Pääsykokeista luovutaan vihdoin ja viimein!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sellaiset koulut kuin lääkis/oikis? Ei yo-koe mittaa lainkaan niitä asioita joita hakijoilta vaaditaan. Ja motivaatiokirjeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Opiskelijoiden taso tulee laskemaan reilusti.

Millä perusteella opiskelijoiden taso "tulee laskemaan"? Oletatko siis, että parhaat tyypit oikeustieteelliseen eivät menesty yo-tutkinnossa, söhläävät mahdollisen soveltuvuuskokeen, eivät osaa kirjoittaa ja munivat vielä haastattelunkin? Mistä näille Karpaattien neroille oikein löytyisi tasoaan vastaava huippukoulu?

 

Ihmettelen todella millaisen soveltuvuuskokeen voi järjestää lukiopohjalta ilman pääsykoekirjallisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Motivaatiokirjeessä ei kerrota vain omasta motivaatiosta, siinä tuodaa esille se, missä omat vanhemmat ovat opiskelleet, onko joku setä tai serkku tohtori jne. Paras mahdollisuus päästä opiskelemaan on niillä, joiden vanhemmat ovat akateemisia, joiden suvusta löytyy joku kuuluisa tutkija ja joiden perheellä on varaa maksaa yliopistolle muutama satatuhatta lakiuudistuksen edellyttämää yksityistä rahoitusta.

Se on minun mielestäni hieno Suomi, koska minulla olisi tuohon varaa.

Tämä.

En olisi koskaan päässyt sisälle 18-vuotiaana yliopistoon jos olisi pitänyt vääntää motivaatiokirje omasta suvusta (jossa yksikään ei ole opiskellut yliopistossa), tehdä loistava vaikutelma haastattelussa (ujo maalainen) ja hakea OK ylppäriarvosanoilla (M). Olisin joutunut treenaamaan ja tsemppaamaan ainakin pari vuotta noita osa-alueita, joihin itse voi vaikuttaa. Hienosti lisävuosia vaan...

Pääsykokeiden ansiosta pääsin tuolloin kahdelle alalle sisään, jossa sisäänpääsy ei ollut läpihuutojuttu, mutta oli vain handlattava pääsykoe muita paremmin.

Muistaakseni Helsingin kauppiksessa kokeiltiin kerran pääsykokeiden poistamista ja korvaamista arvosanapisteillä ja motivaatiokirjeillä. Oli fiasko, ja pääsykokeet palautettiin heti seuraavana vuonna.

Mua ahdistaa et mitens me jotka ollaan käyty amis? Mulla amiksesta hyvät paperit ja haen AMK:hon ja yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä. Miten käy meidän jatkossa jotka EI olla ylioppilaita? Pelottaa että jos en nyt pääse sisään miten käy ensi vuonna ymsyms... Pitänee varmaan mennä tekemään yo-tutkinto vielä kun on "nuori".

T. 19v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että yksi saatanan koe kolmen vuoden opiskelun jälkeen määrittää sitten tulevaisuuden. Hieno homma. Ahdistaa. Tuntuu myös epätasa-arvoiselta niitä kohtaan, jotka ovat kirjoittaneet jo vuosi tai pari sitten, mutta eivät ole vielä päässeet kouluun. 

Kauhea itku siitä, että 12 vuoden opintojen jälkeen pitäisi ykskaks valita, mitä menee opiskelemaan. Väitättekö tosissaan, että tilanne tulee täysin puskista? 

Eihän tässä ole kyse pelkästään siitä, vaan siitä, miten se ylioppilaskoe menee. Vaikka olisi täysin selvillä, mihin haluaa, mutta jos kirjoitukset menevät huonosti, sinulla ei ole edes mahdollisuutta päästä haluamaasi paikkaan koskaan.

Kokeet voi suorittaa kolmessa osassa ja arvosanoja voi korottaa, jos et ole ennen kuullut. On oma asiasi, jos et ole suorittanut tarpeellisia kursseja, opiskellut kunnolla kouluvaiheessa, kerrannut riittävästi, suoriutunut kokeesta tai klaarannut korotuksiakaan. 

