Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Pari vuotta sitten silloinen ystäväni pyysi minulta apua amiksen matikantehtäviinsä. Opiskeli siis alaa, jossa matematiikka ei ole mitenkään kovin tärkeässä roolissa, mutta kuitenkin pakollisia opintoja, joten ajattelin, että miksipä en auttaisi. Jotenkin se kuitenkin meni siihen, että minä päädyin tekemään käytännössä koko hänen kurssinsa tehtävät. Tähän liittyi oleellisesti se, että hän oli kärsinyt pahasta alkoholiongelmasta, ja sanoi suoraan "kätevästi", että häntä tekee aina mieli sortua ottamaan viiniä, kun pähkäilee noita matikan tehtäviä. Lopuksi lupasi, että voisi antaa minulle palkkioksi jotain kosmetiikkaa, jota saisi työharjoittelupaikastaan. Ruhtinaallista, mutta näitäkään ei koskaan kuulunut. Tavallaan omaa tyhmyyttäni, että tuohon suostuin - olin tuolloin hyvin herkässä elämäntilanteessa ja minun oli vaikeaa pitää rajojani. Tämä oli vain yksi esimerkki tämän "ystäväni" harjoittamasta manipuloinnista, ja vähemmän yllättävästi emme ole enää tekemisissä. 

Olen ammatiltani valokuvaaja. Aika usein tulee kutsuja ei ollenkaan läheisten ihmisten tilaisuuksiin; häihin, ristiäisiin, 50 v bileisiin, lasten synttäreille ym ym. Ohimennen ilmoitetaan, että otathan kamerat ja valaistusvehkeet mukaan. Aina ilmoitan heti, että esim. hääkuvaus maksaa 600.- ja 50 kiitoskorttia maksaa kirjekuorineen 320.-. Tuleeko myös kuvasuurennoksia?

Yhtäkkiä ei kirkossa eikä hääpaikalla olekaan tilaa 'ylimääräiselle' henkilölle.

Näitä kyselyitä on nyt tullut reilun 30 vuotisen urani aikana useita kymmeniä.

Olen myös saanut kuunnella 'ahne paskiainen' nimityksiä - no toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun velipuoleni odotti että hän saisi osan perinnöstä kun äitini menehtyi. Meillä on siis sama isä, mutta eri äiti. 

Hän alkoi ensin kysellä perinnönjaosta ympäri pyöreästi ja sitten vähän suoremmin. Ensimmäisen kerran hän suuttui kun kuuli ettei ole äitini testamentissa, koska hehän olivat samaa sukua ja kävivät samoissa kissanristiäisissä jne.  Toisen kerran hän suuttui kun minä en suostunut kertomaan hänelle testamentin yksityiskohdista esim. paljon sain. 

Sitten hän alkoi pudotella vihjeitä miten hänen pitäisi ostaa sitä ja tätä ja auto uusia. Kun esitin vain ymmärtämätöntä ja aloin välttelemään häntä ihan tosissaan. Tästä hän raivostui niin paljon että jouduin blokkaamaan hänet joka paikassa.

Ei mene minun ymmärrykseeni. Hänellä on kaksi vanhempaa jotka tulee perimään ja minulla on/oli kaksi vanhempaa jotka perin. Ei tulisi mieleenkään mennä vaatimaan osuutta hänen äitinsä perinnöstä kun aika koittaa. Hän ei ole edes köyhä vaan ihan keskituloinen. 

Itseä hämmästyttää kuinka vähän ihmiset tietävät perimysjärjestyksestä. Meillä oli kaukaisempi täti-ihminen äidin puoleleta joka alkoi esittää vaatimuksia meidän (sisarusten) kesämökistä.

Toisessa tapauksessa eräs serkku vaati myymään maatilan taatan kuoltua vaikka isäni oli ostanut sen itselleen omilla rahoillaan.

MInua hämmästyttää että poika ei saanut osaansa äidin perinnöstä. 

Tässä tapauksessa äiti oli vain toisen pojan äiti. Osattomaksi jäänyt velipuoli perii aikanaan oman äitinsä.

NIIN - KYLLÄ SEKIN TYÖ MAKSAA

Olen ammatiltani valokuvaaja. Aika usein tulee kutsuja ei ollenkaan läheisten ihmisten tilaisuuksiin; häihin, ristiäisiin, 50 v bileisiin, lasten synttäreille ym ym. Ohimennen ilmoitetaan, että otathan kamerat ja valaistusvehkeet mukaan. Aina ilmoitan heti, että esim. hääkuvaus maksaa 600.- ja 50 kiitoskorttia maksaa kirjekuorineen 320.-. Tuleeko myös kuvasuurennoksia?

