Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11882)
Puolisoni voitti Veikkauksen pelista 50k€ ja erehtyi kertomaan siitä puolitutulle. Tämä oli heti vailla sitä rahaa lainaksi ilman korkoja ja maksuaikaa. Ei sen jälkeen kertonut enää kenellekään. Jotenkin on outoa että jos jollain on jotain, niin tiettyjen ihmisten pitää päästä heti jaolle. Ei tulisi itselle mieleenkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista olenko jo kirjoittanut tästä, mutta vanhempani harrastavat sellaista, että kun järjestetään jotkin isommat juhlat, niihin ei raaskita palkata ketään töihin hoitamaan ruokailuja ja kahvituksia. Sen sijaan hommaan ajautuu jokin vieras, jolla yleensä on taustaa keittiö- tai ravintola-alalta. Yhden kerran äitini jopa kutsui yhden vieraan, jolle kertoi vasta paikanpäällä, että hän on tulossa kahvittajaksi. Toisella kertaa vetovastuu taas kosahti tavallaan automaattisesti erään ystäväpariskunnan rouvalle, joka on ammatiltaan kokki. Oli hermojaraastavaa seurata, kuinka tämä ihana ja ammattitaitoinen nainen hääräsi keittiössä koko juhlan ajan sen sijaan että olisi nauttinut juhlista vieraana ja tullut valmiiseen pöytään. Ruoat ja kahvileivät oli sentään tilattu pitopalvelusta.
On käsittämättömän typerää tuolta nakitetulta henkilöltä ettei saa suutaan
Anoppi huijasi mut kerran tällaiseen juhla-nakkiin. Kysyi etukäteen, että voisinko auttaa kahvituksessa, kun on juhlat?
Tottakai autan, vastasin. Virhe!
Juhlapäivänä lauantaina tuli puhelu aamukahdeksalta, että no milloin oikein tulet?! Hyvin närkästyneenä, kun en ollut jo juhlapaikalla. Ei oltu sovittu mitään aikaa, joten luulin, että tehtäväni oli tosiaan auttaa silloin kun itse menen juhliin klo 15 alkaen.
No, menin sitten kuitenkin nopeasti paikalla ja ilmeni, että yhtään mitään ei oltu tehty valmiiksi. Asunto oli kuin sikolätti: siivous kuului minulle. Ruokia ei oltu laitettu yhtään valmiiksi: kokkaus jäi minulle. Tarjoiluastiat oli pesemättä: pesu ja kiillotus sekä kaiken esille asettaminen jäi minulle!!
En ole millään ravintola-alalla enkä osaa kokata. Lisäksi kärsin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja jouduin paniikkiin. Anoppi itse oli tullut yövuorosta juuri ja meni nukkumaan.
Harkitsin hetken lähteväni pakoon, mutta urheasti jäin paikalle ja tein mitä pystyin. Kaikki saivat jotain pöperöä ja kahvia.
Myöhemmin sain valitukset kun en ollut ottanut lohta sulamaan pakastimesta ja kokannut sitä tarjolle. Hyi minua!!
Päätin, että koskaan enää en ns. auta ketään kahvituksessa. Vastaan vain: pitää tarkistaa kalenteri ja sitten ilmoittaa viestillä, että onkin muuta menoa. Anoppi on suuttunut tästäkin jo pari kertaa tuon tapauksen jälkeen ja ihan oikein, mitäs huijaa tuolla tavalla.
Mielummin annan vaikka rahaa pito- ja siivouspalveluun kuin ryhdyn tuohon uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista olenko jo kirjoittanut tästä, mutta vanhempani harrastavat sellaista, että kun järjestetään jotkin isommat juhlat, niihin ei raaskita palkata ketään töihin hoitamaan ruokailuja ja kahvituksia. Sen sijaan hommaan ajautuu jokin vieras, jolla yleensä on taustaa keittiö- tai ravintola-alalta. Yhden kerran äitini jopa kutsui yhden vieraan, jolle kertoi vasta paikanpäällä, että hän on tulossa kahvittajaksi. Toisella kertaa vetovastuu taas kosahti tavallaan automaattisesti erään ystäväpariskunnan rouvalle, joka on ammatiltaan kokki. Oli hermojaraastavaa seurata, kuinka tämä ihana ja ammattitaitoinen nainen hääräsi keittiössä koko juhlan ajan sen sijaan että olisi nauttinut juhlista vieraana ja tullut valmiiseen pöytään. Ruoat ja kahvileivät oli sentään tilattu pitopalvelusta.