Niin, voi korottaa kerran. Entä jos sekään ei vielä riitä. Pääsykokeisiin voi mennä vaikka miten monta kertaa. Hain pari vuotta sitten kauppatieteelliseen. Olisi kyllä ollut aika naurettavaa lähteä sitä varten ilmoittautua yo-kokeisiin ja lukemaan jotain 10 vuoden takaisia lukiokirjojani, että saan korotettua yo-todistuksen numeroita. Varmaan yliopistokin olisi hyötynyt paljon enemmän siitä, että olisin käynyt kirjoittamassa reaalissa kirjoittamani biologian, psykologian ja filosofian tai äidinkielen runoanalyysejä, kuin siitä, että luin pääsykokeeseen taloustiedettä, johtamista, markkinointia ja laskentatoimen matematiikkaa.

Jos mikään ei riitä, kannattaa tunnustaa se tosiasia, että on siirryttävä varasuunnitelmiin. Ja niitähän sulla varmasti löytyy.

Missä sanoin, että mikään ei riitä? Minulle riitti ihan vallan mainiosti pääsykokeet. Pointti olikin tuo järjettömyys. Jos minä 10 vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen haluan hakea kauppatieteelliseen, kyllä minusta on ihan varmasti jokaisen tahon etu, että osallistun pääsykokeeseen, jossa mitataan niitä asioita, joita tulevissa opinnoissa tarvitaan, kuin että kaivan esiin vanhat lukiokirjat ja käyn kirjoittamassa runoanalyysejä ylioppilaskokeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sellaiset koulut kuin lääkis/oikis? Ei yo-koe mittaa lainkaan niitä asioita joita hakijoilta vaaditaan. Ja motivaatiokirjeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Opiskelijoiden taso tulee laskemaan reilusti.

Millä perusteella opiskelijoiden taso "tulee laskemaan"? Oletatko siis, että parhaat tyypit oikeustieteelliseen eivät menesty yo-tutkinnossa, söhläävät mahdollisen soveltuvuuskokeen, eivät osaa kirjoittaa ja munivat vielä haastattelunkin? Mistä näille Karpaattien neroille oikein löytyisi tasoaan vastaava huippukoulu?

 

Ja lääkiksen pääsykokeethan perustuvat täysin lukion oppimäärään (bilsa, kemia ja fysiikka) eli sen suhteen mikään ei muutu. Mikäli omaksut ne asiat ja pärjäisit lääkiksen pääsykokeessa pärjäisit varmasti myös ko. aineiden ylioppilaskokeissa...

Toista oli ennen kun päntättiin Galenosta. Toki siihenkin piti ymmärtää mm. kemiaa. Kun pääsykokeita muutettiin niin sehän tehtiin täysin uusien ylioppilaiden hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa et mitens me jotka ollaan käyty amis? Mulla amiksesta hyvät paperit ja haen AMK:hon ja yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä. Miten käy meidän jatkossa jotka EI olla ylioppilaita? Pelottaa että jos en nyt pääse sisään miten käy ensi vuonna ymsyms... Pitänee varmaan mennä tekemään yo-tutkinto vielä kun on "nuori".

T. 19v

Eiköhän näihin kaikkiin tule jonkinlaiset kiintiöt...

Tuo mikä uudistuksessa eniten häiritsee, on motivaatiokirje ja haastattelu. Ensinnäkin ne mahdollistavat todella helposti väärinkäytökset ts. suhteilla ja rahalla sisäänpääsyn, mitä tietyt hallituspuoleet kyllä varmasti juuri yrittävätkin.

Toisekseen, onkohan hallituksella käsitystä siitä, että on ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita, mutta eivät verbaalisesti? Kuinka esim. joku matemaattisesti erittäin lahjakas introvertti nörtti pärjää haastattelussa tai rustaa myyvän motivaatiokirjeen itsestään? Akateemisilla aloilla tarvitaan kuitenkin monenlaisia lahjakkuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että yksi saatanan koe kolmen vuoden opiskelun jälkeen määrittää sitten tulevaisuuden. Hieno homma. Ahdistaa. Tuntuu myös epätasa-arvoiselta niitä kohtaan, jotka ovat kirjoittaneet jo vuosi tai pari sitten, mutta eivät ole vielä päässeet kouluun. 