Yhtäkkiä ei kirkossa eikä hääpaikalla olekaan tilaa 'ylimääräiselle' henkilölle.

Näitä kyselyitä on nyt tullut reilun 30 vuotisen urani aikana useita kymmeniä.

Olen myös saanut kuunnella 'ahne paskiainen' nimityksiä - no toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Piti vielä tähän jatkaa, että ajelen VW Transporter pakettiauton näköisellä autolla, joka kuitenkin on rekisteröity linja-autoksi eli sitä ei saa ajaa henkilöautokortilla eikä edes kuorma-autokortilla vaan D1 linja-autokotilla.

Olen kuulemma hankkinut sen vain siksi, ettei sitä voisi lainata, kun kenelläkään lainaajalla ei ole D1-korttia. Lainaajia kyllä olisi vaikka kuinka usein. Huvittavaa.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun velipuoleni odotti että hän saisi osan perinnöstä kun äitini menehtyi. Meillä on siis sama isä, mutta eri äiti. 

Hän alkoi ensin kysellä perinnönjaosta ympäri pyöreästi ja sitten vähän suoremmin. Ensimmäisen kerran hän suuttui kun kuuli ettei ole äitini testamentissa, koska hehän olivat samaa sukua ja kävivät samoissa kissanristiäisissä jne.  Toisen kerran hän suuttui kun minä en suostunut kertomaan hänelle testamentin yksityiskohdista esim. paljon sain. 

Sitten hän alkoi pudotella vihjeitä miten hänen pitäisi ostaa sitä ja tätä ja auto uusia. Kun esitin vain ymmärtämätöntä ja aloin välttelemään häntä ihan tosissaan. Tästä hän raivostui niin paljon että jouduin blokkaamaan hänet joka paikassa.

Ei mene minun ymmärrykseeni. Hänellä on kaksi vanhempaa jotka tulee perimään ja minulla on/oli kaksi vanhempaa jotka perin. Ei tulisi mieleenkään mennä vaatimaan osuutta hänen äitinsä perinnöstä kun aika koittaa. Hän ei ole edes köyhä vaan ihan keskituloinen. 

Itseä hämmästyttää kuinka vähän ihmiset tietävät perimysjärjestyksestä. Meillä oli kaukaisempi täti-ihminen äidin puoleleta joka alkoi esittää vaatimuksia meidän (sisarusten) kesämökistä.

Toisessa tapauksessa eräs serkku vaati myymään maatilan taatan kuoltua vaikka isäni oli ostanut sen itselleen omilla rahoillaan.

MInua hämmästyttää että poika ei saanut osaansa äidin perinnöstä. 

Ai siskopuolensa äidin perinnöstä??

"Tutustuin" hiljattain uudelleen yhteen takavuosien vanhaan luokkakaveriin työn kautta.

Aluksi nähtiin satunnaisesti mun työpaikalla kun hän siellä kulkee ja usein tuli kyselemään kuulumisia toimistooni jutellen mukavia.

Pidemmän päälle huomasin kuitenkin, ettei tuo oikeasti ole mitenkään kiinnostunut kuulumisista tai minusta ylipäätään muuten kuin hyppyyttääkseen milloin minkäkin asian takia.

Kyselee mm. "kahville" käymään kotiinsa toiselle puolen kaupunkia ja "pyytää" samalla tuomaan kaupasta askin tupakkaa tai vaikka jotain maitoa tjsp.

Pummii töissäkin savukkeita ja lähtee matkoihinsa heti tupakan poltettuaan vaikka keskustelu olisi vielä vaiheessa.

Kerran laittoi minulle keskellä yötä (ja keskellä viikkoa) viestin, että voisiko saada kyydin kotiin kaverinsa kotipippaloista kun ei voi itse ajaa ja on jossain turhan kaukana kävelläkseen. En tietenkään vastannut mitään, mutta jälkikäteen kaduttaa, että ylipäätään "tutustuin" uudelleen tähän ihmiseen.

Oli tosin tuon luontoinen jo peruskoulussa joten omaa tyhmyyttäni kai kun oletin, että olisi muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Tuttu rouva kertoi, että kun miehellä paljastui salasuhde, niin mies oli ehdottanut, voisko silti tuoda pyykit kotiin ja muuten viettää vapaata uuden naisen kanssa ?!