Olen vierestä seurannut tätä touhua, ja halunnut vajota maan alle myötähäpeästä. Äitini mi
Miksi te lapset ette sitten ole auttaneet näitä jotka äitinne pistää kahvittajiksi?
Tavallaan jatkatte hyväksikäyttöä. Ja nyt jo tulevia häitä ajatellen annatte taas äitinne järjestää juhlat ja kahvittajat. Ei mitään omaa vastuuta aikusilla ihmisillä.
Autettu on vuosien varrella monta kertaa. Kun viimeksi vanhempamme järkkäsivät isot juhlat noin vuosi sitten, häärimme erään keittiötöihin nakitetun perheystävän kanssa keittiössä lautaspinoja kannellen ja kahvia keitellen samalla kun äitini kävi yhtenään valittamassa, että meidän pitäisi seurustella vieraiden kanssa. Ja tätä on tapahtunut myös sellaisissa juhlissa, joissa olemme itse olleet päivänsankareita, kuten yo.
Teininä asialle ei vielä voinut mitään. Mutta nyt aikuisiällä olen alkanut ajatella, että ei minun tarvitse ottaa vastuuta siitä, että äitini valitsee järjestää asiat näin. Hänelle on aina tarjottu sitä vaihtoehtoa, että otetaan tarjottavat ainakin osaksi pitopalvelusta ja palkataan joku töihin. Isämmekin on tästä hänelle puhunut. Mutta kerrasta toiseen hän kieltäytyy ja valitsee saman linjan.
Äitimme ajattelee, että pitopalvelu on vain "erityisiä, isoja juhlia varten", eikä esim. 70 vieraan syntymäpäiväjuhlat ole sellaiset, ja että kulutettu rahasumma merkitsee enemmän kuin käytetty työmäärä. Lisäksi hänelle on jotenkin kunnia-asia se, että kaikki on itse tehty ilman ostettuja palveluja. Muiden juhlissa hän aina katselee tarjottavia ja analysoi mitkä on tilattu jostakin. Se, miksi leipomon/pitopalvelun tarjottavat olisivat jotenkin huonompia, ei ole minulle täysin selvinnyt, mutta ilmeisesti täydellinen juhlien emäntä on leiponut kaikki itse kakusta lähtien.
Häiden järjestäminen ei ole kummallekaan meistä ajankohtaista. Mikäli sellainen aika koittaa, tulemme kyllä huolehtimaan omien juhliemme järjestelyistä ihan itse. Mutta se on varmaa, että äitini varmasti yrittäisi viimeiseen asti lobata sellaista ratkaisua, että pitopalvelua ei osteta, kaikki tehdään itse, ja keittiössä häärii joku tuttu tai sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.
Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.
Menkää jo muualle jankkaamaan hedelmistänne, ketään ei kiinnosta!
Kaveripiirissä tapahtunutta:
Yhden kaverin äiti oli tilitoimistoyrittäjä, teki tilinpäätöksiä, veroilmoituksia yms. Pieni yhden naisen toimisto, jolla oli vakituisia asiakkuuksia. Äiti sairastui syöpään joka eteni nopeasti, muutama kuukausi diagnoosista oltiin saattohoitovaiheessa. Tämä saattohoitovaihe sattui veroilmoitusten jättökaudelle. Siinä kun kaverin äiti veteli viimeisiään, toi yksi vanha asiakas tämän äidin kotiin (jossa siis toimistotilat myös) mapin ja sanoi, että veroilmoituksen määräpäivä on huomenna. Kaverini oli siellä ja kertoi, että tämä vanha asiakas oli alkanut rähjätä että miten kaverin äiti kehtaa jättää hänet pulaan, kun on joka vuosi sen veroilmoituksen tehnyt ja hän kyllä laskuttaa kaveriani siitä, että joutuu viemään paperinsa toiselle yrittäjälle.