Kauhea itku siitä, että 12 vuoden opintojen jälkeen pitäisi ykskaks valita, mitä menee opiskelemaan. Väitättekö tosissaan, että tilanne tulee täysin puskista? 

Eihän tässä ole kyse pelkästään siitä, vaan siitä, miten se ylioppilaskoe menee. Vaikka olisi täysin selvillä, mihin haluaa, mutta jos kirjoitukset menevät huonosti, sinulla ei ole edes mahdollisuutta päästä haluamaasi paikkaan koskaan.

Kokeet voi suorittaa kolmessa osassa ja arvosanoja voi korottaa, jos et ole ennen kuullut. On oma asiasi, jos et ole suorittanut tarpeellisia kursseja, opiskellut kunnolla kouluvaiheessa, kerrannut riittävästi, suoriutunut kokeesta tai klaarannut korotuksiakaan. 

Niin, voi korottaa kerran. Entä jos sekään ei vielä riitä. Pääsykokeisiin voi mennä vaikka miten monta kertaa. Hain pari vuotta sitten kauppatieteelliseen. Olisi kyllä ollut aika naurettavaa lähteä sitä varten ilmoittautua yo-kokeisiin ja lukemaan jotain 10 vuoden takaisia lukiokirjojani, että saan korotettua yo-todistuksen numeroita. Varmaan yliopistokin olisi hyötynyt paljon enemmän siitä, että olisin käynyt kirjoittamassa reaalissa kirjoittamani biologian, psykologian ja filosofian tai äidinkielen runoanalyysejä, kuin siitä, että luin pääsykokeeseen taloustiedettä, johtamista, markkinointia ja laskentatoimen matematiikkaa.

Herramunvereni! 

Kun mikään ei riitä!!

Miksi aikuislukion pari vuotta olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin se, että hinkkaat yksinäsi tai jollain pääsykokeeseen valmistavalla kurssilla niitä aineita, jotka skippasit aikaisemmin?  Tai mene avoimeen yliopistoon ja suorita siellä riittävän hyvin tarpeeksi iso määrä kursseja, niin pääset unelmiesi alalle. Äitisikö sinut pakotti runoanalyyseihin ja filosofiaan vai tuntuiko se vain kivemmalta - ja helpommalta, ja niinku siis mun jutulta -  kuin matematiikka koulussa?

Ongelma on siinä että nämä ministerit ajattelee vain ja ainoastaan itseään eivätkä ole työhönsä tarpeeksi fiksuja: pitää tehdä jotain päätöksiä ja että vaikuttaa pätevältä, kun on tehnyt päätöksiä ja uudistuksia, se on sitten melko sama mitä nämä päätökset ja uudistukset on koska ministeri on ajat sitten vieraantunut todellisuudesta ja ajatellut viimeiset 15 - 25 vuotta lähinnä omaa urakehitystään. Sitten opetellaan puhumaan poliittisesti eli harjoitellaan matalaa ja yltiörauhallista äänenpainoa ja poliittisia termejä mitkä toivottavasti huijaa kansalaista koska oikeasti ministeri ei tiedä mitään edes omasta vastuualueestaan. Mekot ja meikit on kyllä ojennuksessa kun on ihanaa shoppailla erikoisliikkeistä vakuuttavan näköisiä vaatteita .

Vierailija kirjoitti:

Tuo mikä uudistuksessa eniten häiritsee, on motivaatiokirje ja haastattelu. Ensinnäkin ne mahdollistavat todella helposti väärinkäytökset ts. suhteilla ja rahalla sisäänpääsyn, mitä tietyt hallituspuoleet kyllä varmasti juuri yrittävätkin.

Toisekseen, onkohan hallituksella käsitystä siitä, että on ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita, mutta eivät verbaalisesti? Kuinka esim. joku matemaattisesti erittäin lahjakas introvertti nörtti pärjää haastattelussa tai rustaa myyvän motivaatiokirjeen itsestään? Akateemisilla aloilla tarvitaan kuitenkin monenlaisia lahjakkuuksia.