Mulla oli vuosia ystävä joka osasi hyödyntää.

- Kuskailin häntä autolla minne milloinkin ja matkan varrella piipahtelimme hänen ex tempore keksimiinsä paikkoihin "tartvitsen muuten koiralle kynsisakset, koukataanpa Mustin ja Mirrin kautta ja käydäänpä vielä hakemassa postista mulle tullut paketti". Kiitoksen sijaan hän keksi valitettavaa, milloin oli auto liian kylmä, milloin tärisi epämukavasti. Matkojen aikana sai kuunnella hänen myrkyllistä valitustaan elämänsä negatiivisista asioista. Bensarahoja ei maksanut enkä niitä anellutkaan, ystävä kun oli kyseessä.

- Jos ystäväni oli kipeä tai väsynyt, pyysi hän minua tiskaamaan astiansa, vaihtamaan lakanansa, pesemään ikkunansa. Ja minähän venyin ja vanuin, joustin ja autoin. Itsekin olin usein väsynyt mutta mitään vastavuoroisuutta tuossa ei ollut vaan kun itse olin kuormittunut niin tämä "ystis" nauroi vahingoniloisesti yms. ja yksin sain hommani tehdä.

- Lisäksi olin hänen negatiivisten asioidensa roskakori, jonka oletettiin olevan aina valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Negatiivisuutta ja murheita hänellä riitti loputtomiin. Ja ei ollut tämäkään vastavuoroista vaan hän joko käänsi ongelmani ivallisesti minua vastaan tai jätti kokonaan ne huomioimatta.

Lisäksi oli kaikenlaista kyttäilyä, syyllistämistä yms.

En tiedä miksi jaksoin vuosia. Omalla tavallaan hän oli - on hurmaava persoona, kait olin sen lumoissa.

Tuo ystävyys heikensi itsetuntoani ja henkistä tasapainoani. Älkää jääkö roikkumaan huonoihin ystävyyksiin hyvinvointinne kustannuksella.

Entinen kaveri halusi itselleen ompelukoneen Hobby Hallista ja minä kuulemma olisin voinut auttaa häntä siinä. Hän ei saanut edes postiennakolla tilata kun oli hankkinut itselleen luottohäiriön. Tätähän en silloin tiennyt, mutta meillä oli jo välit alkaneet huonontua kun olin opetellut sanomaan manipuloivalle ihmiselle sanan EI. Olin sitä mieltä. Hän oli luonnollisesti eri mieltä mutta ei kyennyt puhumaan asioita halki. Eräs toinen kaveri (ex-kaverin siipinainen) yritti mustamaalata minua ja tivasi puhelimitse perusteluja minulta siihen miksi ko.kaveri halusi ompelukoneen. No mihinköhän ompelukonetta tarvitaan?! murjaisin.

Olin lopettanut kaverille rahanlainaamiset, ja sen seurauksena hän oli kirjoittanut lähettämänsä kirjeen kuoren takapuolelle että haluaakohan hän minua edes kummiksi mahdolliselle lapselleenkaan...!!?? Oltiin kuin parhaatkin kaverit, minä aina palkkapäivänä.

Ostin itselleni hyväksyntää ja sain siitä kärsiä. Mutta se oli mulle oppikoulu. Tietääkseni tällä ihmisellä on kaksi lasta. Millaisia huomionkipeitä diivoja heistä kenties tulee, huh huh....

Asun ulkomailla ja juuri naapuriin muuttanut rouva tuli kinuamaan, että vanhempani jotka olivat juuri saapumassa vierailulle olisivat tuoneet Suomesta hänelle jotain siivousrättejä kun Suomessa niin paljon laadukkaampaa! Oli siis ihan uusi tuttavuus ja vasta olin kertonut mitään henkilökohtaisia juttuja, oli hämmentävää. En siis ollut nähnyt vanhempiani kolmeen vuoteen, joten ehkä jotkut muut asiat mielessä kuin naapurin leidin siivousrätit.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun velipuoleni odotti että hän saisi osan perinnöstä kun äitini menehtyi. Meillä on siis sama isä, mutta eri äiti. 

Hän alkoi ensin kysellä perinnönjaosta ympäri pyöreästi ja sitten vähän suoremmin. Ensimmäisen kerran hän suuttui kun kuuli ettei ole äitini testamentissa, koska hehän olivat samaa sukua ja kävivät samoissa kissanristiäisissä jne.  Toisen kerran hän suuttui kun minä en suostunut kertomaan hänelle testamentin yksityiskohdista esim. paljon sain. 

