Haluan lisää lapsia, mutta järki sanoo toista
Järjellä ajateltuna en halua lisää lapsia (nyt 2 lasta), mutta kuitenkin koen valtavaa tarvetta vielä raskautua ja hoivavietti on kova. En ymmärrä. Siis en jaksaisi taas raskausvaivoja, synnytystä (kuopuksen syntymä oli traumaattinen), ei olisi sitäkään omaa aikaa mitä 2 kanssa on.. Silti en voi kuvitella itseäni "vain" 2 lapsen äitinä. Itse tulen isosta perheestä.
Kommentit (14)
RASKAUTUA?!!!!
Älä tee sitä, siirrät eteenpäin elämäm koulua :(
Sama minulla. Lapset jo 12 ja 9v. Ja koko ajan kuopuksen syntymän jälkeen ollut vauvakuume.
Järki on onneksi pysynyt päässä eikä lisää lapsia ole tehty.
Pelkään, että järki ei kyllä pysy mulla päässä.
ap
Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa.
Miehen mielipide?
Itse olen tyytyväinen 2 lapsen äiti ja nyt kun lapset ovat jo teinejä niin päätös tyytyä 2 lapseen oli oikea.
Mieti myös sitä haluatko vauvan vai lapsen sillä siitä vauvasta kasvaa aina äkkiä iso.
Talous? Jos on monta lasta ja on pienituloinen tai vain keskituloinen niin voi olla yllättävän tiukkaa selvitä kaikista teinien menoista ja opiskelevat nuoretkin tarvitsevat monesti jopa rahallistakin apua jos ei vaikka saakaan kesätöitä ym ym.
Ja entä jos se 3.lapsi ei olekaan terve tai raskaus/synnytys meneekin pahasti pieleen...
Tehkää lisää lapsia vaan, suomalaiset kuolee muuten sukupuuttoon. Täällä palstallahan käy noita vasemmistolaisia suomenvihaajia oksentamassa propagandaansa, niihin ei pidä kiinnittää huomiota. Lisää suomalaisia maailmaan!
Samat ajatukset. Meillä kaksi lasta. Koko ajan taustalla mielessä se kolmas. Kai se on vain biologiaa ja hormooneita. Kaikki järkisyyt on kolmatta vastaan: Oma jaksaminen, oma talous, yleinen taloustilanne ja politiikka (hallituksen lapsivastaisuus).. En usko että kolmatta tehdään, olen kuitenkin järjen ihminen.
Kaksi hankittiin järjellä. Lasten hankkiminen on niin iso koko loppuelämään vaikuttava asia, ttä jos siinä antas tunteiden päättää niin riskit on suuret esim. oman jaksamisen ja perheen talouden suhteen. Nyt aikuisten nuorten äitinä vasta alan nähdä miten paljon resursseja (niin henkisiä kuin materiaalisiakin ) tämä perhe-elämä on vaatinut. Onneksi tajuttiin jättää kahteen, näin heille turvattiin parempi tulevaisuus.
Mulle iski törkeä vauvakuume toisen lapseni ollessani 6kk. En koskaan tainnut järkeäni kuulostella, vaan kolmannelle annettiin lupa tulla, kun kuopus täytti vuoden. Nyt meille on tulossa kaksoset, ja oikeasti välillä kaduttaa, että mitä helvettiä mentiin tekemään. Tiedän ajoittaisen kauhuni johtuvan kuitenkin juuri raskausajan rasituksesta sekä ekoista vuosista. Kaikki se palkitaan kuitenkin lasten kasvaessa, sillä kyllähän näyttää elämä tulevaisuudessa ihanalta, kun miettii vaikka jouluja, ja isoa perhettään. Mutta kehoitan silti punnitsemaan ihan tosissaan, me tehtiin vähän hätiköity päätös. Olen kyllä tosi onnellinen kuitenkin, ja koen olevani onnekas, kun meille vauvoja nyt suodaan ihan kaksin kappalein, mutta olisi tässä nyt voinut hetken odotellakin..
Mieti, mitä pystytte lapsillenne tarjoamaan. Jos pystytte tarjoamaan rakkautta, turvallista ja tasapainoista elämää, riittävästi ravintoa, niin mikäpä siinä.
Mä en jaksais kolmatta, musta on ihanaa kun lapset kasvaa ja koko ajan elämä helpottuu. Omat lapset 8 ja 5. Taas alkais yövalvomiset, puklujen siivoukset, vaipparalli, pottailu, uhmat ja taistelut, päiväkodin sairauskierteet. Ja raha! Maksat päivähoitomaksut, harrastukset, isomman auton, ruoan. Teinille ostat kännykät, tabletit, vaatteet, bussikortin. Ja kaikki se huoli: Onko muistettu palauttaa päiväkotion liput ja laput, onko kavereita, miten koulu sujuu, miten lapsi pärjää elämässä. Itse olen sen verran mukavuudenhaluinen että kaksi riittää ja sekin stressaa ihan riittävästi.
Kiitos vastauksista! Mies haluaisi lisää lapsia, vaikka ottaakin raskaasti perhe-elämän ja tuntuu stressaavan ihan liikaa. 3. lapsi meillä tarkoittaisi muuttoa, isomman auton hankintaa ym. joten kyllä täytyy punnita tarkkaan, ryhdytäänkö siihen vai ei. Mutta kuitenkin kuopus on vielä pieni, ja jos 3. lapseen päädymme, haluaisin sen melko pienellä ikäerolla. 1. ja 2. välissä oli liikaa vuosia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle iski törkeä vauvakuume toisen lapseni ollessani 6kk. En koskaan tainnut järkeäni kuulostella, vaan kolmannelle annettiin lupa tulla, kun kuopus täytti vuoden. Nyt meille on tulossa kaksoset, ja oikeasti välillä kaduttaa, että mitä helvettiä mentiin tekemään. Tiedän ajoittaisen kauhuni johtuvan kuitenkin juuri raskausajan rasituksesta sekä ekoista vuosista. Kaikki se palkitaan kuitenkin lasten kasvaessa, sillä kyllähän näyttää elämä tulevaisuudessa ihanalta, kun miettii vaikka jouluja, ja isoa perhettään. Mutta kehoitan silti punnitsemaan ihan tosissaan, me tehtiin vähän hätiköity päätös. Olen kyllä tosi onnellinen kuitenkin, ja koen olevani onnekas, kun meille vauvoja nyt suodaan ihan kaksin kappalein, mutta olisi tässä nyt voinut hetken odotellakin..
Hui! Tuplasti onnea! Loppupeleissä itse olen sitä mieltä, että iso perhe on ihana! Itselläni on monta sisarusta, ehkä siksi 2 tuntuu itelleni jotenkin vielä keskeneräiseltä..
No et kyllä tarvitse yhtään enempää. Tuossa kahdessakin on jo liikaa.
Se on biologiaa. Luonto vetää. Ihan kuten rakastumaankin ja hakeutumaan ihmisten seuraan. Laumaeläimiä kun olemme.