Toinen kaveri perheineen rakensi talon. Sellaisen modernin kivikuution, jossa on paljon ikkunapinta-alaa, kiiltovalkoinen keittiö, marmorilattiaa ja moderni sisustus. Kaverin appivanhemmat tulivat sitten katsomaan uutta taloa, ja toivat tuliaiseksi keinutuolin, tuon linkin tyyppisen joka ei yhtään sovi siihen asunnon sisustukseen. https://www.tuppukaluste.fi/images/kuvapankki/maxi/kennedy-jousikeinu-1…;
Tämän tyylin ei pitänyt olla mikään yllätys appivanhemmille, koska tämä pari oli ollut modernin minimalismin linjoilla jo aiemmissa asunnoissaan ja he ovat tosi tarkkoja sisustuksesta. Keinu ei jäänyt käyttöön ja voi sitä murinaa, kiukuttelua ja selän takana puhumista, kun "meilläpäin on totuttu arvostamaan lahjoja ja kyllähän nyt joka talossa pitää olla keinutuoli paraatipaikalla ja miten ei arvosteta vanhojen ihmisten pienestä eläkkeestä antamaa kallista lahjaa jne jne"
Sitten toki löytyy tuttavapiiristä nämä klassikot. Museoauton omistajan pitäisi olla kissanristiäis/hääkuskina, veneen omistajan velvollisuus on tarjota parhaita kesäpäiviä tuttavaperheiden saaristokierroksiin, it-osaaja ei koskaan saa kyläilykutsua ilman taka-ajatusta ja pakettiauton omistajalla on paljon kavereita. Mutta nämähän te jo tiedätte, kun näin pitkälle ketjussa olette päässeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissä tapahtunutta:
Yhden kaverin äiti oli tilitoimistoyrittäjä, teki tilinpäätöksiä, veroilmoituksia yms. Pieni yhden naisen toimisto, jolla oli vakituisia asiakkuuksia. Äiti sairastui syöpään joka eteni nopeasti, muutama kuukausi diagnoosista oltiin saattohoitovaiheessa. Tämä saattohoitovaihe sattui veroilmoitusten jättökaudelle. Siinä kun kaverin äiti veteli viimeisiään, toi yksi vanha asiakas tämän äidin kotiin (jossa siis toimistotilat myös) mapin ja sanoi, että veroilmoituksen määräpäivä on huomenna. Kaverini oli siellä ja kertoi, että tämä vanha asiakas oli alkanut rähjätä että miten kaverin äiti kehtaa jättää hänet pulaan, kun on joka vuosi sen veroilmoituksen tehnyt ja hän kyllä laskuttaa kaveriani siitä, että joutuu viemään paperinsa toiselle yrittäjälle.
Toinen kaveri perheineen rakensi talon. Sellaisen modernin kivikuution, jossa on paljon ikkunap
Tuo veroilmoitusjuttu on varmaan härskeintä mitä olen tässä ketjussa lukenut, huh huh
Veroilmoitusjuttu on toki härski, mutta toisaalta ihmettelen, jos asiakkaalle ei ole ilmoitettu toiminnan lopettamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veroilmoitusjuttu on toki härski, mutta toisaalta ihmettelen, jos asiakkaalle ei ole ilmoitettu toiminnan lopettamisesta.
Asiakkaille oli ilmoitettu toiminnan lopettamisesta kyllä muutamia kuukausia aikaisemmin. Mutta "jos se on kerran joka vuosi tehnyt, ei se nyt voi jättää tekemättä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä! Minullakin oli vaivana tuollainen illanistuja ja loisija!!! Hyvänpäiväntuttava jonka kutsuin kahville, oli muuten iiiiiso virhe. Istui pöytään kahville ja söi...