Sitten hän alkoi pudotella vihjeitä miten hänen pitäisi ostaa sitä ja tätä ja auto uusia. Kun esitin vain ymmärtämätöntä ja aloin välttelemään häntä ihan tosissaan. Tästä hän raivostui niin paljon että jouduin blokkaamaan hänet joka paikassa.

Ei mene minun ymmärrykseeni. Hänellä on kaksi vanhempaa jotka tulee perimään ja minulla on/oli kaksi vanhempaa jotka perin. Ei tulisi mieleenkään mennä vaatimaan osuutta hänen äitinsä perinnöstä kun aika koittaa. Hän ei ole edes köyhä vaan ihan keskituloinen. 

Itseä hämmästyttää kuinka vähän ihmiset tietävät perimysjärjestyksestä. Meillä oli kaukaisempi täti-ihminen äidin puoleleta joka alkoi esittää vaatimuksia meidän (sisarusten) kesämökistä.

Toisessa tapauksessa eräs serkku vaati myymään maatilan taatan kuoltua vaikka isäni oli ostanut sen itselleen omilla rahoillaan.

MInua hämmästyttää että poika ei saanut osaansa äidin perinnöstä. 

Luetunymmärtäminen?  Poika ei ollut mitään sukua sisarpuolensa äidille.  

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaveri halusi itselleen ompelukoneen Hobby Hallista ja minä kuulemma olisin voinut auttaa häntä siinä. Hän ei saanut edes postiennakolla tilata kun oli hankkinut itselleen luottohäiriön. Tätähän en silloin tiennyt, mutta meillä oli jo välit alkaneet huonontua kun olin opetellut sanomaan manipuloivalle ihmiselle sanan EI. Olin sitä mieltä. Hän oli luonnollisesti eri mieltä mutta ei kyennyt puhumaan asioita halki. Eräs toinen kaveri (ex-kaverin siipinainen) yritti mustamaalata minua ja tivasi puhelimitse perusteluja minulta siihen miksi ko.kaveri halusi ompelukoneen. No mihinköhän ompelukonetta tarvitaan?! murjaisin.

Olin lopettanut kaverille rahanlainaamiset, ja sen seurauksena hän oli kirjoittanut lähettämänsä kirjeen kuoren takapuolelle että haluaakohan hän minua edes kummiksi mahdolliselle lapselleenkaan...!!?? Oltiin kuin parhaatkin kaverit, minä aina palkkapäivänä.

Ostin itselleni hyväksyntää ja sain siitä kärsiä. Mutta se oli mulle oppikoulu. Tietääkseni tällä ihmisellä on kaksi lasta. Millaisia huomionkipeitä diivoja heistä kenties tulee, huh huh....

Vähän OT, mutta postiennakollahan just saa tilata vaikka olisi luottohäiriö, siinä ei luottotietoja kysellä jos postiennakon valitsee. Postiennakkotilauksen saa vain rahaa vastaan postista joten siinä ei ole yritykselle riskiä että asiakas ottaa tuotteen ja jättää maksamatta. Joko sun kaveri valehteli sulle siitä tai sitten tarkoitti ettei saa laskulla tilattua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vuosia ystävä joka osasi hyödyntää.

- Kuskailin häntä autolla minne milloinkin ja matkan varrella piipahtelimme hänen ex tempore keksimiinsä paikkoihin "tartvitsen muuten koiralle kynsisakset, koukataanpa Mustin ja Mirrin kautta ja käydäänpä vielä hakemassa postista mulle tullut paketti". Kiitoksen sijaan hän keksi valitettavaa, milloin oli auto liian kylmä, milloin tärisi epämukavasti. Matkojen aikana sai kuunnella hänen myrkyllistä valitustaan elämänsä negatiivisista asioista. Bensarahoja ei maksanut enkä niitä anellutkaan, ystävä kun oli kyseessä.

- Jos ystäväni oli kipeä tai väsynyt, pyysi hän minua tiskaamaan astiansa, vaihtamaan lakanansa, pesemään ikkunansa. Ja minähän venyin ja vanuin, joustin ja autoin. Itsekin olin usein väsynyt mutta mitään vastavuoroisuutta tuossa ei ollut vaan kun itse olin kuormittunut niin tämä "ystis" nauroi vahingoniloisesti yms. ja yksin sain hommani tehdä.