Matemaattisilla aloilla ja tekniikassa on jo varsin hyvä valintasysteemi. L, E, jopa M sopivista aineista takaa pääsyn moneen paikkaan.  Vahva L ylppäreissä on vakuuttava näyttö osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi joka alalla. Esim. kulttuurialalla pitää osoittaa lahjakkuutta myös muutoin kuin numeroiden muodossa. Luuletko että kuvataideakatemiaan pääsee sillä että saa kympin lukion päästötodistukseen kuvataiteessa.

Mutta tässähän puhutaan ulkoalukua vaativan pääsykokeen poistamista, muut (esim.haastattelut, motivaatiokirjeet jne) ilmeisesti säilytettäisiin.

Mietinkin jo hetken, että esim sosiaalialan kk-opinnot voisikin näyttää tulevaisuudessa aika mielenkiintoiselta jos alalle soveltuvuutta ei saisi haastatteluin yms testata 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että yksi saatanan koe kolmen vuoden opiskelun jälkeen määrittää sitten tulevaisuuden. Hieno homma. Ahdistaa. Tuntuu myös epätasa-arvoiselta niitä kohtaan, jotka ovat kirjoittaneet jo vuosi tai pari sitten, mutta eivät ole vielä päässeet kouluun. 

Kauhea itku siitä, että 12 vuoden opintojen jälkeen pitäisi ykskaks valita, mitä menee opiskelemaan. Väitättekö tosissaan, että tilanne tulee täysin puskista? 

Eihän tässä ole kyse pelkästään siitä, vaan siitä, miten se ylioppilaskoe menee. Vaikka olisi täysin selvillä, mihin haluaa, mutta jos kirjoitukset menevät huonosti, sinulla ei ole edes mahdollisuutta päästä haluamaasi paikkaan koskaan.

Kokeet voi suorittaa kolmessa osassa ja arvosanoja voi korottaa, jos et ole ennen kuullut. On oma asiasi, jos et ole suorittanut tarpeellisia kursseja, opiskellut kunnolla kouluvaiheessa, kerrannut riittävästi, suoriutunut kokeesta tai klaarannut korotuksiakaan. 

Niin, voi korottaa kerran. Entä jos sekään ei vielä riitä. Pääsykokeisiin voi mennä vaikka miten monta kertaa. Hain pari vuotta sitten kauppatieteelliseen. Olisi kyllä ollut aika naurettavaa lähteä sitä varten ilmoittautua yo-kokeisiin ja lukemaan jotain 10 vuoden takaisia lukiokirjojani, että saan korotettua yo-todistuksen numeroita. Varmaan yliopistokin olisi hyötynyt paljon enemmän siitä, että olisin käynyt kirjoittamassa reaalissa kirjoittamani biologian, psykologian ja filosofian tai äidinkielen runoanalyysejä, kuin siitä, että luin pääsykokeeseen taloustiedettä, johtamista, markkinointia ja laskentatoimen matematiikkaa.

Herramunvereni! 

Kun mikään ei riitä!!

Miksi aikuislukion pari vuotta olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin se, että hinkkaat yksinäsi tai jollain pääsykokeeseen valmistavalla kurssilla niitä aineita, jotka skippasit aikaisemmin?  Tai mene avoimeen yliopistoon ja suorita siellä riittävän hyvin tarpeeksi iso määrä kursseja, niin pääset unelmiesi alalle. Äitisikö sinut pakotti runoanalyyseihin ja filosofiaan vai tuntuiko se vain kivemmalta - ja helpommalta, ja niinku siis mun jutulta -  kuin matematiikka koulussa?

Miten niin hinkkaan yksinäni pääsykokeeseen valmistavalla kurssilla aineita, jotka skippasin aiemmin? Pari vuotta aikuislukiossa on eri asia, kuin parin kuukauden pänttääminen pääsykokeeseen.

