Olen 25v nainen, ei koulutusta/ammattia, kuntoutustuella, ulosotossa velkaa. Kysy jotain?

En osaa kysyä mitään, mutta halusin kertoa että olen 27v nainen, ei koulutusta, ei töitä, ei perhettä, velkaa ulosotossa.

Hei, miten päädyit nykyiseen tilanteeseesi?

Oletko tehnyt mitään tulevaisuuden suunnitelmia? 

Millaisena näet elämäntilanteesi 15 vuoden kuluttua? Onko perhettä? Mistä kuntoudut? Millainen oli lapsuutesi?

Oliko sulla "huonot eväät" vai voitko syyttää vain itseäsi?

Paljonko sinulla on velkaa ulosotossa?

Minkä vuoksi ryssit raha-asiat?

Tuosta pääsee vain ylöspäin

En ole tehnyt suunnitelmia. Joskus tein, mutta en tee enään, kun se ei hyödytä mitään.

15v kuluttua olen jo todennäköisesti kuollut. Itsemurhaan tai johonkin muuhun paskaan.

Mies on, lapsia ei. En lapsia edes haluaisi. Mutta jos haluaisin, en tekisi. En halua huonoja geenejäni siirtää lapsille, joutuisivat turhaan kärsimään.

Olen vaikeasti masentunut, sairastan myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Mut on myös raiskattu, joten traumaperäinen stressihäiriö löytyy myös. Näiden vuoksi olen päätynyt tähän tilanteeseen, missä nyt olen.

AP

Lapsuuteni oli normaali, hyvä. Rakastavat vanhemmat, joiden kanssa edelleen on hyvät ja lämpimät välit. Koulussa on aina kiusattu. Lapsuus oli mukavaa aikaa, murrosiän kynnyksellä alkoi ongelmia tulemaan. 

Ulosotossa velkaa (en ihan tarkalleen tiedä) on noin 25-30 tuhatta.

Raha asiat pilasin, kun aloin ottamaan 18vuotiaana vippiä. En välittänyt mistään mitään. Annoin vaan palaa.

AP

Harrastatko liikuntaa? Pidätkö itseäsi kauniina?

Pyrin mahdollisimman paljon ulkoilemaan. Käyn pyöräilemässä ja myös kävelemässä. 

En pidä itseäni lainkaan kauniina.

AP

Millainen on sun hyvä päivä? Jos saisit herätä huomenna täydelliseen elämään, millaista se olisi ja mikä ois erona tän päivän elämääsi?

Ootko lainannut kirjastosta viidennestä vasemmanpuoleisesta hyllystä ylärivin viimeisen kirjan?

Onko sulla mitään motivaatiota päästä parempaan kuntoon? Vai oletko jo luovuttanut ja tyydyt elämääsi?

Entä miten parisuhde jaksaa jos toinen on masentunut? Onko miehen mielenterveys samalla mallilla? Ajan takaa sitä että onko esim. kaksi masentunutta yhdessä pahaa maailmaa vastaan

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni oli normaali, hyvä. Rakastavat vanhemmat, joiden kanssa edelleen on hyvät ja lämpimät välit. Koulussa on aina kiusattu. Lapsuus oli mukavaa aikaa, murrosiän kynnyksellä alkoi ongelmia tulemaan. 

Ulosotossa velkaa (en ihan tarkalleen tiedä) on noin 25-30 tuhatta.

Raha asiat pilasin, kun aloin ottamaan 18vuotiaana vippiä. En välittänyt mistään mitään. Annoin vaan palaa.

AP

Mihin kulutit rahat? Paljonko tuosta summasta on korkoja ja kuluja?

Pidätkö masennustasi aivon kemiallisena häiriönä vai olosuhteista johtuvana? Olisitko masentunut jos ulkoiset puitteet olisi paremmat esim sinulla olisi työ? Jos masennuksesi johtuu jostain asiasta johon olet tyytymätön niin alkaisit korjaamaan asiaa, edes sillä tavoin pikku hiljaa. Ei elämä aina ole helppoa. Kaikkea ei saa, mutta asioita voi tavoitella. Jotkut asiat puolestaan täytyy vain hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Jos et kykene normaaliin työhön on erilaisia kuntouttavia työmuotoja, vapaaehtoistyötä ym josta saisi sisältöä elämäänsä. Tai juurikin jonkun harrastuksen kautta voisit saada onnistumisen kokemuksia. Miten kumppanisi tukee sinua masennuksessa ( ja muissa mielenterv.ongelmissa) ja millaista tukea kaipaisit häneltä/muilta läheisiltä/yhteiskunnalta?

Vierailija kirjoitti:

Ajan takaa sitä että onko esim. kaksi masentunutta yhdessä pahaa maailmaa vastaan

Jolloin päädytään vaan entistä pahempiin ongelmiin ja välirikkoon. Aina kahta ihmistä yhdistävät ominaisuudet eivät ole hyväksi.

Ei tule mieleen mitään kysyttävää mutta toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni :)

Hyvä päivä olisi sellainen, etten tuntisi ahdistusta, enkä masennusta. Olisin töissä, raha asiat olisi ihan ok. Ei olisi velkaa. Olisin terve päästäni. Olisin ostanut ok-talon (olen haaveillut ok-talon ostamisesta jo 14v lähtien). Olisi ystäviä ympärillä, tai edes yksikään hyvä ystävä. Voisi käydä joskus shoppailemassa, kahvilla, tai muuten vaan pyöriä joskus jossakin, mutta nyt kun elämä on mitä on, olen vain 4 seinän sisällä. 

Heh, en ole lainannut :D

Ei ole enään motivaatiota. On ollut aikaisemmin ja paljon olikin halua nousta tästä suosta ylös. En vain oikeasti enään jaksa :( Olen yrittänyt hyväksyä tämän, että elämästäni nyt tuli tälläistä ja hyvin todennäköisesti olen aina tälläinen, etten tule parantumaan välttämättä koskaan. Hyväksyminen on vain niin vaikeaa.. Välillä itken kauheasti, kun elämässäni oli joskus paljonkin kaikenlaisia haaveita ja suunnitelmia, joita kohti yritin mennä. Mutta aina asiat ei vaan näköjään mene kuten haluaisi ja yrittäisi.

Mies on ihan normaali. Välillä toki hänelläkin on huonoja päiviä ja työ asiat stressaa, mutta mun mies on hyvin positiivinen ihminen. En aina edes ymmärrä, miten se voikin olla niin ilopilleri.

En tiedä, paljon on korkoja. En ole asiaa ajatellut, enkä ajattele. Rahat meni ruokaan ja kaikenmaailman elektroniikkaan, kodinkoneisiin sun muuhun. Koitin niillä tavaroilla piristää mieltäni.

AP

LULZ