- Lisäksi olin hänen negatiivisten asioidensa roskakori, jonka oletettiin olevan aina valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Negatiivisuutta ja murheita hänellä riitti loputtomiin. Ja ei ollut tämäkään vastavuoroista vaan hän joko käänsi ongelmani ivallisesti minua vastaan tai jätti kokonaan ne huomioimatta.

Lisäksi oli kaikenlaista kyttäilyä, syyllistämistä yms.

En tiedä miksi jaksoin vuosia. Omalla tavallaan hän oli - on hurmaava persoona, kait olin sen lumoissa.

Tuo ystävyys heikensi itsetuntoani ja henkistä tasapainoani. Älkää jääkö roikkumaan huonoihin ystävyyksiin hyvinvointinne kustannuksella.

Olit varmaan ex-tyttöystäväni kaveri.

Seurustelin juurikin hurmaavan daamin kanssa. Olin itse opiskelija, hän jo työelämässä. Useimmiten vietin viikonloput hänen asunnollaan (olinko minä lokki?). Juhlintaa näin jälkeenpäin ajateltuna aivan liikaa.

Hänellä oli pari luottoystävää joita hän hyppyytti- tätä en tajunnut koska olin itse sinisilmäinen. Petollisuuteen homma kaatuikin. Hän myös kusetti minua ja kuppasi tekosyillä vähät säästöni. Olin silloin vähän reilu parikymppinen ja nätin naisen ja kieltämättä hyvän ja runsaan seksin pauloissa. Ongelma oli että muutkin pääsivät nauttimaan tyttöystäväni suloista, vaikken sitä silloin tiennytkään.

Olen jälkeenpäin ollut kiitollinen että pääsin hänestä eroon terveenä. Tämän ketjun tarinoiden kaltaisesti itse kuvittelin että minussa olisi ollut vikaa, kun erosimme. Sittemmin olen löytänyt hyvän tasavertaisen puolison ja harjoitellut potämään puoliani vampyyreja vastaan.

Mieheni sisko pyytää todella usein rahaa lainaksi. Hän pyytää aina tärkeisiin hankintoihin, kuten lapsen talvihaalariin tai turvaistuimeen, josta ei voi kieltäytyä -eikä siinä mitään, mutta omat rahansa hän käyttää hiustenpidennyksiin, kynsiin, ripsiin, siideriin, tatuointeihin ym., ja kriittisellä hetkellä rahat (=tuet) ovatkin sitten loppu. Tiedämme molemmat mieheni kanssa, että lainoja hän ei koskaan tule maksamaan takaisin, sillä "velka" on kasautunut jo nelinumeroiseksi summaksi, mutta mieheni haluaa säilyttää hyvät välit perheen kesken eikä puutu tähän. He eivät aikaisemmin olleet juurikaan tekemisissä ennen kuin mies meni hyväpalkkaisiin töihin. Nykyisinkään sisko ei soittele kuin silloin kun tarvitsee rahaa, eikä ole edes koskaan käynyt meillä kylässä.

Välillä olen tosi ärsyyntynyt tästä, sillä vaikka olemme hyvätuloisia ja meillä on varaa auttaa, en haluaisi mahdollistaa hänen juhlintaansa. Silloin kun meillä itsellä oli vähän rahaa, selvisimme tiukalla budjetoinnilla, hyvällä suunnittelulla ja järkevällä rahankäytöllä. Nyt tuntuu että olemme vain raha-automaatti, eikä häntä todellakaan kiinnosta muu kuin helppo "laina". Hän on päälle kolmikymppinen eikä ole tehnyt elämässään töitä kuin yhteensä muutaman vuoden edestä. Raha kyllä kelpaa. Odottelen parempaa tulevaisuutta, josko hänkin vaikka ryhdistäytyisi ja menisi töihin ja loppuisi rahan kuppaaminen tästä taloudesta.

Vadelmavieras kirjoitti:

Mieheni sisko pyytää todella usein rahaa lainaksi. Hän pyytää aina tärkeisiin hankintoihin, kuten lapsen talvihaalariin tai turvaistuimeen, josta ei voi kieltäytyä -eikä siinä mitään, mutta omat rahansa hän käyttää hiustenpidennyksiin, kynsiin, ripsiin, siideriin, tatuointeihin ym., ja kriittisellä hetkellä rahat (=tuet) ovatkin sitten loppu. Tiedämme molemmat mieheni kanssa, että lainoja hän ei koskaan tule maksamaan takaisin, sillä "velka" on kasautunut jo nelinumeroiseksi summaksi, mutta mieheni haluaa säilyttää hyvät välit perheen kesken eikä puutu tähän. He eivät aikaisemmin olleet juurikaan tekemisissä ennen kuin mies meni hyväpalkkaisiin töihin. Nykyisinkään sisko ei soittele kuin silloin kun tarvitsee rahaa, eikä ole edes koskaan käynyt meillä kylässä.