Vähän samantyyppinen tarina... Tapasin viikko sittem perjantaina nettideitin. Oltiin nähty kerran aiemmin pikaisesti, ja nyt suunnattiin "yksille". No, ilta kului ihan hauskoissa merkeissä, olutlaseja tyhjennettiin muttei oltu mitenkään umpijurrissa. Ilta eteni sitten siihen, että päädyimme lähtemään minun luokse koska hänen "kissat ja koira eivät ole tottuneet vieraisiin". Juotiin pari lasia viiniä, heilutettiin peittoa ja nukahdin lauantain ensimmäisinä tunteina.
Farssi alkoi sitten aamulla. Itse kömmin ylös kahdeksan jälkeen kun en muutenka
,,,tai sitten mies kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, koska ei ollut kyse tutusta ihmisestä, mutta onpahan tullut pummeistakin röyhkeitä.
Joku mies tuli kaupungilla kärttämään rahaa. Vastasin, että ei ole käteistä (piti paikkansa.) Pummi katsoi minua närkästyneenä ja vastasi "No hyvänen aika, tuossahan on pankkiautomaatti. Käyt sitten siitä nostamassa mulle setelin."
En edes osannut vastata mitään, pudistelin vain päätäni ja kävelin pois.
Painukoot helvettiin pummimasta, olisit potkaissut munille!
Sain lahjakortin vähän parempaan kasvohoitoon johon normaalisti en olisi ikinä raskinut mennä. Menin mainitsemaan kaverilleni että odotan innolla hemmotteluhetkeäni. Hän totesi ettei minulle ole mitään hyötyä kasvohoidosta kun olen vain töissä tai nökötön kotona perheen kanssa. Hän voi mennä puolestani kun vielä etsii miestä itselleen ja hänen pitää näyttää hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmisen, joka maksattaa varakkailla vanhemmillaan kaiken: laskut, lomamatkat ym. Autot ja asunnotkin vanhemmat hänelle järjestävät. Vuokraa ei asumisestaan maksa. En ymmärrä, miten vanhemmat suostuvat tähän. Kai se olisi niin kauheaa, jos oma kullannuppu joutuisi elämään niin kuin (muut) köyhät. Töissä hän ei ole tietysti ollut vuosiin, miksi olisikaan kun saa kaiken ilmaiseksi. Ikää 30+.
Autoin kaveriani muutossa mieheni ja parin muun kaverin kanssa, olemme se pariskunta jolla on pakettiauto, mutta tähän asti auttamiset ovat menneet ihan tasavertaisesti. Kesken muuton automme viereen tulee tyyppi joka kysyy voiko hän laittaa autoomme sohvakaluston ja pari tuolia, ne ovat menossa kaatopaikalle? Mieheni kysyi että miksi ihmeessä ja tämä tyyppi oli vain että kun teillä on tuo auto, niin eihän noiden pois vieminen ole niin iso juttu? Kaatopaikalle matkaa n. 20 km / suunta ja tuollaisista määristä joutuu maksamaan. Suuttui kun ei otettu roskakuormaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autoin kaveriani muutossa mieheni ja parin muun kaverin kanssa, olemme se pariskunta jolla on pakettiauto, mutta tähän asti auttamiset ovat menneet ihan tasavertaisesti. Kesken muuton automme viereen tulee tyyppi joka kysyy voiko hän laittaa autoomme sohvakaluston ja pari tuolia, ne ovat menossa kaatopaikalle? Mieheni kysyi että miksi ihmeessä ja tämä tyyppi oli vain että kun teillä on tuo auto, niin eihän noiden pois vieminen ole niin iso juttu? Kaatopaikalle matkaa n. 20 km / suunta ja tuollaisista määristä joutuu maksamaan. Suuttui kun ei otettu roskakuormaa.
Me viemme yhden vieraan mummelin metallisen TV-tason metallinkierrätykseen, kun hän pyysi ja olimme sinne ekopuistoon muutenkin menossa. Kieltäydymme jopa maksusta, jota hän tarjosi.
Mutta tämä on tietenkin eri asia kuin teille esitetty *pyyntö*. Itselle olisi käynyt, jos olisi maksanut kierrätysmaksun ja kilometrirahat, mikäli olisin ollut sinne menossa ja kyytiin olisi mahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veroilmoitusjuttu on toki härski, mutta toisaalta ihmettelen, jos asiakkaalle ei ole ilmoitettu toiminnan lopettamisesta.