Et ole ilmeisesti itse ylioppilas, kun et tiedä, että runoanalyysit kuuluvat siihen pakolliseen äidinkielen aineistokokeeseen. Ja nuo aineet, jotka mainitsin ovat siis niitä, joita minun pitäisi mennä korottamaan, koska ne menivät huonosti. Matikka meni ihan kivasti, siksi minun pitäisi korottaa juuri reaalia ja äidinkieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Helsingin Yliopistossa kaikkein kovimmissa tiedekunnissa on oppilasaineksen taso ollut niin laadukas juuri rankan pääsykoeseulonnan vuoksi. Pääsykoe mittaa motivaatiota ja kykyä ottaa haltuun kyseisen alan käsitteitä ja tapauksia. Vaikka miten olisi kirjoittanut laudaturin äikästä ja terveystiedosta, ei se tarkoita että hahmotat jonkin tieteenalan ongelmia. 

Moni huomaa jo pääsykoevaiheessa että se ala ei olekaan se oma juttu, ja se on hyvä. 

Ja taas se "ei oma juttu" tupsahti.

Laittamalla oppilaan ohjaus kuntoon yläkokuluun ja lukioon päästäisiin isosta osasta näitä tapauksia. Ei tietenkään kaikista, mutta merkittävän isosta osasta.

Vääntäkää joku rautalangasta, onko nuo hulluudet voimassa jo 2017?

Vierailija kirjoitti:

Tuo mikä uudistuksessa eniten häiritsee, on motivaatiokirje ja haastattelu. Ensinnäkin ne mahdollistavat todella helposti väärinkäytökset ts. suhteilla ja rahalla sisäänpääsyn, mitä tietyt hallituspuoleet kyllä varmasti juuri yrittävätkin.

Toisekseen, onkohan hallituksella käsitystä siitä, että on ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita, mutta eivät verbaalisesti? Kuinka esim. joku matemaattisesti erittäin lahjakas introvertti nörtti pärjää haastattelussa tai rustaa myyvän motivaatiokirjeen itsestään? Akateemisilla aloilla tarvitaan kuitenkin monenlaisia lahjakkuuksia.

Haastatteluun ja motivaatiokirjeeseen valmentava kurssit korvaavat nykyiset, pääsykokeisiin valmentavat kurssit.

On naiivia kuvitella että nuoren tausta, akateemiset vanhemmat vs tavallinen duunariperhe antaisivat samat valmiudet. Silti sillä duunariperheen lapsella oli ennen "helpompaa" menestyä omien aivojen avulla pääsykokeissa.

Mitä nuo motivaatiokirjeet sitten ovat? Samaa liibalaabaa kuin työhakemukset. Mitä enemmän osaat liioitella ja jaaritella, sitä pätevämpi olet ihan minne tahansa?

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa et mitens me jotka ollaan käyty amis? Mulla amiksesta hyvät paperit ja haen AMK:hon ja yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä. Miten käy meidän jatkossa jotka EI olla ylioppilaita? Pelottaa että jos en nyt pääse sisään miten käy ensi vuonna ymsyms... Pitänee varmaan mennä tekemään yo-tutkinto vielä kun on "nuori".

T. 19v

Tuossahan sanotaan, että yo-todistuksen TAI toisen asteen todistuksen mukaan.

Lukekaa hyvät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Helsingin Yliopistossa kaikkein kovimmissa tiedekunnissa on oppilasaineksen taso ollut niin laadukas juuri rankan pääsykoeseulonnan vuoksi. Pääsykoe mittaa motivaatiota ja kykyä ottaa haltuun kyseisen alan käsitteitä ja tapauksia. Vaikka miten olisi kirjoittanut laudaturin äikästä ja terveystiedosta, ei se tarkoita että hahmotat jonkin tieteenalan ongelmia. 

Moni huomaa jo pääsykoevaiheessa että se ala ei olekaan se oma juttu, ja se on hyvä. 

Ja taas se "ei oma juttu" tupsahti.

Laittamalla oppilaan ohjaus kuntoon yläkokuluun ja lukioon päästäisiin isosta osasta näitä tapauksia. Ei tietenkään kaikista, mutta merkittävän isosta osasta.