Välillä olen tosi ärsyyntynyt tästä, sillä vaikka olemme hyvätuloisia ja meillä on varaa auttaa, en haluaisi mahdollistaa hänen juhlintaansa. Silloin kun meillä itsellä oli vähän rahaa, selvisimme tiukalla budjetoinnilla, hyvällä suunnittelulla ja järkevällä rahankäytöllä. Nyt tuntuu että olemme vain raha-automaatti, eikä häntä todellakaan kiinnosta muu kuin helppo "laina". Hän on päälle kolmikymppinen eikä ole tehnyt elämässään töitä kuin yhteensä muutaman vuoden edestä. Raha kyllä kelpaa. Odottelen parempaa tulevaisuutta, josko hänkin vaikka ryhdistäytyisi ja menisi töihin ja loppuisi rahan kuppaaminen tästä taloudesta.

Kuppaaminen loppuu vasta kun te lopetatte sen.

Itseäni korpeaa se että vaimollani on juoppo sisko joka häntä kuppaa. Vaimollani ja minulla on yhteiset rahat. Eli minulla ja hänen juopolla siskollaan on yhteiset rahat. Alkaa pikkuhiljaa kahdenkymmenen vuoden päästä riittämään.

Kannattaa laittaa piikki kiinni heti, muuten pohditte asiaa kolmenkymmenen vuoden päästä. Ellei miehelläsi ole munaa niin sano sille että kohta on aika valita.

M53

Vierailija kirjoitti:

Vadelmavieras kirjoitti:

Mieheni sisko pyytää todella usein rahaa lainaksi. Hän pyytää aina tärkeisiin hankintoihin, kuten lapsen talvihaalariin tai turvaistuimeen, josta ei voi kieltäytyä -eikä siinä mitään, mutta omat rahansa hän käyttää hiustenpidennyksiin, kynsiin, ripsiin, siideriin, tatuointeihin ym., ja kriittisellä hetkellä rahat (=tuet) ovatkin sitten loppu. Tiedämme molemmat mieheni kanssa, että lainoja hän ei koskaan tule maksamaan takaisin, sillä "velka" on kasautunut jo nelinumeroiseksi summaksi, mutta mieheni haluaa säilyttää hyvät välit perheen kesken eikä puutu tähän. He eivät aikaisemmin olleet juurikaan tekemisissä ennen kuin mies meni hyväpalkkaisiin töihin. Nykyisinkään sisko ei soittele kuin silloin kun tarvitsee rahaa, eikä ole edes koskaan käynyt meillä kylässä.

Välillä olen tosi ärsyyntynyt tästä, sillä vaikka olemme hyvätuloisia ja meillä on varaa auttaa, en haluaisi mahdollistaa hänen juhlintaansa. Silloin kun meillä itsellä oli vähän rahaa, selvisimme tiukalla budjetoinnilla, hyvällä suunnittelulla ja järkevällä rahankäytöllä. Nyt tuntuu että olemme vain raha-automaatti, eikä häntä todellakaan kiinnosta muu kuin helppo "laina". Hän on päälle kolmikymppinen eikä ole tehnyt elämässään töitä kuin yhteensä muutaman vuoden edestä. Raha kyllä kelpaa. Odottelen parempaa tulevaisuutta, josko hänkin vaikka ryhdistäytyisi ja menisi töihin ja loppuisi rahan kuppaaminen tästä taloudesta.

Kuppaaminen loppuu vasta kun te lopetatte sen.

Itseäni korpeaa se että vaimollani on juoppo sisko joka häntä kuppaa. Vaimollani ja minulla on yhteiset rahat. Eli minulla ja hänen juopolla siskollaan on yhteiset rahat. Alkaa pikkuhiljaa kahdenkymmenen vuoden päästä riittämään.

Kannattaa laittaa piikki kiinni heti, muuten pohditte asiaa kolmenkymmenen vuoden päästä. Ellei miehelläsi ole munaa niin sano sille että kohta on aika valita.

