olen oppinut tekemään jo lapsuudessa, enkä luule olevani maailman napa. Jos tykkään jostakusta niin mitä ihmettä jotkut verhot merkitsevät sen rinnalla? Olen kyllä onnistunut saamaan kumppaneita, joiden kanssa olen voinut olla oma itseni.

Miehet eivät ole tiirailleet muitakaan, koska olen seurustellut vain miesten kanssa, joille mä olen ollut ylimaallinen saalis, joten he eivät ole katselleet muita naisia. Miinuksena tässä on se, että sellaisen miehen kanssa, johon itse olisin ollut täysin hulluna, en ole ollut. Muta sekin on tosi kivaa, kun mies on hulluna minuun.

Tykkään siis parisuhteista, ihan ehdottomasti.

Kuulostat juuri sellaiselta kusipääakalta jonka pitäisi ottaa Johnny Deppiltä pari iskua ohimoon. =) 

Se että "kiukkusi johtuu jostain" kertoo sinusta aika lailla kaiken. Irrationaalisiin kiukunpuuskiisi pitäisi jonkun beta-miehen (muita et saa) suhtautua ymmärryksellä. =D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No mulle taas se, että alkuhuuma loppuu joskus oli itsestään selvää, eikä se ehkä koskaan ollut nyt niin ihmeen huumaavaa, vaan vain tavallista kivempaa aikaa. En ole myöskään koskaan odottanut, että joku suhtautuisi minuun noin yli-innoissaan, että wow kokoajan.

Riidoista...mulle se on vain merkki jolla katsoa aionko sietää toista elämäni ajan vai en. Jos toinen käyttäytyy niissä kuin sika niin adios, jos taas sietää minua vaikka suutun tai olen eri mieltä niin on parisuhdematskua mun kanssa. Pitää ymmärtää myös sitä toisen kiukkua, jostain sekin aina johtuu. Mutta kuten sanoin, jos hänen käytökseensä ilmestyy suuttuneena kusipää niin adios.

Yleensä jos mulla on suhteessa ollut epätietoisuutta niin olen siis itse ollut syypää johonkin ikävään joten on vain minusta kiinni ratkeaako asia vai aionko jatkaa kusipäänä. Jos toinen tuittuilee tai marttyroi niin en voisi rakastaa sellaista miestä, eihän sekään rakasta minua vaan omaa napaansa sitten.

Kompromisseja olen oppinut tekemään jo lapsuudessa, enkä luule olevani maailman napa. Jos tykkään jostakusta niin mitä ihmettä jotkut verhot merkitsevät sen rinnalla? Olen kyllä onnistunut saamaan kumppaneita, joiden kanssa olen voinut olla oma itseni.

Miehet eivät ole tiirailleet muitakaan, koska olen seurustellut vain miesten kanssa, joille mä olen ollut ylimaallinen saalis, joten he eivät ole katselleet muita naisia. Miinuksena tässä on se, että sellaisen miehen kanssa, johon itse olisin ollut täysin hulluna, en ole ollut. Muta sekin on tosi kivaa, kun mies on hulluna minuun.

Tykkään siis parisuhteista, ihan ehdottomasti.

 

Kuulostat juuri sellaiselta kusipääakalta jonka pitäisi ottaa Johnny Deppiltä pari iskua ohimoon. =) 

Se että "kiukkusi johtuu jostain" kertoo sinusta aika lailla kaiken. Irrationaalisiin kiukunpuuskiisi pitäisi jonkun beta-miehen (muita et saa) suhtautua ymmärryksellä. =D 

Eiköhän tuo kommentoija tarkoittanut, että jostainhan se toisen kiukku aina johtuu. Eli pitäisi pohtia, että miksi se toinen on vihainen ja keskustella asiasta. Ja nähdä myös itsessään vikaa, eikä aina syytellä toisia.

Kiitos tästä! :)))

t. Just jätetty

Onko ap varma ettei itse ollut parisuhteen ärsyttävä tiukka pipo hössöttäjä :D?

Itse oon oppinut tähän reilun 30v ikään mennessä, etten halua asua yhdenkään seurustelukumppanin kanssa. Terv.; viimeisimpänä kyllästynyt kotonanuohoojaan jolla ei omaa elämää.

Pystyn samaistumaan. Yksin asunut nyt viikon ja kyllä tämä taivas on. 

Vierailija kirjoitti:

Itse oon oppinut tähän reilun 30v ikään mennessä, etten halua asua yhdenkään seurustelukumppanin kanssa. Terv.; viimeisimpänä kyllästynyt kotonanuohoojaan jolla ei omaa elämää.

Sama täällä, en aio koskaan enää muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Kyllä parisuhteessa voi olla vaikka ei asuisikaan yhdessä. Ainahan toisen luona voi viettää aikaa. Eipähän tule turhia riitoja siivoamisesta ja rahasta muun muassa.