Ei päästä. Aivot, erityisesti otsalohkon, eli päätöksentekoon vaikuttava alue kehittyy lopullisesti vasta 25-vuotiaaksi asti. On harhaista ja väärää kuvitella, että nuorten päättämättömyys olisi täysn oma vika tai ohjauksen vika, se kuuluu osaltaan nuoruuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että yksi saatanan koe kolmen vuoden opiskelun jälkeen määrittää sitten tulevaisuuden. Hieno homma. Ahdistaa. Tuntuu myös epätasa-arvoiselta niitä kohtaan, jotka ovat kirjoittaneet jo vuosi tai pari sitten, mutta eivät ole vielä päässeet kouluun. 

Kauhea itku siitä, että 12 vuoden opintojen jälkeen pitäisi ykskaks valita, mitä menee opiskelemaan. Väitättekö tosissaan, että tilanne tulee täysin puskista? 

Eihän tässä ole kyse pelkästään siitä, vaan siitä, miten se ylioppilaskoe menee. Vaikka olisi täysin selvillä, mihin haluaa, mutta jos kirjoitukset menevät huonosti, sinulla ei ole edes mahdollisuutta päästä haluamaasi paikkaan koskaan.

Kokeet voi suorittaa kolmessa osassa ja arvosanoja voi korottaa, jos et ole ennen kuullut. On oma asiasi, jos et ole suorittanut tarpeellisia kursseja, opiskellut kunnolla kouluvaiheessa, kerrannut riittävästi, suoriutunut kokeesta tai klaarannut korotuksiakaan. 

Niin, voi korottaa kerran. Entä jos sekään ei vielä riitä. Pääsykokeisiin voi mennä vaikka miten monta kertaa. Hain pari vuotta sitten kauppatieteelliseen. Olisi kyllä ollut aika naurettavaa lähteä sitä varten ilmoittautua yo-kokeisiin ja lukemaan jotain 10 vuoden takaisia lukiokirjojani, että saan korotettua yo-todistuksen numeroita. Varmaan yliopistokin olisi hyötynyt paljon enemmän siitä, että olisin käynyt kirjoittamassa reaalissa kirjoittamani biologian, psykologian ja filosofian tai äidinkielen runoanalyysejä, kuin siitä, että luin pääsykokeeseen taloustiedettä, johtamista, markkinointia ja laskentatoimen matematiikkaa.

Herramunvereni! 

Kun mikään ei riitä!!

Miksi aikuislukion pari vuotta olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin se, että hinkkaat yksinäsi tai jollain pääsykokeeseen valmistavalla kurssilla niitä aineita, jotka skippasit aikaisemmin?  Tai mene avoimeen yliopistoon ja suorita siellä riittävän hyvin tarpeeksi iso määrä kursseja, niin pääset unelmiesi alalle. Äitisikö sinut pakotti runoanalyyseihin ja filosofiaan vai tuntuiko se vain kivemmalta - ja helpommalta, ja niinku siis mun jutulta -  kuin matematiikka koulussa?

Miten niin hinkkaan yksinäni pääsykokeeseen valmistavalla kurssilla aineita, jotka skippasin aiemmin? Pari vuotta aikuislukiossa on eri asia, kuin parin kuukauden pänttääminen pääsykokeeseen.

Et ole ilmeisesti itse ylioppilas, kun et tiedä, että runoanalyysit kuuluvat siihen pakolliseen äidinkielen aineistokokeeseen. Ja nuo aineet, jotka mainitsin ovat siis niitä, joita minun pitäisi mennä korottamaan, koska ne menivät huonosti. Matikka meni ihan kivasti, siksi minun pitäisi korottaa juuri reaalia ja äidinkieltä.

Ai sinä et kirjoittanutkaan siis tätä "Varmaan yliopistokin olisi hyötynyt paljon enemmän siitä, että olisin käynyt kirjoittamassa reaalissa kirjoittamani biologian, psykologian ja filosofian tai äidinkielen runoanalyysejä, kuin siitä, että luin pääsykokeeseen taloustiedettä, johtamista, markkinointia ja laskentatoimen matematiikkaa."