M53

Eikö sinunkin pitäisi puuttua tuohon lainaamiseen, vai eikö sinulla ole munaa puuttua tuohon rahan lainaamiseen?

En lainaa muille rahaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vadelmavieras kirjoitti:

Mieheni sisko pyytää todella usein rahaa lainaksi. Hän pyytää aina tärkeisiin hankintoihin, kuten lapsen talvihaalariin tai turvaistuimeen, josta ei voi kieltäytyä -eikä siinä mitään, mutta omat rahansa hän käyttää hiustenpidennyksiin, kynsiin, ripsiin, siideriin, tatuointeihin ym., ja kriittisellä hetkellä rahat (=tuet) ovatkin sitten loppu. Tiedämme molemmat mieheni kanssa, että lainoja hän ei koskaan tule maksamaan takaisin, sillä "velka" on kasautunut jo nelinumeroiseksi summaksi, mutta mieheni haluaa säilyttää hyvät välit perheen kesken eikä puutu tähän. He eivät aikaisemmin olleet juurikaan tekemisissä ennen kuin mies meni hyväpalkkaisiin töihin. Nykyisinkään sisko ei soittele kuin silloin kun tarvitsee rahaa, eikä ole edes koskaan käynyt meillä kylässä.

Välillä olen tosi ärsyyntynyt tästä, sillä vaikka olemme hyvätuloisia ja meillä on varaa auttaa, en haluaisi mahdollistaa hänen juhlintaansa. Silloin kun meillä itsellä oli vähän rahaa, selvisimme tiukalla budjetoinnilla, hyvällä suunnittelulla ja järkevällä rahankäytöllä. Nyt tuntuu että olemme vain raha-automaatti, eikä häntä todellakaan kiinnosta muu kuin helppo "laina". Hän on päälle kolmikymppinen eikä ole tehnyt elämässään töitä kuin yhteensä muutaman vuoden edestä. Raha kyllä kelpaa. Odottelen parempaa tulevaisuutta, josko hänkin vaikka ryhdistäytyisi ja menisi töihin ja loppuisi rahan kuppaaminen tästä taloudesta.

Kuppaaminen loppuu vasta kun te lopetatte sen.

Itseäni korpeaa se että vaimollani on juoppo sisko joka häntä kuppaa. Vaimollani ja minulla on yhteiset rahat. Eli minulla ja hänen juopolla siskollaan on yhteiset rahat. Alkaa pikkuhiljaa kahdenkymmenen vuoden päästä riittämään.

Kannattaa laittaa piikki kiinni heti, muuten pohditte asiaa kolmenkymmenen vuoden päästä. Ellei miehelläsi ole munaa niin sano sille että kohta on aika valita.

M53

Eikö sinunkin pitäisi puuttua tuohon lainaamiseen, vai eikö sinulla ole munaa puuttua tuohon rahan lainaamiseen?

Meinasin juuri kommentoida samaa... helppohan se on muille sanoa kun itse on aivan yhtä munaton. Rahat erilleen vaimon kanssa jos ei vaimolla ole munaa sanoa siskolle ei.

Minulla myös kokemus automatkailusta.

Tuttava aivan yhtenään pyysi kuljetusta sinne ja tänne.

En pyytänyt maksua, tiesin, että hän on tiukilla.

Erään kerran hän sanoi tyttärelleen, kouluikäiselle, että nyt voit ostaa sen uuden repun tms, koska taas säästettiin bussirahat, kun tää X kuljettaa meitä.

Huomenna voidaan käydä mummon luona myös (kauempana asuva).

Mietin, millaisen mallin lapsi tuosta oppii.

Kuljetukset loppuivat siihen.

Kyse ei ole rahasta vaan asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

En lainaa muille rahaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vadelmavieras kirjoitti:

Mieheni sisko pyytää todella usein rahaa lainaksi. Hän pyytää aina tärkeisiin hankintoihin, kuten lapsen talvihaalariin tai turvaistuimeen, josta ei voi kieltäytyä -eikä siinä mitään, mutta omat rahansa hän käyttää hiustenpidennyksiin, kynsiin, ripsiin, siideriin, tatuointeihin ym., ja kriittisellä hetkellä rahat (=tuet) ovatkin sitten loppu. Tiedämme molemmat mieheni kanssa, että lainoja hän ei koskaan tule maksamaan takaisin, sillä "velka" on kasautunut jo nelinumeroiseksi summaksi, mutta mieheni haluaa säilyttää hyvät välit perheen kesken eikä puutu tähän. He eivät aikaisemmin olleet juurikaan tekemisissä ennen kuin mies meni hyväpalkkaisiin töihin. Nykyisinkään sisko ei soittele kuin silloin kun tarvitsee rahaa, eikä ole edes koskaan käynyt meillä kylässä.