Asiakkaille oli ilmoitettu toiminnan lopettamisesta kyllä muutamia kuukausia aikaisemmin. Mutta "jos se on kerran joka vuosi tehnyt, ei se nyt voi jättää tekemättä".
Olisi voinut neuvoa ottamaan yhteyttä Pyhään Pietariin, jos sitä kautta olisi asiointi järjestynyt.
Kesällä kerroin jo edesmenneelle että lähden kotiseudulle Lappiin. Sanoi että siellähän on nyt hilla-aika jos toisin sankollisen. Sanoin että en mene hillasoille, en poimi edes itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisen, joka maksattaa varakkailla vanhemmillaan kaiken: laskut, lomamatkat ym. Autot ja asunnotkin vanhemmat hänelle järjestävät. Vuokraa ei asumisestaan maksa. En ymmärrä, miten vanhemmat suostuvat tähän. Kai se olisi niin kauheaa, jos oma kullannuppu joutuisi elämään niin kuin (muut) köyhät. Töissä hän ei ole tietysti ollut vuosiin, miksi olisikaan kun saa kaiken ilmaiseksi. Ikää 30+.
Tämä on ihan järkevää,jos vanhemmat ovat kerran varakkaita. Eipä joudu maksamaan perintöveroa aikanaan tyttö niin paljon. Mitä niitä rahoja tilillä makuuttaa. Kiertoon vain. Kunpa useampi vanhempi tajuaisi tämän. Ja tytön elämä on jo nyt auvoisampaa,kun ei tarvitse joka penniä laskea.
Vierailija kirjoitti:
muutettiin uuteen asuntoon. Edelliset asukkaat erosivat poismuuttaessaan.
Kuukausia myöhemin parskunnan nainen soitti ja vaati minulta 500 mk koska olimme saaneet vuokrattua heidän entisen asuntonsa. Kaiken lisäksi hän oli unohtanut henkkarinsa asuntoon (ei niitä kyllä löytynyt mistään).
Hauskinta on se että naapurin perheenisä tuli myöhemmin puhumaan meille samasta asiasta.
Kun mainitsin pihalla asiasta naapurin perheenäidille, tämän ilme meni aika hassuksi...
Kuka muutti ja mihin? Mitä naapurit liittyivät asiaan? Sekava juttu.
Harrastan käsitöitä. Neulon paljon ja tykkään haastaa itseäni erilaisilla kirjoneuleilla, palmikkoneuleilla ja tekniikoilla. Joskus teen neuleita lahjaksikin läheisilleni mutta pääsääntöisesti neulon itselleni. En mielellään tee samalla ohjeella toiste, koska on kiva tehdä aina jotain uutta. Nautin langoista ja panostan laadukkaisiin luksuslankoihin.
Sain hiljattain valmiiksi uusimman työni, nilkkapituinen paksu neuletakki, jossa on huppu ja viittä erilaista palmikkokuviota. Lankana käytin paksua ulkomailta ostettua merinovillaa joka on ihan superpehmeää ja ihanaa. Töissä eräs sanoi, että haluaa myös samanlaisen, tietyssä värissä, laitan sulle satasen niin ostat langat ja ehtiikö valmiiksi pääsiäiseksi.
Olin lievästi sanottuna ihmeissäni. On ihan ok, jos kysyy että "onpa ihana, teetko tilaustöitä?" ja joku on kysynyt, että "paljon sulle pitäisi maksaa että tekisit samanlaisen mulle?". Siihen voi vastata että en tee tilaustöitä, korkeintaan läheisille lahjaksi tms. Mutta siis olisi pitänyt tehdä kolmessa viikossa XXL/50+ kokoinen monimutkainen neule satunnaiselle työtutulle kolmessa viikossa ja saisin siitä satasen. Siihen ehkä juuri ja juuri pystyisin, jos käyttäisin kaiken vapaa-aikani tähän mutta ei kiitos.
Sanoin sitten, että ei satasella saa tähän lankojakaan, tähän menee sun koossa ainakin 2kg ja en muutenkaan tee tilaustöitä. Tämä suuttui ja haukkui mut ahneeksi.