Välillä olen tosi ärsyyntynyt tästä, sillä vaikka olemme hyvätuloisia ja meillä on varaa auttaa, en haluaisi mahdollistaa hänen juhlintaansa. Silloin kun meillä itsellä oli vähän rahaa, selvisimme tiukalla budjetoinnilla, hyvällä suunnittelulla ja järkevällä rahankäytöllä. Nyt tuntuu että olemme vain raha-automaatti, eikä häntä todellakaan kiinnosta muu kuin helppo "laina". Hän on päälle kolmikymppinen eikä ole tehnyt elämässään töitä kuin yhteensä muutaman vuoden edestä. Raha kyllä kelpaa. Odottelen parempaa tulevaisuutta, josko hänkin vaikka ryhdistäytyisi ja menisi töihin ja loppuisi rahan kuppaaminen tästä taloudesta.

Kuppaaminen loppuu vasta kun te lopetatte sen.

Itseäni korpeaa se että vaimollani on juoppo sisko joka häntä kuppaa. Vaimollani ja minulla on yhteiset rahat. Eli minulla ja hänen juopolla siskollaan on yhteiset rahat. Alkaa pikkuhiljaa kahdenkymmenen vuoden päästä riittämään.

Kannattaa laittaa piikki kiinni heti, muuten pohditte asiaa kolmenkymmenen vuoden päästä. Ellei miehelläsi ole munaa niin sano sille että kohta on aika valita.

M53

Eikö sinunkin pitäisi puuttua tuohon lainaamiseen, vai eikö sinulla ole munaa puuttua tuohon rahan lainaamiseen?

Meinasin juuri kommentoida samaa... helppohan se on muille sanoa kun itse on aivan yhtä munaton. Rahat erilleen vaimon kanssa jos ei vaimolla ole munaa sanoa siskolle ei.

Ymmärrän hyvin tämän neuvon, erityisesti oman kokemuksen kokemuksen kautta annettu. Ettei tarvitse, niin kuin he, 30 vuoden kuluttua miettiä miten paljon rahaa on mennyt ja miten tähän on päädytty. Uskokaa niitä, joilla kokemusta.

Vadelmavieras kirjoitti:

Mieheni sisko pyytää todella usein rahaa lainaksi. Hän pyytää aina tärkeisiin hankintoihin, kuten lapsen talvihaalariin tai turvaistuimeen, josta ei voi kieltäytyä -eikä siinä mitään, mutta omat rahansa hän käyttää hiustenpidennyksiin, kynsiin, ripsiin, siideriin, tatuointeihin ym., ja kriittisellä hetkellä rahat (=tuet) ovatkin sitten loppu. Tiedämme molemmat mieheni kanssa, että lainoja hän ei koskaan tule maksamaan takaisin, sillä "velka" on kasautunut jo nelinumeroiseksi summaksi, mutta mieheni haluaa säilyttää hyvät välit perheen kesken eikä puutu tähän. He eivät aikaisemmin olleet juurikaan tekemisissä ennen kuin mies meni hyväpalkkaisiin töihin. Nykyisinkään sisko ei soittele kuin silloin kun tarvitsee rahaa, eikä ole edes koskaan käynyt meillä kylässä.

Välillä olen tosi ärsyyntynyt tästä, sillä vaikka olemme hyvätuloisia ja meillä on varaa auttaa, en haluaisi mahdollistaa hänen juhlintaansa. Silloin kun meillä itsellä oli vähän rahaa, selvisimme tiukalla budjetoinnilla, hyvällä suunnittelulla ja järkevällä rahankäytöllä. Nyt tuntuu että olemme vain raha-automaatti, eikä häntä todellakaan kiinnosta muu kuin helppo "laina". Hän on päälle kolmikymppinen eikä ole tehnyt elämässään töitä kuin yhteensä muutaman vuoden edestä. Raha kyllä kelpaa. Odottelen parempaa tulevaisuutta, josko hänkin vaikka ryhdistäytyisi ja menisi töihin ja loppuisi rahan kuppaaminen tästä taloudesta.

"Hyvät välit" ei ole silloin, jos toinen pitää toista raha-automaattina.